Olipa kerran opettaja...

Unohdit hiihtoloman, syysloman ja joululoman. Laskepa montako päivää niistä kertyy.

Noista lyhyistä lomista kuluu useampi päivä oppilaiden tuotosten korjaamiseen.  Pahimmillaan viikossa on tullut korjattavaksi (+googlen kanssa tarkistettavaksi, ettei ole kopioitua sisältöä) 1500 sivua esseitä, esitelmiä ja kokeita.

Opet ovat yleensä mahdottoman tunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin loppukevään taktiikaksi että teen työt puolivillaisesti. Meillä 2 viikon lomautus ja työtyytyväisyys laski pakkasen puolelle. Saman huomion tein monen muunkin kollegan toiminnassa. Ryhdyttiin laskemaan oikeasti sitä työhön käytettyä aikaa ja jätetään surutta töitä tekemättä koska niistä ei mitään makseta. Toki on porukassa niitä jotka ovat aina tehneet työt kevyellä otteella itseään liikaa rasittamatta. 

Saas nähdä saanko ensi lukuvuodeksi töitä. En stressaa. Nostan tyytyväisenä ansiosidonnaista päivärahaa.

Opetustyö on itsenäistä ja omaa työtään voi suunnitella. Kokeita kannattaa pitää mahdollisimman vähän ettei mene aikaa tarkistamiseen. Kyllä se osaaminen tulee näkyväksi vähemmälläkin puurtamisella. Omia rutiineja on muutettava ja työtään kevennettävä.

Kuulostaa hiukan kyseenalaiselta...Ei kai töiden tekeminen puolivillaisesti ole oikea ratkaisu, se on kuitenkin oppilailta pois - eikä ole oppilaiden vika, jos työnantaja kohtelee kaltoin.

Mutta sen toisaalta allekirjoitan, että aika moni opettaja on hiukan liiankin tunnollinen. Ei kyllä vaikkapa 20 opetusvuoden jälkeen ihan välttämättä tarvitse jokaista oppituntia hieroa ja pyöritellä ajan kanssa, fiilaten ja höyläten jokaista pikku yksityiskohtaa, ja tehdä joka kerta uusia juttuja tai materiaaleja. Muistan, kun joskus yksi kollega puuskahti tyyliin "mitä määkin näitä huomisia tunteja tässä enää hösään, kun kaikki on ihan selvää ja kunnossa". Lähti sitten kotiin, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta raskainta opettajan työssä on se, että täytyy olla kokoajan ikäänkuin esillä siinä oppilaiden edessä, ja aivan täysin ei voi olla oma itsensä, vaan vaikka kuinka olisit nukkunut huonosti valvottavan lapsen takia, niin täytyy olla tosi skarppina ja jonkinlaisessa roolissa siinä luokan edessä. Tauot menee monistusjonossa tai välituntivalvonnoissa, joista taas hirveällä kiireellä takaisin luokkaan jöötä pitämään ja opettamaan. Päivät venyy välillä älyttömiksi, mutta jotenkin on paljon helpompaa se valmistelutyö + kokeiden korjaus kun sen saa tehdä omaan tahtiin, omassa rauhassa rennosti, ilman että täytyy olla kokoajan skarppina oppilaiden edessä. Sitä ei varmaan ymmärrä ennen kuin on kokenut.

Monistukset kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennakkoon eikä jonotella päivittäin. Tähän olen itse kehittänyt systeemin niin että kerran viikossa monistan etukäteen seuraavan viikon tai jopa kahden tarpeet. Pääosan tulostusmateriaalista laitan tulostumaan tietokoneelta tapahtuvaksi, aineistot ovat suurelta osin sähköisessä muodossa. Hyvä suunnittelu on a ja o opetustyössä. 

Totta tuo ettei taukoja välttämättä ole, on hoidettava opiskelijoiden asioita myös tauoilla. Aina ei ehdi syömään. 

Monistamisessa voi miettiä sitäkin, että kuinka paljon sitä oikeasti tarvitaan. Teen minäkin sitä aina välillä, mutta en jatkuvasti. Taululla/demokameralla voi tehdä paljon, eikä oppilaat kuole siihen, vaikka tekisivät hieman muistiinpanojakin ihan perinteisesti vihkoon.

Ihmettelen välillä kielten opettajia, kun heillä pitää olla koko ajan työkirjat tai tolkuton monistenippu. Oppilaat eivät kuulemma jaksa kokonaisia lauseita. Reaaliaineissa kokonaiset lauseet vihkoon eivät koskaan ole ongelma, eikä kukaan tuhlaa rahaa työkirjoihin. Minusta se oppilaskin oppisi enemmän, kun kirjoittaisi niitä lauseita.

Minusta oppilaiden edessä ei olla esillä, vaan ollaan yhdessä porukassa toisten ihmisten kanssa. Ei äitikään ole esiintymässä lapsilleen. Näin vähän vanhemman opettajan mielipide.

Olipa kerran talonmies, joka oli aamulla klo 03:00 lakaisemassa rappujen edustoja. Siitä päivä jatkui tauotta iltakymmeneen, jolloin talkkari viimein malttoi lopettaa. Joka päivä tämä työn sankari teki siis 19 tuntia työtä, mutta palkan sai vain 7,5 tunnilta koska niin oli työsopimuksessa sovittu. Kyllä talkkaria harmitti kun aamuyöstä herätyskello, jonka oli ihan itse säätänyt, pirahti soimaan 02:15.

Vierailija kirjoitti:

Yksi huomio: suurin osa opettajista saapuuvähintään 15min, yleensä 30min ennen varsinaista työajan alkua työpaikalle, koska oppitunnin alkaessa kaiken pitää olla valmiina. Muissa hommissa se tietokone avataan yleensä vasta työajan alkaessa, opetustyössä valmistelut tehdään ennen oppilaiden saapumista (tietokoneen, tykin ym. avaus, ohjelmien avaus, Wilman ja sähköpostien katsominen,  sähköisten aineiston valmiiksi laittaminen, mahdollisten monisteiden printtaus jne.), koska tunnin alkaessa kaiken pitää olla valmiina + niitä Wilmaviestejä ja sähköposteja ei pysty oppitunnin aikana lukemaan. Harva tulee ajatelleeksi tätäkään.

Muissa hommissa? Niin kuin metrojunankuljettaja, joka ilmestyy ilmeisesti teleporttaamalla suoraan sinne ohjaamoon tai sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse vaihtaa työvaatteita lainkaan? En ole koskaan ollut työssä, jossa ei oltaisi yleensä 15 minuuttia ennen kellonlyömää paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran talonmies, joka oli aamulla klo 03:00 lakaisemassa rappujen edustoja. Siitä päivä jatkui tauotta iltakymmeneen, jolloin talkkari viimein malttoi lopettaa. Joka päivä tämä työn sankari teki siis 19 tuntia työtä, mutta palkan sai vain 7,5 tunnilta koska niin oli työsopimuksessa sovittu. Kyllä talkkaria harmitti kun aamuyöstä herätyskello, jonka oli ihan itse säätänyt, pirahti soimaan 02:15.

Kiehtova analogia, mutta ei nyt kylläkään liity oikein mihinkään.

Kovimmat työstään puhujat eivät ole aina niitä kovimpia työntekijöitä. Yksi opettajakollega käytti kerran opehuoneessa pari hyppytuntia siihen, että istui juomassa kahvia, ja selitti kaikille, miten joutuu yöt tekemään töitä. Itse olin samassa ajassa kahvin juonnin sijaan tehnyt sen päivän työt, ja illalla minulla oli vapaata. Osa ihmisistä on oikeasti kamalan tehottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran talonmies, joka oli aamulla klo 03:00 lakaisemassa rappujen edustoja. Siitä päivä jatkui tauotta iltakymmeneen, jolloin talkkari viimein malttoi lopettaa. Joka päivä tämä työn sankari teki siis 19 tuntia työtä, mutta palkan sai vain 7,5 tunnilta koska niin oli työsopimuksessa sovittu. Kyllä talkkaria harmitti kun aamuyöstä herätyskello, jonka oli ihan itse säätänyt, pirahti soimaan 02:15.

Kiehtova analogia, mutta ei nyt kylläkään liity oikein mihinkään.

Liittyy ihan hyvin. Opettaja on vastuussa työnsä suunnittelusta. Jos työtaakka ilman monia ylitunteja on jatkuvasti liian suuri, työn suunnittelu ei toimi. Jos taas ylitunteja on liikaa, kieltäydy niistä. Ei opettajan tarvitse ylittää opetusvelvollisuutta.

Opettanut en ole, mutta valmentanut olen ja siinä huomasin, että kun ne valmistelut on joskus aikanaan tehnyt ja asiat itselleen opettanut, menee harjoitteiden vetäminen ihan rutiinilla. Uskoisin saman pätevän myös opettamiseen. Jos 10 vuotta maikkana toiminut väittää edelleen käyttävänsä kymmeniä tunteja niiden samojen oppituntien valmisteluun, väitän valehtelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta raskainta opettajan työssä on se, että täytyy olla kokoajan ikäänkuin esillä siinä oppilaiden edessä, ja aivan täysin ei voi olla oma itsensä, vaan vaikka kuinka olisit nukkunut huonosti valvottavan lapsen takia, niin täytyy olla tosi skarppina ja jonkinlaisessa roolissa siinä luokan edessä. Tauot menee monistusjonossa tai välituntivalvonnoissa, joista taas hirveällä kiireellä takaisin luokkaan jöötä pitämään ja opettamaan. Päivät venyy välillä älyttömiksi, mutta jotenkin on paljon helpompaa se valmistelutyö + kokeiden korjaus kun sen saa tehdä omaan tahtiin, omassa rauhassa rennosti, ilman että täytyy olla kokoajan skarppina oppilaiden edessä. Sitä ei varmaan ymmärrä ennen kuin on kokenut.

Höpsistä, oppilaiden kanssa/"edessä" oleminen on parasta tässä työssä! Älä vedä mitään roolia vaan ole oma itsesi niin et väsy. Paras saamani oppilaspalaute on ollut "sun tunneilla on hauskaa kun oot niin aito". :)

Terveisin yläkoulun kieltenope

jolla oli sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos opetat samaa ainetta esim. useammalle rinnakkaisluokalle, niin ei tarvitse valmistella tunnit, kuin yhteen kertaan.

Eli oikeasti valmisteluihin ei mene läheskään jok päivä aikaa useita tunteja. Toki aiNa joskus aikAa kuluu.

No itseasiassa minulle ei ole koskaan tullut vastaan sellaista tilannetta, että voisin vetää täsmälleen saman tunnin rinnakkaisryhmille - ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja ope toimii ryhmän mukaisesti. Yhden ryhmän kanssa toimii tietyt työskentelymuodot, toisen ryhmän kanssa toiset. Toki opetettava sisältö on sama, mutta toimintatavat aina ryhmän mukaiset.

No kyllä minulla valmistelut ovat aika samat, vaikka ryhmät olisi minkälaiset. Jos vaikka opettelemme muuntajan rakentamista ja jännitteen ja virran muuntamista, niin ihan täsmälleen samat käämit, johdot, virtalähteet ja mittarit on varattava kaikille ryhmille. Kaikkien ryhmien kanssa on kerrattava verrannon ratkaisu, ja kaikkien kanssa katkaisemme naulan verkkovirran ja muuntajan avulla kuumentamalla jne. Eli kyllä se valmistelu minulla on aikalailla samanlaista.

Ilmeisesti matemaattisissa aineissa sitten noin, reaaliaineissa ja kielissä onkin toinen juttu (siis monta tapaa päästä lopputulokseen, ryhmästä riippuen). Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että matemaattisten aineiden opet pääsevät helpommalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta raskainta opettajan työssä on se, että täytyy olla kokoajan ikäänkuin esillä siinä oppilaiden edessä, ja aivan täysin ei voi olla oma itsensä, vaan vaikka kuinka olisit nukkunut huonosti valvottavan lapsen takia, niin täytyy olla tosi skarppina ja jonkinlaisessa roolissa siinä luokan edessä. Tauot menee monistusjonossa tai välituntivalvonnoissa, joista taas hirveällä kiireellä takaisin luokkaan jöötä pitämään ja opettamaan. Päivät venyy välillä älyttömiksi, mutta jotenkin on paljon helpompaa se valmistelutyö + kokeiden korjaus kun sen saa tehdä omaan tahtiin, omassa rauhassa rennosti, ilman että täytyy olla kokoajan skarppina oppilaiden edessä. Sitä ei varmaan ymmärrä ennen kuin on kokenut.

Höpsistä, oppilaiden kanssa/"edessä" oleminen on parasta tässä työssä! Älä vedä mitään roolia vaan ole oma itsesi niin et väsy. Paras saamani oppilaspalaute on ollut "sun tunneilla on hauskaa kun oot niin aito". :)

Terveisin yläkoulun kieltenope

Höpsistä itsellesi, on erilaisia luokkia ja tilanteita... Ootko sä siis sellainen ope, joka sanoo oppilaiden kiusaamalle, burnotissa itsemurhaa hautovalle kollegalle "ei mulla ole koskaan mitään vaikeuksia luokassa"? Ja vaikka pää olis kunnossakin, kyllä etenkin yläkoululuokassa voi olla pirun raskasta työskennellä, ja on ikävää ettei siitä saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Monistamisessa voi miettiä sitäkin, että kuinka paljon sitä oikeasti tarvitaan. Teen minäkin sitä aina välillä, mutta en jatkuvasti. Taululla/demokameralla voi tehdä paljon, eikä oppilaat kuole siihen, vaikka tekisivät hieman muistiinpanojakin ihan perinteisesti vihkoon.

Ihmettelen välillä kielten opettajia, kun heillä pitää olla koko ajan työkirjat tai tolkuton monistenippu. Oppilaat eivät kuulemma jaksa kokonaisia lauseita. Reaaliaineissa kokonaiset lauseet vihkoon eivät koskaan ole ongelma, eikä kukaan tuhlaa rahaa työkirjoihin. Minusta se oppilaskin oppisi enemmän, kun kirjoittaisi niitä lauseita.

Minusta oppilaiden edessä ei olla esillä, vaan ollaan yhdessä porukassa toisten ihmisten kanssa. Ei äitikään ole esiintymässä lapsilleen. Näin vähän vanhemman opettajan mielipide.

No vieraan kielen opiskelu on hieman eri asia kuin reaaliaineen. Reaaliaineissa työkirjat ovat täysin turhia (mekaanista täyttämistä pääasiassa), vieraissa kielissä taas äärimmäisen tärkeitä (rakenteiden ja sanaston oppimista). Oman äidinkielen ja vieraan, opeteltavan kielen kirjoittaminen ovat täysin eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos opetat samaa ainetta esim. useammalle rinnakkaisluokalle, niin ei tarvitse valmistella tunnit, kuin yhteen kertaan.

Eli oikeasti valmisteluihin ei mene läheskään jok päivä aikaa useita tunteja. Toki aiNa joskus aikAa kuluu.

No itseasiassa minulle ei ole koskaan tullut vastaan sellaista tilannetta, että voisin vetää täsmälleen saman tunnin rinnakkaisryhmille - ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja ope toimii ryhmän mukaisesti. Yhden ryhmän kanssa toimii tietyt työskentelymuodot, toisen ryhmän kanssa toiset. Toki opetettava sisältö on sama, mutta toimintatavat aina ryhmän mukaiset.

No kyllä minulla valmistelut ovat aika samat, vaikka ryhmät olisi minkälaiset. Jos vaikka opettelemme muuntajan rakentamista ja jännitteen ja virran muuntamista, niin ihan täsmälleen samat käämit, johdot, virtalähteet ja mittarit on varattava kaikille ryhmille. Kaikkien ryhmien kanssa on kerrattava verrannon ratkaisu, ja kaikkien kanssa katkaisemme naulan verkkovirran ja muuntajan avulla kuumentamalla jne. Eli kyllä se valmistelu minulla on aikalailla samanlaista.

Ilmeisesti matemaattisissa aineissa sitten noin, reaaliaineissa ja kielissä onkin toinen juttu (siis monta tapaa päästä lopputulokseen, ryhmästä riippuen). Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että matemaattisten aineiden opet pääsevät helpommalla?

Voi! Etenkin melkein pelkkää matikkaa opettavat pääsee. Fysiikka ja kemia teettää enemmän valmistelua mutta matikka on sitä samaa oppikirjassa etenemistä, suurimmalla osalla opeista siis näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi huomio: suurin osa opettajista saapuuvähintään 15min, yleensä 30min ennen varsinaista työajan alkua työpaikalle, koska oppitunnin alkaessa kaiken pitää olla valmiina. Muissa hommissa se tietokone avataan yleensä vasta työajan alkaessa, opetustyössä valmistelut tehdään ennen oppilaiden saapumista (tietokoneen, tykin ym. avaus, ohjelmien avaus, Wilman ja sähköpostien katsominen,  sähköisten aineiston valmiiksi laittaminen, mahdollisten monisteiden printtaus jne.), koska tunnin alkaessa kaiken pitää olla valmiina + niitä Wilmaviestejä ja sähköposteja ei pysty oppitunnin aikana lukemaan. Harva tulee ajatelleeksi tätäkään.

Muissa hommissa? Niin kuin metrojunankuljettaja, joka ilmestyy ilmeisesti teleporttaamalla suoraan sinne ohjaamoon tai sairaanhoitaja, jonka ei tarvitse vaihtaa työvaatteita lainkaan? En ole koskaan ollut työssä, jossa ei oltaisi yleensä 15 minuuttia ennen kellonlyömää paikalla.

Tarkoitin ensisijaisesti saman koulutustason (maisteri) töitä -  esim. asiantuntijatehtävissä  tosiaan riittää, että sen koneen käynnistää työpäivän alkaessa. Alemman duunaritason töissä täytyy tosiaan varata aikaa vaatteiden vaihtoon ym. 

Vierailija kirjoitti:

Opettanut en ole, mutta valmentanut olen ja siinä huomasin, että kun ne valmistelut on joskus aikanaan tehnyt ja asiat itselleen opettanut, menee harjoitteiden vetäminen ihan rutiinilla. Uskoisin saman pätevän myös opettamiseen. Jos 10 vuotta maikkana toiminut väittää edelleen käyttävänsä kymmeniä tunteja niiden samojen oppituntien valmisteluun, väitän valehtelijaksi.

aikuisten ja lasten opettaminen on hieman eri asia.. Vai tarkoititko valmentamisella jotain harrastusta - sekin on eri asia, koska sinne tullaan vapaaehtoisesti oppimaan ja tekemään. 

hyvää läpänderiä