Lue keskustelun säännöt.
Rippituoli; kerro salaisuutesi, jota kukaan muu ei tiedä kuin sinä itse
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miestäni ja mietin miten pääsen tästä vankilasta, jota jotkut kodiksi kutsuvat. En jaksaisi tuota itsekästä ja ilkeää idioottia enää hetkeäkään, mutta kiusalla ei halua erota eikä edes keskustella asioista. En tajua miten aikoinani valitsin juuri tämän sankarin puolisokseni, ei voi ymmärtää...no, esittää muille niiiiiiiin mukavaa & ystävällistä vaikka on läpimätä valehtelija oikeasti. Vituttaa myös tuota teeskentelyä seurata vierestä.
Luuletko sä vielä oikeasti että avioeroon tarvitaan molempien suostumus?
Jos haluat eron, senkus otat sen. Laitat paperin oikeuteen, tuleva ex-miehesi saa sen sitä kautta kyllä viimeistään tietoonsa.
No en luule, mutta koska puolison käytös ihan järjetöntä niin haluaisin erota sovussa. On joskus uhkaillut tappavansa jne.jos haen eroa, joten siksi olisi parempi olla samaa mieltä asiasta. Meillä myös yhteinen talo ym.ja voin kuvitella että tekisi kaikesta niin vittumaista ja hankalaa tällaisessa tilanteessa enkä ihmettelisi vaikka tekis mullekin jotain. Jos mulla ois varallisuus parempi niin muuttaisin jonnekin Nevadaan ja jättäisin kaiken vaan taakseni.
Mua ei haittaa yhtään jos sun mies hakkaa tollasen tossun
Kiitos ymmärryksestä te ihanat ja empaattiset palstalaiset! Näköjään kellään muulla ei ole ollut psyykkisesti sairastunutta, epävakaata ja väkivaltaista puolisoa, jonka kanssa asioita ei voi sopia kuten jonkun ns. normaalin ihmisen kanssa. ( on ollu useita kertoja osastohoidossa aggressiivisuuden ja harhojen takia ) Ja jossa vaihtoehtona ei voi olla avioeron hakeminen ja talon myyntiin laittaminen, jos toinen on sitä vastaan. Varsinkin, kun mulla ei ole mahdollisuutta noin vain irtisanoutua töistäni ( =tuloista ) ja koko elämästäni täällä. Keneltä te ajattelette mun OIKEASTI saavan suojelua, kun 100% varmasti kostaisi mulle ankarasti tekoni? Olen yrittänyt pyytää apua ammattilaisilta, mutta neuvona on ollut se, että mun pitäis vaan "kadota" esim.hänen osastohoidon aikana ja sitten hakea eroa. ! t.se vitun tossu, kenet pitäisikin hakata
Oikeus määrää osoituksen, jos teillä ei ole avioehtoa. Toki varuillasi saat olla, jos miehesi on noin hullu, miltä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan itseäni tämän takia :-( kirjoitti:
Kun isäni kuoli, niin se oli minulle eräällä tavalla helpotus enkä ole kehdannut myöntää sitä kenellekään. Hän oli sairas mies, jonka toimintakyky heikkeni heikkenemistään, elämänlaatu ei ollut enää kovin hyvä ja hän itse varmasti jo toivoi kuolevansa. Muistisairaus, kävelyvaikeudet, sydänsairaus, diabetes ja muut vaivat tekivät hänen tilanteestaan melko huonon. Lisäksi hänen hoitonsa oli sekä fyysisesti että henkisesti raskasta äidilleni, joka ei hänkään ollut enää ihan hirveän nuori, kuten ei isäkään. Silti tunnen suurta häpeää, kun oloni oli jollain tapaa helpottunut, kun tieto isän kuolemasta tuli. Tiedän sen olleen helpotus hänelle, kun hän pääsi pois kärsimästä ja helpotus myös äidille, jonka ei enää tarvitse hoitaa isää ja joka sai enemmän omaa aikaa, mutta en kehtaa tunnustaa kenellekään, että olin helpottunut, kun isä kuoli. Tietenkin surin ja suren yhä hänen kuolemaansa, mutta en varmastikaan tarpeeksi ja se on mielestäni osoitus siitä, että kuinka huono lapsi minä olin hänelle.
Äitini sairasti kaksi vuotta, kun hän kuoli, olin suunnattoman helpottunut. Oli raskasta katsoa hänen heikkenemistään, tiesin että hän olisi halunnut päästä sairaalasta pois, oli koti-ikävä, ja väsyin jokapäiväisiin sairaalavierailuihin.
Intissä alokkaana ystävystyin toimistoaliupseerin kanssa, ja sain tätä kautta kaikenlaisia pieniä etuja ja vapauksia. Näistä mukavin oli käytännössä rajaton internetin käyttö yksikön toimistossa (näihin aikoihin ei ollut vielä älypuhelimia) iltaisin.
Kerran sitten otettiin seksihommat puheeksi, ja vertailtiin toistemme kokemuksia (kokemattomuutta) naisten kanssa. Yksi asia johti toiseen myöhään lukitussa toimistossa ja päädyin ottamaan aliupseerilta suihin. Tästä muodostui säännöllinen tapa, joka jatkui aina palveluksen päättymiseen asti. Intin jälkeen en koskaan kuullut tästä kaveristani mitään.
Nykyisin olen onnellisesti naimisissa ihanan naisen kanssa. Olen tuota inttiepisodia lukuunottamatta ollut aina täysin hetero.
-mies 31v
Olen harrastanut nettiseksiä.
Toivittavasti kukaan ei ikinä saa sitä selville, häpeä olisi suuri
T: 15v
Ei huvita enää seksi mieheni kanssa. Kyllä meillä silti seksiä muutaman kerran kuussa on, mutta sen jälkeen on aina huono olo, melkein kuin olisi raiskattu. Mieheni on kyllä huomannut haluttomuuteni, ja syyllistää minua siitä, joka tietenkin vaan pahentaa asiaa. Sitä tosin mieheni ei tiedä, että näen jatkuvasti seksiunia muista miehistä, ja olin jopa ihastunut työkaveriini pitkään. En tiedä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, tai miten voisin parantaa tilannetta. Mitään ei ole tapahtunut kenenkään muun kanssa, eikä minulla ole tarvetta sellaiseen. Olen miehelleni sanonut, että kaipaisin esim enemmän hellyyttä ja esim jonkinlaista huomioimista merkkipäivinä, mutta mies ei jaksa vaivautua. Hän on vaan todella tylsä, eikä näe tarpeelliseksi huomioida naista mitenkään erityisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iso ja pitkä 60+N kirjoitti:
Salikarju kirjoitti:
Itellä on vähän samaa kun aiemmissa kirjotteluissa,tai vain haaveena. Olen n.40 v mies ja haaveilen usein seksistä erään n.60 v naisen kanssa koska hänen rintansa on ihanan isot ja täyteläiset,samoin lantio todella kiihottavan leveä:) Hän on tavallaan työkaverini ja usein jään katsomaan hänen vartalonsa muotoja. En tiedä onko hän huomannut sen kuinka hyvin:D Usein tosin mietin seksiä hänen kanssaan ja miltä rinnat näyttää ja tuntuisi käsissäni :DSamaten mua kiinnostaa myös isot tai pitkät naiset,itseäni pitemmät ja mietin seksiä joidenki tuntemieni pitkien naisten kanssa ja usein nämä ovat olleet minua vanhempia naisia. Vaikka salikarju olenkin ja lihaksia kasvatan,niin ei mua niinkään kiinnosta fitnesstytöt kuin nämä isot muodokkaat naiset jotka on vähän mua vanhempia tai paljonkin vanhempia:D
Huh, olisitpa joku minun työkavereistani, mutta heissä ei oikein ole salikarjuja :)
Ois mielenkiintosta olla sun työkaveri ;) Näkisin sun muotosi yms ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella radikaaleja ajatuksia. Narkkarit pakkohoitoon tai pakotettu yliannostus ja muuta sellaista. Ulospäin näytän kiltiltä nuorelta naiselta, kukaan ei varmaan arvaisi minusta minkälainen oikeasti olen, ne kehtaa sitä paljastaa vaan esitän sellaista kilttiä humanistia.
Kilteillä juuri on piiloaggressioita, koska he asettavat muiden tarpeet omiensa edelle ja fantasioivat sitten mielessään jostain radikaalista, kun omat tarpeet eivät täyty.
Tämä kuuluu kyllä tuonne "yleiset harhaluulot" -kohtaan. Olen kiltti, pyrin ajattelemaan ihmisistä hyvää ja puhuttelemaan heitä ystävällisesti. Olen silti mielestäni ihan jämäkkä, en anna kenenkään ajaa ylitseni ja uskallan avata suuni. Teen työtä joka vaatii aika jämäkkää asennetta ja pärjään käsittääkseni aika hyvin.
Joskus pieni ripaus negatiivisuutta antaa sopivasti voimaa. En ole kateellinen mutta minussa on aika vahva pärjäämisen ja "näyttämisen" halu, ja joskus pikkuisen kiukkuisena saa enemmän aikaiseksi. Mutta ilkeys ja häijyys ei ikinä ole mitään hyvää tuottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.
Haa, mää tiiänkin mistä tossa on kyse.
Omalla kohdallani toi on johtunut siitä, että oon saanut kasvaa ensin vapaasti ja samaan aikaan kuitenkaan en. Eli mua ei ohjattu mitenkään, mutta aikuinen huuteli sohvalta kieltojaan sitä mukaa kun leikin pienenä. Eli ainoat kommentit mitä sain, olivat negatiivisia ja usein luulin olevani yksin kun yhtäkkiä joku faija muistaa isyytensä sohvan pohjalta ja alkaa karjumaan tai marisemaan, miten ei saa tehdäsitätätäjatota. Eli se oma-aloitteisuus on tuhottu täysin tai ainakin sen ylle on lyöty sen tyylinen leima että "isoveli valvoo.." Myöhemmin tää ilmiö kehittyi siten, että uppouduin mielikuvitusmaailmoihin jotka perustuivat samalle skeemalle. Katsoin pienenä todella paljon asterixia, ja kuvittelin hetken aikaa ne hahmot todellisiksi, koska olin yksinäinen lapsi. Mua nolotti jopa vaihtaa vaatteita, koska kuvittelin että ne näkee.:D Olin vasta lapsi, joten ton ymmärtää, mutta ei aikuisetkaan lakkaa fantasioimasta, vaan niiden kohteet muuttuvat arkisimmiksi tai ovat jotenkin kytköksissä arkitodellisuuteen ja menestymiseen työelämässä tai sosiaalisesti. Kun kerroit, että fantasioit ihmisistä joihin haluat tehdä vaikutuksen, niin tavallaan toivot kontaktia heihin ja tavallaan elää heille / heidän kanssaan tai kaipaat niiden arvostusta. Kuullostaako yhtään tutulta?
Kiitos tästä! Minulla on ihan sama juttu, ja samantapainen kasvatus.
Minulla oli samanlaisia oireita nuoruudessa jonkin aikaa ja olen myös kasvanut vanhempien kanssa, joiden keskeisin vuorovaikutuksen tapa oli kieltäminen tai moittiminen. Hyvin yksin olin ja hyväksynnän ja huomion kipeä koko ikäni. Tuollaisesta kasvatuksesta syntyy ihmiselle voimakas yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne, joka torjutaan tietoisuudesta juuri näiden mielikuvitusseuraajien avulla. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Se ei ole vainoharhaisuutta, koska olet koko ajan tietoinen, että he ovat siellä vain omassa päässäsi. Hullu ei sitä tiedä. Lisäksi nuo sinua seuraavat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja hyväksyviä, toisin kuin vainoharhoissa. He ovat sinulle hyvin tärkeitä, elämää ja tasapainoa ylläpitäviä kuvitelmia. Kyllä se loppuu, kun olet riittävän vahva luopumaan heistä.
Rakastan koiraani enemmän kuin lapsiani. Olen aina ollut koiraihminen, kasvanut koirien, hevosten ja muiden eläinten kanssa.
Nyt mulla on ihana palvelusrotuinen koira, jonka kanssa harrastan aktiivisesti. Koira on mulle aivan älyttömän rakas ja tärkeä.
Lapset on alakouluikäisiä, ihan kivoja ja reippaita ja pidän heistä kyllä hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että saisin vielä keran elämässäni villiä, eläimellistä seksiä. Olen pian 40-vuotias ja omaa miestä ei kiinnosta. Monet, monet pakit ovat nakertaneet itseluottamukseeni ison aukon, vaikka huomaan saavani huomiota muilta miehiltä. Luulen, että en edes katuisi.
Häpeän vanhempiani.
He käyvät vessassa ovi auki, eivät pese käsiään, rupsuttelevat häpeämättömästi ja näyttävät aina epäsiisteiltä.
Heidän kotonaan on kerroksia karvaa, pölyä ja mustaa töhnää, pyyhkeet vaihetaan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.
He puhuvat muista ihmisistä ilkeästi ja haukkuvat ihan kaikki, erityisen ilkeästi isäni siskon (koska on opiskellut enemmän kuin ammattikoulun).
Myös rasistiset ilmaukset ja "vitsit" kuuluvat heidän puhetyyliinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusin vaimon kengille ja syytin koiraa.
Olen ollut puoli vuotta dieetillä ja ihana mieheni on tukenut minua kaikin keinoin. On mykana lenkeillä ja kokataan yhdessä, ulkona auttaa etsimään kevyemmän ravintolan.
Suurin uhraus oli miehen lempiherkku, kahvin kanssa syötävä munkki. Söimme aamu- tai iltapäivämunkin ainakin pari kertaa viikossa, joskus useammin. Mies on urheilullinen ja paljon minua isompi, joten saa sen energian palamaan toisin kuin minä.
Vaatimalla vaadin, että meille ei osteta ollenkaan munkkeja kotiin, kun en kykene hillitsemään itseäni niiden seurassa. Mies suostui, eihän se dieetti kauan kestä, kun kerran saan kaloripommit pois ruokavaliosta.
Vaan arvatkaas, mitä töissä on tarjolla jokaisella kahvitauolla, ja mihin lankean vähintään kolmena työpäivänä viidestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rakastunut yhteen ihanaan, varattuun, itseäni vanhempaan naiseen ja olen itsekin nainen. Aiemmin olen elänyt ainakin ulospäin aina heterosuhteessa, vaikka todellisuudessa olen ihastunut lähinnä naisiin jo noin 12-vuotiaasta lähtien. :/ En voi kertoa tätä kenellekään, sillä häpeän itseäni aivan valtavasti. Tunsin vuosikaudet todella voimakasta itseinhoa ja tunnen itseni jotenkin rikkinäiseksi sen taipumukseni vuoksi.
Rakkauteni siihen ihanaan naiseen on hieman auttanut tätä tilannetta, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin edes hieman ilmaista tunteitani naista kohtaan...tosin hänellekin peittelen niitä tunteitani suurelta osin. Tunnen itseni kamalaksi, mutta haluaisin jonkinlaisen suhteen sen ihastukseni kanssa...kaipaan häntä ihan tuskallisen paljon. Hän on minulle maailman kaunein, kiinnostavin, kiehtovin ja suloisin olento.
Salikarju kirjoitti:
iso ja pitkä 60+N kirjoitti:
Salikarju kirjoitti:
Itellä on vähän samaa kun aiemmissa kirjotteluissa,tai vain haaveena. Olen n.40 v mies ja haaveilen usein seksistä erään n.60 v naisen kanssa koska hänen rintansa on ihanan isot ja täyteläiset,samoin lantio todella kiihottavan leveä:) Hän on tavallaan työkaverini ja usein jään katsomaan hänen vartalonsa muotoja. En tiedä onko hän huomannut sen kuinka hyvin:D Usein tosin mietin seksiä hänen kanssaan ja miltä rinnat näyttää ja tuntuisi käsissäni :DSamaten mua kiinnostaa myös isot tai pitkät naiset,itseäni pitemmät ja mietin seksiä joidenki tuntemieni pitkien naisten kanssa ja usein nämä ovat olleet minua vanhempia naisia. Vaikka salikarju olenkin ja lihaksia kasvatan,niin ei mua niinkään kiinnosta fitnesstytöt kuin nämä isot muodokkaat naiset jotka on vähän mua vanhempia tai paljonkin vanhempia:D
Huh, olisitpa joku minun työkavereistani, mutta heissä ei oikein ole salikarjuja :)
Ois mielenkiintosta olla sun työkaveri ;) Näkisin sun muotosi yms ;D
Oon sun hengenheimolaisesi, vaikka oon nainen. :D Käyn myöskin salilla ja itse oon aika sutjakka tapaus. Mäkin uneksin itseäni reilusti vanhemmista, muodokkaista, pitkistä ja isorintaisista, äärimmäisen feminiinisistä mutta samanaikaisesti vahvoista naisista. :)
Pissasin housuun 9 luokalla koulussa. En jäänyt kenellekään tästä kiinni. Muistan että rukoilin luojaa että pääsen lähtemään kotiin ilman että kukaan huomaa ja pääsin. Ikuinen pilkka ja lempinimi olisi jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mun uskoni ihmisyyteen hiipuu kun luen tätä ketjua. Ihminen on oikesti paha, se vain esittää hyvää ja sivistynyttä.
Esittää?
Itse ajattelen, että tunteet ja ajatukset eivät vahingoita ketään. Teot voivat vahingoittaa. Se ratkaisee, miten kohtelet muita, ei se, mitä ajattelet heistä.
Ajattelen, että ihmisellä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin: vihaan, kostonhaluun, rakkauteen jne. Ihmisen kuuluu hallita käyttäytymistään, ei kontrolloida tunteitaan.
Tiedän useita ihmisiä, jotka eivät myönnä vihaavansa ketään. Silti he käyttäytyvät erittäin vihamielisesti joitakin kohtaan. He eivät tajua tunteitaan eivätkä käyttäytymistään.
Vierailija kirjoitti:
Salikarju kirjoitti:
iso ja pitkä 60+N kirjoitti:
Salikarju kirjoitti:
Itellä on vähän samaa kun aiemmissa kirjotteluissa,tai vain haaveena. Olen n.40 v mies ja haaveilen usein seksistä erään n.60 v naisen kanssa koska hänen rintansa on ihanan isot ja täyteläiset,samoin lantio todella kiihottavan leveä:) Hän on tavallaan työkaverini ja usein jään katsomaan hänen vartalonsa muotoja. En tiedä onko hän huomannut sen kuinka hyvin:D Usein tosin mietin seksiä hänen kanssaan ja miltä rinnat näyttää ja tuntuisi käsissäni :DSamaten mua kiinnostaa myös isot tai pitkät naiset,itseäni pitemmät ja mietin seksiä joidenki tuntemieni pitkien naisten kanssa ja usein nämä ovat olleet minua vanhempia naisia. Vaikka salikarju olenkin ja lihaksia kasvatan,niin ei mua niinkään kiinnosta fitnesstytöt kuin nämä isot muodokkaat naiset jotka on vähän mua vanhempia tai paljonkin vanhempia:D
Huh, olisitpa joku minun työkavereistani, mutta heissä ei oikein ole salikarjuja :)
Ois mielenkiintosta olla sun työkaveri ;) Näkisin sun muotosi yms ;D
Oon sun hengenheimolaisesi, vaikka oon nainen. :D Käyn myöskin salilla ja itse oon aika sutjakka tapaus. Mäkin uneksin itseäni reilusti vanhemmista, muodokkaista, pitkistä ja isorintaisista, äärimmäisen feminiinisistä mutta samanaikaisesti vahvoista naisista. :)
Itse olen melko lyhkänen mies,mutta voimiltani vahva kun ikäni olen salilla treenannu. Mua valtavasti kiihottaa ajatus seksistä tosiaan mua pitemmistä oikein amazon naisten kanssa:) Joilla on kunnon muodot,valtavat rinnat ja todella paksut reidet ja valtava lantio:) Vartalo ois kuitenkin oltava semmonen ettei läskit roiku vaan on semmonen tiukan näkönen pakkaus kumminki. Sopivan tiukka. Aina kun näen semmosia,niin kiihotun valtavasti ja mietin miltä tuo näyttäs ilkosillaan ja että mitä tämän naisen kanssa kokis petipuuhissa:) Naisen ois oltava vähintään 175 cm pitkä ja paino vähintään 90 kiloa,mieluummin enemmänkin:D
Mulla on velkaa lähemmäs 15 000 euroa erilaisista kulutusluotoista. Alunperin velkaa ollut reilu 25 000, joista siis olen 10 000 saanut maksettua pois. Hävettää suunnattomasti, sillä velat ovat päässeet syntymään parikymppisenä eletystä elämästä, kun ei ole vaan kehdannut sanoa kenellekään ettei rahaa ole.
Nyt olen kolmekymppinen matalapalkkaisessa työssä. Pari vuotta olen ollut parisuhteessa, mutta en ole kumppanilleni veloistani uskaltanut kertoa :(. Välillä mietin jopa eroavani vain sen takia, ettei kumppani saisi tietää. Ja rakastan puolisoani siis paljon.
Pelkään vaan sitä hetkeä, jos kumppani alkaa haaveilemaan jostain talon ostamisesta, naimisiin menosta tms. Toivon, että voitaisiin asua vielä muutama vuosi vuokralla, jolloin voisin maksella velkojani pois. Toki kumppani silti voisi vielä ihmetellä miksi rahaa ei ole kertynyt yhtään säästöön. Tämä asia ahdistaa päivittäin.
Ja sitten herätyskello soi, ja sun piti lähteä raksalle apupojaks. Olis kuule kannattanut opiskella, noloa ku kuuskymppinen apupoikana. Äitiskin toivoo, että muuttaisit jo kotoota pois.