Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2321)
nisuelwi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa oli tänään 6-vuotiaan mummi, joka ylisti pojanpoikaansa pilviin asti.
Kuulemma jo oppinut kirjaimia ja numeroita. En raasikinut sanoa, että usein jo 2-vuotiaat tunnistavat numeroita ja kirjaimia. Suuri osa viisivuotiaista lukee ja tekee peruslaskuja tyyliin 2 plus 3.
Mutta varmaan ymmärrettävä sukupolviero. Tuli se vanhanaikainen myötähäpeä... Omani luki jo nelivuotiaana :D Tiedän kolmivuotiaitakin, joskin se on harvinaista.
Nolointa ikinä on tuo "Minun lapseni luki jo 4-vuotiaana!!" Tunnen useammankin tällaisen äidin, mm. oman mieheni äidin, jotka tuolla kehuskelee... Se kun ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Että pata kattilaa soimaa...
Noloa - myötähäpeää aiheuttavaa - on ihmiset, jotka käyttävät sanontoja, joiden merkitystä eivät ymmärrä. Miten 'pata kattilaa soimaa' liittyy siihen mitä kirjoitit?
Ai että tuo!! Mulla oli kaveri nuorempana joka sanoi "eipä se itsekään ole mikään seinäkukkanen"
"Kaikki on ollu sen kanssa, se on sellanen jokapaikanhöylä!"
Sitten kun itse sanoi "sen näkis sokee Reettakin" "siis kuka Reetta?"
"Sama vika rahikaisella" "siis täh, kuka ny on Rahikainen??"
Tietämättömyydellä, sivistymättömyydellä ja intellektuaalisuuden puutteella ylpeily.
"Yhtään kirjaa en oo peruskoulun jälkeen lukenut." (mitä tuohon voi enää sanoa?)
"Kyllä englannilla pärjää." (toki, jos ei pyri yhtään mihinkään muuhun kuin englannilla pärjäämiseen)
"Minua ei kiinnosta museot." (selvä homma)
Kapeakatseisuus, osaamattomuus, josta yritetään tehdä hyve.
Tämä madaltaa rimaa koko yhteiskunnassa. Seuraukset on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys. Siis ne äidit jotka huutelevat että ovat paljon parempia, kypsempiä ja fiksumpia kuin ne, joilla ei ole lapsia.
Äitiys ei ole mikään paremman ihmisen automaatio. Kehitysvammaiset, teinit ja psykoottisetkin osaavat hinkata värkkejään yhteen ja kun raskaus alkaa, se etenee ihan itsestään.
Äiti ei ole automaattisesti hyvä äiti, eikä myöskään epäitsekäs, fiksu tai mitään muutakaan. Toki on hieno asia jos olet hyvä äiti ja hieno ihminen, mutta automaattisesti et ole sitä.(Enkä tarkoita tällä loukata lapsettomia, pointti nyt vaan on siinä että lapsien vääntämisellä ja raskaaksi tulemisella ei ole mitään tekemistä ihmisen pään sisällön kanssa.)
Pakko olla samaa mieltä!
En oikein ymmärrä näitä kommentteja mitä joiltain äideiltä kuulee, esim. "elämästä ei voi ymmärtää mitään, jos ei ole lasta."
Itselläni on monta lasta, mutta älykkyyteni ei ole kasvanut synnytysten myötä.Minä olen toista mieltä. Minun älykkyyteni on kasvanut suurperheen myötä todella paljon.
Kiitos rakkaille lapsilleni.
Ihan totta, että joillakin se voi olla noinkin pienestä kiinni. Ja onhan se ihmiselle itselleen varmasti kiva tunne, kun jotain hoksaa.
Menestys. Ihan kuin se olisi ollut vain itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
nisuelwi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa oli tänään 6-vuotiaan mummi, joka ylisti pojanpoikaansa pilviin asti.
Kuulemma jo oppinut kirjaimia ja numeroita. En raasikinut sanoa, että usein jo 2-vuotiaat tunnistavat numeroita ja kirjaimia. Suuri osa viisivuotiaista lukee ja tekee peruslaskuja tyyliin 2 plus 3.
Mutta varmaan ymmärrettävä sukupolviero. Tuli se vanhanaikainen myötähäpeä... Omani luki jo nelivuotiaana :D Tiedän kolmivuotiaitakin, joskin se on harvinaista.
Nolointa ikinä on tuo "Minun lapseni luki jo 4-vuotiaana!!" Tunnen useammankin tällaisen äidin, mm. oman mieheni äidin, jotka tuolla kehuskelee... Se kun ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Että pata kattilaa soimaa...
Noloa - myötähäpeää aiheuttavaa - on ihmiset, jotka käyttävät sanontoja, joiden merkitystä eivät ymmärrä. Miten 'pata kattilaa soimaa' liittyy siihen mitä kirjoitit?
Ai että tuo!! Mulla oli kaveri nuorempana joka sanoi "eipä se itsekään ole mikään seinäkukkanen"
"Kaikki on ollu sen kanssa, se on sellanen jokapaikanhöylä!"
Sitten kun itse sanoi "sen näkis sokee Reettakin" "siis kuka Reetta?"
"Sama vika rahikaisella" "siis täh, kuka ny on Rahikainen??"
"Vedin siellä keikalla ihan hirveet kalsarikännit."
Samaa sarjaa ovat "vitsiniekat", jotka jäävät vuosikausiksi jumiin johonkin ikivanhaan hokemaan. "Se on kauheeta, aaaustiks tiks tiks, lepalepalepardi, Rane on kingi." Tai sellaiset, jotka ovat kuulleet jonkun heiton mille muut ovat nauraneet ja sitten kertovat sitä joka käänteessä eteenpäin. Itse eivät välttämättä edes ymmärrä sen alkuperäistä tarkoitusta, eivätkä uudet kuulijatkaan. Kunhan kohteliaisuuttaan naurahtavat ja kertoja luulee että maaliin meni.
Tittelirunkkarit. Korkeakoulutettu, jolla epäsiveellinen ahdas mieli.
Tittelinkipeys on kyllä tosi noloa. Erinomaisena esimerkkinä tästä toimii Turun eläinsuojeluvalvojana esiintyvä henkilö, jolla ei oikeasti sellaisia oikeuksia ole ollut kymmeneen vuoteen. Näytti jossain vaiheessa keksineen itselleen myös jonkin aivan tuulesta temmatun eläinten hyvinvointineuvojan tjsp. tittelin. Muutenkin pitää olla pj ja vpj tai mitä ikinä esillä.
En kerrassaan tajua, miksei oma nimi riitä, jos kerran tietotaitoa ja kokemustakin piisaa niin, että asian luulisi menevän perille.
Sisareni yrittää päteä sillä miten nirsoja hänen lapsensa ovat ruuan suhteen. Niinkuin se olisi jokin meriitti. Ja sillä miten hänen miehensä ei pupun ruokaa= salaattia yms vihanneksia syö. Nolottaa sekä miehen että lasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni yrittää päteä sillä miten nirsoja hänen lapsensa ovat ruuan suhteen. Niinkuin se olisi jokin meriitti. Ja sillä miten hänen miehensä ei pupun ruokaa= salaattia yms vihanneksia syö. Nolottaa sekä miehen että lasten puolesta.
Ah, tuo junttien "meillä on pupun kanssa diili"-reteily. Niin noloa.
"En ole koskaan kuullutkaan tästä ihmisestä/ohjelmasta/bändistä", somen kommenteissa. Ihanaa että haluat kertoa sen meille.
"Viihdyn omissa oloissani, en edes pidä ihmisistä."
Okei, mutta halusit kuitenkin kertoa tämän meille muille ihmisille. Ehkä vielä useampaan kertaankin.
Se, että suurehko omaisuus on enimmäkseen perityn ja sijoitusten kautta kasvattanut diblomi-insinöörin tilin saldoa ja tämä sitten kerskailee kuinka aikoo pian olla taloudellisesti riippumaton...
Ja kun tämä tyyppi vieläpä somen kommenttiosioissa julistaa junttiuttaan hokemalla omalla nimellä ja naamalla "köyhät ulisee" ... Oikeastaan toivon että saa joskus opetuksen...
Ja kruunaa pyrkyrimäisyytensä ostamalla teslan...
Vanha sanonta, se kell onni on se onnen kätkeköön- ei päde tähän elostelijaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö ylpeilee sillä, että hänellä oli koulussa päättötodistuksessa käytösnumero 6 ja lukuaineiden keskiarvo 6.7 ja että hän ei sen jälkeen ole käynyt päivääkään koulua.
Ja usein tällä tähdätään siihen, että näin fiksuja ollaan kuitenkin. Yritetään että toinen ajattelisi, että ei niillä kouluarvosanoilla ole kyllä yhtään mitään tekemistä älykkyyden ja menestyksen kanssa. Vaikka oikeasti tuppaavat ihmisinä vain alleviivaamaan päinvastaista mielikuvaa.
Työkaveri oli hyvin kiukuissaan kun sain ylennyksen, vaikka se vanhemman kollegan oikeudella "olisi kuulunut" hänelle.
Tuo korkeampi vakanssi edellytti kuitenkin tietyn alan korkeakoulututkintoa, jonka olin suorittanut työn ohella ja tarkoitukseni todella oli edetä uralla pidemmälle kuin mitä olin taloon tullessani (töihin toki pääsi ilman alan koulutustakin).
Vierailija kirjoitti:
Vegaanius.
Äärimmäisen noloa ja kaiken lisäksi se on asia mikä on pakko sanoa aina ensimmäisenä ja mieluimmin heti vaikka hautajaisissa.
Olen vegaani ja nimeni on Pirjo Karen xxxx , näin alkaa jopa työnhaku paperi ja CV:ssä se luetellaan heti ensimmäisenä.
Siihen kun vielä lisää,että kuuluu Vihreät puolueeseen niin se siitä sitten.
Siis oikeestiko joku laittaa työpaikkahakemukseen / CV:hen tyyliin ruoka-ainealleorgioitaan??
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä ns. koiraihmiset. Siis se ettei kyse ole enää luonnollisesta perheenjäsenestä tai seuralaisesta vaan jonkinlaisesta Hänen ympärille rakennetusta kultista. Ja että on oikeus mihin vaan koska pyhä koira. Siis se hölmö haiseva piski. Ja joidenkin on semmoinen hommattava sossuyksiöön ja laiminlyödä ylläpito ja koulutus. Mielellään vauhko schäfer.
No sulla on varmaan sit joku hyllyväihrainem kissa niinku itsekin lienet? Sinällään kurjaa että sulla on noin paha olla mut iteppäs oot osas valinnu.
Vierailija kirjoitti:
Mun veli ylpeilee,kun tuli isäksi 16- vuotiaana ja isoisäksi 40-vuotiaana. Totuus on että isoäiti ja täti eli minä kasvatimme hänen lapsensa.
Onpahan sukurutsalla siunattu siunkin sukkuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on usein käynyt niin, että jos heitän itsestäni vaikkapa jotain sarkastista vitsiä, vähän sellasella "itsemyötätuntoisella" käänteishuumorilla, niin se onkin otettu tosissaan ja kuviteltu minun oikeasti kehuvan itseäni tai tekemisiäni! Sitten jossain tilanteessa myöhemmin huomaan, että näin olikin käynyt (että otettu vitsini tosissaan), ja että asiasta on ihan puhuttu selän takana: rivien välistä kyseisestä asiasta vähän kettuillen mainitaan, samalla toiselle kaverille merkitsevästi virnuillen.
No, eihän siinä tilanteessa oikein osaa enää alkaa tekemään tikusta asiaakaan, ja korjaamaan, että "kun minä silloin kerran muka kehion itseäni, niin se oli kylläkin VITSIKSI tarkoitettu, ja ihan päin vastoin"!
Koska tilanteesta on kumminkin jo pitkä aika, eikä itselle mikään "big deal".
- Ärsyttävä huumorintajuttomuuden muoto! Kellään muulla kokemuksia näistä tyyeistä?Kun luen tätäkin ketjua, niin minusta monessa jutussa on voinut ollakin juuri näin päin, eikä ehkä ollakaan oikeasti "ylpeilty".
Voitko antaa konkreettisen esimerkin tästä?
Minua ärsyttää väkivallalla, naisvihalla, päihteiden ongelmakäytöllä, rasismilla ja muulla antisosiaalisella kehuskelu. Ei kukaan tervejärkinen noita piirteitä ihaile, vaikka internetissä löytyy selkääntaputtelijoita ja kaikupohjaa. Samalla lailla ärsyttää omaisuudella ja perheen saavutuksilla kehuskelu. Se on siis ihan normaalia ja sympaattista olla ylpeä talostaan, lapsistaan ja heidän todistuksistaan, mutta tiedätte kyllä aste-erot tähän.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta voin antaa esimerkin. Olen aivan surkea käsityöihminen. Kouluaikana sain juuri ja juuri eripariset sukat ja lapaset tehtyä ja omituisen muotoisen patalapun virkattua. Olen ihan tumpelo ja tämä on kyllä kaikilla tutuilla, kavereilla ja sukulaisilla tiedossa.
Ihastelen kovasti muiden tekemiä käsitöitä ja kehun yleensä kovasti. Muutama vuosi sitten ihmiset alkoi tehdä niitä hienoja islantilaisneuleita. Kerran yksi kollega oli ottanut neuletyön työpaikalle tarkoituksena viimeistellä se kahvi- ja ruokatauolla. Kehuin ihastellen tätä neulepaitaa. Kollega siihen sanoi, että malli on suhteellisen helppo ja löytyy netistä ja lankojakin myydään ihan marketeissa ja että malli on aloittelijallekin sopiva
Totesin tähän jotenkin sarkastisesti, että tokihan minun taidoilla tuollaisen tekee ihan parissa illassa.
Eiköhän yksi kollega ottanut tämän tosissaan ja oli käynyt muille kiukkuisena valittamassa, että aina sen "Minnankin" pitää kehua itseään, kun nytkin kehuskeli neulomistaidoillaan.
Luulisi kai jokaisen ymmärtävän että edes maailman paras villapaidan tekijä ei saa paitaa tehtyä parissa illassa, vaan se vie ainakin viikkoja.
Juhlissa örveltänyt vieras, ei tosin itseään kehunut mutta kanssajuhlija puolusteli: Penahan on sentään juristi/tohtori/ valitse titteli.
Noloa - myötähäpeää aiheuttavaa - on ihmiset, jotka käyttävät sanontoja, joiden merkitystä eivät ymmärrä. Miten 'pata kattilaa soimaa' liittyy siihen mitä kirjoitit?