Työnantaja kieltäytyi antamasta vapaapäivää isäni kuoleman vuoksi. Vetosi siihen, että vietin vastaavan päivän jo tammikuussa.

Eikö perintöä tule edes sen verran, että voit pitää palkatonta vapaata?

Hautajaisia järjestetään muulloinkin kuin lauantaina. Usein kirkot ovat täyteen buukattuja viikonloppuisin .

Palkaton vapaapäivä sille päivälle. Sitä ei voi työnantajakaan evätä (ellet ole kokoajan sellaista ruinaamassa) sehön ei tee lisäkuluja työnantajalle.

Puolisoni järkyttyi vanhempansa äkillisestä kuolemasta niin, että oli monta viikkoa pois töistä ihan sairaslomalla. Ei vaan pystynyt työhön.

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisen hautajaiset oikeuttaa työntekijän saamaan työnantajalta palkallista vapaata hautajaispäiväksi tai uurnanlaskupäiväksi.

Riippuu tessistä, onko palkallinen vai palkaton vapaapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisen hautajaiset oikeuttaa työntekijän saamaan työnantajalta palkallista vapaata hautajaispäiväksi tai uurnanlaskupäiväksi.

Riippuu tessistä, onko palkallinen vai palkaton vapaapäivä.

Toi on sama kaikilla.

No oletko selittänyt tilanteesi työnantajalle? Kyllähän tuo kieltämättä oudolta kuulostaa, että isäsi haudattiin jo kertaalleen ja nyt uudestaan. Siis, jos et kerro, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaisen hautajaiset oikeuttaa työntekijän saamaan työnantajalta palkallista vapaata hautajaispäiväksi tai uurnanlaskupäiväksi.

Riippuu tessistä, onko palkallinen vai palkaton vapaapäivä.

Toi on sama kaikilla.

Metalli tes:

"Työntekijällä on oikeus saada vapaata työstä:

päivänä, jona hänet vihitään avioliittoon,

50- ja 60-vuotispäivänään,

läheisen omaisen hautauspäivänä.

Vapaan antamiseen käytetään ensisijaisesti työajan tasaamisvapaata."

Olis pitäny aikanaan itsekin saikuttaa ihan kunnolla, kun läheinen kuoli. Sellainen äkkikuolema voi olla kova shokki varsinkin nuorelle ihmiselle. Varsinkin jos olitte riidoissa. Olin töissä niin pois tolalta et en kerran hetkellisesti muistanut missä olin, vaikka ihan tuttu paikka. Tein keikkatyötä.

Jos lomaa ei millään keinolla tule, niin sitten taitaa jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa omaa lomaa. Jos minulle olisi jokin sellainen elämäntilanne tai elämäntapahtuma tulossa, johon minun olisi pakko päästä, niin olisin tarvittaessa viimeisenä vaihtoehtona valmiina ottamaan omaa lomaa sitä varten. Töistä voi toki tulla potkut, mutta työpaikkoja tulee aina uusia, mutta läheiset ihmiset ovat mittaamattoman paljon enemmän, kuin yksikään työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni järkyttyi vanhempansa äkillisestä kuolemasta niin, että oli monta viikkoa pois töistä ihan sairaslomalla. Ei vaan pystynyt työhön.

Väärin meni. Suru EI OLE sairaus.

Käyttäjä5877 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni järkyttyi vanhempansa äkillisestä kuolemasta niin, että oli monta viikkoa pois töistä ihan sairaslomalla. Ei vaan pystynyt työhön.

Väärin meni. Suru EI OLE sairaus.

Juuri noin. Ihmeellistä alapeukutusta. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että suru kuuluu normaaliin elämään ihan kuin kuolema. Masennus-diagnoosiakaan ei voi saada surun vuoksi.

Surun hetkellä työnantajalta on melko harkitsematonta olla myöntämättä vapaata. Lähiomaisen kuollessa vapaa on säädetty tesseissä ja kunta-alalla laissa.

Kyllä nyt luulisi palkatonta vapaata tuohon saavan. Vai ajattelitko ihan palkallista?

Et kyllä peri kumpaakin vanhempaa kuin testamentilla. Vaikka olisi kyse ennen 80-lukua vahvistetusta adoptiosta, koskee perimisoikeus vain biologista isääsi. Eivät ottolapsiajan adoptiolapset olleet mitenkään hyvässä asemassa ja vielä perineet molemmat isänsä, vaan heitä ei pidetty biologisten lasten veroisina ja siksi eivät perineet adoptiovanhempiaan.

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Käyttäjä5877 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni järkyttyi vanhempansa äkillisestä kuolemasta niin, että oli monta viikkoa pois töistä ihan sairaslomalla. Ei vaan pystynyt työhön.

Väärin meni. Suru EI OLE sairaus.

Juuri noin. Ihmeellistä alapeukutusta. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että suru kuuluu normaaliin elämään ihan kuin kuolema. Masennus-diagnoosiakaan ei voi saada surun vuoksi.

Surun hetkellä työnantajalta on melko harkitsematonta olla myöntämättä vapaata. Lähiomaisen kuollessa vapaa on säädetty tesseissä ja kunta-alalla laissa.

Okei, on totta, että suru kuuluu normaaliin elämään ihan kuin kuolema. Mutta vastaavalla tavalla kuuluu myös ajoittainen työkyvyttömyys ihmisen elämään ihan kuin kuolema. Ihmiset eivät ole koneita, eikä lähiomaisen kuoleman normaalius tai väistämättömyys tarkoita sitä, että ihminen olisi välttämättä sen kohdalle osuessa koko ajan 100% työkykyinen.

Vaihtoehtoisesti voidaan sitten määrittää sitä työkykyä väljemmillä spekseillä. Töihin voi mennä monenlaisessa normaalin elämän kirjoon kuuluvassa kunnossa, jos on sitten ihan okei itkeskellä koko työpäivä, unohdella hommiaan itkukohtausten ja vainajan muistelemisen takia, tai vaikkapa omia työpaikan vessa oksenteluun, tai ottaa pikku torkkuja kahvihuoneen sohvalla kuumeen noustessa. Ai ei ole okei? No sitten kannattaa pysyä kotona, jos ei pysty olemaan siten kuin työpaikalla pitää olla.

Meille sattui kohtukuolema, mieheni sai synnytyspäivän vapaaksi ja lääkäri kirjoitti saikkua, olisi saanut pidempäänkin.

Hänen pomo onneksi niin ymmärtäväinen, rttä ei olis mitään saikkua edes tarvinnut.

Aapee, eikun lääkäriin jos et töihin kykene

Suurin osa näistä vastauksista on taas ihan ihme besserwisseröintiä..yhdistettynä sisäisiin aggressioihin. Juuri siitä syystä, jok ikinen keskustelu täällä, oli sitten kyse vaikka halinalleista menee pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinulla voi olla kaksi virallista isää jotka perit?

Adoptiossa sillä biovanhemmalla ei pitäisi olla enää mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia, ei velvollisuutta edes perintöön. Vai testamentillako sinä perit?

Jos adoptio on tehty ennen 1980 tms. on oikeus molempiin perintöihin.

Jos adoptio on tehty ennen vuotta 1980 adoptiolapsella on rajoitetumpi oikeus adoptiovanhempien perintöön, kuin sen jälkeen adoptoiduilla, ellei ole testamenttia. Ainakin jos adoptiovanhemmilla on biologisia lapsia. Perillisenä ei siis ole samanarvoinen biolasten kanssa. Tämä tarkennuksena tuohon edelliseen. Jos adoption ajankohdan vuoksi perii myös biologiset vanhempansa, voi tulla yllätyksiäkin. Eräs kaukainen sukulaiseni sai vasta biologisen äitinsä kuoltua tietää biologisen äidin henkilöllisyyden.

En ole koskaan saanut palkallista vapaata mihinkään perhetapahtumiin, mutta omaa lomaa pelkällä ilmoituksella. Näin, kun on pieni työpaikka, niin ei viitsi alkaa keikuttamaan venettä.

käyttäjä-11339 kirjoitti:

Käyttäjä5877 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni järkyttyi vanhempansa äkillisestä kuolemasta niin, että oli monta viikkoa pois töistä ihan sairaslomalla. Ei vaan pystynyt työhön.

Väärin meni. Suru EI OLE sairaus.

Juuri noin. Ihmeellistä alapeukutusta. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että suru kuuluu normaaliin elämään ihan kuin kuolema. Masennus-diagnoosiakaan ei voi saada surun vuoksi.

Surun hetkellä työnantajalta on melko harkitsematonta olla myöntämättä vapaata. Lähiomaisen kuollessa vapaa on säädetty tesseissä ja kunta-alalla laissa.

Itseasiassa surun seurauksena voi saada masennusdiagnoosin, jos potilas on surusta lamaantunut yli 2 viikkoa. Ihan sama silloin kumpi on muna vai kana... eli laukaiseeko suru masennuksen vai masennus surun.