Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Jannica ei lopu konsonanttiin... 😂😂😂😂😂😂
En ole väittänytkään, että Jannice loppuu konsonanttiin. Jospa lukisit kommenttini ihan rauhassa alusta loppuun, vaikka useammankin kerran, ja yrittäisit ymmärtää, mikä on kommenttini viimeisessä kappaleessa käytetyn esimerkin funktio. Kyllä varmasti ymmärrät, jos vain riittävästi keskityt lukemiseen.
Kun aloin katsoa yliopiston henkilökuntaa niin sieltä löytyi parissa sekunnissa Paul, Merica, Anette, Minttu, Ibrahim jne.
😂😂😂😂😂😂😂😂
Että se siitä sinun "teoriastasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Jannica ei lopu konsonanttiin... 😂😂😂😂😂😂
En ole väittänytkään, että Jannice loppuu konsonanttiin. Jospa lukisit kommenttini ihan rauhassa alusta loppuun, vaikka useammankin kerran, ja yrittäisit ymmärtää, mikä on kommenttini viimeisessä kappaleessa käytetyn esimerkin funktio. Kyllä varmasti ymmärrät, jos vain riittävästi keskityt lukemiseen.
Kun aloin katsoa yliopiston henkilökuntaa niin sieltä löytyi parissa sekunnissa Paul, Merica, Anette, Minttu, Ibrahim jne.
😂😂😂😂😂😂😂😂
Että se siitä sinun "teoriastasi".
Vain yksi noista nimistä on suomalainen (siis:suomen kielinen) nimi.
Osaatko itse erottaa mikä ?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on totuttu lausumaan nimet kuten kirjoitetaan. Meillä on muutaman vaikea nimi suvussa/lähipiirissä:
Julia, lausutaan kuitenkin Juulia
Pia, lausutaan kuitenkin Piia
Oscar, puolet lausuu Oskari
Ellen, vain täti osaa sanoa Ellenin
Miia, joka luojan kiitoksia lausutaan Miia, kuten myös pikkuserkkunsa Mia
Ville-Matti, jota kutsutaan Villeksi
Saku-Matti vai kirjoitetaankohan Sakumatti, jota tietysti kutsutaan Sakumatiksi..
Ja muutama vielä lisää... yritän opetella lausumaan kunkin nimen, kuten kantajansa/äitinsä tahtoo, mutta välillä pääsee yrityksestä huolimatta unohtumaan... Anteeksi!
Minä en ymmärrä näitä jotka kirjoitetaan yhdellä vokaalilla mutta lausutaan kahdella. Jos nimi mirjoitetaan Mia niin sitten se myös lausutaan yhdellä i:llä. Suomen ääntämissäännöt on kuitenkin niin helpot että en ymmärrä miten niin monille ihmisille tuo on älyttömän vaikea ymmärtää. Kiva varmaan lapsenkin aina nimeä kysyttäessä kertoa nimekseen " Miia yhdellä i:llä" kun voisi sanoa vaan olevansa Miia jos vanhemmat olisivat ymmärtäneet yksinkertaisen ääntämissäännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Jannica ei lopu konsonanttiin... 😂😂😂😂😂😂
En ole väittänytkään, että Jannice loppuu konsonanttiin. Jospa lukisit kommenttini ihan rauhassa alusta loppuun, vaikka useammankin kerran, ja yrittäisit ymmärtää, mikä on kommenttini viimeisessä kappaleessa käytetyn esimerkin funktio. Kyllä varmasti ymmärrät, jos vain riittävästi keskityt lukemiseen.
Kun aloin katsoa yliopiston henkilökuntaa niin sieltä löytyi parissa sekunnissa Paul, Merica, Anette, Minttu, Ibrahim jne.
😂😂😂😂😂😂😂😂
Että se siitä sinun "teoriastasi".
Vain yksi noista nimistä on suomalainen (siis:suomen kielinen) nimi.
Osaatko itse erottaa mikä ?
Suomenkielinen. Ei suomen kielinen.
Pointti on se että sinä väitit että yliopistolla ei menesty kuin Emmat ja Kallet. Todistin kahdessa sekunnissa väitteesi torsoksi.
Ei noista miun mielestä tarvitse ottaa itteensä, etenkään jos lapsi itse ei isompana pahastu nimen "vääntelystä".
Miulla on tuttu, joka tykkää keksiä kaikille, siis ihan jokaiselle lemmikkieläimistä lähtien lempinimen tai useamman, joita sitten itsepintaisesti käyttää. Eivät ole kuitenkaan pahantahtoisia nimittelyitä. Osa on jopa sellaisia, että ovat jääneet käyttöön vain tämän yhden henkilön ahkeran käytön vuoksi 😂
Voihan sitä aina ajatella, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noista miun mielestä tarvitse ottaa itteensä, etenkään jos lapsi itse ei isompana pahastu nimen "vääntelystä".
Miulla on tuttu, joka tykkää keksiä kaikille, siis ihan jokaiselle lemmikkieläimistä lähtien lempinimen tai useamman, joita sitten itsepintaisesti käyttää. Eivät ole kuitenkaan pahantahtoisia nimittelyitä. Osa on jopa sellaisia, että ovat jääneet käyttöön vain tämän yhden henkilön ahkeran käytön vuoksi 😂
Voihan sitä aina ajatella, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Anna kun arvaan. Savolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noista miun mielestä tarvitse ottaa itteensä, etenkään jos lapsi itse ei isompana pahastu nimen "vääntelystä".
Miulla on tuttu, joka tykkää keksiä kaikille, siis ihan jokaiselle lemmikkieläimistä lähtien lempinimen tai useamman, joita sitten itsepintaisesti käyttää. Eivät ole kuitenkaan pahantahtoisia nimittelyitä. Osa on jopa sellaisia, että ovat jääneet käyttöön vain tämän yhden henkilön ahkeran käytön vuoksi 😂
Voihan sitä aina ajatella, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Anna kun arvaan. Savolainen.
Väärin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muhammed on vaikea lausua oikein
Mohammad
En kestä, on professoritason ruokaseuraa, muttei osaa sanoa Oskar. Selvä.
Oma nimeni on tällainen tyyliin Pia, mutta sanotaan Piia. Se onkin ulkomaalaisen äitini antama. Eipä ole ollut vaikeuksia missään kellään tuon kanssa. Toki jos vaikka kutsutaan virastossa tms niin sanovat sen lyhemmän muodon, mutta omat tuttuni kyllä osaavat sanoa oikein.
Lapseni nimi taas on Alisa, ja sanotaan tasan noin. Mielestäni kyseessä on ihan tavallinen nimi, mutta muutama tuttu ei vaan tajua. Yksi sanoo Alissa ja toinen Alisia (jep). Ovat kyllä kuulleet minun sanovan sen monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ärsyttää se etteivät ihmiset kunnioita sinun nimivalintaasi? Kunnioitus pitää ansaita. Lapsesi voi aikuisena olla kunnioitettava jolloin ihmiset haluavat lausua hänen nimensä oikein. Lapsia nyt ei yleensä kunnioiteta koska heitä ei arvioida vielä kuten aikuista, persoonana.
Jos sinua ei kunnioiteta, eivät ihmiset halua lausua sinun määräämääsi nimeä oikein. Huomannet asian muustakin kuin nimen lausumisesta.
Tämän seikan lisäksi osa ihmisistä haluaa tehdä asiat vartavasten päinvastoin kuin muut toivovat.
Vierailija kirjoitti:
En kestä, on professoritason ruokaseuraa, muttei osaa sanoa Oskar. Selvä.
Oma nimeni on tällainen tyyliin Pia, mutta sanotaan Piia. Se onkin ulkomaalaisen äitini antama. Eipä ole ollut vaikeuksia missään kellään tuon kanssa. Toki jos vaikka kutsutaan virastossa tms niin sanovat sen lyhemmän muodon, mutta omat tuttuni kyllä osaavat sanoa oikein.
Lapseni nimi taas on Alisa, ja sanotaan tasan noin. Mielestäni kyseessä on ihan tavallinen nimi, mutta muutama tuttu ei vaan tajua. Yksi sanoo Alissa ja toinen Alisia (jep). Ovat kyllä kuulleet minun sanovan sen monta kertaa.
Ellen, anna Pian lautanen pöytään, niin päästään syömään heti kun Kai tulee myös syömään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljainen_kylätie kirjoitti:
Sinua ärsyttää se etteivät ihmiset kunnioita sinun nimivalintaasi? Kunnioitus pitää ansaita. Lapsesi voi aikuisena olla kunnioitettava jolloin ihmiset haluavat lausua hänen nimensä oikein. Lapsia nyt ei yleensä kunnioiteta koska heitä ei arvioida vielä kuten aikuista, persoonana.
Jos sinua ei kunnioiteta, eivät ihmiset halua lausua sinun määräämääsi nimeä oikein. Huomannet asian muustakin kuin nimen lausumisesta.
Tämän seikan lisäksi osa ihmisistä haluaa tehdä asiat vartavasten päinvastoin kuin muut toivovat.
Mistä pakkohoidosta tän kirjoittaja on karannut?
Hiljainen_kylätie kirjoitti:
Sinua ärsyttää se etteivät ihmiset kunnioita sinun nimivalintaasi? Kunnioitus pitää ansaita. Lapsesi voi aikuisena olla kunnioitettava jolloin ihmiset haluavat lausua hänen nimensä oikein. Lapsia nyt ei yleensä kunnioiteta koska heitä ei arvioida vielä kuten aikuista, persoonana.
Jos sinua ei kunnioiteta, eivät ihmiset halua lausua sinun määräämääsi nimeä oikein. Huomannet asian muustakin kuin nimen lausumisesta.
Tämän seikan lisäksi osa ihmisistä haluaa tehdä asiat vartavasten päinvastoin kuin muut toivovat.
Pitääkö sitten mielestäsi olla joku erityinen kunniakansalainen, tai ansaita ensin joku kunniamerkki, jotta saisi sitten kunnian tulla puhutelluksi omalla nimellään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitus on hyvätahtoisuutta ja arvostusta esim. iäkästä ihmistä kohtaan, ei liity julkiseen arvostukseen.
Jos ihmistä kunnioitetaan, hänen toiveitaan noudatetaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Esim. Markus ei sovi suomen kieleen? Joonas? Joonatan?
Hiljainen_kylätie kirjoitti:
Kunnioitus on hyvätahtoisuutta ja arvostusta esim. iäkästä ihmistä kohtaan, ei liity julkiseen arvostukseen.
Jos ihmistä kunnioitetaan, hänen toiveitaan noudatetaan paremmin.
Noin ainakin periaatteessa ihmisten puhuttelun,(niillä heidän omilla nimillään), pitäisi olla kaikille aivan itsestäänselvä asia.
Ns. kutsuma- ja lempinimiäkin ihmisillä tietysti saattaa olla ja niitäkin heistä käytetään (mitä sitten kenestäkin), mutta paina nyt mieleesi edes tuo pääsääntö, niin pärjäät kyllä jo silläkin,ihan kunnialla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Esim. Markus ei sovi suomen kieleen? Joonas? Joonatan?
Tuossahan nimenomaan sanottiin, että s-loppuiset poikkeus. Kuten ehdottamasi Markus ja Joonas...
-ei lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako suomenkieliselle lapselle konsonanttiin päättyvää nimeä (s-loppuiset poikkeus). Konsonanttiloppuinen nimi ei kuulu suomen kieleen, vaikka kuinka olisi kyseessä satoja vuosia suvussa kulkenut nimi. Kaikkien suomalaisten suvuissa on satoja vuosia mukana kulkeneita ruotsalais- tai venäläisperäisiä nimiä, jotka eivät äännerakenteeltaan sovi suomen kieleen.
Suomenkielinen sivistyneistö suosii suomen kieleen sointuvia nimiä. Yliopistomaailmassa ei törmää Jaxeihin tai Janniceihin.
Esim. Markus ei sovi suomen kieleen? Joonas? Joonatan?
Tuossahan nimenomaan sanottiin, että s-loppuiset poikkeus. Kuten ehdottamasi Markus ja Joonas...
-ei lainaamasi
Mutta esim Mikael on jo nounou?
Mun nimi on Marcus, mutta kaikki sanoo silti Markus.
No hyvä on, tuli ymmärretyksi.
Ei siis tarvitse lisätä .
Kiitos,ja olkaa hyvä!