Kesämökki ja aikuiset lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihana kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Iso tontti myös työllistää, mutta tykkäämme puuhailla siellä kahdestaan.

Ongelmana ovat aikuiset, perheelliset lapset, jotka tulevat mökille kuin omaan kotiinsa. He ovat viettäneet siellä aikaa lapsina kuten lapsuudenkodissaan. Emme halua heitä yövierailulle kumpaankaan paikkaan. Emme tykkää siitä, että tulijat odottavat täysihoitoa eivätkä oma-aloitteisesti tartu mihinkään töihin. Grilli jää heiltä putsaamatta, tiskit tiskaamatta. Ruuat ja kahvit pitäisi tarjota monta kertaa päivässä, lämmittää saunaa aamuin illoin ja elää lapsiperheen aikataulujen mukaan. Lapsen nukkuessa talossa ei edes puhua tai katsoa televisiota.

Vasta syksyn alkaessa vapaudumme noista vierailijoista. Silloin heidän vierailuistaan muistuttaa tyhjennystä odottava huussi.

Ps. Tykkäämme lapsistamme, mutta meidän mielestämme aikuiset ihmiset eivät sovi enää saman katon alle.

Lapanen. Tuohon ikään mennessä kuvittelisi että osaat sanoa mielipiteesi. Ongelmasi on se että olet salaa kiukkuinen, mutta en mitenkään voisi sanoa asiaa lapsillesi, vaan eistät olevasi mielissään  kun käyvät.

Voi toki olla, ettei ap ole asiasta koskaan edes maininnut, jolloin kyse on puhtaasti omasta tyhmyydestä. Mutta tässä maailmassa on myös ihmisiä, myös niitä nuoria perheitä, joille sanominen ei mene perille tai jotka parhaimmillaan, vaikka kuinka kauniisti ja asiallisesti sanoisit, vetävät herneet nenään, aloittavat riidan ja uhriutuvat. Yksi tällainen perhe on valitettavasti lähipiirissä ja muutama näyttää tähänkin ketjuun eksyneen vastausten perusteella. Eli jos on anopeissa ja appiukoissa niitä, jotka eivät osaa ottaa perheen tarpeita huomioon, niin paljon on myös niitä perheitä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon, vaan kuvittelevat, että siellä toisten tai yhteisissä nurkissakin kaiken pitää pyöriä heidän ehdoillaan ja mieluiten niin, että muut ovat paikalla mahdollistamassa heille rennon loman ilmaisine lastenhoitopalveluineen ja ruokahuoltoineen, oman vapaa-aikansa ja lomansa ksutannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihana kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Iso tontti myös työllistää, mutta tykkäämme puuhailla siellä kahdestaan.

Ongelmana ovat aikuiset, perheelliset lapset, jotka tulevat mökille kuin omaan kotiinsa. He ovat viettäneet siellä aikaa lapsina kuten lapsuudenkodissaan. Emme halua heitä yövierailulle kumpaankaan paikkaan. Emme tykkää siitä, että tulijat odottavat täysihoitoa eivätkä oma-aloitteisesti tartu mihinkään töihin. Grilli jää heiltä putsaamatta, tiskit tiskaamatta. Ruuat ja kahvit pitäisi tarjota monta kertaa päivässä, lämmittää saunaa aamuin illoin ja elää lapsiperheen aikataulujen mukaan. Lapsen nukkuessa talossa ei edes puhua tai katsoa televisiota.

Vasta syksyn alkaessa vapaudumme noista vierailijoista. Silloin heidän vierailuistaan muistuttaa tyhjennystä odottava huussi.

Ps. Tykkäämme lapsistamme, mutta meidän mielestämme aikuiset ihmiset eivät sovi enää saman katon alle.

Lapanen. Tuohon ikään mennessä kuvittelisi että osaat sanoa mielipiteesi. Ongelmasi on se että olet salaa kiukkuinen, mutta en mitenkään voisi sanoa asiaa lapsillesi, vaan eistät olevasi mielissään  kun käyvät.

Voi toki olla, ettei ap ole asiasta koskaan edes maininnut, jolloin kyse on puhtaasti omasta tyhmyydestä. Mutta tässä maailmassa on myös ihmisiä, myös niitä nuoria perheitä, joille sanominen ei mene perille tai jotka parhaimmillaan, vaikka kuinka kauniisti ja asiallisesti sanoisit, vetävät herneet nenään, aloittavat riidan ja uhriutuvat. Yksi tällainen perhe on valitettavasti lähipiirissä ja muutama näyttää tähänkin ketjuun eksyneen vastausten perusteella. Eli jos on anopeissa ja appiukoissa niitä, jotka eivät osaa ottaa perheen tarpeita huomioon, niin paljon on myös niitä perheitä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon, vaan kuvittelevat, että siellä toisten tai yhteisissä nurkissakin kaiken pitää pyöriä heidän ehdoillaan ja mieluiten niin, että muut ovat paikalla mahdollistamassa heille rennon loman ilmaisine lastenhoitopalveluineen ja ruokahuoltoineen, oman vapaa-aikansa ja lomansa ksutannuksella.

Eri

Mutta olisiko siitä suuttumisesta mitään haittaa? Jos eivät suutu niin perhe jättää tulematta yöksi koska lasten uni on tärkeämpää kuin mökkeily. Jos suuttuvat niin jättävät kokonaan tulematta.

Molemmat tilanteethan olisivat ap:lle hyviä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä loppui vanhempien luona vietetyt lomat ja juhlapyhät siihen, kun isäni tokaisi eräänä jouluna:

"Kauneimmat jouluvalot ovat lasten autojen perävalot."

Seuraavana keväänä he myivät ison lapsuudenkotini ja muuttivat pieneen asuntoon, jossa on yksi pieni vierashuone, jossa hädin tuskin mahtuu nukkumaan. Nykyään käymme heidän luonaan 2 kertaa vuodessa pakolliset vierailut. Välit eivät ole kovin lämpimät. Mutta itsepähän valitsivat. 

 

No todellakin. Ja hyvä että valitsivat. Omat elämät!

...ja yksinäisen vanhuuden... 

Tämä on aivan jäätävää idiotismia - kautta ketjun! Jokainen on vanhuudessaan yksinäinen ja raihnainen. Suurin osa niin sairaita, ettei ainakaan pikkulapsivieraat kiehdo hillumassa. Tällainen mulle-sulle-logiikka ei ihan toimi ikäkausittain näin. Se on ihan se ja sama antaako kroonisesti sairaalle lämpöä ja turvaa ammattihoitaja vai oma aikuinen lapsi. Ja jos itse pitäisi valita, niin minä haluaisin sen ammattilaisen - en subjektiivisesti kaikkeen suhtautuvaa sukulaista. Joten unohtakaa nyt hyvänene aika se yksinäinen vanhuus. Joka toinen saa tilastollisesti tällä hetkellä syövän: se hoitoineen lyhentää elinikää huomattavasti - parantuessaankin. Ei se vanhuus kauaa kestä.

Minä olen mummoni luona vanhainkodissa vieraillessani huomannut että suurin osa mummoista ja papoista katselee veljeni ja minun lapsia loistavin silmin ja kyselee että tulitteko minua tapaamaan, oletteko minun vieraita. Lapset ovat vähän hämmentyneitä kun mummot ja papat hiipivät lähemmäs kuin zombilauma ja haluavat silittää pikkuisen päätä. Lapset yleensä juoksevat karkuun isomummon huoneeseen ja jättävät pettyneet vanhukset yleisiin tiloihin. Joskus lapset jäävät vastailemaan mummojen ja pappojen kysymyksiin ja se ilo vanhusten kasvoilla on liikuttavaa.

Oletko muuten itse käynyt vanhainkodissa katsomassa sitä todellisuutta mitä ammattilaisen tarjoama hoiva on? Perustarpeet hoidetaan kiireessä, mutta rakkaus ja välittäminen tulee sukulaisilta ja ystäviltä.

Meillä tehtiin maatilalla sukupuolenvaihdos ja siinä yhteydessä lapset sai päärakennuksen mutta ei kesämökkiä, joka kilometrin päässä omassa rannassa. Siitä lähtien on ollut hankalampaa kun lapset eivät ymmärrä että kesämökki ei ole enää heidän vaan meidän, minun ja mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihana kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Iso tontti myös työllistää, mutta tykkäämme puuhailla siellä kahdestaan.

Ongelmana ovat aikuiset, perheelliset lapset, jotka tulevat mökille kuin omaan kotiinsa. He ovat viettäneet siellä aikaa lapsina kuten lapsuudenkodissaan. Emme halua heitä yövierailulle kumpaankaan paikkaan. Emme tykkää siitä, että tulijat odottavat täysihoitoa eivätkä oma-aloitteisesti tartu mihinkään töihin. Grilli jää heiltä putsaamatta, tiskit tiskaamatta. Ruuat ja kahvit pitäisi tarjota monta kertaa päivässä, lämmittää saunaa aamuin illoin ja elää lapsiperheen aikataulujen mukaan. Lapsen nukkuessa talossa ei edes puhua tai katsoa televisiota.

Vasta syksyn alkaessa vapaudumme noista vierailijoista. Silloin heidän vierailuistaan muistuttaa tyhjennystä odottava huussi.

Ps. Tykkäämme lapsistamme, mutta meidän mielestämme aikuiset ihmiset eivät sovi enää saman katon alle.

Lapanen. Tuohon ikään mennessä kuvittelisi että osaat sanoa mielipiteesi. Ongelmasi on se että olet salaa kiukkuinen, mutta en mitenkään voisi sanoa asiaa lapsillesi, vaan eistät olevasi mielissään  kun käyvät.

Voi toki olla, ettei ap ole asiasta koskaan edes maininnut, jolloin kyse on puhtaasti omasta tyhmyydestä. Mutta tässä maailmassa on myös ihmisiä, myös niitä nuoria perheitä, joille sanominen ei mene perille tai jotka parhaimmillaan, vaikka kuinka kauniisti ja asiallisesti sanoisit, vetävät herneet nenään, aloittavat riidan ja uhriutuvat. Yksi tällainen perhe on valitettavasti lähipiirissä ja muutama näyttää tähänkin ketjuun eksyneen vastausten perusteella. Eli jos on anopeissa ja appiukoissa niitä, jotka eivät osaa ottaa perheen tarpeita huomioon, niin paljon on myös niitä perheitä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon, vaan kuvittelevat, että siellä toisten tai yhteisissä nurkissakin kaiken pitää pyöriä heidän ehdoillaan ja mieluiten niin, että muut ovat paikalla mahdollistamassa heille rennon loman ilmaisine lastenhoitopalveluineen ja ruokahuoltoineen, oman vapaa-aikansa ja lomansa ksutannuksella.

Eri

Mutta olisiko siitä suuttumisesta mitään haittaa? Jos eivät suutu niin perhe jättää tulematta yöksi koska lasten uni on tärkeämpää kuin mökkeily. Jos suuttuvat niin jättävät kokonaan tulematta.

Molemmat tilanteethan olisivat ap:lle hyviä ratkaisuja.

Voisiko olla, ettei halua tulehduttaa välejä, kun kuitenkin sanoo, että lapset ovat tärkeitä. Eli ei halua suututtaa (enempää), jos asiasta on sanottu ja tuloksena on ollut loukkaantuminen. En minäkään halua ehdoin tahdoin suututtaa ihmisiä, vaikka jotkut näiden tavoista ottaisivatkin päähän. Siltojen polttelu ehdoin tahdoin on harvoin viisasta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko passaus/täysihoito valitusta. 

Jos keitätte kahvia itsellenne, niin mikä vaiva on saman tien keittää muullekin porukalle?

Jos laitatte ruokaa itsellenne, mikä vaiva on samalla tehdä vähän isompi annos, josta riittää kaikille?

Jos tiskaatte omat astianne, mikä vaiva on tiskata samalla muutama lisälautanen?

Jos lapset haluavat teidän omien kahvinjuontienne ja syömistenne lisäksi syödä ja kahvitella enemmänkin, he hoitavat itse nämä omat juttunsa.

Eri asia, jos olette vaikka päättäneet olla mehupaastolla koko kesän ja sitten sinne törmää 15-henkinen seurue, joka vaatii kahvit ja neljän aterian menut kolmesti päivässä. Silloin on ikävä itse nälkäisenä laitella muille ja korjata jälkiä. 

Omat lapseni asuvat vielä kotona, mutta en näe mitään ongelmaa, ettenkö haluaisi heitä mökillemme sitten, kun heillä on perheet. 

Jouduttehan te siellä mökillä touhuamaan koko ajan jotakin, vaikka olisitte kahden.

On eri asia laittaa ruokaa kahdelle kuin armeijalle. On eri asia tiskata kahden astiat kuin viidentoista. On eri asia hankkia ruokaa kahdelle kuin koko suvulle, ottaen lisäksi huomioon mieltymykset ja rajoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihana kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Iso tontti myös työllistää, mutta tykkäämme puuhailla siellä kahdestaan.

Ongelmana ovat aikuiset, perheelliset lapset, jotka tulevat mökille kuin omaan kotiinsa. He ovat viettäneet siellä aikaa lapsina kuten lapsuudenkodissaan. Emme halua heitä yövierailulle kumpaankaan paikkaan. Emme tykkää siitä, että tulijat odottavat täysihoitoa eivätkä oma-aloitteisesti tartu mihinkään töihin. Grilli jää heiltä putsaamatta, tiskit tiskaamatta. Ruuat ja kahvit pitäisi tarjota monta kertaa päivässä, lämmittää saunaa aamuin illoin ja elää lapsiperheen aikataulujen mukaan. Lapsen nukkuessa talossa ei edes puhua tai katsoa televisiota.

Vasta syksyn alkaessa vapaudumme noista vierailijoista. Silloin heidän vierailuistaan muistuttaa tyhjennystä odottava huussi.

Ps. Tykkäämme lapsistamme, mutta meidän mielestämme aikuiset ihmiset eivät sovi enää saman katon alle.

Lapanen. Tuohon ikään mennessä kuvittelisi että osaat sanoa mielipiteesi. Ongelmasi on se että olet salaa kiukkuinen, mutta en mitenkään voisi sanoa asiaa lapsillesi, vaan eistät olevasi mielissään  kun käyvät.

Voi toki olla, ettei ap ole asiasta koskaan edes maininnut, jolloin kyse on puhtaasti omasta tyhmyydestä. Mutta tässä maailmassa on myös ihmisiä, myös niitä nuoria perheitä, joille sanominen ei mene perille tai jotka parhaimmillaan, vaikka kuinka kauniisti ja asiallisesti sanoisit, vetävät herneet nenään, aloittavat riidan ja uhriutuvat. Yksi tällainen perhe on valitettavasti lähipiirissä ja muutama näyttää tähänkin ketjuun eksyneen vastausten perusteella. Eli jos on anopeissa ja appiukoissa niitä, jotka eivät osaa ottaa perheen tarpeita huomioon, niin paljon on myös niitä perheitä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon, vaan kuvittelevat, että siellä toisten tai yhteisissä nurkissakin kaiken pitää pyöriä heidän ehdoillaan ja mieluiten niin, että muut ovat paikalla mahdollistamassa heille rennon loman ilmaisine lastenhoitopalveluineen ja ruokahuoltoineen, oman vapaa-aikansa ja lomansa ksutannuksella.

Eri

Mutta olisiko siitä suuttumisesta mitään haittaa? Jos eivät suutu niin perhe jättää tulematta yöksi koska lasten uni on tärkeämpää kuin mökkeily. Jos suuttuvat niin jättävät kokonaan tulematta.

Molemmat tilanteethan olisivat ap:lle hyviä ratkaisuja.

Voisiko olla, ettei halua tulehduttaa välejä, kun kuitenkin sanoo, että lapset ovat tärkeitä. Eli ei halua suututtaa (enempää), jos asiasta on sanottu ja tuloksena on ollut loukkaantuminen. En minäkään halua ehdoin tahdoin suututtaa ihmisiä, vaikka jotkut näiden tavoista ottaisivatkin päähän. Siltojen polttelu ehdoin tahdoin on harvoin viisasta.

No sitten pitää vaan tehdä valinta. Joko opettelee olemaan tyytyväinen tilateeseen tai sanoo asiasta.

Kumpi sitten on pienempi paha, epämieluisat kesät jatkossakin vai (hetken) suuttunut aikuinen lapsi jonka ap haluaa muutenkin korkeintaan päiväkylään.

Tai voisihan ap tietty passiivisaggressiivisesti vain jättää ruoat tekemättä ja saunan lämmittämättä. Mutta silloin saattaisi lapsi harmistua siitä, ettei ap ole sanonut mitään aiemmin.

Itse varmaan ottaisin sen suuttumisen riskin ja ottaisin asian puheeksi, siinä olisi kaikille osapuolille kehittymisen paikka ja lapsi voisi itse päättää rasittaako äitiään enää kyläilyillä vai alkaako vaikka vuokraamaan itselleen ja perheelleen mökkiä kesälomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kukas se täällä narisee? Marttyyrimummo ystävineen. Nuorempi polvi on valottanut, miksi ei osallistu mummon keittiöhommiin, mutta ei ole valittanut.

Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, miten tuossa sitten käy. Meillä oli lasten syntyessä tapana vielä käydä mökillä, jossa vanhempani pitivät huushollia. Aika nopeasti kävi selväksi, että yhteiselo ei onnistu, vaikka tilat olivat hyvät. Vanha sukupolvi ei ymmärtänyt pikkulasten välttämättömiä fyysisiä tarpeita, siis sitä että ruokia pitää antaa lapsille ajallaan ja uniaikaan lapsen on saatava nukkua. Äitini myös käskytti mieheni ns miesten töihin ja minut ns naisten töihin niin, että emme saaneet yhtään yhteistä aikaa mökillä. Ei se vastaa ollenkaan meidän käsitystämme lomasta. Pohjimmiltaan kyse oli siitä, että vanhempani eivät osanneet kunnioittaa meidän perhe-elämäämme eivätkä osanneet suhtautua meihin aikuisina ihmisinä.

Ei, emme me valittaneet, vaan lakkasimme käymästä mökillä. Ensin meitä pyydettiin sinne, sitten käskettiin. Sitten tarjouduttiin ottamaan lapset sinne, eikä annettu heitä takaisin sovitusti, vaan pidettiin panttivankeina, jotta tulemme pakon edessä sinne mökille. Mökille ei oikein uskaltanut mennä, kun sieltä ei päässyt pois (kulku veneellä, joka vanhempien).

Olisimme käyneet mökillä perheen kesken, mutta sovitut aikataulut eivät pitäneet ikinä. Viime tingassa saatettiin sanoa, että nyt ette voikaan mennä. Minkäs sille voi, ei ollut oma mökki. Mutta hankalaahan se on, jos pitää jatkuvasti päivien varoitusajalla keksiä vaihtoehtoista tekemistä.

Ostimme purjeveneen. Aloimme viettää lomat merellä. Lapset tottuivat purjehduslomiin eivätkä enää kaivanneet mökille.

Nyt isäni on kuollut ja mökki on tyhjillään. Äitini ei voi mennä sinne yksin, koska ei osaa tehdä miesten töitä eikä selviydy. Meillä kukaan ei ehdi mennä tai halua mennä hänen kanssaan. Ollaan veneellä. Äitini on katkera asiasta, eikä näe ollenkaan omaa osuuttaan tapahtumien kulussa.

No hyvinhän siinä kävi. Ei kahden sukupolven kuulukaan nykyaikana elää yhdessä. Ei jousto tule luonnostaan, ja aina joku kärsii. Hieno hommahan tuo on!

Mitn sen nyt ottaa. Nythän se on oma mökki, perinnön kautta, mutta meidän elämässämme ei enää oikein ole paikkaa ja aikaa sille. Jos vanhemmat olisivat osanneet joustaa silloin, kun heillä oli kaikki avaimet käsissään, tilanne olisi varmaan äitini ja mökin kannalta parempi. Äidilläni on muutenkin edessään yksinäinen vanhuus, mikä on ihan hänen oma vikansa. Jos ei osaa olla antavana osapuolena silloin, kun on valtaa ja mahdollisuuksia, ei hirveästi voi olla saavana osapuolena, kun onkin heikoilla.

Tämän ketjun aloittaja on astumassa samaan miinaan. Voimansa tunnossa hän unohtaa, että saattaa hyvinkin pian tarvita lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ja olisi hyvä jos yhteys olisi positiivinen.

Mun vanhemmat myivät mökin pois, kun eivät enää jaksaneet pitää yllä. Mekin on siellä käyty ja tehty oma osuutemme, oltu omissa ruuissa jne, mutta ei ollut meidän omaisuutta joten sanottiin että senkun myytte vaan jos siltä tuntuu. Ei heillä ole aikuisia lapsia kohtaan velvoitetta sitä mökkiä roikottaa mukana jos se on rasite.

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miten tuollainen tilanne päätyy syntymään, että aikuiset lapset eivät ymmärrä, että mökillä pitää tehdä hommia. Meidän mökillä ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, joten oli koko lailla selvää, että jokainen tekee osansa eikä siitä edes tarvitse keskustella.

Useimmiten niin, että emäntä koko ajan kieltää tekemästä. Minä inhoan appivanhempien mökillä oloa juuri siksi, ettei anoppi anna minun tehdä mitään, enkä osaa tapella asiasta hänen kanssaan. Niinpä hän puuhailee koko ajan jotain ja minun pitää vaivaantuneena nököttää jossain. Edes tiskata ei saa. Aina kun olen aloittamassa tiskaamisen, hän komentaa pois jollain tekosyyllä.

Saunan sentään saamme itse lämmittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin maatilalla sukupuolenvaihdos ja siinä yhteydessä lapset sai päärakennuksen mutta ei kesämökkiä, joka kilometrin päässä omassa rannassa. Siitä lähtien on ollut hankalampaa kun lapset eivät ymmärrä että kesämökki ei ole enää heidän vaan meidän, minun ja mieheni.

Teittekö näistä rakennuksista kirjalliset sopimukset vai miten? Ehdottomasti täytyisi tehdä.

Nostan vanhaa keskustelua koska kuulisin mielelläni jos jollakulla on vastaavaa ongelmaa. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja asuvat kaukana rakentamastaan mökistä. Vuosia sitten tontille rakennettiin uusi mökki, jotta tilaa olisi enemmän yöpyjille. Itse asun noin tunnin matkan päässä mökistä. Vanhempani ovat tottuneet olettamaan, että pihatyöt, puuhommat ja isommat siivoukset hoidan minä. Viimeiset pari-kolme kesää he ovat kuitenkin viettäneet mökillä käytännössä taukoamatta. Työt jäävät tekemättä ja lisäksi he ovat nyt alkaneet nukkua erillään varaten molemman mökin, joten en voi käydä siellä kuin päiväseltään. He toivovat toki, että kävisin siellä heitä tapaamassa, mutta ahdistaa kun ajamaton nurmikko ja epäsiisteys pistää heti silmään ja tuntuu, että olisi velvollisuuteni ne hoitaa. Mulla on kuitenkin raskas työ ja päiväretki mökille siivoamaan tuntuu viikonloppuisin uuvuttavalta. Tiedän, että kun vanhemmat aikanaan menevät kotiinsa käymään on minulla edessä tuntien aherrus kun hoidan kesän tekemättömät työt. Sisareni käy lisäksi mökillä kerran kesässä viikon-pari, jolloin hänelle kyllä varataan toinen mökki yksityiskäyttöön. Mitään töitä hänen ei odoteta tekevän ja jokaista tekemäänsä pientä hommaa kiitellään ja kehutaan.

Eli lyhyesti: mökistä on tullut minulle perheessäni velvollisuus ja taakka, josta on kesäaikaan vähäisesti minulle henkilökohtaista käyttöarvoa. Olenkin harkinnut oman mökin hankkimista, mutta tiedän, että vanhempani pahoittavat mielensä ja joutuvat pian myymään mökkinsä, koska eivät sitä itse pysty täysin hoitamaan.

Kuinka toimisitte/ olette toimineet?

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhaa keskustelua koska kuulisin mielelläni jos jollakulla on vastaavaa ongelmaa. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja asuvat kaukana rakentamastaan mökistä. Vuosia sitten tontille rakennettiin uusi mökki, jotta tilaa olisi enemmän yöpyjille. Itse asun noin tunnin matkan päässä mökistä. Vanhempani ovat tottuneet olettamaan, että pihatyöt, puuhommat ja isommat siivoukset hoidan minä. Viimeiset pari-kolme kesää he ovat kuitenkin viettäneet mökillä käytännössä taukoamatta. Työt jäävät tekemättä ja lisäksi he ovat nyt alkaneet nukkua erillään varaten molemman mökin, joten en voi käydä siellä kuin päiväseltään. He toivovat toki, että kävisin siellä heitä tapaamassa, mutta ahdistaa kun ajamaton nurmikko ja epäsiisteys pistää heti silmään ja tuntuu, että olisi velvollisuuteni ne hoitaa. Mulla on kuitenkin raskas työ ja päiväretki mökille siivoamaan tuntuu viikonloppuisin uuvuttavalta. Tiedän, että kun vanhemmat aikanaan menevät kotiinsa käymään on minulla edessä tuntien aherrus kun hoidan kesän tekemättömät työt. Sisareni käy lisäksi mökillä kerran kesässä viikon-pari, jolloin hänelle kyllä varataan toinen mökki yksityiskäyttöön. Mitään töitä hänen ei odoteta tekevän ja jokaista tekemäänsä pientä hommaa kiitellään ja kehutaan.

Eli lyhyesti: mökistä on tullut minulle perheessäni velvollisuus ja taakka, josta on kesäaikaan vähäisesti minulle henkilökohtaista käyttöarvoa. Olenkin harkinnut oman mökin hankkimista, mutta tiedän, että vanhempani pahoittavat mielensä ja joutuvat pian myymään mökkinsä, koska eivät sitä itse pysty täysin hoitamaan.

Kuinka toimisitte/ olette toimineet?

Ei ole samaa tilannetta, lähinnä aloituksen ap:n kaltainen ongelma jossa suvun nuoret aikuiset käyvät mökkeilemässä kavereineen mutta ne ikävämmät työt ja osittain heidän jälkiensä siivous jäävät sitten muiden kontolle. Mutta mites jos teillä mökkitalkkarit kävisivät ajamassa nurmikot ja tekemässä akuuteimmat hommat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhaa keskustelua koska kuulisin mielelläni jos jollakulla on vastaavaa ongelmaa. Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja asuvat kaukana rakentamastaan mökistä. Vuosia sitten tontille rakennettiin uusi mökki, jotta tilaa olisi enemmän yöpyjille. Itse asun noin tunnin matkan päässä mökistä. Vanhempani ovat tottuneet olettamaan, että pihatyöt, puuhommat ja isommat siivoukset hoidan minä. Viimeiset pari-kolme kesää he ovat kuitenkin viettäneet mökillä käytännössä taukoamatta. Työt jäävät tekemättä ja lisäksi he ovat nyt alkaneet nukkua erillään varaten molemman mökin, joten en voi käydä siellä kuin päiväseltään. He toivovat toki, että kävisin siellä heitä tapaamassa, mutta ahdistaa kun ajamaton nurmikko ja epäsiisteys pistää heti silmään ja tuntuu, että olisi velvollisuuteni ne hoitaa. Mulla on kuitenkin raskas työ ja päiväretki mökille siivoamaan tuntuu viikonloppuisin uuvuttavalta. Tiedän, että kun vanhemmat aikanaan menevät kotiinsa käymään on minulla edessä tuntien aherrus kun hoidan kesän tekemättömät työt. Sisareni käy lisäksi mökillä kerran kesässä viikon-pari, jolloin hänelle kyllä varataan toinen mökki yksityiskäyttöön. Mitään töitä hänen ei odoteta tekevän ja jokaista tekemäänsä pientä hommaa kiitellään ja kehutaan.

Eli lyhyesti: mökistä on tullut minulle perheessäni velvollisuus ja taakka, josta on kesäaikaan vähäisesti minulle henkilökohtaista käyttöarvoa. Olenkin harkinnut oman mökin hankkimista, mutta tiedän, että vanhempani pahoittavat mielensä ja joutuvat pian myymään mökkinsä, koska eivät sitä itse pysty täysin hoitamaan.

Kuinka toimisitte/ olette toimineet?

Ei ole samaa tilannetta, lähinnä aloituksen ap:n kaltainen ongelma jossa suvun nuoret aikuiset käyvät mökkeilemässä kavereineen mutta ne ikävämmät työt ja osittain heidän jälkiensä siivous jäävät sitten muiden kontolle. Mutta mites jos teillä mökkitalkkarit kävisivät ajamassa nurmikot ja tekemässä akuuteimmat hommat?

Näinhän se varmastikin meneekin mikäli hankin oman mökin. Epäilen, että mielenpahoitus on silti vastassa koska ilman panostani mökki menee väkisin myyntiin muutaman vuoden sisällä, koska vanhemmat eivät kykene siitä huolehtimaan ja sisarukset eivät halua kun asuvat kaukana. Vanhempani ovat kuitenkin esittäneet toiveen, että mökki pysyisi perheessä heidän lapsenlapsilleenkin käydä.

Aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville sanoisin, että kannattaa miettiä hieman vuosia eteenpäin. Edessä on se aika kun ette itse enää pysty mökistä huolehtimaan, mutta siellä olisi kuitenkin mukava käydä. Jos ette saa jälkipolville luontevaa suhdetta mökkiin luotua (ja mieluiten yhtä /kahta vastuuhenkilöä, joilla on sitten myös mandaatti päättää mitä mökillä korjaillaan ja kuinka asiat hoidetaan) niin heille ehtii syntyä omat lomanviettotapansa ja mökki ei sitten enää ketään kiinnosta kun te toivoisitte sitä toisten panosta. Sen suhteen syntyminen vaatii siellä vietettyä aikaa. Suosittelisin, että nipistäisitte siitä omasta lomanvietosta välillä aikaa muiden olla mökillä, jos ette sinne suuremmalla porukalla mahdu. Näin petaatte itsellenne niitä kanssa-huolehtijoita ajalle kun omat voimanne vähenee.

Jos minulla olisi noin vastenmieliset vanhemmat, niin enpä viitsisi olla yhteyksissä.

Lasten täytyy tavalla tai toisella ymmärtää vastuunsa. Yllättävän usein lapset voivat olla suhteessa vanhempiinsa hyysättävän pikkulapsen roolissa vaikka vielä viisikymppisenäkin. Isä ja äiti hoitavat mökin kunnossapidon kuten ovat aina hoitaneet, infantiilit lapsiaikuiset ottavat sen itsestäänselvyytenä ja - tämäkin on nähty - voivat myös loukkaantua verisesti, mikäli heille ehdottaa työtaakan jakamista. Kyse on ikään kuin saavutetusta edusta.

Mökki ja tontti vaativat ympärivuotista työtä. Tätä ei välttämättä ymmärretä, jos ei asiaa ikinä ajatella. Mökille tultaessa siellä on aina kaikki kunnossa. Voi olla ihmisiä, jotka eivät uhraa ikinä ajatustakaan sille, että joku on tehnyt siellä valtavan työn.

Me ollaan alunperinkin hankittu kesäpaikka niin, että siellä on erillinen vierassiipi plus saunamökilläkin voi yöpyä. Ihan vapaasti saa tulla ja mennä, tilaa on.

Jos käy ahtaaksi, leikkimökin saa muutettua majoitustilaksi plus rantaa laajennettua kokonaiseen niemeen.

Minä en saanut lapsuudenkodistani muuta kuin paskaa ja pahan mielen, olen itse vanhempana täysin erilainen kuolemaani asti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä loppui vanhempien luona vietetyt lomat ja juhlapyhät siihen, kun isäni tokaisi eräänä jouluna:

"Kauneimmat jouluvalot ovat lasten autojen perävalot."

Seuraavana keväänä he myivät ison lapsuudenkotini ja muuttivat pieneen asuntoon, jossa on yksi pieni vierashuone, jossa hädin tuskin mahtuu nukkumaan. Nykyään käymme heidän luonaan 2 kertaa vuodessa pakolliset vierailut. Välit eivät ole kovin lämpimät. Mutta itsepähän valitsivat. 

 

Eli valitsivat myydä itselleen liian ison talon?

Kaikesta sitä loukkaannutaan. Tuo takavalo juttu on jo vanha vitsi. Ja ymmärrän hyvin, kun äitinikin sen sanoo. Väsyyhän hän, kun on tottunut yksin asumaan ja ikääkin jo on, kun meitä kolme perhettä tulee hänen luo joulun viettoon.

Toinen vastaava sanonta on, että kala ja vieraat haisee kolmantena päivänä

Meillä on pikkumökki ja iso mökki. Kun perheellinen lapsi tulee sakkinsa kanssa, niin me vanhukset elämme omaa elämää pikkumökissä ja iso perhe siinä isossa mökissä.

Kyllä huussi ym. hommat hoituu yhdessä.

Perheetön lapsi, jos on samaan aikaan, elää aitassa, jos tulee eri aikana, niin elelee meidän kanssa isossa mökissä.

Lapsiperheellä on omat rutiinit ja saavat noudattaa niitä omissa oloissaan ja me vanhat kalkkiset omilla tavoillamme eri rakennuksessa.

Yhdessä kyllä muuten vietämme aikaa ja puuhastelua riittää, vaikka mitään pihatöitä ei olekaan erämaamökillä.

Marjastetaan ja sienstetään ja järkätään lapsille hauskaa tekemistä yms.

Meillä on näköjään ihanan helppoa. Ei omisteta omaa mökkiä, kerran kesässä vuokrataan isompi mökki ja sinne kutsutaan lapset perheineen viettämään aikaa. Ja uskalletaan sanoa, että tuovat myös ruokaa ja juomaa tullessaan sekä kuka mitäkin tekee ruoan yms. eteen. Ei ole kinaa eikä vääntöä.

Luulen kyllä että ihmiset vähän liioittelee tuota mökin ympärivuotista valtavaa työmäärää. 

Omasta mielestäni mökillä on hommia sillä tavalla kivasti ja ne työt siellä ovat aivan ihanaa vaihtelua normaaliin arkeen. Ruohonleikkuu ehkä suurin homma kolmen viikon välein ja tietysti pari kertaa kesässä halkojenajo. Eipä juuri muuta. Hyysikän tyhjennykseen kerran vuodessa menee ihan hetki (normi wc käytössä myös) ja ne muutamat perunapenkit saa istutettua ja nostettua muutamassa tunnissa.  Lopun aikaa saa kuunnella lintujen laulua, katsella jokimaisemaa ja siemailla siideriä. Ruuanlaitto on ihan samanlaista mökillä kuin kotonakin, samoin siivous. 

Älkää ihmiset stressatko. 

Oon koittanut houkutella perheetöntä aikuista lasta mökille edes joskus, mutta ei ole pariin kesään käynyt.  Harmillisesti vieraantunut luonnosta ja maaseudusta