Lue keskustelun säännöt.
Valtaosa riidoissa omien tai appivanhempien kanssa
19.06.2017 |
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
”Isovanhemmat tuppautuvat kylään kutsumatta ja etukäteen ilmoittamatta, tuovat ruokaa, tavaroita ja vaatteita pyytämättä ja norkoilevat lapsiperheen kodin kulmalla, että voidaan muka sattumalta törmätä."
Ihan uskomatonta, erit. viimeinen lause.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Näistä tarinoista heijastuu nimenomaan itsekkyys. Ikään kuin kuviteltaisiin, että ne lapsenlapset on tehty isovanhemmille leluiksi tai elämäntarkoitukseksi. Ja joillan nämä rajttomuusongelmat ulottuvat laajemminkin sukuun. On mummia, tätiä jne., jotka kaikki vaativat osansa lapsista. Mulla on kavereita joilla on niinkin käynyt, että lapsen syntyessä sukulaiset ovat alkaneet suurin piirtein vauvanhoitovuoroja ilmoittamaan vanhemmille. Ja ollaan loukkaannuttu kun vauvaa ei ollakaan annettu hoitoon, ja myöhemmin puolestaan kun taaperoa ei olla annettu yökylään. Itselleni vierasta, kun ajattelen että sen lapsen hoidon tarkoitus on kuitenkin auttaa perhettä eikä tyydyttää lähipiirin hoivatarpeita. En olisi itse ikinä kehdannut vaatia toisen lapsia hoitoon tai jatkaa asiasta vihjailua/vaatimista kun vanhemmat ovat jo mielipiteensä sanoneet. Meidät on luojan kiitos siunattu fiksuilla isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla.
Joo, etenkin 50-luvulla syntyneiden isovanhempien ja 70-80-luvulla syntyneiden aikuisten välillä tuntuu olevan tällaista. Anoppini on mukava, ja nykyään meillä sujuu hyvin, mutta varsinkin esikoisen syntyessä tuntui, että hän halusi jotenkin lapsenlapsen kautta sekä korjata oman kylmäksi ja etäiseksi jääneen vanhemmuutensa, että toisaalta saada jonkinlaisen synninpäästön omalle vanhemmuustyylilleen esimerkiksi kritisoimalla sylissä pitämistä, vieressä nukuttamista ja lapsen kanssa leikkimistä. Sittemmin anoppi näyttää tehneen ison henkisen työn itsensä kanssa (pisteet siitä hänelle) ja tajunneen näitä asioita uudella tavalla, mm. hän kehuu nyt sitä miten otamme lapsen tunteet huomioon ja leikimme.
Oma äitini (s. 1954) oli päättänyt korjata edellisen sukupolven aiheuttamat vauriot jo omien lastensa kohdalla ja aivan hukutti meidät hellyyteen, ja siitä olen onnellinen. Se on todella auttanut minua äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä perhejuhlat.
Meille on loukkaannuttu kun emme ole kutsuneet. Ei vaan ole tullut mieleen että juhlia ei edes ole ollut. Me emme kuulu kirkkoon joten tietenkään ei sitten myöskään ollut ristiäisiä. Eikä sitten tietenkään tänä kesänä rippijuhlia. Ja kas kummaa, taas on appivanhemmat naama norsun vitulla kun heidät jätettiin kutsumatta. Ei ole jätetty, kun ei ole juhlittukaan. Me emme menneet naimisiinkaan kirkossa, vaan maistraatissa. Koska me emme kuulu kirkkoon.
Tämä ei mene perille. Kun ei sen vertaa voida kuunnella edes sitä omaa lasta, että oltaisii. Perillä tällaisessa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin hahmota miksi isovanhemman pitäisi päästä päiväkodin kevätjuhlaan. Sitäpaitsi ainakin meillä sekä päiväkoti että koulu on rajoittanut ne vierasmäärät per lapsi. Vanhemmat ja sisarukset. Muut ei mahdu.
Vaikka siksi, että päiväkodin juhla oli tarkoitettu (päiväkodin ilmoitustaululla olleen ison ilmoituksen mukaan) koko perheelle, kummeille, mummeille ja ukeille ja kaikille lapsen läheisille.
No silti ne vanhemmat päättää. Niin se vain menee. Sinun aikasi oli jo.
Ilman muuta päättävät! Minun aikani varmaan sitten oli jo, joten kun vanhemmat ilmoittivat lasten tulevan meille viikoksi lomalle, koska aikuisille on varattuna kahden hengen matka Kroatiaan, niin en ryhtynyt järjestämään työasioitani mahdollistaakseni tätä. Vanhemmat päättävät, päättäkööt nyt vaikka matkan perumisen, jos eivät ota lapsia mukaan.
Itse olet lapsesi kasvattanut, katso peiliin.
Isovanhemmat tuntuvat vaativat tiettyä "maksua" siitä kun esim. hoitavat lastenlastaan. Esim. "jouluksi sitten tulette tänne", vaikka perhe itse haluaisi viettää sen eri tavalla. Arkipäivän vierailut eivät riitä, vain nuo tietyt merkkipäivät ovat ikään kuin isovanhemmille varattuja ja jos niitä ei "kunnioita" niin isovanhemmat vetaisevat kilon herneitä nenäänsä.
Mikään ei riitä, eikä aikuisilla lapsilla saisi olla omaa mieltä ja elämää.
Meillä
-käydessään eivät syö mitään ruokaa ellei se tule suoraan kaupasta (esim. keksit)
-arvostelevat taaperon "suorituksia" lapsen kuullen (pukemista, laulutaitoja jne.)
-kun käymme heillä vaativat uudelleen ja uudellen joka kerran syömään ruokia, joita en voi syödä, tästä seuraa draamaa ja heidän loukkaantumista (olen diabeetikko)
-tulevat ilmoittamatta vaikka olisi sanottu ettei nyt sovi
-lähettävät "terveisiä" muiden sukulaisten kautta kun ovat (taas) loukkaantuneet jostain (esim. en ole suostunut syömään sokerimunkkia)
Yhteenvetona totean uskoni siihen, että kaiken voi selvittää puhumalla on näiden vuosien aikana horjunut pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä
-käydessään eivät syö mitään ruokaa ellei se tule suoraan kaupasta (esim. keksit)
-arvostelevat taaperon "suorituksia" lapsen kuullen (pukemista, laulutaitoja jne.)
-kun käymme heillä vaativat uudelleen ja uudellen joka kerran syömään ruokia, joita en voi syödä, tästä seuraa draamaa ja heidän loukkaantumista (olen diabeetikko)
-tulevat ilmoittamatta vaikka olisi sanottu ettei nyt sovi
-lähettävät "terveisiä" muiden sukulaisten kautta kun ovat (taas) loukkaantuneet jostain (esim. en ole suostunut syömään sokerimunkkia)Yhteenvetona totean uskoni siihen, että kaiken voi selvittää puhumalla on näiden vuosien aikana horjunut pahasti.
Viimeinen lauseesi on niiin totta. Itse olen yrittänyt usean vuoden ajan korjata tilannetta isovanhempien suhteen, ollut ymmärtäväinen, tullut puolitiehen vastaan, antanut lukemattomat kerrat törkeät kommentit anteeksi - ja yrittänyt keskustella asiasta, ehdottaa kompromisseja, kertoa miten loukkaavalta heidän toimintansa tuntuu (tämä toki kohteliaasti kerrottuna).
MIKÄÄN ei ole auttanut. Ei mikään. Ei keskustelut, pyynnöt, perustelut. Törkeily vain jatkui ja paheni.
Nyt olen luovuttanut. En enää pidä yhteyttä ja en enää odota (turhaan) että asiat korjaantuisivat.
Kaikkien kanssa ei keskustelu ja puhuminen auta. Ei mitenkään voi auttaakasn, kun toinen kieltää kaiken, ei kuuntele, ei myönnä mitään eikä halua muuttua.
Näissä 40-50l syntyneissä on monella tosi paha tunnelukko tai self denial tai joku luonnevika. Siitä nyt sitten me lapsiperheiden vanhemmat kärsitään ja rajusti :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä
-käydessään eivät syö mitään ruokaa ellei se tule suoraan kaupasta (esim. keksit)
-arvostelevat taaperon "suorituksia" lapsen kuullen (pukemista, laulutaitoja jne.)
-kun käymme heillä vaativat uudelleen ja uudellen joka kerran syömään ruokia, joita en voi syödä, tästä seuraa draamaa ja heidän loukkaantumista (olen diabeetikko)
-tulevat ilmoittamatta vaikka olisi sanottu ettei nyt sovi
-lähettävät "terveisiä" muiden sukulaisten kautta kun ovat (taas) loukkaantuneet jostain (esim. en ole suostunut syömään sokerimunkkia)Yhteenvetona totean uskoni siihen, että kaiken voi selvittää puhumalla on näiden vuosien aikana horjunut pahasti.
Viimeinen lauseesi on niiin totta. Itse olen yrittänyt usean vuoden ajan korjata tilannetta isovanhempien suhteen, ollut ymmärtäväinen, tullut puolitiehen vastaan, antanut lukemattomat kerrat törkeät kommentit anteeksi - ja yrittänyt keskustella asiasta, ehdottaa kompromisseja, kertoa miten loukkaavalta heidän toimintansa tuntuu (tämä toki kohteliaasti kerrottuna).
MIKÄÄN ei ole auttanut. Ei mikään. Ei keskustelut, pyynnöt, perustelut. Törkeily vain jatkui ja paheni.Nyt olen luovuttanut. En enää pidä yhteyttä ja en enää odota (turhaan) että asiat korjaantuisivat.
Kaikkien kanssa ei keskustelu ja puhuminen auta. Ei mitenkään voi auttaakasn, kun toinen kieltää kaiken, ei kuuntele, ei myönnä mitään eikä halua muuttua.
Näissä 40-50l syntyneissä on monella tosi paha tunnelukko tai self denial tai joku luonnevika. Siitä nyt sitten me lapsiperheiden vanhemmat kärsitään ja rajusti :(
Samankaltaisista 40-50-luvulla syntyneistä persoonallisuushäiriöisistä vanhemmista kärsivät yhtälailla lapsettomat. Kunpa lapset voisi tehdä vasta sitten, kun myrkyttäjät ja "väkisin vaadin jatketta itselleni" vanhemmat- ovat mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin se että oma lapsi menee naimisiin on automaattisesti = hankitaan lapsi/lapsia. Meillä ei anoppi ollut vaivautunut edes omalta pojaltaan kysymään, halusiko hänen poikansa lapsia. No ei halunnut. Myöhemmin alkoi haluamaan, mutta ei voinutkaan saada. Miniän sitähän nämä molemmat luonnollisesti olivat.
Lapsenlapsia kinutaan kieli pitkällä, vaikka sen oman, ainoan lapsen hoito on aikanaan ulkoistettu täysin ja oman lapsen koko persoona jäänyt kokonaan vieraaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin hahmota miksi isovanhemman pitäisi päästä päiväkodin kevätjuhlaan. Sitäpaitsi ainakin meillä sekä päiväkoti että koulu on rajoittanut ne vierasmäärät per lapsi. Vanhemmat ja sisarukset. Muut ei mahdu.
Vaikka siksi, että päiväkodin juhla oli tarkoitettu (päiväkodin ilmoitustaululla olleen ison ilmoituksen mukaan) koko perheelle, kummeille, mummeille ja ukeille ja kaikille lapsen läheisille.
No silti ne vanhemmat päättää. Niin se vain menee. Sinun aikasi oli jo.
Ilman muuta päättävät! Minun aikani varmaan sitten oli jo, joten kun vanhemmat ilmoittivat lasten tulevan meille viikoksi lomalle, koska aikuisille on varattuna kahden hengen matka Kroatiaan, niin en ryhtynyt järjestämään työasioitani mahdollistaakseni tätä. Vanhemmat päättävät, päättäkööt nyt vaikka matkan perumisen, jos eivät ota lapsia mukaan.
Teidän perheessä ei toimi joko kommunikaatio tai käytöstavat, kun oma lapsesi ajattelee viikon lastenhoitohukin hoituvan vain ilmoituksella. Melko erikoinen perhe.
Meillä on ollut se onni, että isovanhemmat ovat olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Lapsia jopa pyydettiin yökylään. Nyt jo aikuiset lapset soittavat säännöllisesti mummoilleen ja käyvät tapaamassa, kun tulevat kotipaikkakunnalle. Omat vanhemmat jäivät minulle melko etäisiksi, mutta koska he olivat lasteni kanssa heidän ollessa pieniä, olen nyt maksamassa "velkaa". Isä on sairastellut ja häneltä meni ajokortti, joten olen kuskannut heitä lääkäriin ja asioille kuten kauppareissuille. Muussa tapauksessa voisin herkemmin sanoa, että nyt en pääse, soittakaa taksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhemmuus tuntuu velvollisuudelta ja sen suorittamisen kuvitellaan johtavan oikeuksiin päättää lapsenlapsen asioista niin eiköhän silloin kannattaisi keskittyä vain omaan elämään.
Minulla ei ole enää vanhempia mutta onneksi lapsellamme on ihanat isovanhemmat miehen puolelta ja minulla ihanat appivanhemmat.
Lapsi ei ole toistaiseksi ollut vielä paljoa hoidossa mutta isovanhemmat hoitaisi mielellään enemmänkin. Kerran viikkoon käymme kylässä kun matka on melko lyhyt.
Isovanhemmat eivät ole koskaan hyppineet meidän varpaillemme vanhempina. Alusta saakka he ovat kunnioittaneet meitä ja meidän päätöksiämme perheemme suhteen. He ovat jopa vähän liaan varovaisia siinä että ennemmin kysyvät ensin kuin lähtisivät itse vain suoraan soveltamaan (kysyvät esim että saako lapselle tänään antaa makeaa). Näin he ovat itse valinneet tehdä ilman että mistään pelisäännöistä on tarvinnut edes puhua tai että olisimme mitenkään erityisesti tuoneet esille omia valintojamme. Juttelemme kyllä useinkin siitä miten asiat oli toisin kun mieheni oli lapsi jne mutta koskaan he eivät ole alkaneet tuputtaa mitään, vaatimaan mitään tai kuvitelleet että olisi ok ruveta vaikka lapsen synttäreitä päällepäsmäröimään.
Heitä on aina mukava tavata eikä heitä ole tarvinnut rajata mistään ulos, esim niistä juhlista. Tiedän kyllä että he ymmärtävät täysin jos joskus niin joutuisi tehdä vaikka sitten koulunjuhlista tai kun lapsi alkaa haluta pitää kavereille synttärit jo erikseen.
Isovanhempien käyttäytyminen ennen lapsen syntymää indigoi heidän käyttäytymistään lapsen syntymän jälkeen.
Mikäli jo odotusaikana suhtautuminen tyttäreen/miniään on jollakin tapaa välineellistävä ilman kannustavuutta, kunnioitusta ja arvostusta, samanlaista se tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen: yli kävellään, vauva revitään väkisin syliin (jossa ei viihdy ja hätääntyy), tullaan juuri kotiutettujen kotiin kylään viideksi tunniksi ja odotetaan passausta, ei anneta imettää rauhassa vaan jokaista vauvaan liittyvää tilannetta pitää jäädä seuraamaan silmä kovana. Ei lähdetä kotiin vaikka äiti menee nukkumaan.
Ilmoitetaan etukäteen missä ja millä kokoonpanolla joulut ja lapsen syntymäpäivät tullaan viettämään, ollaan vihaisia siitä kun myös toista isovanhempaa kutsutaan mummiksi (niitä voi kuulemma olla vain yksi, meillä periaatteessa neljä...).
Yritetään väenvängällä päättää nuoren perheen asuinpaikka (omaan naapuriin tietysti). Pyydetään kahville, mutta lapselle ei ole tarjolla mitään; ei edes tuolia saati mukia, ei mitään virikkeitäkään. Kaksivuotiaan pitäisi istua hiljaa paikallaan ja katsoa Uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lopettelemassa kyläilyt (yli yön). Lapset ovat vanhemmilleni mukavia, kun ne tekee niin kuin käsketään. Nyt kun on isompia, niin tilanne vaikeutuu. Ikinä ei mitään virikkeitä, vaan piirustuspapereista (riisi)lähtien kannoin laukuissa, joissa oli neljän henkilön tavarat, julkisilla, pitkä matka. Tämä siis yksi esimerkeistä.
Sanoivat kerran, että ei pitäisi valittaa, koska lapset saavat katsoa televisiota (Uutiset, urheilu ja ajankohtainen kakkonen yms). Valitin, koska olivat laiminlyöneet turvallisuuden eli vaaratilanteita. Kerroin myös, että jos jotain olisi sattunut niin olisivat lain edessä vastaamassa (kuin minä myös, koska jätin lapset hoitoon piittaamattomien isovanhempien luokse). Ei mennyt jakeluun vaan syytöksiä ja kostoa seurasi. Ja totta kai lapselle haukuttiin äiti. Lapsen pimeyden pelolle naureskeltiin.
Henkisesti samanlaisia kuin omassa lapsuudessa eli mitätöiviä ja ankaria. En vaan jaksa enää. Tässä oli erittäin pieni otos heidän tyylistä. Ovat raittiita yms mutta ehdottomasti tunnevammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä
-käydessään eivät syö mitään ruokaa ellei se tule suoraan kaupasta (esim. keksit)
-arvostelevat taaperon "suorituksia" lapsen kuullen (pukemista, laulutaitoja jne.)
-kun käymme heillä vaativat uudelleen ja uudellen joka kerran syömään ruokia, joita en voi syödä, tästä seuraa draamaa ja heidän loukkaantumista (olen diabeetikko)
-tulevat ilmoittamatta vaikka olisi sanottu ettei nyt sovi
-lähettävät "terveisiä" muiden sukulaisten kautta kun ovat (taas) loukkaantuneet jostain (esim. en ole suostunut syömään sokerimunkkia)Yhteenvetona totean uskoni siihen, että kaiken voi selvittää puhumalla on näiden vuosien aikana horjunut pahasti.
Mitä ruokia et voi diabeetikkona syödä?
Eikö insuliini annostella verensokerin mittauksen jälkeen?
Minä laihdutan ja anoppi tietää sen oikein hyvin (olen sanonut monta kertaa). Hänpä hankkii aina käydessämme kaikenlaiset kermamunkit ja suklaat ja pullat ja jäätelöt ja loukkaantuu verisesti kun niistä kieltäydyn. Joka saamarin kerta. On toistunut ehkä jo 40 kertaa. Miten se jaksaakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä laihdutan ja anoppi tietää sen oikein hyvin (olen sanonut monta kertaa). Hänpä hankkii aina käydessämme kaikenlaiset kermamunkit ja suklaat ja pullat ja jäätelöt ja loukkaantuu verisesti kun niistä kieltäydyn. Joka saamarin kerta. On toistunut ehkä jo 40 kertaa. Miten se jaksaakin.
Minä olen kasvissyöjä ja anoppi tarjoaa aina perunaa, paistia ja lihaliemeen tehtyä kastiketta. Ei mitään muuta. Appi tarjoaa minulle suurieleisesti sitä paistivatia, kieltäydyn, minkä jälkeen appiukko pitää puolen tunnin saarnan Afrikan orvoista ja "helsinkiläisistä idiooteista idunpurijoista".
Kuvio toistuu jokaikinen kerta. Vuodesta toiseen.
Sitten he ihmettelee miksi me ei mennä heidän luokseen viettämään "leppoisaa maalaisjoulua"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin hahmota miksi isovanhemman pitäisi päästä päiväkodin kevätjuhlaan. Sitäpaitsi ainakin meillä sekä päiväkoti että koulu on rajoittanut ne vierasmäärät per lapsi. Vanhemmat ja sisarukset. Muut ei mahdu.
Vaikka siksi, että päiväkodin juhla oli tarkoitettu (päiväkodin ilmoitustaululla olleen ison ilmoituksen mukaan) koko perheelle, kummeille, mummeille ja ukeille ja kaikille lapsen läheisille.
No silti ne vanhemmat päättää. Niin se vain menee. Sinun aikasi oli jo.
Ilman muuta päättävät! Minun aikani varmaan sitten oli jo, joten kun vanhemmat ilmoittivat lasten tulevan meille viikoksi lomalle, koska aikuisille on varattuna kahden hengen matka Kroatiaan, niin en ryhtynyt järjestämään työasioitani mahdollistaakseni tätä. Vanhemmat päättävät, päättäkööt nyt vaikka matkan perumisen, jos eivät ota lapsia mukaan.
Itse olet lapsesi kasvattanut, katso peiliin.
Mutta lapseni puolisoa en kasvattanut. Enkä ymmärtänyt varoittaa lasta, että maailmassa on myös pahoja ja ilkeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin hahmota miksi isovanhemman pitäisi päästä päiväkodin kevätjuhlaan. Sitäpaitsi ainakin meillä sekä päiväkoti että koulu on rajoittanut ne vierasmäärät per lapsi. Vanhemmat ja sisarukset. Muut ei mahdu.
Vaikka siksi, että päiväkodin juhla oli tarkoitettu (päiväkodin ilmoitustaululla olleen ison ilmoituksen mukaan) koko perheelle, kummeille, mummeille ja ukeille ja kaikille lapsen läheisille.
No silti ne vanhemmat päättää. Niin se vain menee. Sinun aikasi oli jo.
Ilman muuta päättävät! Minun aikani varmaan sitten oli jo, joten kun vanhemmat ilmoittivat lasten tulevan meille viikoksi lomalle, koska aikuisille on varattuna kahden hengen matka Kroatiaan, niin en ryhtynyt järjestämään työasioitani mahdollistaakseni tätä. Vanhemmat päättävät, päättäkööt nyt vaikka matkan perumisen, jos eivät ota lapsia mukaan.
Itse olet lapsesi kasvattanut, katso peiliin.
Mutta lapseni puolisoa en kasvattanut. Enkä ymmärtänyt varoittaa lasta, että maailmassa on myös pahoja ja ilkeitä ihmisiä.
Eiköhän se lapsesi ole sinut jo osannut arvioida.
Helpoimmalla selviää, kun pitää aikuisiin lapsiinsa asialliset,mutta etäiset välit. Silloin ei joud siirtämään kesälomaansa hoitaakseen lapsenlapsia tai kuuntelemaan sitä, että jos et nyt hoida, niin saat vanhana maata paskavaipoissasi yksin. Valitettavasti runsas lapsen perheen auttaminen ei mitenkään korreloi sen kanssa, hoitavatko lapset aikanaan vanhusta.
Siksi riittää,että on kohtelias, mutta ei kysele mitään henkilökohtaista, ei kutsu käymään, esittää sopivia tekosyitä, kun ei halua mennä juhliinsa jne. Puolin ja toisin tiedetään, että jotain jää sanomatta, mutta hankala siinä on hyväkäytöksiselle ruveta huutamaan, että sinun on pakko ottaa lapset viikonloppuhoitoon, kun minä niin sanon.
Lastenlapset eivät oikeastaan ole lainkaan niin ihania kuin väitetään. Jos voi valita lasillisen hyvää viiniä ja kakkavaipan vaihtamisen välillä, niin iso osa ottaisi sen viinin.
Julkinen pönötysisovanhemmuus - loistava termi joltain aikaisemmin kirjoittaneelta, kiitos!
Meillä on tilanne tuo, isovanhemmalla on useita lapsenlapsia, ja mieheni on tämä helppo tapaus, eli meidän lapsia ei tarvitse hoitaa, hoidamme itse aikataulut niiin, että hoitotarpeita tulee äärimmäisen harvoin. Jostain syystä sukujuhlissa jne anoppi kuitenkin puhuu sukulaisilleen yksittäisestä 3 h hoitokeikasta niin kuin lapsemme olisivat olleet heillä hoidossa viikon :).
Toisaalta on ihmisenä sellainen, että korostaa itseään joka tilanteessa, joten tuo menee siihen samaan.
Mieheni on myös kertonut olleensa lapsena kesät mummiensa luona vuorotellen yleensä noin kuukauden verran yhteensä. Tätä anoppi ei meilläkään muista, kuulemma kyse on ollut "yksittäisistä päivistä". Ilmeisesti 8-15 -vuotias lapsi ei muista missä on ollut :)