Valtaosa riidoissa omien tai appivanhempien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoimmalla selviää, kun pitää aikuisiin lapsiinsa asialliset,mutta etäiset välit. Silloin ei joud siirtämään kesälomaansa hoitaakseen lapsenlapsia tai kuuntelemaan sitä, että jos et nyt hoida, niin saat vanhana maata paskavaipoissasi yksin. Valitettavasti runsas lapsen perheen auttaminen ei mitenkään korreloi sen kanssa, hoitavatko lapset aikanaan vanhusta.

Siksi riittää,että on kohtelias, mutta ei kysele mitään henkilökohtaista, ei kutsu käymään, esittää sopivia tekosyitä, kun ei halua mennä juhliinsa jne. Puolin ja toisin tiedetään, että jotain jää sanomatta, mutta hankala siinä on hyväkäytöksiselle ruveta huutamaan, että sinun on pakko ottaa lapset viikonloppuhoitoon, kun  minä niin sanon.

Lastenlapset eivät oikeastaan ole lainkaan niin ihania kuin väitetään. Jos voi valita lasillisen hyvää viiniä ja kakkavaipan vaihtamisen välillä, niin iso osa ottaisi sen viinin.

Tällä varmistat sen, ettei kukaan tosiaankaan tule katsomaan sinne hoitolaitokseen. Taitaa siis osua omaan nilkkaan vai mikä tässä tarinassa oli se juttu, mikä saa lapsesi välittämään sinusta sitten kun olet vanha ja vaipoissa?

Ei ne tule sinne muutenkaan. Omilla lapsilla on silloin jo lapsenlapsia, omat krempat ja vaivat, työelämässä jatkuvaa muutosta jne jne. Heidän aikansa menee töissä, harrastuksissa, lapsenlapsiaan hoitaessa eikä ole enää aikaa omalle äidille. Asuvat ehkä satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoimmalla selviää, kun pitää aikuisiin lapsiinsa asialliset,mutta etäiset välit. Silloin ei joud siirtämään kesälomaansa hoitaakseen lapsenlapsia tai kuuntelemaan sitä, että jos et nyt hoida, niin saat vanhana maata paskavaipoissasi yksin. Valitettavasti runsas lapsen perheen auttaminen ei mitenkään korreloi sen kanssa, hoitavatko lapset aikanaan vanhusta.

Siksi riittää,että on kohtelias, mutta ei kysele mitään henkilökohtaista, ei kutsu käymään, esittää sopivia tekosyitä, kun ei halua mennä juhliinsa jne. Puolin ja toisin tiedetään, että jotain jää sanomatta, mutta hankala siinä on hyväkäytöksiselle ruveta huutamaan, että sinun on pakko ottaa lapset viikonloppuhoitoon, kun  minä niin sanon.

Lastenlapset eivät oikeastaan ole lainkaan niin ihania kuin väitetään. Jos voi valita lasillisen hyvää viiniä ja kakkavaipan vaihtamisen välillä, niin iso osa ottaisi sen viinin.

Tällä varmistat sen, ettei kukaan tosiaankaan tule katsomaan sinne hoitolaitokseen. Taitaa siis osua omaan nilkkaan vai mikä tässä tarinassa oli se juttu, mikä saa lapsesi välittämään sinusta sitten kun olet vanha ja vaipoissa?

Höpöhöpö. Hoitajat ne vaipat vaihtaa,ei lapset.

Lapset parhaimmillaan käyvät äitienpäivänä tuomassa,kukan , siinä kaikki.

Eikö ole riippuvainen siitä kuinka paljon vanhus on ehkä aikuisia lapsiaan auttanut. Nähty on.

Miksi jotkut kuvittelee että isovanhemmat kuuluvat perheeseen? Perhe muodostuu samassa taloudessa asuvista henkilöistä.

Anoppi motkotti kun emme tulleet kuukauden ikäisen lapsemme kanssa hänen luokseen koko jouluaatoksi (aaton sisältö aina sama ja ikuisesti muuttumaton: hautausmaakäynti, jouluateria ja seitsemän tuntia tv:n tuijotusta). Sanoi että joulu vietetään perheen kanssa!?!

Niin vietetään ja niin me vietimmekin. Hän nyt ei vain satu kuulumaan meidän perheeseemme.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos isoäiti ei välitä ollenkaan??? Kerran olen 20+ vuosien aikana kysynyt jos hän voisi tulla kotiimme neljän päivän matkan ajaksi. Tammikuussa  kysyin, matka syyskuussa . Lupasi harkita. Elokuussa ilmoitti ettei sovi. Uudella miehellänsä huono liikuntakyky, siksi ei saavu lasten ylppäreihin eikä rippijuhliin kun kukaan ei ole päästämässä koiraa ulos jne.

Synttäreiksi lähettää lapsille max 20 euroa, minulle ei sitäkään. Jouluksi itsekudottuja sukkia (arvostan kyllä!) ja jotain ilmaisia tilauslahjoja. Ei ole kysynyt minulta koska on loma ja jos tulen käymään, vanhimmalta lapseltamme kyllä koska tämä opiskelee lääkäriksi ja sitä on niin mukava ystävättärille kertoa.

Ja ihan tiedoksi ettei ole mistään syrjäytyneistä ihmisistä kyse. Ihan on tehty virkamiesuraa yli 40 vuoden ajalta. Omistusomakotitalo, kesämökki, cityjeep jne.

Muuten ok, mutta tuo 20 euron rahasumma on vähän ongelma. jos antaa enemmän, se on sen vastaista mitä pidetään sopivana ja lapset voivat tuntea kiitollisuudenvelkaa. Eli siksi enemäpää ei uskalla antaa, koska se olisi jotenkin "sopimatonta" lasten vanhempien ja lasten itsensakin mielestä. "Ei olisi tarvinnut" nolona sanovat. Vaikka kovasti tekisi mieli antaa iso ja suurensuuri summa.

Olisi niin paljon helpompaa, jos sanottaisiin silloin kun asiaa. Monella yli 50-vuotiaalla on käytössä jokin ihmeen vihjailutyyli, jossa kuulijan odotetaan arvaavan (ja vieläpä arvaavan oikein!) mitä puhuja tarkoittaa.

Itse sanon jos minulla on asiaa ja kysyn, mikäli on epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin paljon helpompaa, jos sanottaisiin silloin kun asiaa. Monella yli 50-vuotiaalla on käytössä jokin ihmeen vihjailutyyli, jossa kuulijan odotetaan arvaavan (ja vieläpä arvaavan oikein!) mitä puhuja tarkoittaa.

Itse sanon jos minulla on asiaa ja kysyn, mikäli on epäselvää.

Niin samaa mieltä! Tosin koskee kaikkia aikuisia eikä vain meitä yli 50-vuotiaita. Omille lapsilleni ja heidän puolisoilleen olen sanonut, että jos he minulta jotain haluavat tai tarvitsevat, heidän pitää sanoa se. Niin minäkin teen, jos heiltä haluan tai tarvitsen jotain. Sen jälkeen, kun muuttivat omilleen, mulla ei ole ollut mitään kristallipalloa, josta olisin voinut kytätä, mitä he haluaisivat tai tarvitsisivat. Seurasin heidän tarpeitaan ja kyselin toiveitaan jo ihan riittävän monta vuotta silloin, kun asuivat vielä kanssani. Nyt heidän elämänsä ja onnellisuutensa on heidän omalla vastuullaan. Jos siihen tarvitsevat minun apuani, niin luuri kauniiseen käteen ja soittamaan ja pyytämään.