Rippituoli; kerro salaisuutesi, jota kukaan muu ei tiedä kuin sinä itse

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Olen rakastunut työkaveriini. Enkä pääse asiasta yli. 😬

Rupesin miettimään, ettei tuollaisia ole, koska olen hyvin avoin ja puhun ystävilleni yleensä syvimpiäkin salaisuuksia, mutta yksi jota lähes kukaan ei tiedä on että olen neitsyt. Joskus lukiossa kusetin kavereilleni että sain seksiä festareilla 18-vuotiaana, ja täydestä taisi mennä, koska kukaan ei ole kyseenalaistanut tai epäillyt. Nykyään en enää valehtele, mutten puhu seksiasioistani julkisesti oikein kenenkään kanssa ja jos joku ihan väkisin kysyy niin sitten taas valehtelen tai ainakin kiertelen. Syy on vain se, että häpeä asiasta on niin suuri. Miesten maailmassa on aika noloa olla vielä neitsyt.

t. 24v ja neitsyt 

Vierailija kirjoitti:

Kilteillä juuri on piiloaggressioita, koska he asettavat muiden tarpeet omiensa edelle ja fantasioivat sitten mielessään jostain radikaalista, kun omat tarpeet eivät täyty.

Tunnistan hyvin itseni. t: eri

Niin enpä tuosta sitten tiedä, itseni lisäksi en kyllä tiedä ketään muuta.. mutta sitten toisaalta tuttavapiirini onkin suurimmalta osalta aika pintaliitoista porukkaa niin ihmekös tuo.

Vierailija kirjoitti:

Niin enpä tuosta sitten tiedä, itseni lisäksi en kyllä tiedä ketään muuta.. mutta sitten toisaalta tuttavapiirini onkin suurimmalta osalta aika pintaliitoista porukkaa niin ihmekös tuo.

Ja tämä siis vastauksena tuohon 22-v ja neitsyt asiaan.

Haaveilen salaa elämästä naisena. Olen aina ollut kiinnostunut "naisten jutuista" ja tarkoituksella käyttäydyn naismaisesti monella tavalla. Mitään niin radikaalia kuin naisten vaatteiden pukemista tai meikkaamista en ole vielä kokeillut, mutta luulen että josssin vaiheessa sekin on edessä.

-hetero 29v mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Googlasin, ei sovi oireet/piirteet muhun. Kiitos kuitenkin :)

Syön räkääni, rupiani, varpaankynsiäni ja kuivia kynsinauhojani. Tykkään haistella sormiani, kun olen hipelöinyt pesemätöntä alapäätäni.

En ole enää neitsyt, vaikka kaikki niin luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Googlasin, ei sovi oireet/piirteet muhun. Kiitos kuitenkin :)

Skitsotyyppinen häiriö...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Tuosta "tunteesta" on tehty laulukin , löytyy youtubeesta , 

"I always feel like somebodys watching me"  eli suom Minusta tuntuu aina siltä kuin joku tarkkailisi/vahtisi minua.

Myös musiikkivideo on kuvaava.

Olipa ahdistava video. En kyllä osannut samaistua, en koe omaa tarkkailuani tuollaisena. Se ei ole uhkaavaa, enemmän tuleen mieleen kuin joku vain huvikseen vaikka ikkunan takana seuraisi mitä puuhaan.

Toivon salaa paluuta exäni kanssa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Googlasin, ei sovi oireet/piirteet muhun. Kiitos kuitenkin :)

Skitsotyyppinen häiriö...

Tämä kuulostaa tutummalta. Tutustuin Wikipedian artikkeliin aiheesta ja pystyn kyllä osin samaistumaan kuvaukseen.

"Sosiaalinen eristäytyminen, outo käytös ja ajattelu sekä epätavanomaiset uskomukset ovat tyypillisiä, samoin kuin kylmä, asiaton tai outo käyttäytyminen (esimerkiksi vainoharhat). Myös pakkomielteet ja ajatusten sekä havaintojen häiriöt ovat tyypillisiä. Psykoottisia oireita sen sijaan esiintyy korkeintaan väliaikaisesti ja ohimenevästi." Outo ajattelu ja epätavanomaiset uskomukset voisivat olla kirjoittamani. Psykoottisia oireita ja aistiharhoja ei ole.

Oireet:

- käyttäytyminen kylmästi ja asiattomasti: satunnaisesti check

- kyvyttömyys nauttia: osin check, mutta sairastan kyllä masennusta, joten liittyy siihen

- outo käytös: no tunnen itseni välillä oudoksi, mutta kukaan ei ole kommentoinut joten eos :D

- taaipumus sosiaaliseen vetäytymiseen: check

- vainoharhaiset ajatukset, jotka eivät ole kuitenkaan varsinaisia harhaluuloja: tästä lienee kirjoittamassani kyse

- kokee toisten ihmisten ilmeiden ja eleiden viittaavan häneen (suhteuttamisharha): osin kyllä

- depersonalisaatio eli itsensä kokeminen vieraaksi: hyvin hyvin harvoin, kyse lienee kyllä enemmän dissosiaatiosta ja se ilmenee vain väsyneenä

- derealisaatio ulkomaailman vieraaksi kokeminen: sama vastaus kuin edelliseen

- pakkomielteet: ei

- ajatus- ja havaintohäiriöt: en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan. Ajatushäiriöt saattavat sopia kirjoittamaani, havaintohäiriöitä ei ole

- satunnaisia, ohimeneviä psykoottisia jaksoja, joihin liittyy selviä aistiharhoja: ei

- kuulo- ja näköharhoja (esiintyvät yleensä ilman ulkoisia yllykkeitä): ei

En ole kertonut kenellekään ns. seksisekaantumisista vuosia sitten.

Todella hyvä ystäväni pyysi minua lapsenvahdiksi. Olin ollut ennenkin. Kun oli mennyt ehkä tunti, niin hänen miehensä, joka kaveri siis olin myös, tulikin kotiin. Hämmästyin ja oletin, että voin nyt lähteä kotiin. Olin bussilla liikkeellä. Mies sanoi, etten lähtisi, otetaan tässä vähän viiniä ja leikitään lapsen kanssa. Suostuin. Sitten lapsi piti laittaa nukkumaan ja mies alkoi hivuttautua liki. Meni sormeiluks ja lopulta hän työnsi hetkeksi peniksensä minuun. Havahduin ja kielsin nuo puuhat.

En kertonut kenellekään tästä. Parin vuoden kuluttua tämä mies kuoli ja leski kyseli kaikenlaisia muistoja hänestä. Pidin suuni kiinni. En ole koskaan kertonut asiaa ennen tätä kirjoitusta.

Toisaalta - annoin ystävälleni alibin muutaman kerran hänen avionsa aikana.

Entinen duunikaverini raiskasi minut. Oli kuukautiset, mutta hän vain kiskaisi tamponin pois. Asiasta ei koskaan puhuttu.

Mulla oli useampi salainen pano noina aikoina. En edes kysellyt miesten nimiä, kunhan jyystettiin. En muista puoliakaan panokavereistani, enkä nyt kehu tällä asialla. Muutaman kerran kielsin ihan varmat ja ilmiselvät jutut.

Halusin vähän kirkastaa kuvaani.

Kerran mulla oli ollut mies yöllä ja lähti vasta iltapäivällä, kun kuuli että vakituinen panoni oli tulossa. Kaikki sujui enkä potenut edes huonoa omaatuntoa, vaikka ns huorasin. Kerroin edellisestä miehestä panokaverille.

Olen ******** ihmisen ja rikos jäi selvittämättömäksi.

Ok tää on kyllä tyhmää mutta lapsena päästin meidän lemmikki undulaatin ulos vapauteen. Ajattelin että se on onnellisempi siellä niin kuin disney leffoissa. Ei sitä koskaan löytynyt ja kaikki luuli että se on päässyt vahingossa livahtamaan ulos. En ole vieläkään kertonut kenellekkään mitä oikeasti kävi.

Minulla on rakastaja ja impotentti mies uskoo minun elävän selibaatissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Googlasin, ei sovi oireet/piirteet muhun. Kiitos kuitenkin :)

Skitsotyyppinen häiriö...

Tämä kuulostaa tutummalta. Tutustuin Wikipedian artikkeliin aiheesta ja pystyn kyllä osin samaistumaan kuvaukseen.

"Sosiaalinen eristäytyminen, outo käytös ja ajattelu sekä epätavanomaiset uskomukset ovat tyypillisiä, samoin kuin kylmä, asiaton tai outo käyttäytyminen (esimerkiksi vainoharhat). Myös pakkomielteet ja ajatusten sekä havaintojen häiriöt ovat tyypillisiä. Psykoottisia oireita sen sijaan esiintyy korkeintaan väliaikaisesti ja ohimenevästi." Outo ajattelu ja epätavanomaiset uskomukset voisivat olla kirjoittamani. Psykoottisia oireita ja aistiharhoja ei ole.

Oireet:

- käyttäytyminen kylmästi ja asiattomasti: satunnaisesti check

- kyvyttömyys nauttia: osin check, mutta sairastan kyllä masennusta, joten liittyy siihen

- outo käytös: no tunnen itseni välillä oudoksi, mutta kukaan ei ole kommentoinut joten eos :D

- taaipumus sosiaaliseen vetäytymiseen: check

- vainoharhaiset ajatukset, jotka eivät ole kuitenkaan varsinaisia harhaluuloja: tästä lienee kirjoittamassani kyse

- kokee toisten ihmisten ilmeiden ja eleiden viittaavan häneen (suhteuttamisharha): osin kyllä

- depersonalisaatio eli itsensä kokeminen vieraaksi: hyvin hyvin harvoin, kyse lienee kyllä enemmän dissosiaatiosta ja se ilmenee vain väsyneenä

- derealisaatio ulkomaailman vieraaksi kokeminen: sama vastaus kuin edelliseen

- pakkomielteet: ei

- ajatus- ja havaintohäiriöt: en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan. Ajatushäiriöt saattavat sopia kirjoittamaani, havaintohäiriöitä ei ole

- satunnaisia, ohimeneviä psykoottisia jaksoja, joihin liittyy selviä aistiharhoja: ei

- kuulo- ja näköharhoja (esiintyvät yleensä ilman ulkoisia yllykkeitä): ei

Derealisaatio ja depersonalisaatio ovat dissosiatiivisia ilmiöitä. Sinulla voi olla skitsotyyppisiä persoonallisuuden piirteitä ilman skitsotyyppistä persoonallisuushäiriötä. Häiriö se on vasta kun alkaa haitata elämää niin, että normaali arki ei suju. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Googlasin, ei sovi oireet/piirteet muhun. Kiitos kuitenkin :)

Skitsotyyppinen häiriö...

Tämä kuulostaa tutummalta. Tutustuin Wikipedian artikkeliin aiheesta ja pystyn kyllä osin samaistumaan kuvaukseen.

"Sosiaalinen eristäytyminen, outo käytös ja ajattelu sekä epätavanomaiset uskomukset ovat tyypillisiä, samoin kuin kylmä, asiaton tai outo käyttäytyminen (esimerkiksi vainoharhat). Myös pakkomielteet ja ajatusten sekä havaintojen häiriöt ovat tyypillisiä. Psykoottisia oireita sen sijaan esiintyy korkeintaan väliaikaisesti ja ohimenevästi." Outo ajattelu ja epätavanomaiset uskomukset voisivat olla kirjoittamani. Psykoottisia oireita ja aistiharhoja ei ole.

Oireet:

- käyttäytyminen kylmästi ja asiattomasti: satunnaisesti check

- kyvyttömyys nauttia: osin check, mutta sairastan kyllä masennusta, joten liittyy siihen

- outo käytös: no tunnen itseni välillä oudoksi, mutta kukaan ei ole kommentoinut joten eos :D

- taaipumus sosiaaliseen vetäytymiseen: check

- vainoharhaiset ajatukset, jotka eivät ole kuitenkaan varsinaisia harhaluuloja: tästä lienee kirjoittamassani kyse

- kokee toisten ihmisten ilmeiden ja eleiden viittaavan häneen (suhteuttamisharha): osin kyllä

- depersonalisaatio eli itsensä kokeminen vieraaksi: hyvin hyvin harvoin, kyse lienee kyllä enemmän dissosiaatiosta ja se ilmenee vain väsyneenä

- derealisaatio ulkomaailman vieraaksi kokeminen: sama vastaus kuin edelliseen

- pakkomielteet: ei

- ajatus- ja havaintohäiriöt: en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan. Ajatushäiriöt saattavat sopia kirjoittamaani, havaintohäiriöitä ei ole

- satunnaisia, ohimeneviä psykoottisia jaksoja, joihin liittyy selviä aistiharhoja: ei

- kuulo- ja näköharhoja (esiintyvät yleensä ilman ulkoisia yllykkeitä): ei

Derealisaatio ja depersonalisaatio ovat dissosiatiivisia ilmiöitä. Sinulla voi olla skitsotyyppisiä persoonallisuuden piirteitä ilman skitsotyyppistä persoonallisuushäiriötä. Häiriö se on vasta kun alkaa haitata elämää niin, että normaali arki ei suju. 

Aivan. Elämää ei onneksi häiritse ja on ollut kaikki nämä vuodet samanlaista, eli piirteitä mahdollisesti siis vain.