Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Juhannus masentaa lapsiperheen äitinä
22.06.2017 |
En jaksa tehdä mitään sen eteen. En juhannusruokia. Ei ole rahaa mennä minnekään. En ole YHTÄÄN juhlatuulella, en melkein halua puhua. On tääkin taas lapsille juhla!
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee. Mua myös ahdistaa suomenruotsalaisessa juhlaseurassa aivan älyttömästi, juuri niin kuin ap:n äitiä. Johtuu yleensä siitä, että olen ainoa, jolla ei ole vähintään kahden tonnin arvosta Kapteenskasta ostettua vaatetta päällä, suvun timanttikäätyjä kaulassa, en ole hyvä laulamaan karaokea tai snapsilauluja, pelaamaan mölkkyä tms seurapelejä ja puhun todella huonoa ruotsia (ymmärrän kaiken).
Mä kyl ymmärrän ettei kaikki suomenruotsalaiset ole tällaisia, mutta vain tuollaisessa porukassa olen viettänyt suomenruotsalaiset juhlat. Olen aina ollut se läski urpo suomalainen lindexin vaatteissa, kömpelö, huono pelaamaan, ei osaa laulaa. Ei tule kyllä humalaankaan ja on sympaattinen, jotenkin silleen hassulla nukkavierulla tavalla. Kiltti piika, joka pääsee porstuaan, kun meillä ollaan armollisia.
Ei kun mun äiti nimen omaan ihaili sellaista, mutta ei sopeutunut sinne aidosti omana itsenään, vaan teennäisesti ja koitti istuttaa sitä teennäisyyttä minuunkin. Hän osasi kyllä esittää sopivansa joukkoon, mutta ei sopinut koska ei hurrri esitä sosiaalista, kivaa ja myönteistä, vaan ovat sitä. Tai en minä heitä niin tunne, mutta uskoisin, ettei se kyldyyri ihan esittämällä hengissä olisi. Ja siis siinä on minusta todella paljon hyviä puolia, ennoikeastaan keksi mitään huonoa. Mutta en vain ole sellainen, ihan turha mun on heidän seuraansa vääntäytyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Täällä yh äiti ypöyksin kaupungissa lasten kanssa ja olisin tyytyväinen jos olisi edes se mies.
Juhannus masentaa 17-vuotiaana, yksinäisenä nahjuksena. Ei ikää hakea juomia kalsarikännäykseen, tyttöystävä lähti kavereidensa kanssa illanviettoon, omat muutamat kaverit asuvat satojen kilometrien päässä. Vittu.
No haloo - eihän mitään juhannnusruokia edes ole!
Juhannuksena saunottaa, ollaan ulkona ja katsotaan yötöntä yötä. Vihdat voi käydä tekemässä tienvarsikoivikosta.
.
Ihme uusavuttomuutta taas.
Mua lähinnä masentaa tää yksinäisyys.. mies lähti juomaan johki kaverin takapihalle, ei yhtään lapsellista kaveria Helsingissä joita voisi nähdä.. isäni on kuollut, äiti sairaana, ei sinnekään voi mennä.. lapsi 2.5 v katsoo leffoja itse selaan puhelinta, oltiin puolituntia ulkona, rupesi vähän satamaan ja tultiin kotiin.. jos ei olis lasta olisin juomassa jossain ei lapsellisten kavereiden kanssa, nyt odotan iltaa että pääsee nukkumaan, tai että lapsi menee nukkumaan.. voin katsoa netflixiä rauhassa.
Pari viikkoa niin lähdetään perheen kanssa mökille, onneksi. Tulen hulluksi kahdestaan lapsen kanssa neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy kyllä sääliksi "en jaksa koskaan mitään eikä kiinnosta"-äitien lapset!
Nimenomaan!
Äitihullun paskat pyhät, osa 756.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juhannusta pitää erikseen juhlia? Me syötiin makaronia tomaattikastikkeella, illalla paistetaan makkaraa nuotiolla. Päivän lapset on tehneet normaali vapaapäivän juttuja (=leikkineet ja lukeneet kirjoja). Kohta saavat myös avata sipsipussin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee. Mua myös ahdistaa suomenruotsalaisessa juhlaseurassa aivan älyttömästi, juuri niin kuin ap:n äitiä. Johtuu yleensä siitä, että olen ainoa, jolla ei ole vähintään kahden tonnin arvosta Kapteenskasta ostettua vaatetta päällä, suvun timanttikäätyjä kaulassa, en ole hyvä laulamaan karaokea tai snapsilauluja, pelaamaan mölkkyä tms seurapelejä ja puhun todella huonoa ruotsia (ymmärrän kaiken).
Mä kyl ymmärrän ettei kaikki suomenruotsalaiset ole tällaisia, mutta vain tuollaisessa porukassa olen viettänyt suomenruotsalaiset juhlat. Olen aina ollut se läski urpo suomalainen lindexin vaatteissa, kömpelö, huono pelaamaan, ei osaa laulaa. Ei tule kyllä humalaankaan ja on sympaattinen, jotenkin silleen hassulla nukkavierulla tavalla. Kiltti piika, joka pääsee porstuaan, kun meillä ollaan armollisia.
Ei kun mun äiti nimen omaan ihaili sellaista, mutta ei sopeutunut sinne aidosti omana itsenään, vaan teennäisesti ja koitti istuttaa sitä teennäisyyttä minuunkin. Hän osasi kyllä esittää sopivansa joukkoon, mutta ei sopinut koska ei hurrri esitä sosiaalista, kivaa ja myönteistä, vaan ovat sitä. Tai en minä heitä niin tunne, mutta uskoisin, ettei se kyldyyri ihan esittämällä hengissä olisi. Ja siis siinä on minusta todella paljon hyviä puolia, ennoikeastaan keksi mitään huonoa. Mutta en vain ole sellainen, ihan turha mun on heidän seuraansa vääntäytyä.
ap
On se myös pintaa. Toisaalta ns hurreilla on/voi olla vähemmistönä eri tavalla läheisemmät tai yhteenkietoutuneemmat suhteet muihin kuin monilla suomenkielisillä. Kukaan ei kutsu suomenkielistä pippaloihin vain siksi, että sekin on suomenkielinen, paitsi ehkä ulkomailla.
Mutta kyllä niissä piireissä on ihan samalla lailla riitoja, epäsopua ja huonoja fiiliksiä kuin muissakin. Vähemmistöasema tekee sen, ettei niin tee mieli kusta omiin muroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään juhannusta juhlittu kun olin lapsi. Jotain hyvää grilliruokaa saatettiin tehdä ja katsella kokkoja jos oltiin meren tai järven tuntumassa. Sipsit ja dippi kelpaa aina lapsille!
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä sitä näkee mielessään kyläyhteisön, jossa kaikki osallistuu juhannussalolle tai kokolle vähintään, muuten on luuseri. Siivoaa ja laittaa sisälle luonnonkukkia. Hankkii juhlapöytään kalaa. Yak.
apMeille luonnonkukat on se suuri The Juhannus Perinne :-D käppäillään lasten kanssa pitkin tienvarsia ja kerätään kukkia niin paljon kuin kukin saa kannettua. Sisälle ei viedä, mutta ulos laitetaan sinne tänne isoja kimppuja koristeeksi.
Tällaiset jutut on parhaita ja jää lapsille mieleen. Kun me asuttiin kerroatalossa, me haettiin luonnosta kaikenlaista, millä koristeltiin talo ja juhannussauna, tehtiin vähän jotain kaikkien herkkuruokaa jne... ei se sen ihmeellisempää ole!
Mua ei kiinnosta siis mikään tässä juhannuksessa. Ihan normipäivä mulle (paitsi ettei oo, vaan pitäisi just intoilla joistain vitun kukkakimpuista) ja se vain saa mut surulliseksi ja vihaiseksi!!!!
apNo tolla asenteella ainakin teet hallaa muille. Lähde pois ja anna muiden nauttia elämästään, kun et voi yhtään yrittääkään muiden vuoksi. Ei se oikeesti ole noin hankalaa.
No kyllähän mä lähtisinkin, mutta kun perheen pitää olla yhdessä ja viettää aikaa yhdessä ja blaa blaa. Että lapset kasvaa perinteisiin ja siihen, että perhe-elämä on kivaa. Luin naistenlehdestä ja perhepsykologiaan nojautuvasta oppaasta.
ap
Perinteet ovat useimmiten tylsiä lasten mielestä, kysy heiltä mikä voisi olla hauskaa, että olet heidän kanssaan sekin paljon, kaikki eivät edes sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäänyt lapsuudenkodin juhannuksista lämmin muisto, joskus vuokrattiin mökki ja juhannusiltana soudeltiin järveä ympäri, monena vuotena mentiin sukulaisille, joilla iso uima-allas, joskus vaan käytiin ajelulla ja siellä jäätelöllä.
Nyt yritän kauheella paniikilla luoda lapsille jotain taianomaista ja mahtavaa juhannusta, itseasiassa kaikki juhlat on tätä samaa. Mä teen ja teen, mutta tunnelma tuntuu aina väärältä. Mulle siis, lapset jaksaa ylistää joka kerta miten on ollut kuulemma maailman kivointa. Mutta ymmärrän ap:tä, että aina ei vaan huvittais.
Mun tekis mieli mennä jo nukkumaan, oon jotenkin poikkeuksellisen väsynyt, mutta illalla lähdetään vielä tanssimaan Robinin Hula-Hulaa ja katsomaan kokkoa.
Mä olen yksin kotona.Lapsi mummolassa jonne en ole tervetullut. Mies "yllätti" lähtemällä kavereidensa kanssa kalaan.Saunaa ei ole eikä pihaa. Katson surullisena Netflixiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masenna yhtään.vähän grillattiin ja syötiin. Pienet nukkuu jo. Koululaisten kanssa katotaan vähä telkkua. Lapset siivos keittiön apuna. Kohta miehen kans kaksin saunaan ja sitten nukkumaan. Kiva perjantai.
Ei ne lapset ihmeitä vaadi. Omat ihan onnellisena tästä kotona touhuilusta.
Musta tuntuu vähän samalta. En osaa yksinäni juhlia, en koristaa joulua tai juhlistaa juhannusta. Nyt olen 2-vuotiaan kanssa kaksin, hän ei vielä ymmärrä mistään juhlista, joten minun harteillani laittaa hänelle juhla. Tunnen elämää suurempaa huonoa omaatuntoa, koska en jaksa vaivautua. Juhla olisi lähinnä minua itseäni varten, olisi toki kiva järkätä jotain kivaa lapselle, mutta hän ei vielä sitä osaa kaivata enkä minä yksinkertaisesti jaksa välittää. Joten tässä murjotan yksinäni, kun lapsi painaa menemään autuaan onnellisena tietämättömänä mistään juhannukesta. Ehkäpä muutaman vuoden päästä on eri, kun lapsi osaa jo arvostaa juhlaa eri lailla..
Itse olen taas vanhempien kanssa, vaikka kaikki muut "normaalit" nuoret aikuiset ovat juhlimassa kavereiden kanssa joko alkoholin kanssa tai ilman. Ja sitten on tällaiset joilta jää elämä elämättä, kun on niin surkea ja ei ole kavereita. Tietysti voisi johonkin tapahtumaan mennä, mutta olin juuri Helsingissä yksin ja tuntui kurjalta kulkea siellä ihmismassassa yksin.
En siis tiedä kuinka paljon ap on kehityspsykologiaa opiskellut, mutta siellä kerrotaan että kasvattajan tulisi tunnistaa omien kasvattajiensa tekemät virheet/omasta mielestä epämieluisat kasvatusopit, ja tietoisesti karsia ne omasta käytöksestään jotteivat kasvatusmallit siirtyisi aina sukupolvelta toiselle, vaan ne tyrehtyisivät. Ap ilmeisesti tunnistaa äitinsä virheet mutta ei jaksa välittää vaan siirtää samat lapsilleen.
Voi ressukkaa. Kaikki yrittävät auttaa ja kertoa miten saat vähällä vaivalla lapsille mieluisan juhannuksen mutta ei, kun kaikki on vaan niin paskaa..
No höh. :D
Me asutaan kerrostalossa. Pihalla on taloyhtiön grillikota jossa paistettiin lihat ja makkarat. Lapsi leikki niiden kavereiden kanssa jotka olivat kotona. Ei mitään ihmeellistä, eikä tarvitsekkaan. Tytöllä oli superkivaa. Lähdemme huomenna viikoksi vanhempieni luokse jossa on oma ranta, uima-allas, hevosia yms, siellä sitten voi viettää "juhannusta" jälkikäteen mikäli jostain jäätiin paitsi. :D Lapselle tuo juhlallisen fiiliksen jo se, että saa oman limpparipullon.
Vierailija kirjoitti:
No höh. :D
Me asutaan kerrostalossa. Pihalla on taloyhtiön grillikota jossa paistettiin lihat ja makkarat. Lapsi leikki niiden kavereiden kanssa jotka olivat kotona. Ei mitään ihmeellistä, eikä tarvitsekkaan. Tytöllä oli superkivaa. Lähdemme huomenna viikoksi vanhempieni luokse jossa on oma ranta, uima-allas, hevosia yms, siellä sitten voi viettää "juhannusta" jälkikäteen mikäli jostain jäätiin paitsi. :D Lapselle tuo juhlallisen fiiliksen jo se, että saa oman limpparipullon.
Juuri näin.
Ei tarvitse järjestää mitään spektaakkelimaista juhannusta/joulua yms. juhlaa, koska lapsille usein jää mieleen jokin aikuisten mielestä epäoleellinen asia, pienen pieni poikkeama normaalista arjesta.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollut toista miestä, olin kyllä rakastunut ja tapasin kahvilla kolmesti, mutta ei mitään fyysistä suhdetta ollut. Ja on terapia auttanut jo paljon vuoden aikana, ratkaisuihin, joita uskaltaa tehdä, kuten sen yksiön hankinta ilman, että sekin tuntuu vain rahanhukalta.
ap