Lue keskustelun säännöt.
Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kielen opiskelu, en sano minkä koska sitä opiskelee aika harva, en halua että kukaan tunnistaa.
Tätini mm. kirjoittaa vieraskirjaan sen kielisiä kirjoituksia ja sitten alle suomennoksen. Ihan pelkkää itsensä kehumista.
Kateus paistaa. Jos sinulla itselläsi olisi älyllistä uteliaisuutta olisit varmaan vaan ihan iloinen että lähipiiristä löytyy ihmisiä jotka jaksavat oppia uusia asioita.
Oletko itse tuollainen itseään kehuva kielenopiskelija, vai?
Kaikki meidän perheessä puhuvat tuosta, että on rasittavaa kun pitää koko ajan ihailla tädin kielitaitoa. Harrastuksenahan se on hyvä ja kehittävä, totta kai. Mutta jos joku puhuu samasta asiasta aina ja koko ajan ja odottaa kehuja, niin kyllä siihen kyllästyy. Ei me muutkaan kehuta omilla taidoillamme koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kielen opiskelu, en sano minkä koska sitä opiskelee aika harva, en halua että kukaan tunnistaa.
Tätini mm. kirjoittaa vieraskirjaan sen kielisiä kirjoituksia ja sitten alle suomennoksen. Ihan pelkkää itsensä kehumista.
Parempi mielestäni on laittaa omaleimainen kuin joku liirumlaarum.
Ei se minusta itsensä kehumista ole jos käyttää kieltä mitä osaa.
Oletko kateellinen?No en todellakaan, on maisterin tutkinto kahdestakin kielestä.
En minäkään kirjoita vieraskirjaan englanniksi ja ranskaksi ja sitten käännös perässä.
Toi Ranska kuulostaisi kivalta, sitä harva ymmärtää.
Kehuitko itseäsi juuri sanomalla olevasi kahden kielen maisteri, vai sanoitko vaan muuten vaan?
En tarkoittanut kehuksi, mutta onhan se asia josta voi olla ylpeä, niin kuin toki kielitaitokin. Tarkoitin vaan että juuri tällä elämänalueella ei mulla ole kateuden aihetta, eri asia jos täti olisi vaikka fitness-kilpailujen maailmanmestari, voisi olla vähän alemmuudentunnetta.
Ehkä tuo meni vähän aiheen vierestä, kun tuossa lukee että noloimmat asiat, eikä kielitaito ole noloa. Enemmän se tädin käytös on noloa, eikä se kieli itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosilla leveily. Kasvava trendi. Varmaan 30 % mun tutuista on nykyään ADHD-diagnosoitu...
Siis miten ne leveilee sillä? Mainitsemalla diagnoosin vai?
Mä mietin tätä samaa kysymystä todella monen vastauksen jälkeen... Miten se leveily ilmenee? Millä tavalla he kehuskelevat näillä mainituilla asioilla?
Luulen että tässä on pari vaihtoehtoa.
A: Henkilö joka on "normaali" ja ei ole diagnooseja, kokee että toiset yrittävät olla erikoisia puhumalla diagnooseistaan. Mukana voi olla pientä tunnetta, että miksei minua huomioida vaan puhutaan aina noista adhd-tyypeistä. Sama ilmiö esim. LGBT-oikeuksissa, miksi aina puhutaan homoista eikä koskaan minusta? Hetero pride!
B: Sen diagnoosin saaminen on pitkä ja vaikea tie, ja se lääkitys ja diagnoosi parantaa elämää todella paljon. Ihminen siis saattaa tavallaan kehua miten hyvin nyt jaksaa ja miten paljon asia on auttanut, ja se voi vaikuttaa diagnoosilla brassailulta ihmiselle, joka ei ole kokenut asiaa itse. Itselle ainakin bipolaarisuus ja se lääkitys oli valtava helpotus, koska ongelmillani oli nyt nimi ja niille oli ratkaisu. En ole ylpeä diagnoosista, mutta kylläkin siitä työstä jota olen tehnyt oman mielenterveyden eteen.
C: Jonkun mielestä kaikki diagnoosit ovat häpeällisiä ja tekevät ihmisestä heikon ja muita huonomman, eivätkä voi käsittää sitä että joku on iloinen saamastaan diagnoosista, ja haluaa vielä puhuakin siitä.
Vai olenko ihan väärässä, diagnoosittomat?
Se että ostaa iPhonen kalleimman mallin joka ikisen julkistuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kielen opiskelu, en sano minkä koska sitä opiskelee aika harva, en halua että kukaan tunnistaa.
Tätini mm. kirjoittaa vieraskirjaan sen kielisiä kirjoituksia ja sitten alle suomennoksen. Ihan pelkkää itsensä kehumista.
Kateus paistaa. Jos sinulla itselläsi olisi älyllistä uteliaisuutta olisit varmaan vaan ihan iloinen että lähipiiristä löytyy ihmisiä jotka jaksavat oppia uusia asioita.
Oletko itse tuollainen itseään kehuva kielenopiskelija, vai?
Sieltä tuli taas niin keskiverto netti-idiootin paska-argumentti kun vaan olla ja voi. En minä jaksa uskoa että te ootte näin saatanan tyhmiä, viettäsit vähän vähemmän aikaa netissä ni et ois noi aivokuollu pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kielen opiskelu, en sano minkä koska sitä opiskelee aika harva, en halua että kukaan tunnistaa.
Tätini mm. kirjoittaa vieraskirjaan sen kielisiä kirjoituksia ja sitten alle suomennoksen. Ihan pelkkää itsensä kehumista.
Parempi mielestäni on laittaa omaleimainen kuin joku liirumlaarum.
Ei se minusta itsensä kehumista ole jos käyttää kieltä mitä osaa.
Oletko kateellinen?No en todellakaan, on maisterin tutkinto kahdestakin kielestä.
En minäkään kirjoita vieraskirjaan englanniksi ja ranskaksi ja sitten käännös perässä.
Toi Ranska kuulostaisi kivalta, sitä harva ymmärtää.
Kehuitko itseäsi juuri sanomalla olevasi kahden kielen maisteri, vai sanoitko vaan muuten vaan?
En tarkoittanut kehuksi, mutta onhan se asia josta voi olla ylpeä, niin kuin toki kielitaitokin. Tarkoitin vaan että juuri tällä elämänalueella ei mulla ole kateuden aihetta, eri asia jos täti olisi vaikka fitness-kilpailujen maailmanmestari, voisi olla vähän alemmuudentunnetta.
Ehkä tuo meni vähän aiheen vierestä, kun tuossa lukee että noloimmat asiat, eikä kielitaito ole noloa. Enemmän se tädin käytös on noloa, eikä se kieli itsessään.
Kielitaito on paljon hyödyllisempää ja terveellisempää kuin joku fitness-pelleily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kielen opiskelu, en sano minkä koska sitä opiskelee aika harva, en halua että kukaan tunnistaa.
Tätini mm. kirjoittaa vieraskirjaan sen kielisiä kirjoituksia ja sitten alle suomennoksen. Ihan pelkkää itsensä kehumista.
Parempi mielestäni on laittaa omaleimainen kuin joku liirumlaarum.
Ei se minusta itsensä kehumista ole jos käyttää kieltä mitä osaa.
Oletko kateellinen?No en todellakaan, on maisterin tutkinto kahdestakin kielestä.
En minäkään kirjoita vieraskirjaan englanniksi ja ranskaksi ja sitten käännös perässä.
Toi Ranska kuulostaisi kivalta, sitä harva ymmärtää.
Kehuitko itseäsi juuri sanomalla olevasi kahden kielen maisteri, vai sanoitko vaan muuten vaan?
En tarkoittanut kehuksi, mutta onhan se asia josta voi olla ylpeä, niin kuin toki kielitaitokin. Tarkoitin vaan että juuri tällä elämänalueella ei mulla ole kateuden aihetta, eri asia jos täti olisi vaikka fitness-kilpailujen maailmanmestari, voisi olla vähän alemmuudentunnetta.
Ehkä tuo meni vähän aiheen vierestä, kun tuossa lukee että noloimmat asiat, eikä kielitaito ole noloa. Enemmän se tädin käytös on noloa, eikä se kieli itsessään.
Siinä ei oo sit sun mielestä mitään noloa keimailla jossain perkeleen fitness-lavoilla hakemassa huomiota mutta pieni kielitaidon harjoittelu on sitten jotenkin todella pahasta? Tosiaan junttius lyö läpi ihan uusilta rintamilta, sinäkin mukamas joku tuplamaisteri ja silti väheksyt oppineisuutta ja ylistät kehonpalvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan jo mainittu, mutta omasta mielestäni noloin ylpeilynaihe on merkittävät tuttavat tai tuttujen/ei läheisten sukulaisten saavutukset. Näiden tuttavien oletetut omaisuudet ja palkat, itsellä ei ole niihin mitään osaa eikä arpaa, eikä sukulaissuhde ole sellainen, että niistä mitenkään ikinä hyötyisi. Joskus ehkä käydään kylässä ja seuraavat puolivuotta puhutaan siitä hulppeasta asunnosta ja prassaillaan, että sellaisessa on käyty. Yök.
Kiire on typerin ylpeydenaihe työelämässä. Se joko tarkoittaa, että et osaa priorisoida tai että työsi on väärin mitoitettu. Kumpikaan ei ole mikään meriitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiire on typerin ylpeydenaihe työelämässä. Se joko tarkoittaa, että et osaa priorisoida tai että työsi on väärin mitoitettu. Kumpikaan ei ole mikään meriitti.
Kyllä. Kiire on suhteellista ja asiantuntijatehtävissä sen kyllä luo tekijä itse.
-Mulla ei ole telkkaria. (=Olen parempi kuin ne, joilla on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikivanhat ulkomaanmatkat.
Olimme autossa ja isotäti alkoi selittää, että sielläkin oli hirveät ruuhkat kun kävimme "Toivon" kanssa aikoinaan Israelissa... tms. Siihen sävyyn että hän tietää maailmasta jotain.
"Toivo" oli ollut kuolleena jo 20 vuotta siinä vaiheessa, eli ei mikään ihan viime kesän reissu ollut.
Oikeestiko nyt sovellat tätä kysymystä iäkkäimpien henkilöiden kertomuksiin ja kokemuksiin ? Heille nykymaailman arkipäiväiset jutut saattoivat olla merkittävimpiä elämänkokemuksia, eikä niistä kertominen ole ylpeilyä vaan suurten tapahtuminen muistelua. Osoitus halusta olla vielä osa nyky-yhteiskuntaa.
Laukku joka on maksanut ainakin 7 000e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiire on typerin ylpeydenaihe työelämässä. Se joko tarkoittaa, että et osaa priorisoida tai että työsi on väärin mitoitettu. Kumpikaan ei ole mikään meriitti.
Kyllä. Kiire on suhteellista ja asiantuntijatehtävissä sen kyllä luo tekijä itse.
Kiirehän on vaan käytännöllistä kun ei kukaan voi nakittaa lisätekemistä jos on jo valmiiksi kiire :p
Pääsi melkein Salkkarien kuvauksiin avustajaksi 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-diagnoosilla leveily. Kasvava trendi. Varmaan 30 % mun tutuista on nykyään ADHD-diagnosoitu...
Siis miten ne leveilee sillä? Mainitsemalla diagnoosin vai?
Mä mietin tätä samaa kysymystä todella monen vastauksen jälkeen... Miten se leveily ilmenee? Millä tavalla he kehuskelevat näillä mainituilla asioilla?
Luulen että tässä on pari vaihtoehtoa.
A: Henkilö joka on "normaali" ja ei ole diagnooseja, kokee että toiset yrittävät olla erikoisia puhumalla diagnooseistaan. Mukana voi olla pientä tunnetta, että miksei minua huomioida vaan puhutaan aina noista adhd-tyypeistä. Sama ilmiö esim. LGBT-oikeuksissa, miksi aina puhutaan homoista eikä koskaan minusta? Hetero pride!
B: Sen diagnoosin saaminen on pitkä ja vaikea tie, ja se lääkitys ja diagnoosi parantaa elämää todella paljon. Ihminen siis saattaa tavallaan kehua miten hyvin nyt jaksaa ja miten paljon asia on auttanut, ja se voi vaikuttaa diagnoosilla brassailulta ihmiselle, joka ei ole kokenut asiaa itse. Itselle ainakin bipolaarisuus ja se lääkitys oli valtava helpotus, koska ongelmillani oli nyt nimi ja niille oli ratkaisu. En ole ylpeä diagnoosista, mutta kylläkin siitä työstä jota olen tehnyt oman mielenterveyden eteen.C: Jonkun mielestä kaikki diagnoosit ovat häpeällisiä ja tekevät ihmisestä heikon ja muita huonomman, eivätkä voi käsittää sitä että joku on iloinen saamastaan diagnoosista, ja haluaa vielä puhuakin siitä.
Vai olenko ihan väärässä, diagnoosittomat?
Mulla on tuttu joka saa mistä tahansa aiheesta käännettyä puheensa omaan diagnoosinsa ja tekee niin lähes poikkeuksetta. Käyttää diagnoosia tekosyynä, jos ei halua tehdä jotain, minkä toisena päivänä on voinut ihan hyvin tehdä itselle, vaikkapa jos tekee omaa muuttoa tavaroita voi hyvin kantaa, mutta kaverin muutossa on ihan mahdotonta. Samoin pitää itseään jotenkin erikoisena ja parempana kuin muut, koska kyseinen diagnoosi. Sellaista, ette te voi ymmärtää kun teillä ei tätä ole, vaikka normaalilla älyllä ja empatialla varustettu ihminen ymmärtää kyllä asian ihan hyvin.
Liikunta. Meillä on nolo pomo, joka lähes päivittäin mainostaa omia liikuntaharrastuksiaan ja kuinka sinne on oikein pakko päästä. Tulee kuulemma elämäntapa. Sattuneesta syystä hän syö myös terveellisesti ja kehuskelee silläkin. Heidän perheessään ei kuulemma kerman ja voin kanssa mässätä. Minua se hiukan huvittaa. Liikkukoon miten paljon tahtoo ja syököön miten tahtoo, mutta onko niillä pakko joka käänteessä kehuskella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä suututtaa AV:n "välkyt": itse todettu älykkyys.
Oikeasti älykkäät ihmiset ovat usein melko nöyriä ja itsekriittisiä. Älykkyys tulee ilmi sanomattakin, jos on tullakseen.
Tämä on niin totta, mutta vain harva tämän tajuaa :) ja sitten suututaan kun huomataan että joku onkin minua älykkäämpi yksilö, mutta tämä oikeasti fiksun ei tarvitse todistella sitä mitenkään
tosi moni nainen ainakin meillä töissä ylpeilee sillä, että heillä on mies. minä en moisesta mitään tiedä sillä olen ikisinkku mutta hyvin tärkeää on jokaiselle parisuhteessa olevalle naiselle tuoda ilmi se, että ovat suhteessa.
Iltavirkun energia nousee päivän myötä ja aamuvirkun laskee. Näin se vaan on.
Ei kukaan ole 24/7 virkeä, eikä se että aloittaa aikaisemmin, todellakaan tarkoita että jaksaa tehdä pitempään töitä. Pointti on siinä, että saa nukuttua riittävästi, eikä siinä että mitä aikaisemmin herää, sen enemmän jaksaa. Jos tuo olisi totta, niin meidän kaikkienhan kannattaisi herätä jo klo 4, niin jaksaisimme tehdä myöhempään illalla töitä. Vai mitä meinasit?
Toki joustavaksi työajaksi sopii iltavirkulle paremmin vaikka 12-18 työaika, eikä se 8-16.