Miksi vihaatte kotiäitejä?
No niin, kertokaa. Jos on kyse sellaisista kunnollisista jotka tekevät kaikkensa lapsien eteen.
Kommentit (22)
En vihaa, vaan säälin. Tulevaisuus epävarma. Mitä jos,tulee ero. Miten pärjää uhrautunut kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan säälin. Tulevaisuus epävarma. Mitä jos,tulee ero. Miten pärjää uhrautunut kotiäiti.
Varmaan samoin kuin työttämäksi joutunut.
Mitäs vihaamista niissä on? Voisin kuvitella olevani, jos olisi lapsia. En pidä työelämää minään onnena. Kotiäitiydessä on huono puoli se, että on tavallaan miehen armoilla. Tietysti riippuu varallisuudesta. Jos olisi itsellä avioehdoin suojattua omaisuutta niin mikäs siinä olisi ollessa, eron tullen ei joutuisi puille paljaille.
Mulla on sen verran hyvät tulot ja 2 omistuskämppää ( toinen yksin omistamani on sijoitusasuntoni) , että pärjään oikein hyvin ja ero ei ole näkösällä ( odotan toista lastamme). Eroamme vasta kun toinen kuolee. Olen 33 ja aviomieheni on 29 v.
Mä en vihaa, mutta vähän kyseenalaista on oleskella työttömyystuella ilman mitään aikomusta mennä töihin. Jotkut myös kovaan ääneen valittaa kuinka raskasta on ja miehet ne vaan lorvii töissä. En ylipäätään tykkää siitä, että haukutaan miestä tutuille ja useimmat kotiäitituttavani harrastavat sellaista.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan säälin. Tulevaisuus epävarma. Mitä jos,tulee ero. Miten pärjää uhrautunut kotiäiti.
Kotiäideistä harva on uhrautunut. Minulla esimerkiksi on koulutus sen mukainen, että töihin pääsisisn halutessani koska vain, lisäksi sijoitusomaisuuteni tuottaa minulle mukavat tulot ihan kotosallakin. Meillä ei ole avioehtoa ja mies on varakkaampi, saisin siis eron tullessa ihan kivan varallisuuden. Eroa ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa nähtävissä.
Jo lapsena ihmettelin äitejä, jotka eivät ole töissä. Viha on outo sana ottaa joka yhteyteen, kuka heitä nyt vihaisi. Mutta oudoksua voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan säälin. Tulevaisuus epävarma. Mitä jos,tulee ero. Miten pärjää uhrautunut kotiäiti.
Kotiäideistä harva on uhrautunut. Minulla esimerkiksi on koulutus sen mukainen, että töihin pääsisisn halutessani koska vain, lisäksi sijoitusomaisuuteni tuottaa minulle mukavat tulot ihan kotosallakin. Meillä ei ole avioehtoa ja mies on varakkaampi, saisin siis eron tullessa ihan kivan varallisuuden. Eroa ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa nähtävissä.
Jaa jaa, luulet tietäväsi, ettei ero ole tulossa. Miten voit olla varma.
Usein siinä on se kouluttamattomuus. Jos opettaa lapsilleen törkeänlaatuista suomea joka päivä (tyyliin sä voit kiipee) eikä itse ole edes peruskoulutasolla (ei osaa kirjoittaa edes yhdyssanoja), miten voi antaa lapselleen eväät kouluun ja auttaa läksyissä? Kutsu siinä sitten itseäsi kotiäidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan säälin. Tulevaisuus epävarma. Mitä jos,tulee ero. Miten pärjää uhrautunut kotiäiti.
Kotiäideistä harva on uhrautunut. Minulla esimerkiksi on koulutus sen mukainen, että töihin pääsisisn halutessani koska vain, lisäksi sijoitusomaisuuteni tuottaa minulle mukavat tulot ihan kotosallakin. Meillä ei ole avioehtoa ja mies on varakkaampi, saisin siis eron tullessa ihan kivan varallisuuden. Eroa ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa nähtävissä.
Jaa jaa, luulet tietäväsi, ettei ero ole tulossa. Miten voit olla varma.
Koska meillä on vanhanaikaiset arvot ja hyvä parisuhde.
Ei voi sanoa että kotiäiti tekee kaikkensa lasten eteen. Hän ei kanna lapsistaan taloudellista vastuuta. Se on osa kokonaisuutta. Toki jos varallisuutta on pilvin pimein niin sitten asialla ei ole merkitystä. Mutta jos on esim asuntolaina + lapset, niin on aika outoa että toinen maksukykyisistä on pelkästään kotona.
Ei kotiäitejä kukaan vihaa. Kunhan hoidatte asianne sillä tavalla ettei sossu (me työssäkäyvät) joudu maksamaan elämäänne missään vaiheessa.
Kyllä kotiäidin pitää maksaa kuluja siinä missä isänkin. Törkeää sellainen, että mies vain toisi rahaa kotiin.
En vihaa kotiäitejä. Sen sijaan vihaan äitejä, jotka palaavat työhön, mutta työajasta iso osa menee tenavien asioiden suunnitteluun, mukuloiden vaatteiden etsimiseen netistä ja toki työpäivät ovat lyhennettyjä aamusta ja iltapäivästä, koska niitä kersoja pitää hakea ja viedä.
Liian moni äiti työpaikalla pitää itsestäänselvyytenä, että lapsettomat paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kotiäidin pitää maksaa kuluja siinä missä isänkin. Törkeää sellainen, että mies vain toisi rahaa kotiin.
Esim. ruoat kotiäidin tulee maksaa omasta pussista perheelle. Pääosin, eri asia jos mies joskus käy kaupassa poikkeuksellisesti.
Töissäkäynti on tietynlainen osoitus henkisestä ja fyysisestä toimintakyvystä. Sitä tarvitaan myös lasten kanssa. mieskään ei välttämättä huomaa mitään outoa vaimonsa käytöksessä kun se pikkuhiljaa taantuu. En usko että pitkään kotona oleva on hyväksi lapsilleen, antaa myös elämänmallin ettei töitä tarvi tehdä, ja naisen paikka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Usein siinä on se kouluttamattomuus. Jos opettaa lapsilleen törkeänlaatuista suomea joka päivä (tyyliin sä voit kiipee) eikä itse ole edes peruskoulutasolla (ei osaa kirjoittaa edes yhdyssanoja), miten voi antaa lapselleen eväät kouluun ja auttaa läksyissä? Kutsu siinä sitten itseäsi kotiäidiksi.
Ehkä en muuta kotiäitivuosinani saanut aikaan, mutta rakkauden suomen kieleen istutin kaikille viidelle lapselleni. He osaavat ihan taatusti puhua ja kirjoittaa suomea oikein ja voisin melkein sanoa, että harrastamme aikuisten ja teini-ikäisten lastemme kanssa äidinkieltä ja ihmettelemme sitä, että nykyisin niin harva välittää mistään kielioppiasioista yhtään mitään. En ollut siis kouluttamaton, vaikka vuosia olin kotona lasten kanssa.
En vihaa. Ihan naurettava ajatus. Mutta jutut ovat aika kapeita ja ikävystyttäviä.
Mä vihaan koska ei saa siivottua nyt ja laitettua lapsille vaatteita et päästäs ulos. Tää vaan särpii tätä kahvia ihan laiskana ja lapsiparat katsoo ryhmä hauta.