Lue keskustelun säännöt.
Rippituoli; kerro salaisuutesi, jota kukaan muu ei tiedä kuin sinä itse
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miestäni ja mietin miten pääsen tästä vankilasta, jota jotkut kodiksi kutsuvat. En jaksaisi tuota itsekästä ja ilkeää idioottia enää hetkeäkään, mutta kiusalla ei halua erota eikä edes keskustella asioista. En tajua miten aikoinani valitsin juuri tämän sankarin puolisokseni, ei voi ymmärtää...no, esittää muille niiiiiiiin mukavaa & ystävällistä vaikka on läpimätä valehtelija oikeasti. Vituttaa myös tuota teeskentelyä seurata vierestä.
Luuletko sä vielä oikeasti että avioeroon tarvitaan molempien suostumus?
Jos haluat eron, senkus otat sen. Laitat paperin oikeuteen, tuleva ex-miehesi saa sen sitä kautta kyllä viimeistään tietoonsa.
No en luule, mutta koska puolison käytös ihan järjetöntä niin haluaisin erota sovussa. On joskus uhkaillut tappavansa jne.jos haen eroa, joten siksi olisi parempi olla samaa mieltä asiasta. Meillä myös yhteinen talo ym.ja voin kuvitella että tekisi kaikesta niin vittumaista ja hankalaa tällaisessa tilanteessa enkä ihmettelisi vaikka tekis mullekin jotain. Jos mulla ois varallisuus parempi niin muuttaisin jonnekin Nevadaan ja jättäisin kaiken vaan taakseni.
Mua ei haittaa yhtään jos sun mies hakkaa tollasen tossun
Kiitos ymmärryksestä te ihanat ja empaattiset palstalaiset! Näköjään kellään muulla ei ole ollut psyykkisesti sairastunutta, epävakaata ja väkivaltaista puolisoa, jonka kanssa asioita ei voi sopia kuten jonkun ns. normaalin ihmisen kanssa. ( on ollu useita kertoja osastohoidossa aggressiivisuuden ja harhojen takia ) Ja jossa vaihtoehtona ei voi olla avioeron hakeminen ja talon myyntiin laittaminen, jos toinen on sitä vastaan. Varsinkin, kun mulla ei ole mahdollisuutta noin vain irtisanoutua töistäni ( =tuloista ) ja koko elämästäni täällä. Keneltä te ajattelette mun OIKEASTI saavan suojelua, kun 100% varmasti kostaisi mulle ankarasti tekoni? Olen yrittänyt pyytää apua ammattilaisilta, mutta neuvona on ollut se, että mun pitäis vaan "kadota" esim.hänen osastohoidon aikana ja sitten hakea eroa. ! t.se vitun tossu, kenet pitäisikin hakata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän mieheni häpykarvaa kieleni alla onnea tuovana amulettina.
Nautin mielessäni, kun minua huonosti kohdellut mies (jonka jätin) näyttää riutuneelta ja etsii nyt epätoivoisena uutta naista itselleen.
Olen pettänyt miestäni 17 kertaa (viiden eri miehen kanssa) ja todennäköisesti hän ei ole edes lapseni isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miestäni ja mietin miten pääsen tästä vankilasta, jota jotkut kodiksi kutsuvat. En jaksaisi tuota itsekästä ja ilkeää idioottia enää hetkeäkään, mutta kiusalla ei halua erota eikä edes keskustella asioista. En tajua miten aikoinani valitsin juuri tämän sankarin puolisokseni, ei voi ymmärtää...no, esittää muille niiiiiiiin mukavaa & ystävällistä vaikka on läpimätä valehtelija oikeasti. Vituttaa myös tuota teeskentelyä seurata vierestä.
Luuletko sä vielä oikeasti että avioeroon tarvitaan molempien suostumus?
Jos haluat eron, senkus otat sen. Laitat paperin oikeuteen, tuleva ex-miehesi saa sen sitä kautta kyllä viimeistään tietoonsa.
No en luule, mutta koska puolison käytös ihan järjetöntä niin haluaisin erota sovussa. On joskus uhkaillut tappavansa jne.jos haen eroa, joten siksi olisi parempi olla samaa mieltä asiasta. Meillä myös yhteinen talo ym.ja voin kuvitella että tekisi kaikesta niin vittumaista ja hankalaa tällaisessa tilanteessa enkä ihmettelisi vaikka tekis mullekin jotain. Jos mulla ois varallisuus parempi niin muuttaisin jonnekin Nevadaan ja jättäisin kaiken vaan taakseni.
Mua ei haittaa yhtään jos sun mies hakkaa tollasen tossun
Kiitos ymmärryksestä te ihanat ja empaattiset palstalaiset! Näköjään kellään muulla ei ole ollut psyykkisesti sairastunutta, epävakaata ja väkivaltaista puolisoa, jonka kanssa asioita ei voi sopia kuten jonkun ns. normaalin ihmisen kanssa. ( on ollu useita kertoja osastohoidossa aggressiivisuuden ja harhojen takia ) Ja jossa vaihtoehtona ei voi olla avioeron hakeminen ja talon myyntiin laittaminen, jos toinen on sitä vastaan. Varsinkin, kun mulla ei ole mahdollisuutta noin vain irtisanoutua töistäni ( =tuloista ) ja koko elämästäni täällä. Keneltä te ajattelette mun OIKEASTI saavan suojelua, kun 100% varmasti kostaisi mulle ankarasti tekoni? Olen yrittänyt pyytää apua ammattilaisilta, mutta neuvona on ollut se, että mun pitäis vaan "kadota" esim.hänen osastohoidon aikana ja sitten hakea eroa. ! t.se vitun tossu, kenet pitäisikin hakata
Eihän ketään voi pitää vankinaan avioliitossa! Oon varma että jos OIKEASTI haluaisit eroon miehestä niin keksisit kyllä keinot. Vastasin sulle tuolla jo aiemmin että arvostatko omaa elämääsi noin vähän että pääset huonosta eroon vasta kun toinen kuolee? Haluatko elää 20 vuoden päästä vielä noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miestäni ja mietin miten pääsen tästä vankilasta, jota jotkut kodiksi kutsuvat. En jaksaisi tuota itsekästä ja ilkeää idioottia enää hetkeäkään, mutta kiusalla ei halua erota eikä edes keskustella asioista. En tajua miten aikoinani valitsin juuri tämän sankarin puolisokseni, ei voi ymmärtää...no, esittää muille niiiiiiiin mukavaa & ystävällistä vaikka on läpimätä valehtelija oikeasti. Vituttaa myös tuota teeskentelyä seurata vierestä.
Luuletko sä vielä oikeasti että avioeroon tarvitaan molempien suostumus?
Jos haluat eron, senkus otat sen. Laitat paperin oikeuteen, tuleva ex-miehesi saa sen sitä kautta kyllä viimeistään tietoonsa.
No en luule, mutta koska puolison käytös ihan järjetöntä niin haluaisin erota sovussa. On joskus uhkaillut tappavansa jne.jos haen eroa, joten siksi olisi parempi olla samaa mieltä asiasta. Meillä myös yhteinen talo ym.ja voin kuvitella että tekisi kaikesta niin vittumaista ja hankalaa tällaisessa tilanteessa enkä ihmettelisi vaikka tekis mullekin jotain. Jos mulla ois varallisuus parempi niin muuttaisin jonnekin Nevadaan ja jättäisin kaiken vaan taakseni.
Mua ei haittaa yhtään jos sun mies hakkaa tollasen tossun
Kiitos ymmärryksestä te ihanat ja empaattiset palstalaiset! Näköjään kellään muulla ei ole ollut psyykkisesti sairastunutta, epävakaata ja väkivaltaista puolisoa, jonka kanssa asioita ei voi sopia kuten jonkun ns. normaalin ihmisen kanssa. ( on ollu useita kertoja osastohoidossa aggressiivisuuden ja harhojen takia ) Ja jossa vaihtoehtona ei voi olla avioeron hakeminen ja talon myyntiin laittaminen, jos toinen on sitä vastaan. Varsinkin, kun mulla ei ole mahdollisuutta noin vain irtisanoutua töistäni ( =tuloista ) ja koko elämästäni täällä. Keneltä te ajattelette mun OIKEASTI saavan suojelua, kun 100% varmasti kostaisi mulle ankarasti tekoni? Olen yrittänyt pyytää apua ammattilaisilta, mutta neuvona on ollut se, että mun pitäis vaan "kadota" esim.hänen osastohoidon aikana ja sitten hakea eroa. ! t.se vitun tossu, kenet pitäisikin hakata
Minun mummini eli juuri tuollaisessa suhteessa. Pelkäsin koko ajan. Tätini myös pelkäsi isäänsä. Äitini oli ainoa, jota ukki ei alistanut. Mummi sairastui skitsofreniaan kun äitini oli lapsi ja mummi kuoli 53-vuotiaana, kun sydän petti. Mummi kärsi myös ahdistus- ja paniikkihäiriöistä. Itse lapsena opin mummini elämästä, että itse välttelen tuollaista. Ukkini vaikutti narsistilta ja tekstisi perusteella niin vaikuttaa sinun miehesikin. Tarkoitan tällä siis narsistista persoonallisuushäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Mikko600 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani hullu. Muistan jo seitsemänvuotiaana kokeneeni tunteen, että joku tarkkailee ja että silloinen opettajani olisi ikkunan takana tai jossain lähellä tarkkailemassa. Tiesin, olen aina tiennyt, ettei oikeasti ole ja että olen yksin eikä kukaan tarkkaile, mutta samaan aikaan on aina tunne, että joku on ikkunan takana tai pystyy vaikka seuraamaan nytkin tätä kirjoittamaani. Henkilö tai henkilöt vaihtelee aina, on vanhoja opettajia, esimiehiä, luokka- tai työkavereita, joihin haluaisin tehdä jollain tapaa kai vaikutuksen. Pystyn irroittautumaan tästä tunteesta, jos oikein yritän (esim. seksin aikana ja kun en ole yksin, silloin se unohtuu), mutta jos en yritä, se tunne seuraa ainakin kotonani. En kaipaa hulluksi huutelua, en kaipaa hanki apua -huutelua, oikeastaan haluaisin tietää mistä on kyse mutta negatiivisen kommentoinnin voi jättää pois. Olen yrittänyt googlata ja tehnyt netissä ties mitä skitsofrenia- ja paranoia-testejä, mutta niiden tulokset, vaikkakin vain suuntaa-antavia eikä mitään diagnooseja, ovat aina puhtaat. Tämä on mulle todella vaikea ja etenkin nolo asia. Kukaan ei tiedä.
Huvikseni tulin lukemaan näitä ja tämä teksti iskeytyi silmiini nimittöin minulla on täysin sama ongelma tai ajatus tai mikä koskaan onkaan ! En olisi koskaan uskonut että kenelläkään toisella olisi tämä sama kuin minulla !! Minulla on vain eri henkilöt eli ei mitään työkavereita tai opettajia vaan mita ihmisi vain, kaikkia läheisimpiä jne. Kiitos kun jaksoit kirjoittaa tuon, tuli hyvä mieli etten olekkaan ainut. : D
Tässä ei ole tärkeää se että "kuka" sinua seuraa.
Kun seuraavan kerran tuo tunne tulee, sulje vaikka silmäsi ja keskity siihen tunteeseen, missä kohtaa kehoa se tuntuu? Miltä se tuntuu? (esim. tasaiselta, sykkivältä, liikkuvalta, paljon adjektiiveja)
ja nyt annat sen tunteen vain olla, ilman että nimeät sitä miksikään.
Tulethan sitten kertomaan lisätietoja ja havaintosi...
En ole se, jota lainasit, vaan se, joka alunperin tuosta kirjoitti. Se ei tunnu missään päin kehoa eikä ole kuvailtavissa adjektiiveilla, ainakaan tuollaisilla. Se tuntuu siltä kuin vaikka olisit makkarissa ja olohuoneessa istuisi joku. Ihan kuin olisi kaveri kylässä tai jotain, mutta ei olekaan. Tai olet keittiössä ja ikkunan takana olisi joku kurkkimassa ja kuuntelemassa.
Kiitos vastauksestasi. En osannut käyttää foorumia oikein. Kuitenkin tässä kannattaa miettiä se että mitään ei tapahdu meidän ulkopuolella.
Vaikka sinusta tuntuu että jokin istuu olohuoneessa, niin se ei tapahdu sielä, vaan sinun tuntemus tapahtuu sinussa. Ja ennen kuin ehdit ajatella sanat "joku" "istua" "olohuone" niin jotain tapahtuu kehossasi mikä aiheuttaa nämä ajatukset.
Hengitä syvään ja hitaasti, 6 sekuntia sisään, tauko 2 sekuntia ja ulos vielä hitaammin 10 sekuntia.
Ja tämän jälkeen tunnustele kehoasi. Tämä on hyvä tehdä silloin kun huomaat että nyt sinua tarkkaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut itsestäni huolellisemman ensivaikutelman mitä olen, jotta saisin apua omasta huolimattomuudesta johtuviin pieniin ongelmiin. Tajusin tämän vasta, häpeän sitä ja aion parantaa tapani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miestäni ja mietin miten pääsen tästä vankilasta, jota jotkut kodiksi kutsuvat. En jaksaisi tuota itsekästä ja ilkeää idioottia enää hetkeäkään, mutta kiusalla ei halua erota eikä edes keskustella asioista. En tajua miten aikoinani valitsin juuri tämän sankarin puolisokseni, ei voi ymmärtää...no, esittää muille niiiiiiiin mukavaa & ystävällistä vaikka on läpimätä valehtelija oikeasti. Vituttaa myös tuota teeskentelyä seurata vierestä.
Luuletko sä vielä oikeasti että avioeroon tarvitaan molempien suostumus?
Jos haluat eron, senkus otat sen. Laitat paperin oikeuteen, tuleva ex-miehesi saa sen sitä kautta kyllä viimeistään tietoonsa.
No en luule, mutta koska puolison käytös ihan järjetöntä niin haluaisin erota sovussa. On joskus uhkaillut tappavansa jne.jos haen eroa, joten siksi olisi parempi olla samaa mieltä asiasta. Meillä myös yhteinen talo ym.ja voin kuvitella että tekisi kaikesta niin vittumaista ja hankalaa tällaisessa tilanteessa enkä ihmettelisi vaikka tekis mullekin jotain. Jos mulla ois varallisuus parempi niin muuttaisin jonnekin Nevadaan ja jättäisin kaiken vaan taakseni.
Mua ei haittaa yhtään jos sun mies hakkaa tollasen tossun
Kiitos ymmärryksestä te ihanat ja empaattiset palstalaiset! Näköjään kellään muulla ei ole ollut psyykkisesti sairastunutta, epävakaata ja väkivaltaista puolisoa, jonka kanssa asioita ei voi sopia kuten jonkun ns. normaalin ihmisen kanssa. ( on ollu useita kertoja osastohoidossa aggressiivisuuden ja harhojen takia ) Ja jossa vaihtoehtona ei voi olla avioeron hakeminen ja talon myyntiin laittaminen, jos toinen on sitä vastaan. Varsinkin, kun mulla ei ole mahdollisuutta noin vain irtisanoutua töistäni ( =tuloista ) ja koko elämästäni täällä. Keneltä te ajattelette mun OIKEASTI saavan suojelua, kun 100% varmasti kostaisi mulle ankarasti tekoni? Olen yrittänyt pyytää apua ammattilaisilta, mutta neuvona on ollut se, että mun pitäis vaan "kadota" esim.hänen osastohoidon aikana ja sitten hakea eroa. ! t.se vitun tossu, kenet pitäisikin hakata
Eihän ketään voi pitää vankinaan avioliitossa! Oon varma että jos OIKEASTI haluaisit eroon miehestä niin keksisit kyllä keinot. Vastasin sulle tuolla jo aiemmin että arvostatko omaa elämääsi noin vähän että pääset huonosta eroon vasta kun toinen kuolee? Haluatko elää 20 vuoden päästä vielä noin?
Siis mä OIKEASTI haluan eroon miehestäni, mutta en ole vielä keksinyt miten päästä suhteesta pois. Ehkä olen ollut aiemmin toiveikas, että lääkitys auttaisi ja ajatellut ettei toista voi jättää heti kun tulee vaikeaa jne. Nyt ollaan vaan menty kaiken tuon yli ja pitää alkaa itsekkäästi tekemään suunnitelmia miten saan aloitettua uuden elämän jossain muualla. Turvassa ja rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella radikaaleja ajatuksia. Narkkarit pakkohoitoon tai pakotettu yliannostus ja muuta sellaista. Ulospäin näytän kiltiltä nuorelta naiselta, kukaan ei varmaan arvaisi minusta minkälainen oikeasti olen, ne kehtaa sitä paljastaa vaan esitän sellaista kilttiä humanistia.
Itse asiassa,ihmiset kyllä vaistoavat tekopyhyytesi. Sanoisit vaan suoraan sanottavasi,etkä yrittäisi esittää jotain mitä et ole. Ai niin,mutta joku narkkarihan voisi kertoa sinulle elämän totuuksista ja sitten sinulle tulisi siitä pahamieli. Elä vaan siinä kuplassasi,äläkä ajattele muiden asioita. Se ei selvästikään sovi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut itsestäni huolellisemman ensivaikutelman mitä olen, jotta saisin apua omasta huolimattomuudesta johtuviin pieniin ongelmiin. Tajusin tämän vasta, häpeän sitä ja aion parantaa tapani.
Niin, eli olen siis oikeasti suhtautunut välinpitämättömästi johonkin asiaan ja sitten kun asiasta on seurannut jotain, olen pahoitellut huolestuneempana mitä olenkaan. Minkä nyt vasta tiedostan ällöttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntoni on niin pahassa kunnossa, etten voi kutsua ketään. Näin on ollut jo pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 'keräillyt' kavereita ja tuttavia kuten jotain keräilykortteja enkä jaksanut pitää yhteyttä moneenkaan.
Veljeni käytti minua hyväkseen, oli väkivaltainen ja rajoitti elämääni kun olin lapsi. Tästä syystä pelkäsin poikia/miehiä jo lapsena. Muistan kun päiväkodissa itkin vessassa kun joku äänekäs poika tykkäsi härnätä, koska pelkäsin häntä. Ala- ja yläasteella pojat kiusasivat minua kun olin niin varautuneen hiljainen koko ajan. Joten arvata saattaa en uskaltanut tutustua poikiin saati puhua heille. Nykyään olen parikymppinen ja pelkään miehiä vieläkin. En mielellään mene mieskassoille ja en keksi yleensä puhuttavaa miesten kanssa. Kuitenkin esitän normaalia naista jolla ei ole huolenhäivää. En ole koskaan seurustellut enkä varmasti tulekkaan, koska en pääse pelosta yli. Tiedän että olisin erilainen ihminen, jos veljeäni ei olisi. Hyväksikäytöstä en ole kertonut ikinä kenellekkään, enkä aijo kertoakkaan. Se on liian arka aihe minulle.
Olen voittanut lotossa pari miljoonaa. Kenellekkään en ole ikinä kertonut. Asun yksin ja olen sinkku. Työelämässä olen jatkanut jne. Toisinaan teen luksus ulkomaan matkoja. Mutsille sanon vaan, että löysin halvan äkkilähdön, vaikka reissu maksaa monta tonnia :D.
Esitän edelleen köyhä yhäriä.
Ajelen pyörällä edelleen joka paikkaan.
Oikeasti voitin aika ison summan, sen tietää vain yksi lisäkseni.
Niin, enkä ole enää edes yh, lapsi jo 20v.
Tarvittaessa esitän vaikka tyhmää ja huomaamatonta.
Kuulun mensaan.
Näytän nuoremmalta kuin olen (n.40v)
Minulla on salaisuus, jonka paljastumista pelkään todella, koska olen nykyään julkisessa luottamustoimessa! Kukaan ei tiedä tästä, ei edes läheiset ihmiset.
Olen harrastanut seksiä maksusta. Parisuhteen aikana. Enkä edes häpeä. Ainoastaan pelkään salaisuuteni paljastumista.
Vierailija kirjoitti:
Jätin ehkäisyn pois, jotta saisin vauvan. Miehelle kerroin, että pillerit pettivät. Enkä edes kadu.
Tyypillinen nainen jonka perusominaisuus on epärehellisyys, no mutta edes keskustelupalstalla rehellinen.
Työskentelen tehtävissä, jotka edellyttävät sosiaalisiutta, jatkuvaa ajan tasalla olemista ja kiinnostusta kyseiseen asiaan. Oikeasti haluaisin olla vain rauhassa, yksin kotona. Downsiftata. Mieheni inhoaa juuri tällaisia downshiftaustyyppejä, joten en voi.