Kaikkien aikojen lempikirjasi
Et saa sanoa jotain tiettyä sarjaa/trilogiaa tms. Vain yksi kirja, joka saa tietysti olla osana jotain kirjasarjaa.
Omani on varmaan Tuhat loistavaa aurinkoa. En lue sitä kauhean usein, mutta joka kerta se saa minut tuntemaan tunteita, joita en ole -ainakaan vielä- saanut muuta kirjaa lukiessa.
Kommentit (90)
Tuhat loistavaa aurinkoa on minunkin suosikkini. Kirja teki suuren vaikutuksen ja aika ajoin palaan sen pariin.
Pakko mainita mielestäni vielä pari muutakin huippukirjaa, joita luen uudestaan säännöllisesti,koska joka lukukerralla niistä avautuu uusia näkökulmia. Tällaisia ovat Poikani Kevin, Shantaram ja Sinuhe egyptiläinen.
Melkein mikä vaan Kaari Utrion historiallisista romaaneista.
Vierailija kirjoitti:
Joutavuuksien jumala.
Sama! Loistavaa kieltä. Juoni loppujen lopuksi kauhea, mutta kieli oli niin kaunista että se itketti.
Lapsuudenkirjoista tuli mieleen Veljeni Leijonamieli. Vieläkin jostain syystä muistaa tuon kirjan niin hyvin.
Kiltin yön lahjat. Vittumainen, vieläkin pitää miettiä sitä. - Päihdeongelmaisen äidin lapsi vietti öitä yksin ja kusi peloissaan alleen, lopussa sosiaalihuolto vei hänet. Paskaa, koska joillekin totta.
Saariston lapset. Siitä alkoi lukuhimo.
L. M. Montgomeryn kirjoissa on jotain sellaista mitä muissa kirjoissa ei ole. Jos yksi pitää sanoa niin Sininen linna.
Kyllä se taitaa olla Veljeni Leijonamieli.
Donna Tarttin Tikliä lukiessani ajattelin kyllä, että siitä voisi tulla kaikkien aikojen suosikkini, mutta en ole lukenut vielä uudestaan, niin en voi arvioida, onko toisella kierroksella niin hyvä kuin ensimmäisellä.
Vierailija kirjoitti:
L. M. Montgomeryn kirjoissa on jotain sellaista mitä muissa kirjoissa ei ole. Jos yksi pitää sanoa niin Sininen linna.
Rakastin tuota kirjaa nuorena, mutta luin sen hiljattain ja minusta se oli jotenkin täysin naurettava.
Kotimaisista Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet ja Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina ovat suosikkejani.
Gormac Mac Carthyn Tie. Olen lukenut sen vain kerran muutamia vuosia sitten ja yhä välillä sen tunnelma tulee vahvasti mieleeni ja mietin kirjaa usein. Mikään muu kirja ei ole vaikuttanut samalla tavalla. Tavallaan siinä kerrotaan todella vähän ja kuitenkin niin paljon. Häkellyttävää miten taitava joku on kirjoittajana.
Carlos Ruiz Zafon Tuulen varjo, vähintään parin vuoden välein luettava uudestaan.
Tsingis Aitmatovin teokset. Niin surullisia.
Joutavuuksien jumala.