G: Kylässäkävijöiden ärsyttävät tavat

- kun vieras ilmoittaa, että:"Minäpä tulenkin teille" ilman, että kutsuu minua koskaan käymään luonaan (pahin versio kaukaiset sukulaiset, jotka ilmoittavat tulevansa huomenna vähän Helsinkiin lomailemaan ja ovat taas yösijaa täysihoidolla vailla)



- kun saapuu yllättäen, ei tuo mitään pullanpuolta mukanaan (ei meillä aina leivota!)



- jos kulkee kenkineen pidemmälle tai tulee avojaloin ilman varasukkia



- suuttuu, jos koira ei saa tulla meille



- ei pestä käsiä (varsinkin, jos mukana lapsia tai tulee katsomaan uutta vauvaa)



- imoittaa vasta eteisessä, että: "Meillä on kaikilla vähän flunssaa, mut ei kai se haittaa."



- kurkkii kaikki kaapit (WC), kyselee joka tavaran hintaa ja ostopaikkaa tai arvostelee



- antaa lasten lähmiä ja sotkea leluilla, kuolalla ja ruualla



- sotkee itse harjaillen hiuksiaan ja kaivellen nenää/naamaa/varpaita



- räplää kännykkää tai tuli katsomaan vaan telkkaa/lukemaan lehtiäni



- kun saapuu kahville, on kaikessa jotain sopimatonta (väärää maitoa, ei tykkää jstk...) tai ikuisella laihiksella, just mun kahvipöydässäni



- ei älyä lähteä, vaikka kello käy (pitääkö sulle tarjota vielä illallinenkin?)



- ei lähtiessään esitä vastakutsua/ei koskaan pyydä käymään luonaan, vaan tulee taas, kun itse haluaa meille

Vaikka kävis vaan pikaisesti niin silti sen takin voi ottaa pois. Eriasia jos eteisessä piipahtaa, mutta jos istumaan tulee peremmälle, varsinkin kahvipöytään, niin takki pitää ottaa pois!

eivät koskaan halua kahvia/välipalaa/ruokaa silloin kun niitä yritän tarjota. Aina sanovat, että 'ei me tähän aikaan mitään koskaan syödä/juoda'. Sitä eivät kuitenkaan kerro mihin aikaan heille pitäisi tarjoilut järjestää.

Hankalaksi asian tekee se, että vierailunsa kestävät yleensä useita päiviä joten ei heitä ilman syömisiäkään kehtaa jättää.



Olen ratkaissut asian siten, että laitan vain itselleni ja annan heidän ottaa sitten kun se 'oikea hetki' koittaa.



Sitten ovat naama nurpallaan kun en osaa oikeaan aikaan heille mitään tarjota ja syön itsekseni vääriin aikoihin.

ärsyttää kun:



- eivät viitsi ottaa omia petivaatteita mukaan, ja sitten pitäisi petata yhtäkkiä viidelle-kuudelle puhtaat liinavaatteet yhtä yötä varten



- lainailevat tavaroita luvatta.. "pistin tästä nää sun housut"



- tai ovat jo tullessaan päättäneet mitä tavaroita nyt tulevat tarvitsemaan: on nyt lapsella vain tällaisia vaatteita mukana mutta lainataan sitten teiltä kun teidän muksu on ihan samankokoinen



- vessakäytös on silti ehdoton inhokkiärsytys.. Eikö sitä voisi aikuiset itse puhdistaa oman isomman istuntonsa jälkeen... Varsinkin kun kylässä ollaan.

ärsyttää kun:

- eivät viitsi ottaa omia petivaatteita mukaan, ja sitten pitäisi petata yhtäkkiä viidelle-kuudelle puhtaat liinavaatteet yhtä yötä varten

- lainailevat tavaroita luvatta.. "pistin tästä nää sun housut"

- tai ovat jo tullessaan päättäneet mitä tavaroita nyt tulevat tarvitsemaan: on nyt lapsella vain tällaisia vaatteita mukana mutta lainataan sitten teiltä kun teidän muksu on ihan samankokoinen

- vessakäytös on silti ehdoton inhokkiärsytys.. Eikö sitä voisi aikuiset itse puhdistaa oman isomman istuntonsa jälkeen... Varsinkin kun kylässä ollaan.

- ai pidättekö mua muka niin avuttomana ja ei-vieraanvaraisena, etteikö meiltä löytyisi liinavaatteita ja pyyhkeitä... Nykyään jo hyväksyn tän, että joillain vain on tapana kantaa niitä mukana.

Noita muita meidän kohdalla ei olekaan ollut.

normaalilla vierailulla. Se on todella ärsyttävä ja erittäin vanhanaikainen tapa. Eipä sitä kyllä kovin nuoret onneksi harrastakaan. Niin ja viralliset juhlat ovat asia erikseen...



Kännykän räpläys ja puhelimessa jaakaus ärsyttää. Eikö sitä juoruhetkeä tosiaan voi järjestää sitten vierailun jälkeen?



Myöhästely. Eli jos ollaan sovittu, että pariskunta XX tulee syömään n. klo 17, niin pariskunta XX ilmoittaa siinä klo 18 maissa, että nyt lähdettiin tulemaan. Joo kiva, meniki sitten eväät uusiksi.

- Avoin nauraminen, kun lapsi temppuilee ja yritän hoitaa tilanteen "siististi". Sen kommentointi, että et kai sinä tuota nyt noin tee!? (Kokemattomuus on niin herttaista katsottavaa. Tekisi mieli vähän neuvoa, kun minä tiedän kokemuksen syvällä rintaäänellä, mikä tähän tepsii, olenhan uraäiti eli ollut kotiäiti jo yli kymmenen vuotta...).

- Ylimielisyys ja omalla elämällä leveily, oman itsetunnon kohottaminen sitä kautta, että "Ai, teillä on tuommoiset (rupuset jutut)." Hämmästyneenä: Eikö teillä ole sitä ja tätä välttämätöntä juttua, kun se olisi niin hyvä ja meillä se oli just niin mahtava tarkoituksessaan. Ei teitä sattuis kiinnostamaan se. Onhan se meidän Stokke vähän kämänen jo, mutta... (teidän tasolla varmaan ihan hyvä vielä :D)...

- Rikkaat sanovat sääliään peitellen, että "tosi hienoa, kun teillä on tuo ja tämä asia (vihdoinkin! luultiin jo, että olet ihan luuseri). Onneksi olkoon. (Hyvä, että olet noussut statuksessasi edes vähän ylemmäksi ja lähemmäksi meidän tasoa, mutta kyllä me vaan ollaan vieläkin parempia ja menestyneempiä, juuri viime viikolla saatiin tai ollaan saamassa vielä lisää entisen materian lisäksi, uu jee...)"

Mutta juuri tuo nenän kaivaminen on ällöttävintä ikinä (esim. miehen isä).



Käsien pesemättä jättäminen, VARSINKIN jos käyvät tupakalla, eivät viitsi käydä käsiään pesemässä ja sitten ovat nypeltämässä vauvaa sen jälkeen.



Se ettei siivota omien mukeloitten jälkiä, esimerkkinä kaverini jonka muksujen jäljiltä on keittiö aina lattiaa myöten puurossa ja tiskit pitkin pöytiä (voisi ne oman muksun lautaset laittaa edes tiskialtaaseen).



Tuodaan kysymättä joku lehmän kokoinen koira mukana, joka riekkuu pitkin sohvia ja tuhoaa kaikki meidän koiran lelut ja emäntä ei viitsi edes mainita vaikka puolet leluista on silppuna lattialla, saati että tarjoutuisi korvaamaan jotain.



Annetaan vauvalle käteen leluksi esim. oma puhelin, minkä vauva törkkää suuhun tietty samantein, hyi hitto mikä törkyläjä on joku puhelin mikä on uinu ties missä ja näyttökin on ihan meikkivoiteessa. Sitten kun otat puhelimen pois ja sanot jotain "ei taida ihan olla sopiva lelu vauvalle.." "ei se haittaa, kyllä se sitä saaa syödä!"



Jos menen nukuttamaan vauvaa yöunille ja mainitsen että jaa, taitaapi olla matilla nukkuma-aika, oli kauheen kiva nähdä, niin hymyillään vaan tyhmänä ja jäädään nököttämään sohvalle ilman aikomustakaan lähteä.

ollut se, kun tuttavapariskunta tuli vierailulle ja heidän kuullen pyysin miestä laittamaan tarjolle pullaa ja keksejä kahvin kanssa. Istutaan pöytään ja siinä sitten molemmat sanoo; joo, me otetaan vaan kahvia, kun meillä on dieetti menossa.... Sanoisin itse ehkä aikaisemmin, että ei tarvi meidän vuoksi kattaa pöytään, kun ei voida ottaa mitään. Sitten samaan hengenvetoon naureskellaan, kun eilinen dieettipäivä meni pilalle, kun käytiin mäkkärissä krapularuualla!



Toinen ärsytys on yksi vanhimmista ystävistäni, joka asuu kaukana ja aina kun hän kesällä tulee lomalla käymään, homma menee samalla kaavalla. Viipyy muutaman viikon, hänet täytyy hakea juna-asemalta, jos vuokraamme leffan minä maksan, jos ostamme grillattavaa tai naposteltavaa, hän menee pakkaamaan ja minä maksan. Ei ole koskaan tarjoutunut maksamaan mistään. Hänen mentaliteettinsa on se, että hän on maksanut junalipun, että pääsee lomalle tänne niin kaikki kaverit vuorollaan kestittää tätä neitiä sitten loman ajan...

Tässä esimerkki: Sovitaan vaikka edellisenä päivänä, että tulevat kylään ja sovitaan suurinpiirtein kellonaikakin. Kysyy ensin, että sopiiko silloin ja silloin. No kun sovittu kellonaika koittaa, ei kuulu mitään, ei viestiä tms. Sitten jonkin ajan kuluttua tulee kysymys, että voiko tulla, onko teillä iltatoimet tms. kesken... No, vastaan, että vaikka klo 20.00 aletaan iltatoimille. Kaveri lapsineen tulee n. klo 19.00 ja laittelen tarjottavat siinä pikaisesti esille. Kun kello tulee 20.00 ei tee elettäkään lähteäkseen, alan pikkuhiljaa omia lapsia itse laittelemaan iltatoimille. Sitten vasta aikojen päästä alkaa houkutella lastaan lähtemään, lapsi on jo väsynyt ja kiukuttelee, eikä suostu mihinkään. Sitten seisoskelee vielä eteisessä vaikka kuinka kauan juttelemassa ja lapsi viilettää ympäri asuntoa. Kello saattaa olla jo 21.30. Ja tämä toistuu AINA, vaikka kuinka yrittää sopia aikaisempaa aikaa, niin heidän rytminsä on niin hidas, että se toistuu joka kerta. Onneksi eivät käy hirveän usein, mutta olen ihmetellyt, että miksi ylipäänsä kyselee, onko meillä jotain, jos ei aiokaan noudattaa meidän aikatauluja.

eikä muutenkaan ole mitään pönötystä, kun ollaan vasta parikymppisiä, mutta nämä ärsyttää:



- Ei syödä pöydästä mitään, vaikka olen vartavasten ostanut tai leiponut pullaa tms

- Ei haluta kahvia tai teetä, vaikka kysyn kumpaa saisi olla



Muutenkin kismittää aina, kun tarjotan jotain syötävää ja sitten ei oteta mitään. Helvetti!

saavat vereni kiehumaan. Inhoan yli kaiken, kun kesäisin tulee vieraita paljain jaloin. Jalkapohjista jää inhottava rasvatarha lattiaan mitä on hankala saada kunnolla pois. Toiseksi, en halua kenekään jalkasairauksia sieniä tms. omaan kotiini, kolmanneksi, likaiset jalat nostetaan sohvalle(yleensäkin avojaloin kulkevien kengät ovat sisältä likaiset). Omissa oloissaan voi kuka tahansa olla ja kulkea avojaloin, mutta kylään niin ei sovi lähteä.

Toinen ärsytyskynnystäni repivä asia on se, että ei anneta meidän koiran olla rauhassa. Houkutellaan koiraa riehumaan, joka on kiellettyä , muristaan koiralle muka "leikkimistä" ja tungetaan jotain lelua suuhun jne. Koiramme on opetettu olemaan välittämättä vieraista. Kielloista huolimatta joku on läpsyttämässä, taputtamassa käsiä koiran kuonon edessä, tai tunkemassa naamaansa pusipusi-kuonoon kiinni ja tsetsetse-huutamassa, murisemassa ja houkuttelemassa vetoleikkiin.

Lisäksi tietysti vieraat, jotka eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen, lapset joilla ei ole mitään rajoja ja sairaana vierailulle tulevat.

kukaan koskaan kotona kulje paljain jaloin? Kesälläkin sukat jalassa, vaikka olis +30 astetta? Okei.

Voihan sitä kylässä edes maistaa vaikka dietillä oliskin. Ei se siihen kaadu ja kukaan tuskin alvariinsa kylässä hyppää.

On paljon mutkattomampaa ja rennompaa, kun ei turhaan kursailla. Kun sinne kahvipöytään kuitenkin ollaan tulossa, niin mitä kohteliaisuutta sellainen pitkittely on.



Ja tiedoksi, että muodollisempien juhlien etiketit tunnen kyllä. Tuttavalliseen kyläilystä ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään monimutkaista näytelmää.

Ja lähtevät sitten kotiin -ja jättävät sotkun.

Tuo kursailu on tyypin mukaan kai hyvin tyypillistä suomalaisille kahvipöydän ympärillä :D.

Etkös ole oppinut jo sitten ettet laita niin hyviä tarjoiluja! Ei sitä kannata laittaa kuin puoliksi syöty keksipaketti keskelle pöytää ja laihaa kahvia, niin eipä tarvii kenenkään nirsoilla ja sepostella laihisjuttuja!



;P

Kursailusta mulla ei ole mitään kummempaa mielipidettä, mutta toi seitsemän sorttia on ihan älytön juttu. Miksei pari lajia riitä? Toisekseen miksi aina oletetaan että tarjotaan kahvia? Mä ainakin mieluummin tekisin vieraille ruokaa kuin leipoisin ja kahvittaisin.

Itseäni ärsyttä se kun tuodaan lapset juhliin/kahvikutsuille syömään, eli kotona ei olla normaalisti syöty vaan ajatellaan, että kylässä sitten syödään senkin edestä: lapset ottavat useita pasteijoita ja viinereitä ja puolet kakuista kymmeniä keksejä jne. Kerran meillä yksi lapsi tyhjensi suklaakulhon yksin kokonaan (levyllinen suklaata pilkottuna) eikä äiti sanonut mitään. Mihin on hävinnyt se ainakin minulle opetettu tapa, että yksi kutakin sorttia ja sitten kun kaikki ovat ottaneet kaikkia niin saa ottaa mahdollisesti yhden keksin lisää...

ja se että sotketaan leluja eikä siivota