Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesämökki ja aikuiset lapset
Meillä on ihana kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Iso tontti myös työllistää, mutta tykkäämme puuhailla siellä kahdestaan.
Ongelmana ovat aikuiset, perheelliset lapset, jotka tulevat mökille kuin omaan kotiinsa. He ovat viettäneet siellä aikaa lapsina kuten lapsuudenkodissaan. Emme halua heitä yövierailulle kumpaankaan paikkaan. Emme tykkää siitä, että tulijat odottavat täysihoitoa eivätkä oma-aloitteisesti tartu mihinkään töihin. Grilli jää heiltä putsaamatta, tiskit tiskaamatta. Ruuat ja kahvit pitäisi tarjota monta kertaa päivässä, lämmittää saunaa aamuin illoin ja elää lapsiperheen aikataulujen mukaan. Lapsen nukkuessa talossa ei edes puhua tai katsoa televisiota.
Vasta syksyn alkaessa vapaudumme noista vierailijoista. Silloin heidän vierailuistaan muistuttaa tyhjennystä odottava huussi.
Ps. Tykkäämme lapsistamme, mutta meidän mielestämme aikuiset ihmiset eivät sovi enää saman katon alle.
Kommentit (460)
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.
Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin mun vanhemmat. Sano tuo kaikki suoraan ja ehdota että,rakentavat oman mökin.
Myönnän että otin vähän itseeni kun ajattelin että olimme ihan hyvin osallistuneet mökin töihin mutta nyt tuntuu ihan loistoidealta tehdä oma mökki. ( tosin vanhempien mökin lähistölle)
Voi kun omatkin vanhemmat olisivat ehdottaneet tätä! Heillä on siis talo ja mökki melko lähekkäin. Aina kun ehdotetaan menevämme mökille, he lähtevät mukaan. Toki se on heidän mökkinsä, mutta ei sitä yhteiseloa jaksa pitkään. Itse haluavat passata kaikki eteen eikä mitään voi tehdä omalla tavalla. Ihmettelevät vain, miten ei käydä mökillä enemmän. Ei käydä, kun matka on pitkä ja välillä kaipaisi omaa rauhaa.
Onko kyseessä sukumökki? Vietittekö itse samalla tavalla kaikki kesät omien vanhempienne hyysättävinä lastenne ollessa pieniä? Jos vietitte, niin minusta on aika erikoista (ja itsekästä) kieltää omilta lapsiltanne ja lapsenlapsiltanne samat ilot, joista itse pääsitte perheenä nauttimaan. Mutta toki teillä on siihen oikeus. Kieltäkää lapsia tulemasta, mutta ei kannata ihmetellä, jos välit vähän hyytyvät. Harvempi lapsi pitää siitä, että omat vanhemmat eivät halua viettää hänen kanssaan aikaa. Edes aikuisena.
Kannattaa toimia niinkuin isäni. Kohtele jälkikasvua sen mukaan mitä hyötyä heistä on, uhkaile väkivallalla ja toteuta sitä, tee avioliiton ulkopuolinen lapsi, ole epästabiili ja vaihtele mielipidettä arvaamattomasti. Vääristele juttuja ja levitä valheita.
Voin taata, ettei noiden jälkeen jälkikasvua näy enää koskaan.
Mun miehen suvulla on mökki, jossa ei oikein kukaan enää käy. Mökki on siis miehen isän äidin hallinnassa, mutta hänellä ei ole omaa autoa eikä hän korkean ikänsä vuoksi voi viettää mökillä yksin aikaa. Hänellä on kaksi poikaa, joista toinen käy mökillä joskus, ja toinen, eli mun miehen isä, ei enää käy, koska hankki oman mökin naisystävänsä kanssa. Syy oman mökin hankkimiseen oli se ettei tuolla mummon omistamalla mökillä saanut tehdä oikein mitään muutoksia, ei saanut sisustaa tai remontoida paikkaa, kun mummo vastusteli kaikkia muutoksia. Mökillä olisi saanut käydä kyllä, mutta paikasta ei olisi saanut tehdä viihtyisämpää vaan vaalia jo kuolleen ukin perintöä - hän oli mökin rakentanut.
Nyt paikka sitten rapistuu pikkuhiljaa, kun kellään ei ole kiinnostusta tai mahdollisuuksia sitä korjata. Viisainta olisi myydä mökki, mutta mummo ei halua. Itse en ole käynyt siellä neljään vuoteen, koska omalla suvullani on mökki ja myös miehen äidillä on oma mökkinsä, ja käymme siellä. Eipä sinänsä ole minun ongelmani tämä mökkiasia, mutta harmi sinänsä että hieno mökki pääsee rapistumaan vain koska mitään ei saa jonkun ukin muiston takia muuttaa eikä myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laatikaa mökkivuorolista kesän alussa. Mökin käyttäjä siivoaa jälkensä, ml. huussi, ja antaa mökin siistinä seuraavalla tulijalle. Kesän lopussa sitten voitte pitää yhteisen viikon, jonka lopussa jokainen siivoaa mökin taas syys- ja talvikuntoon.
Nihkeä homma.. Kannattaa aina muistaa kuka mökin omistaa; onhan älytöntä jos omistaja ei saa nauttia mökistään. Suora puhe kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on toisinpäin. On todella vaivaannuttavaa mennä aina miehen vanhempien mökille (johon he maanittelevat tulemaan viikkotolkulla), missä on aina täyshoito. En tykkää olla passattavana ja joutilaana, mutta miehen vanhemmilla on niin tarkat omat rutiinit ja etukäteen suunnitellut ateriat, että juuri missään ei voi auttaa. Yritän sentään tiskien kanssa saada jotain tekemistä. Tuntuu pöljältä mennä viikoksi elämään heidän elämää keskelle ei mitään. Miestä ei haittaa yhtään makoilla siellä päivät pitkät.
Omien vanhempieni mökki on myös meidän sisarusten ja lapsiemme mökki, ja osallistumme töihin kaikki yhdessä. Eikä tietenkään jätetä likaista grilliä jälkeemme tmv. Vanhempamme ovat aikanaan ohjeistaneet, mitä kaikkea mökillä on tehtävä. Siellä on mukava käydä ja puuhastella, yhdessä ja erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
Mä aloin vaan tekemään. Olin suunnitellut sitä pitkään, tiesin vanhemmat lapset eivät halua mökille, jos eivät saa omaa tilaa.
Ilmoitin alan tyhjentämään aittaa.
Otettiin maskit naamaan, tyhjennettiin kaikki pihalle yhdestä aittahuoneesta. Tässä vaiheessa vanhemmat kysyivät mitä teet.
Tavarat jäivät yöksi pihalle, kuurasin koko huoneen, ylä ja alakerran. Seuraavana aamuna laitettiin ne huonekalut, mitä esikoinen halusi sinne, otettiin mm päärakennuksestakin.
Seuraavana päivänä siskolle seinän takaa.
Vanhemmat alkoivat olemaan jo raivoissaan.
Loppuviikosta oli 2 aitan huonetta käyttökunnossa, aivan älyttömästi rojua pihalla ja siinä sitten käytiin vanhempien kanssa läpi kaikki. Hirveesti meni roskia roskiin, tosi paljon myyntiin.
Mökillä on monta rakennusta, mutta kun saatiin 2 vanhimmalle lapselle omat tilat, kaikki helpottui.
Kävin kesän aikana kaikki rakennukset läpi. Aina, kun käytiin kirkonkylässä, oli kierrätettävää roskaa kassikaupalla.
Tämä tapahtui ennen koronaa ja ekana koronakesänä tilasin saman kylän pojan nostamaan pihan kannot irti. Niitä tuli niil paljon, niillä olisi lämmittänyt kesän saunakerrat.
Ryhdy hommiin. Kyllä ne meilläkin nikotteli. Suurin takinkäännös tapahtui, kun sisko tuli käymään ja haukkoi henkeä, kun oli niin upeaa jälkeä tehty. Sisko oli juonessa mukana.
Mökillä on aina tekemistä. Kasvimaata, kunnostamista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
No en kyllä tajua vanhempienne ajattelua ollenkaan. En vaan todellakaan voi ymmärtää. En suostuisi tollaseen nukkumispaikan määräilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin. On todella vaivaannuttavaa mennä aina miehen vanhempien mökille (johon he maanittelevat tulemaan viikkotolkulla), missä on aina täyshoito. En tykkää olla passattavana ja joutilaana, mutta miehen vanhemmilla on niin tarkat omat rutiinit ja etukäteen suunnitellut ateriat, että juuri missään ei voi auttaa. Yritän sentään tiskien kanssa saada jotain tekemistä. Tuntuu pöljältä mennä viikoksi elämään heidän elämää keskelle ei mitään. Miestä ei haittaa yhtään makoilla siellä päivät pitkät.
Omien vanhempieni mökki on myös meidän sisarusten ja lapsiemme mökki, ja osallistumme töihin kaikki yhdessä. Eikä tietenkään jätetä likaista grilliä jälkeemme tmv. Vanhempamme ovat aikanaan ohjeistaneet, mitä kaikkea mökillä on tehtävä. Siellä on mukava käydä ja puuhastella, yhdessä ja erikseen.
No eihän se haittaa, viet vaan runsaat tuliaiset. Ymmärrän kyllä sua, en itsekään tykkää olla "täysihoidossa", olen puuhakas. Mutta ainahan voi pestä veneen tai nostella kiviä uimarannasta tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
Mä aloin vaan tekemään. Olin suunnitellut sitä pitkään, tiesin vanhemmat lapset eivät halua mökille, jos eivät saa omaa tilaa.
Ilmoitin alan tyhjentämään aittaa.
Otettiin maskit naamaan, tyhjennettiin kaikki pihalle yhdestä aittahuoneesta. Tässä vaiheessa vanhemmat kysyivät mitä teet.
Tavarat jäivät yöksi pihalle, kuurasin koko huoneen, ylä ja alakerran. Seuraavana aamuna laitettiin ne huonekalut, mitä esikoinen halusi sinne, otettiin mm päärakennuksestakin.
Seuraavana päivänä siskolle seinän takaa.
Vanhemmat alkoivat olemaan jo raivoissaan.Loppuviikosta oli 2 aitan huonetta käyttökunnossa, aivan älyttömästi rojua pihalla ja siinä sitten käytiin vanhempien kanssa läpi kaikki. Hirveesti meni roskia roskiin, tosi paljon myyntiin.
Mökillä on monta rakennusta, mutta kun saatiin 2 vanhimmalle lapselle omat tilat, kaikki helpottui.
Kävin kesän aikana kaikki rakennukset läpi. Aina, kun käytiin kirkonkylässä, oli kierrätettävää roskaa kassikaupalla.
Tämä tapahtui ennen koronaa ja ekana koronakesänä tilasin saman kylän pojan nostamaan pihan kannot irti. Niitä tuli niil paljon, niillä olisi lämmittänyt kesän saunakerrat.
Ryhdy hommiin. Kyllä ne meilläkin nikotteli. Suurin takinkäännös tapahtui, kun sisko tuli käymään ja haukkoi henkeä, kun oli niin upeaa jälkeä tehty. Sisko oli juonessa mukana.
Mökillä on aina tekemistä. Kasvimaata, kunnostamista jne.
Meillä yritettiin tehdä sama, isä ilmoitti, että sopii lähteä muualle, tämä on hänen. Ja oikeassahan tuo oli. Korona-aika oltiin sitten kaupungissa kesätkin ja teinit valitti, kun ei päästy mökille uimaan. Nyt kun yritettiin saada mökillemenolupaa niin isä ilmoitti, että se on myyty serkkunsa pojalle, sinne ei ole kenelläkään menemistä, vaikka hänelle jäi hallintaoikeus.
Tuossa omankädenoikeudessa menee helposti sukset ristiin omistajan kanssa ja ainakin meillä teinit on vihaisia siitä, kun mökkeily ja laiturilla makailu on nyt sitten ohi siihen asti, kunnes itse pystyvät mökin hankkimaan, meillä ei ole varaa, kun olen työtön.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suvulla on mökki, jossa ei oikein kukaan enää käy. Mökki on siis miehen isän äidin hallinnassa, mutta hänellä ei ole omaa autoa eikä hän korkean ikänsä vuoksi voi viettää mökillä yksin aikaa. Hänellä on kaksi poikaa, joista toinen käy mökillä joskus, ja toinen, eli mun miehen isä, ei enää käy, koska hankki oman mökin naisystävänsä kanssa. Syy oman mökin hankkimiseen oli se ettei tuolla mummon omistamalla mökillä saanut tehdä oikein mitään muutoksia, ei saanut sisustaa tai remontoida paikkaa, kun mummo vastusteli kaikkia muutoksia. Mökillä olisi saanut käydä kyllä, mutta paikasta ei olisi saanut tehdä viihtyisämpää vaan vaalia jo kuolleen ukin perintöä - hän oli mökin rakentanut.
Nyt paikka sitten rapistuu pikkuhiljaa, kun kellään ei ole kiinnostusta tai mahdollisuuksia sitä korjata. Viisainta olisi myydä mökki, mutta mummo ei halua. Itse en ole käynyt siellä neljään vuoteen, koska omalla suvullani on mökki ja myös miehen äidillä on oma mökkinsä, ja käymme siellä. Eipä sinänsä ole minun ongelmani tämä mökkiasia, mutta harmi sinänsä että hieno mökki pääsee rapistumaan vain koska mitään ei saa jonkun ukin muiston takia muuttaa eikä myydä.
No harmi juttu. Kyllä mummolle pitäisi nyt ihan rautalangasta vääntää että ne muistot lahoaa sinne jos ei tehdä korjauksia. On kauheaa että vanhat mökit pääsevät rapistumaan, ne ovat tosi tärkeä osa suomalaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
Mä aloin vaan tekemään. Olin suunnitellut sitä pitkään, tiesin vanhemmat lapset eivät halua mökille, jos eivät saa omaa tilaa.
Ilmoitin alan tyhjentämään aittaa.
Otettiin maskit naamaan, tyhjennettiin kaikki pihalle yhdestä aittahuoneesta. Tässä vaiheessa vanhemmat kysyivät mitä teet.
Tavarat jäivät yöksi pihalle, kuurasin koko huoneen, ylä ja alakerran. Seuraavana aamuna laitettiin ne huonekalut, mitä esikoinen halusi sinne, otettiin mm päärakennuksestakin.
Seuraavana päivänä siskolle seinän takaa.
Vanhemmat alkoivat olemaan jo raivoissaan.Loppuviikosta oli 2 aitan huonetta käyttökunnossa, aivan älyttömästi rojua pihalla ja siinä sitten käytiin vanhempien kanssa läpi kaikki. Hirveesti meni roskia roskiin, tosi paljon myyntiin.
Mökillä on monta rakennusta, mutta kun saatiin 2 vanhimmalle lapselle omat tilat, kaikki helpottui.
Kävin kesän aikana kaikki rakennukset läpi. Aina, kun käytiin kirkonkylässä, oli kierrätettävää roskaa kassikaupalla.
Tämä tapahtui ennen koronaa ja ekana koronakesänä tilasin saman kylän pojan nostamaan pihan kannot irti. Niitä tuli niil paljon, niillä olisi lämmittänyt kesän saunakerrat.
Ryhdy hommiin. Kyllä ne meilläkin nikotteli. Suurin takinkäännös tapahtui, kun sisko tuli käymään ja haukkoi henkeä, kun oli niin upeaa jälkeä tehty. Sisko oli juonessa mukana.
Mökillä on aina tekemistä. Kasvimaata, kunnostamista jne.
Meillä yritettiin tehdä sama, isä ilmoitti, että sopii lähteä muualle, tämä on hänen. Ja oikeassahan tuo oli. Korona-aika oltiin sitten kaupungissa kesätkin ja teinit valitti, kun ei päästy mökille uimaan. Nyt kun yritettiin saada mökillemenolupaa niin isä ilmoitti, että se on myyty serkkunsa pojalle, sinne ei ole kenelläkään menemistä, vaikka hänelle jäi hallintaoikeus.
Tuossa omankädenoikeudessa menee helposti sukset ristiin omistajan kanssa ja ainakin meillä teinit on vihaisia siitä, kun mökkeily ja laiturilla makailu on nyt sitten ohi siihen asti, kunnes itse pystyvät mökin hankkimaan, meillä ei ole varaa, kun olen työtön.
Ihmiset ovat omituisen kilahtaneita.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse perineet mökin vanhemmiltanne? Silloin mökki on luonnollista suvussa siirtyvää omaisuutta, johon nuorellakin polvella on moraalinen oikeutensa. Vai oletteko tyypillisiä suuren ikäpolven edustajia, jotka maksatatte rikkaat eläkepäivänne nuorempien ahdingolla? Ja laitatte kesämökitkin lihoiksi ennen kuin annatte perinnöksi?
Selvät sävelet mökin suhteen, kuka siellä viettää aikaa, tekee myös osansa töistä. Mutta ei kaikkea hyvää voi yksi sukupolvi omia ja sitten elää näistä etuoikeuksistaan pätkääkään tinkimättä.
Ainoa asia, joka tuo oikeuksia, on mökin omistajan/omistajien nimi kiinteistön kauppa/saantokirjassa. Mitään moraalisia oikeuksia käyttää toisen omaisuutta ei ole olemassa. Omistajat päättävät, keiden sallivat käyttää mökkiään olkoot kuinka pitkältä suvusta peritty paikka hyvänsä. Jos olisit minun sukulaiseni ja varustettu tuolla asenteella, jonka perusteella on vain oikeuksia, pitäisin huolen, että testamentti on ajan tasalla ja siellä ei ole sinun nimeäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin. On todella vaivaannuttavaa mennä aina miehen vanhempien mökille (johon he maanittelevat tulemaan viikkotolkulla), missä on aina täyshoito. En tykkää olla passattavana ja joutilaana, mutta miehen vanhemmilla on niin tarkat omat rutiinit ja etukäteen suunnitellut ateriat, että juuri missään ei voi auttaa. Yritän sentään tiskien kanssa saada jotain tekemistä. Tuntuu pöljältä mennä viikoksi elämään heidän elämää keskelle ei mitään. Miestä ei haittaa yhtään makoilla siellä päivät pitkät.
Omien vanhempieni mökki on myös meidän sisarusten ja lapsiemme mökki, ja osallistumme töihin kaikki yhdessä. Eikä tietenkään jätetä likaista grilliä jälkeemme tmv. Vanhempamme ovat aikanaan ohjeistaneet, mitä kaikkea mökillä on tehtävä. Siellä on mukava käydä ja puuhastella, yhdessä ja erikseen.
Ainahan se oman suvun mökki paremmalta tuntuu.
Mieheni suvun mökillä täti seurasi kiikkustuolissa kaikkea tekemääni keittiössä. Hän myös nukkui keittiössä. Kiusallista. Tilaa olisi ollut nukkua olohuoneessa olevassa sängyssä tai yläkerran huoneessa. Hankalaa, kun jonkun oma huone on keittiö. Miehen täti on jo taivaassa. Rip.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin. On todella vaivaannuttavaa mennä aina miehen vanhempien mökille (johon he maanittelevat tulemaan viikkotolkulla), missä on aina täyshoito. En tykkää olla passattavana ja joutilaana, mutta miehen vanhemmilla on niin tarkat omat rutiinit ja etukäteen suunnitellut ateriat, että juuri missään ei voi auttaa. Yritän sentään tiskien kanssa saada jotain tekemistä. Tuntuu pöljältä mennä viikoksi elämään heidän elämää keskelle ei mitään. Miestä ei haittaa yhtään makoilla siellä päivät pitkät.
Omien vanhempieni mökki on myös meidän sisarusten ja lapsiemme mökki, ja osallistumme töihin kaikki yhdessä. Eikä tietenkään jätetä likaista grilliä jälkeemme tmv. Vanhempamme ovat aikanaan ohjeistaneet, mitä kaikkea mökillä on tehtävä. Siellä on mukava käydä ja puuhastella, yhdessä ja erikseen.
Ainahan se oman suvun mökki paremmalta tuntuu.
Mieheni suvun mökillä täti seurasi kiikkustuolissa kaikkea tekemääni keittiössä. Hän myös nukkui keittiössä. Kiusallista. Tilaa olisi ollut nukkua olohuoneessa olevassa sängyssä tai yläkerran huoneessa. Hankalaa, kun jonkun oma huone on keittiö. Miehen täti on jo taivaassa. Rip.
Miksi tädillr alanuoli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän päinvastainen ongelma. Varsinkin minä ja myös sisareni perheineen kävisimme vanhempieni mökillä kyllä mielellämme useamminkin kuin nykyisin. Teemme hommia, laitamme ruokaa, siivoamme, hoidamme polttopuut ja pihatyöt.
Mökkinä on vanha maalla sijaitseva rintamamiestalon pihapiiri (pienehkö rintamamiestalon tyylinen talo, ns. pikkupuoli sekä talvella kylmä aittatyylinen rakennus) . Tilaa olisi kyllä kaikille, mutta vanhempani ovat ehkä jotenkin juuttuneet siihen ajatukseen, että kaikkien pitää nukkua samassa rakennuksessa (ns. isossa talossa). Makuuhuoneita ja sänkyjä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja jos olemme kaikki paikalla, patjoja on makuuhuoneiden ja olohuoneen lattialla sekä vintin aulassa. Seinät ovat ohuet ja jos siskoni mies tai isäni kuorsaa, kuuluu se koko taloon. Tuntuu ettei yöllä uskalla edes lähteä vessaan tai juomaan, kun pelkää herättävänsä kaikki muut. Teini-ikäisille lapsille ei myöskään ole oikein tilaa, missä saisivat puuhailla omia juttujaan.
Olemme sisareni kanssa ehdottaneet, että minä voisin perheineni asettua ns. pikkupuolelle ja sisko aina köydessään aittaan (siskon miehen vanhemmilla lähellä oma mökki). Haluaisimme vähän kunnostaa rakennuksia omilla varoillamme, maalia, lattian hiontaa, ikeasta kunnon sängyt jne.
Vanhemmilleni tämä on kuitenkin jotenkin kynnyskysymys ja he ehkä vähän loukkaantuivatkin asiasta.Rakennukset seisovat kuitenkin tyhjillään romuvarastoina. Teini-ikäisiä ei enää tahdo saada mökille kun ei ole omaa rauhaa ja itselläkään (47 v) ei oikein palautuminen onnistu, kun yöt ovat rauhattomia ahtaissa tiloissa. Jos voisimme majoittua noissa muissa rakennuksissa, niin kävisimme mökillä varmasti useammin. Teinit voisivat ottaa myös kavereita mukaan. Sitä kyllä korostetaan, että paikka jää meille sitten perinnöksi, mutta luulisi kai olevan ihan hyvä asia, jos rakennuksia pidettäisiin huolta ja niitä pikkuhiljaa kunnostettaisiin. En tiedä sitten, että kokevatko vanhempamme meidän jotenkin tulevan heidän reviirilleen. Tosiasia kuitenkin on, että he ovat kohta 80 vuotiaita ja olemme jo vuosia hoitaneet kaikki mökin raskaammat työt.
Mä aloin vaan tekemään. Olin suunnitellut sitä pitkään, tiesin vanhemmat lapset eivät halua mökille, jos eivät saa omaa tilaa.
Ilmoitin alan tyhjentämään aittaa.
Otettiin maskit naamaan, tyhjennettiin kaikki pihalle yhdestä aittahuoneesta. Tässä vaiheessa vanhemmat kysyivät mitä teet.
Tavarat jäivät yöksi pihalle, kuurasin koko huoneen, ylä ja alakerran. Seuraavana aamuna laitettiin ne huonekalut, mitä esikoinen halusi sinne, otettiin mm päärakennuksestakin.
Seuraavana päivänä siskolle seinän takaa.
Vanhemmat alkoivat olemaan jo raivoissaan.Loppuviikosta oli 2 aitan huonetta käyttökunnossa, aivan älyttömästi rojua pihalla ja siinä sitten käytiin vanhempien kanssa läpi kaikki. Hirveesti meni roskia roskiin, tosi paljon myyntiin.
Mökillä on monta rakennusta, mutta kun saatiin 2 vanhimmalle lapselle omat tilat, kaikki helpottui.
Kävin kesän aikana kaikki rakennukset läpi. Aina, kun käytiin kirkonkylässä, oli kierrätettävää roskaa kassikaupalla.
Tämä tapahtui ennen koronaa ja ekana koronakesänä tilasin saman kylän pojan nostamaan pihan kannot irti. Niitä tuli niil paljon, niillä olisi lämmittänyt kesän saunakerrat.
Ryhdy hommiin. Kyllä ne meilläkin nikotteli. Suurin takinkäännös tapahtui, kun sisko tuli käymään ja haukkoi henkeä, kun oli niin upeaa jälkeä tehty. Sisko oli juonessa mukana.
Mökillä on aina tekemistä. Kasvimaata, kunnostamista jne.
Juuri näin pitää tehdä. Itse ryhtyä muutostöihin ja jos valitusta ilmenee, niin sanoa suoraan että jos vanhemmat haluavat, että siellä käydään, niin tilaa on saatava enemmän ( tai mistä nyt milloinkin on kysymys) tai sitten käynnit vähenee. Eikä kysymys ole uhkailusta vaan se on ilman muuta pelkkä totuus. Näinhän siinä käy.
Toki tämä toimii noin suunnilleen normaalien vanhempien kanssa. Väkivaltaiset ( fyysisesti tai henkisesti) vanhemmat ovat erikseen mutta silloin käyntien määrän vähentämiseen on muuta syytä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin. On todella vaivaannuttavaa mennä aina miehen vanhempien mökille (johon he maanittelevat tulemaan viikkotolkulla), missä on aina täyshoito. En tykkää olla passattavana ja joutilaana, mutta miehen vanhemmilla on niin tarkat omat rutiinit ja etukäteen suunnitellut ateriat, että juuri missään ei voi auttaa. Yritän sentään tiskien kanssa saada jotain tekemistä. Tuntuu pöljältä mennä viikoksi elämään heidän elämää keskelle ei mitään. Miestä ei haittaa yhtään makoilla siellä päivät pitkät.
Omien vanhempieni mökki on myös meidän sisarusten ja lapsiemme mökki, ja osallistumme töihin kaikki yhdessä. Eikä tietenkään jätetä likaista grilliä jälkeemme tmv. Vanhempamme ovat aikanaan ohjeistaneet, mitä kaikkea mökillä on tehtävä. Siellä on mukava käydä ja puuhastella, yhdessä ja erikseen.
No eihän se haittaa, viet vaan runsaat tuliaiset. Ymmärrän kyllä sua, en itsekään tykkää olla "täysihoidossa", olen puuhakas. Mutta ainahan voi pestä veneen tai nostella kiviä uimarannasta tai muuta.
Ja usein mökki paikkakunnilla tai lähistöllä on kiinnostavia paikkoja joissa käydä.
Voi mennä jonnekin vaikka yksikseen jos ketään muuta ei kiinnosta lähteä mukaan.
Ei ole pakko koko aikaa viettää toisten määräämien kaavojen mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Esim. v. 1966 syntynyt ei saa mitään ennen ikävuotta 23 kertyneistä eläkkeistä, toisaalta myös eläkkeen superkertymää viimeisiltä viåuosilta on kavennettu. Eläkkeelle pääsyn ikärajaa reilusti nostettu.
50- luvulla syntynyt esimieheni pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana.