Kaikkien aikojen lempikirjasi
Et saa sanoa jotain tiettyä sarjaa/trilogiaa tms. Vain yksi kirja, joka saa tietysti olla osana jotain kirjasarjaa.
Omani on varmaan Tuhat loistavaa aurinkoa. En lue sitä kauhean usein, mutta joka kerta se saa minut tuntemaan tunteita, joita en ole -ainakaan vielä- saanut muuta kirjaa lukiessa.
Kommentit (90)
Wilbur Smith - Kun leijona metsästää
Vierailija kirjoitti:
Et saa sanoa jotain tiettyä sarjaa/trilogiaa tms. Vain yksi kirja, joka saa tietysti olla osana jotain kirjasarjaa.
Omani on varmaan Tuhat loistavaa aurinkoa. En lue sitä kauhean usein, mutta joka kerta se saa minut tuntemaan tunteita, joita en ole -ainakaan vielä- saanut muuta kirjaa lukiessa.
Tää on myös mun suosikki-kirjani.
Vierailija kirjoitti:
Et saa sanoa jotain tiettyä sarjaa/trilogiaa tms. Vain yksi kirja, joka saa tietysti olla osana jotain kirjasarjaa.
Omani on varmaan Tuhat loistavaa aurinkoa. En lue sitä kauhean usein, mutta joka kerta se saa minut tuntemaan tunteita, joita en ole -ainakaan vielä- saanut muuta kirjaa lukiessa.
Leijapoika oli minulle sellainen, joka teki ihmeellisen olon, mutta Tuhat loistavaa aurinkoa oli jotenkin aivan vääränlainen, ärsyynnyin siitä kovasti. En ymmärtänyt itsekään miksi.
En edes muista kirjailijaa tai kirjan nimeä.
Luin sen lapsena (salaa) ensimmäisen kerran. Kirja kertoo merirosvoista ja heidän päällikökseen nousevasta naisesta.
Humiseva harju. Olenn lukenut tämän kirjan useasti teini-ikäisestä asti ja aina se saa minut lumoutumaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes muista kirjailijaa tai kirjan nimeä.
Luin sen lapsena (salaa) ensimmäisen kerran. Kirja kertoo merirosvoista ja heidän päällikökseen nousevasta naisesta.
Angelica?
En osaa sanoa koko elämältä, mutta tältä keväältä Kymnenen unelmaani.
Ehkä Luolakarhun klaani on jäänyt mieleen, olin jotain 10 tai 11 ja ekoja aikuisten kirjoja, joita luin.
Laura Ingalls Wilderin Luumujen poukama
Donna Tartt, Jumalat juhlivat öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muista kirjailijaa tai kirjan nimeä.
Luin sen lapsena (salaa) ensimmäisen kerran. Kirja kertoo merirosvoista ja heidän päällikökseen nousevasta naisesta.
Angelica?
En osaa sanoa koko elämältä, mutta tältä keväältä Kymnenen unelmaani.
Ehkä Luolakarhun klaani on jäänyt mieleen, olin jotain 10 tai 11 ja ekoja aikuisten kirjoja, joita luin.
Ei ole Angelica. Hitsi kun en muista ... pitäisi lukea se uudelleen, ehkä nyt lähemmäs viisikymppisenä se saattaa vaikuttaa hyvinkin erilaiselta. Se kirja on edelleen jossain äitini kirjahyllyssä. Olen lukenut sen monta kertaa ensin lapsena, sitten teininä ja viimeisen kerran varmaan kaksikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muista kirjailijaa tai kirjan nimeä.
Luin sen lapsena (salaa) ensimmäisen kerran. Kirja kertoo merirosvoista ja heidän päällikökseen nousevasta naisesta.
Angelica?
En osaa sanoa koko elämältä, mutta tältä keväältä Kymnenen unelmaani.
Ehkä Luolakarhun klaani on jäänyt mieleen, olin jotain 10 tai 11 ja ekoja aikuisten kirjoja, joita luin.
Ei ole Angelica. Hitsi kun en muista ... pitäisi lukea se uudelleen, ehkä nyt lähemmäs viisikymppisenä se saattaa vaikuttaa hyvinkin erilaiselta. Se kirja on edelleen jossain äitini kirjahyllyssä. Olen lukenut sen monta kertaa ensin lapsena, sitten teininä ja viimeisen kerran varmaan kaksikymppisenä.
Tämä se oli!
"Merten villikissa kertoo todellisesta historian henkilöstä. Hän oli Anne Bonny, pahamaineinen merirosvokuningatar, joka seikkaili Karibianmerellä 1700-luvun alussa. Anne on oman aikansa poikkeusnainen: häikäisevän kaunis, mutta myös älykäs, sivistynyt ja kapinallinen. Pikkuporvarillista kaupunkilaiselämää paetakseen hän lyöttäytyy hämäräperäisen James Bonnyn matkaan, rakastuu sitten merirosvo Kalikoo-Jackiin ja lähtee tämän kanssa merille. 20-vuotiaana hän komentaa jo omaa laivaa ja 22-vuotiaana hänet tuomitaan hirteen.
Pamela Jekelin romaani vie meidät Annen myötä keskelle merirosvojen kiihkeää ja vaarallista elämää: jännittäviä ryöstöretkiä, säälimättömiä kaksintaisteluja ja tulisia lemmenkohtauksia palmujen katveessa."
:D ok ehkä ei enää vaikuttaisi samalla tavalla mutta kai tuo osaltaan on muokannut minun naiskuvaani kun olen lapsena tuosta lukenut.
Lukukertojen perusteella pakko sanoa että Ylpeys ja ennakkoluulo.On valehtelematta lukenut yli 20 kertaa.
Paljon hyviä, enimmäkseen ulkomaalaisia mut sanotaan nyt Suomi 100 kunniaksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen
Todennäköisesti paras lukemani kirja on Stephen Kingin 22.11.63. Aivan mahtava.
Tuhat loistavaa aurinkoa oli kyllä upea.
Anja Snellmanin Parvekejumalat on ollut lähivuosien kotimaisista paras.
Lapsesta asti koetuista sanoisin Ronja Ryövärintytär.
Tama on kyllakin trilogia - tai sitten ei, koska minulla oli joskus paksu pokkari, johon oli upotettu kaikki kolme osaa: Taru sormusten herrasta!
Bertin uudet aivoitukset.