Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2332)
Äitini ylpeilee ja kehuskelee omalla tyhmyydellään ja sillä ettei ymmärrä mistään mitään.
"en ole koskaan ymmärtänyt teknisiä asioita"
"en osaa ollenkaan peruuttaa autolla"
"en kyllä yhtään tiedä minkälainen laulaja on saija tuupanen, en olle koskaan semmoisesta kuullutkaan"
"mulla on tosi huono suuntavaisto"
"olen kyllä ollut ihan huono äiti ja täysin epäonnistnut lasten kasvatuksessa"
Vierailija kirjoitti:
Pääsi melkein Salkkarien kuvauksiin avustajaksi 10 vuotta sitten.
Tämä!
”… minkä johdosta yritän tuoda esiin, että kuulun vähän niinku piireihin…” Aika heikko meriitti. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa on uskovaisten omahyväinen ylpeys, kun mikään ei haittaa ja mitä vaan saa tehdä kun kuitenkin "pelastuu". Näiden kuorma ympäristölle on valtava.
Voisitko vähän avata, mitä tarkoitit tuolla?
Et ole selvästikään ollut tuollaisten ihmisten vaikutuspiirissä, kun täytyy asiaa erikseen kysyä.
T. eri (ja ahdistaa vielä vuosien jälkeenkin)
Vierailija kirjoitti:
"Sanon kaikki ajatukseni suoraan, enkä valehtele."
Niin sanoo 5-vuotiaatkin leikkikentällä, vaikeampi on olla rehellinen kohteliaalla ja ystävällisellä tavalla.
Tämä, NIIN tämä. On todellakin ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen sanoa ihan mitä tahansa, koska ollaan niin rehellisiä ja avoimia. Ja paskat. Yhdelle tällaiselle olen sanonut, että ymmärrätkö sinä, että jos päästää suustaan lähes mitä tahansa, niin se ei aina ole rehellisyyttä ja avoimuutta, vaan ainoastaan helvetin huonoa käytöstä. Sitä paitsi, kyseiset ihmiset eivät itse kestäisi hetkeäkään samanlaista rehellisyyttä ja avoimuutta itseänsä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
"Hienoilla" tuttavuuksilla kehuskeleminen (name dropping).
Using Englsh instead of Finnish.
Kalliit uudet autot.
On hölmöä laittaa rahaa johonkin, joka todennäkösesti menettää nopeasti arvonsa.
Joku leuhkii sillä ettei ole kiinnostunut politiikasta. Eihän siitä ole pakko olla eikä siitä ole pakko tietää jos ei halua, mutta ylpeyden aiheeksi piittaamattomuus on vähän outo. Politiikassa kuitenkin päätetään aika tärkeistä asioista, mitkä koskee meitä kaikkia koko ajan.
Käyttäjä42056 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sanon kaikki ajatukseni suoraan, enkä valehtele."
Niin sanoo 5-vuotiaatkin leikkikentällä, vaikeampi on olla rehellinen kohteliaalla ja ystävällisellä tavalla.
Tämä, NIIN tämä. On todellakin ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen sanoa ihan mitä tahansa, koska ollaan niin rehellisiä ja avoimia. Ja paskat. Yhdelle tällaiselle olen sanonut, että ymmärrätkö sinä, että jos päästää suustaan lähes mitä tahansa, niin se ei aina ole rehellisyyttä ja avoimuutta, vaan ainoastaan helvetin huonoa käytöstä. Sitä paitsi, kyseiset ihmiset eivät itse kestäisi hetkeäkään
samanlaista rehellisyyttä ja avoimuutta itseänsä kohtaan.
Täsmälleen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosilla leveily. Kasvava trendi. Varmaan 30 % mun tutuista on nykyään ADHD-diagnosoitu...
Siis miten ne leveilee sillä? Mainitsemalla diagnoosin vai?
Kyllä. Ja hakemalla huomiota omalla "erityislaatuisuudellaan". Tunsin lapsena muutaman ADHD-diagnoosin saaneen, enkä kokenut heidän olevan sen ihmeellisempiä kuin nekään tyypit, joilla ei diagnoosia ollut. Nykyään tuntuu, että ADHD = luovuus jne.
Kyllä luovia ihmisiä löytyy myös niistä, joilla ei mitään diagnooseja olekaan. Ja päinvastoin.
Se että joku esittelee esim. takkiaan, autoaan, laukkuaan, vedenkeitintään.. no ihan sama mitä mutta keskustelu menee näin ”ai ku sulla on kiva takki!” johon vastataan ”joo siis tämähän makso 1000€” jne.. siis miksi se pitää sanoa :D paljonko mistäki maksoi. Eri asia jos joku kysyy oliko kallis? Nää hinnan kertojat on yleensä semmosia materialisteja ja wannabe rikkaita joilla on joku pakkomielle mainostaa kuin paljon tunki rahaa johonki vedenkeittäjään, takkiin, laukkuun… lampun varjostimeen. Joka on mielestäni noloa. Ei kellää oikiasti kiinnosta et jollaki pirkko annelilla on tonnin takki tai ainakaan minulla ei. Lähinnä tulee myötähäpeä.
Alkoholin käytöllään, viinien tuntemuksellaan, lomamatkoillaan kaukomaille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys. Siis ne äidit jotka huutelevat että ovat paljon parempia, kypsempiä ja fiksumpia kuin ne, joilla ei ole lapsia.
Äitiys ei ole mikään paremman ihmisen automaatio. Kehitysvammaiset, teinit ja psykoottisetkin osaavat hinkata värkkejään yhteen ja kun raskaus alkaa, se etenee ihan itsestään.
Äiti ei ole automaattisesti hyvä äiti, eikä myöskään epäitsekäs, fiksu tai mitään muutakaan. Toki on hieno asia jos olet hyvä äiti ja hieno ihminen, mutta automaattisesti et ole sitä.(Enkä tarkoita tällä loukata lapsettomia, pointti nyt vaan on siinä että lapsien vääntämisellä ja raskaaksi tulemisella ei ole mitään tekemistä ihmisen pään sisällön kanssa.)
Pakko olla samaa mieltä!
En oikein ymmärrä näitä kommentteja mitä joiltain äideiltä kuulee, esim. "elämästä ei voi ymmärtää mitään, jos ei ole lasta."
Itselläni on monta lasta, mutta älykkyyteni ei ole kasvanut synnytysten myötä.Mutta ymmärryksesi ja vastuuntuntosi on.
Tuskin älykkyys äitiyden myötä paranee, mutta tunneäly kyllä. Eikä jää sellaista tunnetta, että jotain hyvin tärkeää olisi jäänyt kokematta elämässä. Vanhana on kiitollinen siitä, että elämäni jatkuu minun jälkeenikin. Tai ainakin itse olen kokenut näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on niin kiire ja kalenteri täynnä ettei ehdi nähdä ystäviä tai sukulaisia kuin vasta viikkojen kuluttua kun jotain yritetään sopia.
Arjen ja ajanhallintaongelmia. Tai yrittävät olla mukatärkeitä.
Oletko ajatellut, että en oikeasti halua nähdä sukulaisia ja ihan syystä.
Helppo sanoa, että en ehdi, kalenteri täynnä.
Mulla on tuollainen sukulainen, joka siis itse oma-aloitteisesti laittaa mulle välillä viestiä että voisi nähdä joku päivä mutta kun hänellä on niiiiiin kiirettä nyt ja kalenteri ihan täynnä:D
Eli ymmärtäisin tekosyyn jos minä olisin se, joka ehdottaa tapaamista, mutta mikä tässä on sitten motiivina taustalla niin vaikea sanoa.
Käyttäjä42056 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sanon kaikki ajatukseni suoraan, enkä valehtele."
Niin sanoo 5-vuotiaatkin leikkikentällä, vaikeampi on olla rehellinen kohteliaalla ja ystävällisellä tavalla.
Tämä, NIIN tämä. On todellakin ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen sanoa ihan mitä tahansa, koska ollaan niin rehellisiä ja avoimia. Ja paskat. Yhdelle tällaiselle olen sanonut, että ymmärrätkö sinä, että jos päästää suustaan lähes mitä tahansa, niin se ei aina ole rehellisyyttä ja avoimuutta, vaan ainoastaan helvetin huonoa käytöstä. Sitä paitsi, kyseiset ihmiset eivät itse kestäisi hetkeäkään samanlaista rehellisyyttä ja avoimuutta itseänsä kohtaan.
Meille tuli uusi työntekijä, joka sai ekan kk aikana lähteä. Tuli eväineen keittiöön syömään. Pystyi sanomaan sun hengitys haisee, ootko katsonut paljonko sulla on kaloreita, sulla kun tota ylipainoa on jne.
Mä sanoin heti lopeta toi heti. Vastaus tuli salamana, mä tykkään sanoa suoraan asiat, enkä selän takana puhua.
Kerran tuli myyntiedustaja, alkoi sille laukomaan sulle ei keltainen sovi lainkaan. Oli keltainen bleiseri päällä. Olin tätä ennen sanonut pomolle nyt voi tapahtua vaikka mitä. Puututko, kun mua ei usko.
Bleiserin jälkeen pomo sanoi nyt loppuu noi puheet. Olet vielä koeajalla. Iltapäivällä sai potkut, kun oli kahta itkettänyt.
Meni pari kk ja pyysi arvostelut työtodistukseen. Pomo oli vastannut ei voi huonoja laittaa
Jos sanoo suoraan ja kehuu ettei puhu selän takana, niin jospa olisi myös puhumatta selän takana. Mikä oletus se on että siellä pitää jo juoruta.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta. Meillä on nolo pomo, joka lähes päivittäin mainostaa omia liikuntaharrastuksiaan ja kuinka sinne on oikein pakko päästä. Tulee kuulemma elämäntapa. Sattuneesta syystä hän syö myös terveellisesti ja kehuskelee silläkin. Heidän perheessään ei kuulemma kerman ja voin kanssa mässätä. Minua se hiukan huvittaa. Liikkukoon miten paljon tahtoo ja syököön miten tahtoo, mutta onko niillä pakko joka käänteessä kehuskella.
Tämä nyt menee siihen että melkein asia kuin asia jos siitä kokoajan ylpeilee on noloa. Toisaalta missä sitten menee ylpeilyn raja, jotkut kateelliset läskit nyt näkee jo senkin ylpeilynä jos pyritään elämään terveellisesti.
Vuokrakämpät joita jotkut kutsuvat kodiksi. Otetaan kuvia hienoissa autoissa muttei muisteta mainita ettei keseinen auto olekkaan oma...
Ennen koronaa, työkaveri tuli ruokapöytään ja puhui pari lausetta ranskaa.
Sitten kertoi mitä se oli suomeksi. Ketään ei kiinnostanut. Mutta kun alkoi puhumaan me tässä opitaan ja nyt kannattaa ottaa oppi vastaan jne. joku joskus sanoi aika rumasti.
Kiviäkin kiinnostaa jossain suomalaisessa tuppukylässä ranskan opinnot