Onko silmästi avautunut laajemmalle tietoisuudelle tässä elämässä? Oletko "herännyt"?
Minusta näistä asioista on hyvä puhua, sillä keskustelu voi merkittävästi vaikuttaa myös toisten ihmisten elämään ja tietoisuuden heräämiseen.
Kaikki alkoi jatkuvista vastoinkäymisistä elämässä, ulkopuolisuuden tunne sekä tunne siitä, ettei kuulu tänne. Olo oli ahdas ja näköalaton, täynnä kärsimystä suuren osan ajasta itseni kanssa sekä ihmissuhteissa. Kärsimys otti niin suuret mittasuhteet elämässä, että se johti lopulta sisäiseen kuolemaan. Moneen kertaan.
Kaikki tapahtunut on ollut kuitenkin siunaus, sillä sain mahdollisuuden avata "silmäni" ja ymmärtää kuka todellisuudessa olen. En ole mieleni, en ole egoni, en ole persoonani tai edes kehoni. Ne ovat kaikki rooliasussani liittyviä ilmentymiä tässä todellisuudessa.
Olen tietosuus, joka tarkkailee itseään mielen tuolta puolen. Vaikka ihmisenä minulla on nykyään hyvä suhde itseeni ja muihin sekä osaan nauttia asioista, että myös tuntea varjopuoleni, niin havannoitsijan ja tietoisuuden tasolla minulla ei ole minkäänlaista kiintymystä edes itseeni saatika muihin tai mihinkään. Paradoksaalisesti juuri havannoitsijana kokee rakkautta voimakkaimmin kaikkea kohtaan ilman minkäänlaisia ehtoja tai mielen saneluja.
On vain rakkaus, johon ei sanat riitä, se ei ole romanttista tai ehdollista rakkautta. Se on olemisen ja kaiken ilmentymän täydellistä hyväksymistä ajattomuudessa, se vain tila ja olemme kaikki osa sitä, erillisyyttä ei ole. Tässä polariteettien maailmassa toki koemme erillisyyden mutta perimmiltään kärsimystä ei ole, ei ole mitään mitä tavoitella tai jahdata, ei ole puutetta tai mitään mitä arvostella tai toivoa toisin. Olemisen tila ei myöskään ole "tylsää", se ei ole pakenemista eikä se sisällä ristiriitoja, se on vain täydellistä hyväksymistä tässä hetkessä ja olemisen autuutta.
Suosittelen lukemaan Tollen läsnäolon voima jos yksikään tätä lukeva ei ole siitä kuullut ja on millään tavalla kiinnostunut laajentamaan tietoisuuttaan.