Miehen passiivisuus ja lapatossumaisuus hävettää sosiaalisissa tilanteissa :(

Ainoa mikä auttaa on ero. Valitettavasti.

Ja tämän sanon omasta kokemuksesta. Yritin nimittäin pitkään (ihan liian pitkään) ylläpitää parisuhdetta ihan vastaavanlaiseen mieheen. Lopulta kunnioitus, läheisyys ja arvostus vaan katosi. En pystynyt kunnioittamaan ja arvostamaan henkilöä, joka jatkuvasti valitsi käyttäytyä huonosti ja epäsosiaalisesti.

Tapa käyttäytyä on aina valinta, joko tietoinen tai tiedostamaton. Siemen on saatettu kylvää jo lapsuudessa. Jos palautekaan ei saa aikuista, oikeustoimikelpoista tyyppiä heräämään että jotakin pitäis tehdä toisin, ei mitään ole tehtävissä. Ei puolison tehtävänä ole toimia vanhempana puolisolleen.

Tästä asiastahan ei saisi puhua. Sitä puolisoaan kun pitäisi rakastaa ja kunnioittaa juuri hänenä itsenään.

Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin AP:n tilanteen. Elin itsekin sellaisessa. Mies oli ihan kiva ja miellyttävä kun olimme kahden kesken. Tai ehkä silloin hänen huono käytöksensä ja puhumattomuus ei vaan noussut niin selvästi esiin? Aina porukassa mies erottui kuin musteläiskä valkoisesta paperista. Just nuo samat AP:n kirjoittamat piirteet. Kävi aika raskaaksi pitemmän päälle. Eikä annettu palaute mennyt perille, koskaan.

Anna sen miehen olla ottamatta osaa moisiin kissanristiäisiin.

Ymmärrän hyvin miestäsi, koska olen itsekin erakko ja ääri-introvertti, 42-vuotias nainen. Nuorempana minäKIN yritin osallistua normaalina pidettyyn sosiaaliseen kanssakäymiseen koska olevinaan kuului. Se oli minulle kurjaa, koska en viihtynyt, ja lisäksi häpesin sitä etten edes osannut näytellä sosiaalisesti sujuvaa vaikka olisin halunnut. 

Lopulta neljänkympin kriisissä tajusin, että miksi teen itselleni sellaista väkivaltaa, että käyn tilaisuuksissa joissa en halua, vaikka ei OIKEASTI ole mikään pakko. Nykyisin meillä käy mies ihan itsekseen esim. sukulaisissa, häissä jne silloin kun haluaa. Ei hänkään noista kovin usein välitä, mutta on selvästi minua sosiaalisempi ja kaipaa välillä seuraa, kun taas minä mielelläni asuisin jopa täysin erakkona (jopa ilman miestä).

Tuntuu että ap et ymmärrä miestäsi YHTÄÄN. Vaikuttaa että hän ei ole sosiaalisesti avuton vaan lähinnä hyvin introvertti. Hän ei koe halua eikä tarvetta osallistua keskusteluihin samalla tapaa kuin sinä, vaan mielellään ottaa taustaroolin. 

"Yritän monesti osallistuttaa tai ottaa häntä keskusteluihin mukaan kuin opettaja oppilastaan tai vanhempi lastaan: tyyliin "mitä X ajattelet asiasta", "muistatko X silloin kerran kun...", "eikös sulla X ollut samanlainen tilanne"...

Lapsikin on avoimempi ja sosiaalisempi."

Onko mieleesi tullut, että mies ei ehkä edes HALUA osallistua keskusteluun, eikä niin ettei hän osaisi tai uskaltaisi? Mikset voi antaa miehen olla rauhassa sellainen kuin hän luonnostaan on? Kyllä maailmaan hiljaisempiakin ihmisiä mahtuu eikä näitä tarvitse mitenkään hävetä tai pakko"reipastaa". 

"En jaksa olla aikuisen +35-vuotiaan miehen ikuinen turvatyyny ja jonkinlainen sosiaalinen kulissi. Koen kantavani valtavaa vastuuta perheemme sosiaalisista suhteista ja tilanteista. Mies on täysin perässävedettävä flegmaatikko."

Keskustelun paikka. Voipi olla ettei miehesi kaipaa mitään turvatyynyjä tai sosiaalisia kulisseja, ja haluaisi käydä vain sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa jotka ovat hänelle itselleen miellyttäviä ja joissa hänet hyväksytään omana itsenään. Moni intovertti lisäksi valitsee hyvin vähän sosiaalisia suhteita - sallitko sen miehellesi jos hän haluaa vai kiskotko väkisin perässä sinne ja tänne, kuvitellen että niin pitää tehdä?

No, mieti, mitä haluat. Naiset haluaa alistettavan nössön, joka tekee just niin kuin rouva haluaa. Lasten hoito, lasten nimet, jokainen helvetin sisustustyyny ja asunnon valintakin on oltava naisen päätettävissä. Sitten aletaan itkemään, kun mies on munaton nössö. Mutta sitten pitäisi yhtäkkiä olla taas jotain muuta. Jos mies on itsevarma ja dominoiva, ei sellaiset miehet leiki myöskään naisen ällien perässä.

Olen samantyyppinen kuin ap:n mies ja kaihdan sosiaalisia tilanteita ja sukutapaamisia, joissa vetäydyn yleensä jonnekin sivuhuoneeseen juttelemaan joidenkin läheisimpien sukulaisten kanssa ja/tai lueskelemaan jotain kirjoja. Ollessani vielä avioliitossa annoin hoitaa mieheni puhumisen ja olin itse yleensä aika hiljaa ja sivummalla.

Olen tosiaan introvertti ja hyvin ujokin. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät ja ahdistavat, vaikka sinänsä pitäisin niistä ihmisistäkin. En keksi mitään kovin kummoista sanottavaakaan yleensä. Osaan toki muodolliset käytöstavat eli tervehdin kyllä, mutta siihen se jääkin. Myös minua ex-mieheni haukkui hitaaksi ja flegmaattiseksi. Se flegmaattisuus kuulemma on pahin piirteeni. Mutta kun en oikein voi sille mitään. :(

Minua ihmetyttää, miksi sinua kiusaa noin paljon miehesi hiljaisuus.  Koet ilmeisesti, että miehesi jotenkin nolaa sinut olemalla sellainen kuin on. Oma käytöksesi kuulostaa ihan hirveän rasittavalta ja ärsyttävältä.

Minulta menisi hermot tuollaiseen väkisin sosiaalistamiseen ihan saman tien. Miehesi joko rakastaa sinua tosi paljon tai sitten hänellä on vain tosi pitkä pinna. 

Vierailija kirjoitti:

No, mieti, mitä haluat. Naiset haluaa alistettavan nössön, joka tekee just niin kuin rouva haluaa. Lasten hoito, lasten nimet, jokainen helvetin sisustustyyny ja asunnon valintakin on oltava naisen päätettävissä. Sitten aletaan itkemään, kun mies on munaton nössö. Mutta sitten pitäisi yhtäkkiä olla taas jotain muuta. Jos mies on itsevarma ja dominoiva, ei sellaiset miehet leiki myöskään naisen ällien perässä.

Oma kokemukseni ei tue sitä että nämä introvertit olisivat muuten erityisen munattomia tai alistettavia. Näissä on paljonkin niitä omien teidensä kulkijoita, juroja mutta päättäväisiä miehiä  joita ei vaan sosiaaliset hömpötykset kiinnosta vaan vaikka itsekseen metsällä tai kalassa käynti jne.

Missäs ne aloittajan sosiaaliset taidot? Varmaan synkin sanavarastoon kuuluu "veikö kissa kielen?"

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää, miksi sinua kiusaa noin paljon miehesi hiljaisuus.  Koet ilmeisesti, että miehesi jotenkin nolaa sinut olemalla sellainen kuin on. Oma käytöksesi kuulostaa ihan hirveän rasittavalta ja ärsyttävältä.

Minulta menisi hermot tuollaiseen väkisin sosiaalistamiseen ihan saman tien. Miehesi joko rakastaa sinua tosi paljon tai sitten hänellä on vain tosi pitkä pinna. 

Niinpä. Aika kiltti ja/tai syvästi ap:ta rakastava mies on kyseessä kun ei ole pannut stoppia ap:n hössötykselle. Jos itseäni kohdeltaisiin noin kuin lasta, eikä minua hyväksyttäisi itsenäni, tekisin kyllä selväksi että semmoinen loppuu tai sitten häivyn kuvioista.

Sinun kaltainen ihminen vaan vahvistaa sitä kuvaa että ekstrovertit on vähän tyhmempiä kuin introvertit. Hei oikeesti nyt... Ei se ole sun asiasi alkaa mitään "eikös sullakin ollut samanlainen tilanne..." -lässytystä, mitäs jos miehesi nimenomaan ei halunnut puhua siitä tilanteesta ja vaivaantui kun sinä suuressa erinomaisuudessasi toit sen esille!

Voi luoja, ei introvertti tarkoita sosiaalisesti kyvytöntä, ei todellakaan. Päinvastoin, tarkkailuun taipuvaiset ovat monesti hyviä lukemaan toisia ihmisiä ja tunnistamaan myös omia tunteitaan.

Miksi ihmeessä sinä yrität sitä osallistuttaa? Lopeta se. Introvertti ei tykkää osallistua porukassa. Introvertti on hyvä kahdenkeskisissä tilanteissa. 

Itselläni on vähän samantapainen mies. En minä koskaan ole häntä mitenkään yrittänyt osallistuttaa, annan olla sellainen kuin on. Minä olen ulospäinsuuntautunut, ja usein porukassa eniten äänessä ja tykkään johtaa keskustelua. Otan mieheni huomioon niin, että sanon asioita välillä vain hänelle tai katson häntä silmiin kun kerron jotain juttua kuin kertoisin sitä hänelle, mutta en koskaan odota että hän kommentoi mitenkään enkä todellakaan porukassa kysele häneltä mitään. Ihminen saa olla hiljainen jos haluaa olla.

Meillä oli ystäväpiirissä myös tällainen, teki kaikkien olon epämukavaksi ja vaivaantuneeksi, kun nökötti hiljaa paikallaan ja mulkoili, ei suostunut osallistumaan mihinkään jutteluun tai olemaan millään tavalla sosiaalinen. Vähitellen sitten kävi niin, että tuolle pariskunnalle alkoi tulemaan vähemmän ja vähemmän kutsuja illanistujaisiin, valitettavasti. :/

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun hävettää olla sosiaalisissa tilanteissa miehen kanssa. Aina kun olemme vaikkapa sukulaisten tai kavereiden kanssa tekemisissä. Tai ihan vaikka vain kaupassa.

Mies on kuin syrjäänvetäytyvä, muiden takana pälyilevä lapatossu joka välttelee katsekontaktia ja puhumista. Ihan peruskäytöstavatkin tuntuvat unohtuvan. Hän muuttuu täysin passiiviseksi, aloitekyvyttömäksi. Kyhjöttää tumput suorina ja kuin puhekykynsä menettäneenä mykkänä.

Ei omia ajatuksia, ei omia tekoja, ei omia mielipiteitä.

Mua samanaikaisesti säälittää ja hävettää. Ja väsyttää. :(

Yritän monesti osallistuttaa tai ottaa häntä keskusteluihin mukaan kuin opettaja oppilastaan tai vanhempi lastaan: tyyliin "mitä X ajattelet asiasta", "muistatko X silloin kerran kun...", "eikös sulla X ollut samanlainen tilanne"...

Lapsikin on avoimempi ja sosiaalisempi.

En jaksa enää. En jaksa olla aikuisen +35-vuotiaan miehen ikuinen turvatyyny ja jonkinlainen sosiaalinen kulissi. Koen kantavani valtavaa vastuuta perheemme sosiaalisista suhteista ja tilanteista. Mies on täysin perässävedettävä flegmaatikko. Mikä auttaa?

Miksi raahaat introvertin väkisin noihin tilaisuuksiin? Anna sen möllöttää kotona!

Se auttaa että annat sen ulkoistaa itsensä noista tilanteista ja hoidat kyläilyt yksin tai lasten kanssa.

Olen tosi ujo ja minulla oli kerran sellainen mies joka yritti "osallistuttaa" minua perheeseensä sillein että ruokapöydässä aloitti kiusoittelemaan tosi lapselliseen sävyyn niin ettei kovinkaan ekstrovertti olisi varmaan tiennyt että mitä siihen olisi pitänyt vastata tai reagoida koska hänen epätoivoinen osallistuttava käytöksensä oli todellakin niin noloa ja vaivaannuttavaa meille kaikille muille. Se tietenkin sai minut entistä enemmän lukkoon koska ei mikään sosiaalinen tilanne vaan lähde tuollein väkisin etenemään vaan se lähtee ajan kanssa luonnostaan jos on lähteäkseen. Jos kemiat ei toimi niin ne ei toimi. Ja meillä kahdella ei toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Tästä asiastahan ei saisi puhua. Sitä puolisoaan kun pitäisi rakastaa ja kunnioittaa juuri hänenä itsenään.

Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin AP:n tilanteen. Elin itsekin sellaisessa. Mies oli ihan kiva ja miellyttävä kun olimme kahden kesken. Tai ehkä silloin hänen huono käytöksensä ja puhumattomuus ei vaan noussut niin selvästi esiin? Aina porukassa mies erottui kuin musteläiskä valkoisesta paperista. Just nuo samat AP:n kirjoittamat piirteet. Kävi aika raskaaksi pitemmän päälle. Eikä annettu palaute mennyt perille, koskaan.

Eli mies ei muuttunut sellaiseksi kuin nainen vaati. Mikä mäntti!

Jos välttämättä haluaa puolisonsa olevan ekstrovertti, niin miksi kummassa menee yhteen introvertin kanssa?

Voi kuule anna hänen olla. Sellainen introvertti joka yrittään (mahdollisesti vielä alkon voimalla) olla ekstovertti se vasta teitä aitoja ekstrovertteja ärsyttääkin. Tiedän kun olen itse kokeillut ilman ja pienen alkoholiannoksen kanssa. Siinä käy vaan niin että te ekstorovertit sitten vain istutte mykkänä ja silmät pyöreänä tuijotatte kaukaisuuteen ja koetatte viedä aihetta taikaisin siihen teidän omaan sisäpiirin juttuun. Joten parempi vaan että jokainen on sellainen kuin luontevasti on, ei näitä asioita oikein voi muuttaa ainakaan kertarykäisyllä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule anna hänen olla. Sellainen introvertti joka yrittään (mahdollisesti vielä alkon voimalla) olla ekstovertti se vasta teitä aitoja ekstrovertteja ärsyttääkin. Tiedän kun olen itse kokeillut ilman ja pienen alkoholiannoksen kanssa. Siinä käy vaan niin että te ekstorovertit sitten vain istutte mykkänä ja silmät pyöreänä tuijotatte kaukaisuuteen ja koetatte viedä aihetta taikaisin siihen teidän omaan sisäpiirin juttuun. Joten parempi vaan että jokainen on sellainen kuin luontevasti on, ei näitä asioita oikein voi muuttaa ainakaan kertarykäisyllä.

Itselläni kyllä toimii tuo humala. Tuntuu, että riittävästi alkoholia laskee älykkyysosamääräni riittävän alas, että alkaa kiinnostaa muiden ihmisten jutut joita normaalisti pidän täysin epäkiinnostavina. 

Esim. sukulaisnaisissani on ehkä poikkeuksellisen epä-älyllistä väkeä, mutta aika suuri osa heidän jutuistaan on miehistään valittamista ja toisten naisten arvostelua ja haukkumista. Ei minua sellainen kiinnosta selvinpäin ollenkaan. Mutta juo juon 6-8 isoa olutta niin johan juttu luistaa. Kyllä se meidän Timppakin on semmoinen vetkula että mitään ei kotona tee, ei roskistakaan vie jos ei monta kertaa huomauta, ja on se Mariakin lihonut, hui kauhistus kun näyttää pahalta kun on aika lyhytkin. Ja kuka pettää ketä ja kuka on ostanut uuden auton, riittävä pöhnä niin sopeudun ekstroverttien joukkoon kuin kala veteen. Eikä niitäkään haittaa esim. tohtorintutkintoni, josta muuten joskus nälvivät.