Lue keskustelun säännöt.
Olin kaksissa rippijuhlissa viikonloppuna ja kyllä ärsytti ne tarjoilut
19.06.2017 |
Olin yhden kummilapsen ja kaverin lapsen rippijuhlissa viikonloppuna, ja kyllä ne tarjoilut taas ihmetytti ja ärsytti! Sitä samaa voileipäkakkua ja piirakkaaa ja salaattia. Ja tietysti kermakakku. Miten suomalaiset on näin epäluovia, ettei ikinä mitään uutta tarjota? Aina samat ruuat kaikkialla vuodesta toiseen. Ne voileipäkakutkin menevät sellaiseksi muussiksi kun niitä useat nyrhiu. En varmasti ole ainoa joka halua joskus juhlaruokaan vaihtelua!
Kommentit (259)
Kermakakut ja aivan perusperus liivatekakut on itselleni kauhistus. Ekstrapisteet jos täytekakussa on välissä muussattua banaania ja "juustokakussa" päällä on pilttiä tai vastaavaa sosetta, kuin lastenkutsuilla oltaisiin. Mutta kunnon lohi-voileipäkakku (eli ilman mitään ällömajoneeseja) on jotain suoraan taivaasta. Muutenkin kaikki kalat tuovat heti juhlavuutta, etenkin lohen tämänhetkisellä hinnalla... En ihan kuitenkaan ymmärrä sitä, että miksi juhlaruuan pitää olla jotain ihan hirveän eksoottistakaan, kyllä aika perinteisilläkin eväillä pärjäisi. Tämän siis sanoo ihminen, joka ei syö kotona juuri koskaan suomalaista ruokaa, mutta onhan se nyt juhlissa perustellumpaa kuin joku meksikolainen ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan täytekakkuja ja voileipäkakkuja, kun en niin usein ole missään juhlissa mukana! Ja voihan näitäkin tehdä about tuhannella eri tavalla ja eikö perinteet oo ihan kivakin juttu ?!?
Meillä ainakin juhlissa tarjottu mitä sankarit haluavat. Poika halusi pizzaa ja kermakakun, ne hän myös sai. Tytär ilmoitti että haluaa voileipäkakun ja tekee sen itse, en sanonut vastaan. Meillä syödään paljon "perinteisiä" juhlaherkkuja, mutta kaikki on itse tehtyä. Varataan ruokaa aina reilusti, mutta ei niitä rääpitä päivätolkulla. Etenkin klassikot kelpaavat aina, eikä vieraat koskaan valittaneet. Jos haluaa "kevyttä ja persoonallista" sapuskaa, niin ei ole pakko tulla, mene ravintolaan. Meidän juhlissa syödään mitä on tarjolla ja mitä halutaan tarjota.
Minä en tykkää juustokakuista, mutta nykyään on vallalla juustokakkumafia ja mitään muuta vaihtoehtoa on harvoin tarjolla missään perhejuhlissa, kuten ei myöskään työpaikan juhlissa tai henkilökunnan palkitsemisissa. Kahviloissa sama juttu, täytekakut ovat katoavaa kansanperinnettä ja monesti tiskiltä löytyy monta eri sorttia juustokakkua, mutta ei kermakakkua eikä aina edes suklaakakkua vaan sekin on tehty keksinmuruista ja rahkahyytelöstä. Toivon että ihmiset saavat pian ähkymyrkytyksen juustokakuista ja palataan taas ruotuun, vaikka muiden kakkujen tekeminen vaatiikin ihan eri lailla vaivannäköä.
Kolmen lapsen rippijuhlatarjoilut olen järjestänyt. Ensimmäiset olivat yhden lapsen juhlat kahteen kertaan: paikassa A tarjottiin lapsen toiveesta voileipäkakkua ja kermakakkua ja jotain uunissa tehtyä ruokaa, jota en muista, salaatin kera. Paikassa B tarjottiin lapin ukon porokeittoa, leivät ja rieskat ym, jälkiruoaksi pappilan hätävara tuoreista mansikoista (pari pellillistä pikkuleipiä meni tapaturmaisesti rikki), kahvin kanssa mansikkakakkua ja paistettua juustokakkua. Toisella kerralla paikassa A juhlittiin samalla kerralla kahta rippilasta, tarjolla uusia perunoita, savustettua lohta, kasvis- ja lohitahnalla päällystettyjä pikkuruispaloja, kakkuna mansikkajäädykekakku ja marsipaaniruusuilla koristeltu kakku. Paikassa B jatkettiin keittolinjalla, ja lapsen kummisedän vinkin mukaan La dolce vita- kakulla. Ihan kaikkia tarjottavia en muista, mutta aina ollut myös lusikkaleipiä ja muita itse leivottuja pikkuleipiä. Tärkeintä on ollut itse tehdyt tarjottavat, joissa otetaan huomioon myös se, että pitkämatkalaiset saavat oikeaa ruokaa ja tulevat kuitenkin eri aikoina syämään, joten ruoan on pystyttävä odottamaan syöjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa kun yritetään saada aivan tavallisia ruokia kuulostamaan hirveän hienoilta ja erikoisilta. Juhlaruoka pitää sunnitella niin, että mahdollisimman moni sitä pystyy syömään ja mahdollisimman monelle se maistuu. Jos itse vaikka pitäisin anjoviksesta hulluna, ei silti olisi järkevää tarjoilla janssoninkiusausta pienistä kupeista ja anjovispitsaa trendikkäästi neliöiksi leikattuna. Voimakkaasti maustetuilla ja etnisillä ruuilla on taipumus jäädä helpommin sinne tarjoilupöydälle, kuin useammalle maistuvat karjalanpiirakat ja voileipäkakut. Rippijuhlat ei muutenkaan ole sen tason juhlat vielä, että pitäisi viimeisen päälle laitettua ruokaa tarjota ja käyttää monta päivää ruokien suunnitteluun ja valmisteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alla olevan tyylistä tarjoilua, mikäli vieraita on noin 10 - 15. Tälle määrälle ehtii väsätä pieniä piperryksiä eikä niiden säilyttäminenkään ole ongelma.
Meilllä on iso suku ja rippijuhlissa käy helposti 50-70 henkeä, joten saman tyylinen tarjoilu ei käy. Leipiä, tortillarullia ym. ei tällaiselle välimäärälle voi mitenkään tehdä, eikä kylmäsäilytystilat riitä, vaikka varastossa on ylimääräinen jääkaappikin. Joten tarjolla on suolaisia voileipäkakkuja, piirakoita, juustokakkuja (ilman liivatetta) ja muuta tarjottavaa, jolla on helppo ruokkia kyseinen vierasmäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä tekisit?
Esimerkiksi jotain trendikkäitä minitacoja tai espanjalaistyylisiä tapaksia. Vaikka jotain kevyttä keittoa, mieluiten tomaattikeitto, gazpachoa tms. Ei aina niitä raskaita majoneesipommitarjoiluja!
Ap
Meillä on aina juuri tuollaisia tarjoiluja juhlissa, ei tacoja mutta tapaksen tyylisiä:
- tortilla paprikalla ja kevätsipulilla
- lomoa tai aurinkokuivattua kinkkua, bresaolaa tms
- perunasalaatti jossa aurinkokuivattua tomaattia, isoja capriksia, kevätsipulia. Öljykastike
- kesäsalaatti jossa erilaisia salaattilaatuja, vesi- ja guadaloupe melonia, mansikoita ja halloumijuustoa
- bruschettoja eri täytteillä: perinteinen tomaatti-basilika on aina must, lisäksi joku lihapaté, tapenade tai aurinkokuivattu tomaatti tapenade, joskus on hanhen tai ankanmaksaa tai kananmaksa-patéta, skagenröraa.
- suupalan kokoisia saaristolaisleipiä lohi-ukkojugge-ruohosipuli täytteellä
- parmesanilla maustettuja voitaikinatikkuja
- erilaisia juustoja ja hilloja
Tuossa nyt osa juhlatarjoiluista mitä meillä vuoden mittaan tarjotaan.
Meillä noita on ollut tarjolla 20-50 hengelle ihan ok. Saaristolaisleipä tehdään pellille ja kerralla tulee n 30 kpl 5x5 paloja. Bruschettoja varten on iso kori paahdettua leipää ja jokainen nappaa lautaselle muutama leipäpalan ja mieluista päällistä. Toimii aina.
Ainoa näprääminen on noissa voitaikinatikuissa mutta mun mies rakastaa niitä ja tekee oikein mielellään. Hirveä sotku mutta vaivan arvoisia. Toki ne voi ostaa kaupastakin.
Kylmätilaa tarvitaan lähinnä juustoille ja bruschettan päällisille sekä lohileiville. Meillä on kyllä iso jääkaappi ja viinikaappi johon voi myös säilöä tarvittaessa ruokiakin. Salaattitarpeet otetaan kylmästä hetken ennen sekoitusta.
Tortilla on espanjalainen munakas. Uunissa tehdään juuri ennen juhlia 2-3 pellillistä (kerralla) ja leikataan n 5x5 paloiksi.
On meillä kyllä ollut gazpachoa ja herneveloutéakin shottilaseissa. Hyvin on kelvannut mutta ei ehkä toimisi isolle porukalle kun noita laseja ei olisi tarpeeksi:D
Saaristolaisleipä ei voi laittaa koristeltuina päällekkäin. Pelti ei mahdu jääkaakaappiin.
Suunnitelma on siis että ihmiset kasaa itse bruchettansa. Ja paahdetut leivät kuivuu kylminä koreissa.
Sitten onnistuu
Ihan kiva ajatus tuo perunamunakas pellillä paloiksi leikattuna. Tehdään usein kotona brunssilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin ylioppilasjuhlissa juuri voileipäkakut tekivät kauppaansa, vaikka monet väittävät niiden olevan vanhanaikaisia.
Voileipäkakut on juhlissa kyllä tosi suosittuja, vaikka niitä kovasti parjataan. Ne vanhanaikaiset majoneesi-kurkkusalaattikakut taitaa onneksi olla jo historiaa, kun parempiakin vaihtoehtoja täytteiksi löytyy.
Mä menen mielelläni sellaisiin juhliin, joissa mainostetaan olevan voileipäkakkua. Se on parasta maailmassa <3
Kihlajaisiini tein kanasalaattia extrakanalla, tilasin kolme raakakakkua, tein cocktailpaloiksi leipäjuustosta ja viinirypäleistä tikkusia, täytettyjä luumutomaatteja (jep! oli muuten haasteellista), pilkoin hedelmäpaloista hedelmäsalaattia jne jne. Päädyttiin alkuiltaan mennessä tilaamaan pizzaa, koska kaikilla oli nälkä ja suolaisenhiuko. Yksi pikkukippo sipsejä ei riittänyt alkuunkaan, vaikka kaikki oli "ihan hyvää".
Häissäni olikin sitten tarjolla itse tehtyjä lihapullia, oikeaa voilla höystettyä perunamuusia, salaattia sekä kuuluisat voileipäkakut (sisko teki) ja kermakakku (itse tehty), sekä sipsejä edellisestä oppineena vähän enemmän. Astiat tyhjenivät ihan täysillä ja jälkeenpäin kehuivat (myös ne pari fitnessihmistä) kuinka oli mahtavat tarjoilut.
Sama noin kolmekymppisten porukka molemmissa, höystettynä parilla seniorilla ja parilla teinillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isosta vierasmäärästä heräsi kysymys: Miten laajan joukon te kutsutte rippijuhliin? Omat kokemukseni ovat omasta lapsuudesta, silloin kutsuttiin isovanhemmat, sedät, tädit ja serkut, ja tietysti kummit. Siihen aikaan vanhempien perheet olivat isoja, niin tämäkin teki tuon 30-50 vieraan joukon. Lakkiaisiin sitten kutsuttiin enemmän perhetuttuja, jolloin vierasmäärä oli noin sata.
Nyt olen järjestämässä lapselle rippijuhlia, eikä tällä kutsusysteemillä tule kuin kymmenkunta vierasta. Tuntuu oudolta, ja kyllä sitä haluaisi lapselle "kunnon" juhlat. Mutta ei tuota lähipiiriä vaan ole sen enempää, ja toiset kummit lähtevät lomamatkalle eivätkä pääse tulemaan. Rippijuhla on minusta kumminkin perhejuhla, enkä ihan heti lähtisi ystäviä ja tuttuja kutsumaan, kun ei edes olla mitenkään uskonnollisia.
Meillä tulee tarjolle varmaan savukalaa, filepaistia ja joko uusia perunoita tai perunasalaattia uusista perunoista (öljykastikkeella, jos perunoiden keittäminen on kirkon jälkeen liian hidasta, pitää miettiä), ja kaksi eri kakkua, jotka ostetaan. Jääkaapin koko on meilläkin haaste, vaikka vierasmäärä pieni, koska kakut vievät aika paljon tilaa. Kakkua jää varmaan yli, mutta lapset syövät sen kyllä mielellään.
Jos nyt vaan eläisitte sen kanssa, että kaikkia on mahdoton miellyttää. Ap haluaisi keittoja, minä en missään nimessä. Ihan liian sotkuista ja minulle lähes kaikki keitot on arkilounasruokaa. Tacot taas on enemmänkin illanistujaisruokaa. Juhlissa on usein monenikäisiä. Itse koetin laittaa monipuoliset yo-juhlat ja anoppi oli mennyt sen jälkeen kylään, sellaisen luokse, joka ei ole meille tuttu ja valittanut, ettei meillä ollut pullaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä tekisit?
Esimerkiksi jotain trendikkäitä minitacoja tai espanjalaistyylisiä tapaksia. Vaikka jotain kevyttä keittoa, mieluiten tomaattikeitto, gazpachoa tms. Ei aina niitä raskaita majoneesipommitarjoiluja!
Ap
Meillä on aina juuri tuollaisia tarjoiluja juhlissa, ei tacoja mutta tapaksen tyylisiä:
- tortilla paprikalla ja kevätsipulilla
- lomoa tai aurinkokuivattua kinkkua, bresaolaa tms
- perunasalaatti jossa aurinkokuivattua tomaattia, isoja capriksia, kevätsipulia. Öljykastike
- kesäsalaatti jossa erilaisia salaattilaatuja, vesi- ja guadaloupe melonia, mansikoita ja halloumijuustoa
- bruschettoja eri täytteillä: perinteinen tomaatti-basilika on aina must, lisäksi joku lihapaté, tapenade tai aurinkokuivattu tomaatti tapenade, joskus on hanhen tai ankanmaksaa tai kananmaksa-patéta, skagenröraa.
- suupalan kokoisia saaristolaisleipiä lohi-ukkojugge-ruohosipuli täytteellä
- parmesanilla maustettuja voitaikinatikkuja
- erilaisia juustoja ja hilloja
Tuossa nyt osa juhlatarjoiluista mitä meillä vuoden mittaan tarjotaan.
Mä en kyllä tykkäis noista mistään. Miksi joka paikkaan pitää tunkea jotain tuorejuustoa/juustoa? Paprikalle olen allerginen, caprikset ja maksat yök.
kahvit riittää hyvin, vihaan leivonnaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo on just hyviä, niitä saa tosi harvoin. Meillä on kotona erittäin hyvät ruuat, mutta eipä tule koskaan tehtyä voileipäkakkuja tai kermakakkuja.
En juurikaan pidä kermakakuista, niitä sain syödä lapsuudessani tarpeeksi, mutta ikinä en kehtaisi valittaa kenenkään tarjoiluista, vaikka kuinka olisi kermakakkua tarjolla. Makuja kun on monenlaisia. Mieheni taas ei voi sietää juusto- ja moussekakkuja. Hänestä ainoa oikea kakku on kermamansikkakakku. On siinä haastetta miettiä, mitä meillä tarjotaan juhlissa!
Voileipäkakkuja taas rakastan. Pienenä en niistä pitänyt, vaikka muistan mummon tekemiä maistaneeni ja nyt aikuisena harmittaa vietävästä, että olen menettänyt monta hyvää tilaisuutta. Suosikkivoileipäkakkuni on texmex-kakku eli ei varmaankaan olisi kovinkaan monen mieleen tässä ketjussa, mutta meidän suvussamme on suursuosikki. Kaikki ovat siitä pitäneet.
Mua taas ärsyttää kun aina nykyään on juustokakkuja aina kaikkialla. Enää ei saa kunnon mansikka-kermakakkua mistään. Edes kahviloista.
Ruotsin tv:ssä on joku julkkiskokkikilpailu ja ne saivat tehtäväksi modernisoida vanha ruotsalainen (?) herkku eli voileipäkakku. Hauskaa, miten kaikki osallistujat alkoivat huokailla niitä vanhan ajan voileipäkakkuja.
Varmaan nykyisessä kiireissä maailmassa nuoretkin saa enää harvoin niitä mummon suosimia pitkään kypsytettuja ruokia ja yksikertaisia puhtaita makuja, että ovat siksikin hyvä nuo kasariajan jne ruuat.
Itse muistlen haikeudella mummon tekemi täytettyjä paprikoita, ne olivat niin ihania mielestäni, että mummo tekin niitä joskus ihan minun takiani. Karjalanpaistin ja lanttukukon olen opetellut itsekin tekemään ja ei nuo paprikatkaan kovin vaivalloisia ole.
Kyllä rupesi tätä ketjua lukiessa tekemään mielei voileipäkakkua, mulla on vähän ongelma se, että miten siihen osaisi sopivan määrän kostutusta laittaa, ettei tule liian märkä eikä kuivakaan. Sama juttu siinä kermakakussa.
Voileipäkakkua ja kermakakkua saa ehkä kerran vuodessa. Mä ainakin odotan että saan niitä juhlissa. Nachot, tortillat yms. On itsellä arkiruokaa ja moussekakkuja teen itse jos tulee vieraita. Eli itse tykkään just niistä "mummotarjoiluista" :)
27v.
Itse olen pettynyt jos en saa voileipäkakkua juhlissa.
Meillä oli rippijuhlissa savustettua ja graavia lohta, itsetehtyjä lihapullia, uusia perunoita, vihersalaatti, fetaa ja oliiveja. Patonkia ja levitteet, erilaisia juustoja ja hedelmiä ja marjoja (meloneita, mansikoita, pensasmustikoita, vadelmia). Moussetäytteistä täytekakkua ja lusikkaleipiä sitten kahvin kanssa, lapsille karkkeja. Kukaan ei ainakaan valittanut :) Itse pidän voileipäkakusta mutta en jaksa väkertää. Mielestäni juhlien tarjottavista ei kannata mieltään pahoittaa eikä myöskään paastota kylässä syöntiä varten, näin välttyy pettymyksiltä.