G: Kylässäkävijöiden ärsyttävät tavat

anna vieraiden ruveta siivoamaan. Kyllä mä itse ne lelut korjaan sitten. Todella epäkohteliasta kutsua kylään ja odottaa vieraiden siivoavan jälkensä.

niin sanotaan et " ei muntakia tartte keittää" . Eikö sitä voi sanoa vaan että mitä haluaa jos on kerran tarjottu. KYllähän emäntä on valmis kahvin keittämään vaikka yhdelle jos kerran niin sanoo.

lasteni jälkiä. Lelut kehotan korjaamaan tai sitten korjaan ne itse. Luultavasti tämä joka ei anna vieraiden siivota jälkiään ei tee sitä itsekkään kylässä. En haluaisi sinua meille sotkemaan. Lapsillekkin on hyvä opettaa tavat jo pienestä pitäen.

Minua ei ärsytä mikään yksittäinen tapa, vaan pittaamattomuus tai ylimielinen käytös. Jos näkee, että toisella on hyvät tarkoitusperät, niin

en valita, vaan laitan erilaisuuden piikkiin.

Erilaisuuden piikkiin? Just joo. Kyllä ihmisillä pitää olla hyvät tavat mukana kun lähtee kyläilemään.

siellä sorkkivat pöntöt ja kaiken mahdollisen, tuskin edes käsiä pesevät kun äitinsäkin niin huoleton

Vierailija:

Ensimmäiseen pyyntöön ei reagoida mitenkään, vaikka kaikki varmasti kuulee pyynnön.

Se että tarjolle laitetut leivonnaiset ja ym ruoat eivät kelpaa:( Todella ahdistavaa kun vähistä opiskelijan rahoista laitetaan pöytä koreaksi, makeaa ja suolaista ja sitten vieras ei edes maista mitään muuta kuin kahvia:( tuntuu että oliko vikaa ja rahat meni hukkaan.



pienempänä juttuna ärsyttää et miesvieraat monesti istuvat kirjailtujen kalliiden sisustustyynyjen PÄÄLLÄ niin että tyynyt ovat rusinan rutussa sohvalta nousemisen jälkeen...

Ja tuo, että ei tulla kahville kun pyydetään ei todellakaan kuulu enää tänä päivänä hyviin tapoihin. Ei etenkään jos kylässä on yksi pariskunta/perhe kylässä ja heille sanoo, että siirrytäänpäs keittiöön kahvittelemaan. Ei silloin jäädä olkkariin istumaan ja odottelemaan, että kutsutaan uudestaan ja uudestaan. Ei, silloin sanotaan " kiitos" ja siirrytään pöydän ääreen.



Me nykyään teemme appivanhempieni kanssa niin, että pyydämme kerran kahville ja jos ja kun eivät tule niin menemme miehen ja lapsen kanssa päinemme sinne pöytään ja aloitamme ilman heitä. Yleensä tulevat aika näpsäkkään perässä kun huomaavat, että ai jaa, täällä tosiaan pyydetään vain kerran. Saa jäädä sellaiset vieraat ilman kahvia, joille ei kelpaa!!!



Niin ja tuo " hyvä tapa" olla tulematta kahvipöytään johtuu sellaisesta, että isossa porukassa pitäisi kunnianarvoisimman aloittaa (tyyliin pappi ensin...), mutta jos ollaan ihan vain pienellä porukalla ja kahvi on katettu pöytään, niin ei siinä mitään nurkissa luimuilua tarvita.

Käytännössä mä teen niin, että heti kun joku sanoo jotain kahvista, kiitän heti ja sitten näytän siltä, että olen tulossa. En mene rohmuamaan tarjottavia, vaatimaan kaikenlaista " eikö teillä ole sinistä maitoa kahviini - mä en juo rasvattoman kanssa"



Tuntuu kuin nykyajan n. 20-30 vuotiailla (joka itsekin olen) ei olisi enää sellaisia käytännön etikettitapoja. Ei tarvitse sievistellä vaan sellaista hyvien tapojen muistamista. Ihana käydä joskus vanhempien ihmisten luona, kun kahvipöydän käytöstavat muistetaan, ojennetaan sokeria lähemmäs tai muistetaan tarjota pullia toista kierrosta. Joka kaverilla käyntihän nyt ei tarvitsisi olla hienojen tapojen mukaista, mutta kun nykyään ollaan NIIN rentoja että unohdetaan emännöidä kokonaan. Olen tavannut uusavuttomuutta juuri tässä emännöinnissä - virallisillakaan kahvikutsuilla (rippi-, ristiäis-, syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlat) ei emäntä ymmärrä katsoa kahvittelijoiden perään. Maito loppuu pöydästä, sokerilusikka on unohtunut, kahvia kuuluu tarjota toinen, jopa kolmas kierros. En peräänkuuluta hienostelua, vaan kohteliaisuutta.

Ja sitten huokailu kovaan ääneen martyyrinä, et mä en voi tota enkä tota syödä!!! Tulee tosi paha mieli, kun itse on ajatellut ilahduttavansa muita..

Hyvät tavat ja etiketti eivät ole hienostelua, vaan kohteliaisuutta ja huomioonottamista.

Joka jää yksin istumaan olkkariin, kun emätä on jo kaatanut kahvin ja odottelee sua seurakseen. Mikä tuosta tekee mielestäsi kohteliasta? Sehän on nimen omaan sen emännän/isännän väheksymistä, " ei mua nyt niin huvita, tuun sitten kun kolmatta kertaa pyydät..."



Odottelu on korrektia isoissa juhlissa, joissa tietty arvojärjestys on (esim. häät, ensin morsiuspari, sitten pappi jos hän on juhlassa, sitten vanhemmat ja muu lähipiiri, sitten muu suku ja viimeksi ystävät). Mutta tosiaan jos olet yksin vieraana, niin kenelle annat vuoron kun jäät odottelemaan?!?

Vierailija:

Tuntuu kuin nykyajan n. 20-30 vuotiailla (joka itsekin olen) ei olisi enää sellaisia käytännön etikettitapoja. Ei tarvitse sievistellä vaan sellaista hyvien tapojen muistamista. Ihana käydä joskus vanhempien ihmisten luona, kun kahvipöydän käytöstavat muistetaan, ojennetaan sokeria lähemmäs tai muistetaan tarjota pullia toista kierrosta. Joka kaverilla käyntihän nyt ei tarvitsisi olla hienojen tapojen mukaista, mutta kun nykyään ollaan NIIN rentoja että unohdetaan emännöidä kokonaan. Olen tavannut uusavuttomuutta juuri tässä emännöinnissä - virallisillakaan kahvikutsuilla (rippi-, ristiäis-, syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlat) ei emäntä ymmärrä katsoa kahvittelijoiden perään. Maito loppuu pöydästä, sokerilusikka on unohtunut, kahvia kuuluu tarjota toinen, jopa kolmas kierros. En peräänkuuluta hienostelua, vaan kohteliaisuutta.

Vierailija:

Ärsyttää, kun on hyvät tarjoilut laittanut ja sitten valitellaan jotain laihiksella olemista, ettei voi muka mitään ottaa...

Kun mennään kylään niin emäntä alkaa samontein keittää kahveja. Hyvä kun kerkee istahtaa sohvalle niin pitäs mennä kahville.

Me yleensä syödään kotona jotakin ennen kylään menoa. Ainakin lapsille jotakin syötetään.

heti ovelta onko kahvia? Ei kiitetä kun noustaan pöydästä! Ei korjata leluja vaan jätetään minun korjattavaksi. Räplätään puhelinta. Tuodaan omat mäkkäri sapuskat ja omat huutaa miks meille ei oo? Kutsutaan omat kaverit meille myös(en tuntenut)kun ei olla nähty pitkään aikaan. Ei vahdita omia lapsia vaan oletetaan että minä vahdin myös omien ohella heidän lapsensa.

Annetaan kersan rohmuta lautaselleen seitsemän mokkapalaa kerralla (tämäkin on nähty), ennenkuin muut ovat ehtineet edes ottaa. Esiteini maata retkottaa pitkin pituuttaan ruokapöydällä ja niin edelleen.

esim. kahvipöydässä. Ärsyttää että täytyy tulla meille tekemään tuollaista, haluaisin kyllä ihan oikeasti kommunikoida sen vieraani kanssa myös enkä niin että hän on fyysisesti paikalla mutta henkisesti muualla!

Noh tähän voisi kirjoittaa vaikka mitä ja toisaalta ei paljoo oo kirjoitettavaa, koska harva asia nykyään enää ärsyttää mua vieraissa, koska osittain asiaan voi vaikuttaa omalla  asenteella eli en enää tuomitse ihmisiä näistä asioista ja tuttavapiirillä, mutta tässä nyt muutamia kokemuksia:

-kailottaminen. Varsinkin jos puhutaan henkilökohtaisista asioista kovaan ääneen tai ns. kiusallisista aiheista. Esim. naapurissa asuu muslimi arabiperhe niin eräs tuttavani puhui kovaan ääneen siitä kuinka Profeetta Muhammed oli pedofiili jne, se on kyllä totta, mutta ei tollaisista asioista halua kovaan ääneen puhua kerrostalossa. Hän tosin ei tiennyt naapureistani silloin vielä mitään.

-Käsienpesemättömyys - toisaalta eka asia mitä teen kun tulen kotiin on, että pesen kädet ja siinä samassa voi sanoa vieraille, että pestään kädet. Kengät tietenkin ekana jätetään eteiseen.

- juuri tuo kengillä kodissa kävely, josta moni on kirjoittanut.  Jotkut tekee tuota jos ollaan esim. lähössä ulos, mut pitää äkkiä hakea jotakin tai esim. vettä hanasta niin kävellään sinne sit kengät jalassa. - tosin ei tääkään vakavaa, aina voi imuroida ja luututa myös.

- Sairaana kylään tuleminen - tää tosin harvinaisempaa ihmisten kaa keiden kaa olen ollut tekemisissä.

-Se, että vieras/vieraat vain itse äänessä ja puhuu vain itsestään ja jos jotain yrittää puhua väliin tai kertoa omista mielenkiinnon asioista tai tapahtumista niin vastataan vaan "joo"/"joojoo" päälle ja halutaan vain jatkaa omaa juttua eikä kiinnostustakaan edes kuunnella toista. Tää tapahtunut kun tullut perheen kautta jotai etäisiä perhetuttuja.

-Vieraat, jotka selittävät liian pitkään ja epäolennaisia yksityiskohtia ja varsinkin jos puhuvat hit-aaasti ja kuuntelet sitten 30 min. vastausta yhteen kysymykseen ja arvatkaa vaan viittiikö sitten kysyä liikaa kysymyksiä.. - tälläinen vieras oli erään vklopun kylässä ja ei olla sen jälkeen nähty.

-Jos on synttärijuhlat niin tullaan myöhässä ja ilman lahjaa tai sitten lähdetään hyvin pian juhlista jonkun toisen kaverin juhliin. helposti voi tulla kokemus, jossa miettii, että onko se toinen kaveri "parempi" kamu tai läheisempi. Hölmöä ehkä hiukan tälläinen huoli, mutta synttärijuhlat ja tuparit paljastaa kyl hyvin ketkä on sun hyviä kavereita ja ketkä ei oo.

Toisaalta olen minäkin joskus ollut kaverin synttäreillä ja en ostanut lahjaa, kun oli silloin tiukka rahatilanne  -- perus vitsi mulla oli siihen aikaan, että" toin itseni lahjaksi/seurani." Silti kyllä hävetti.

-kanta-astuminen. - ei ole vakavaa, mutta ärsyttää mua. Varsinkin, kun melkein kaikki yläkerrassa asuvat naapurit eri osotteissa, joissa olen asunnut ovat olleet ns. "norsukävelijöitä" tai "jyrryyttäjiä". Nykyään olen jo tottunut asiaan enkä huomauta asiasta ihmisille.

Perus reaktio kanta-astujissa on ollut, että he joko loukkaantuvat jos heille olen joskus sanonut tuosta tai he alkavat pilailemaan eli kävelee varpasillaan: " ai näinkö pitäisi sit kävellä." - yksinkertaisesti he eivät vain osaa kävellä "normaalisti." - tietenkin muutama poikkeus tullut vastaan :) - olen havainnut, että suurin osa kanta-astujista ovat lapsuutensa asuneet rivitalossa tai omakotitalossa ja siellä tietenkin on ihan sama miten kävellään ja miten kovaäänisesti puhutaan tai huudetaan huoneesta toiseen tai paukutetaan kaappeja.

-liiallinen astioiden kolistelu, kaappien paukuttaminen, ulko-oven paiskaaminen kovaa kiinni.

-kynsien pureskelu, liiallinen netissä hengaaminen -- kiva, että tulit kylään ja juttelet vain sun fb/ig kamujen kaa, vieraat, jotka menee keittiöön JOS EI OLE TOSI TUTTU VIERAS ja käyttäytyvät liian kuin olisivat kotonaan eikä kysy esim. saisinko lusikan tai kupin.