Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Totta. Naiset matkivat nykyään jossain somessa näkemiään naisia, joilla on rikkaita miehiä ja kaikkia sen mukanaan tuomia etuja. Naisille muiden mielipiteet ja kadehdinta ovat tosi tärkeitä juttuja. Perusmiehen autosta tai kämpästä ei paljon postailla kuvia someen.
Kannattaisko etsiä itselleen naista jostain muualta kuin somesta? Tai ainakin sellaista naista, joka ei postaile kodistaan kuvia someen? Aih, mutta ne naiset onkin ihan tavallisia jennejä ja minnoja eikä jessicoita ja natalioita!!! Ei kelpaa teille tavisnaiset. Onneksi on niitäkin miehiä, joille kelpaa. Ihan keskituloisia ja jopa pienituloisia.
Juuh, etsipä tähän alle 40v nainen joka ei postaile someen kuvia rihkamastaan tms.
Ei millään pahalla, mutta taidat olla jo hiukan varttuneempi henkilö eikä sinulla välttämättä ole oikein käsitystä nykymenosta.
Tunnen kymmeniä ikähaarukassa 20-40 v olevia naisia, jotka eivät postaile someen kuvia rihkamastaan. Tai edes kodeistaan. Itseni mukaan lukien. Someen postailu on jo aika wt-meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elintaso on noussut kokoajan hurjasti. Koulutustaso myös.
Tässä keskustelussa puhutaan nytvain kateuden äänellä ilman tietoa
Omat vanhemmat syntyi -40 luvulla. Molemmat oli köyhistä oloista. Hellahuoneessa elettiin. Mitään ylimääräistä ei ollut. Äiti kävi kansalaiskoulun. Teki ikänsä tmitä ja saa nyt eläkettä 1500. Isä kävi enemmän koulua. Mutta oli työttömänä 70-luvun laman aikana pitkään. Ilman mitään tukia.
Synnyin -60-luvun lopulla. Asuttiin vuokralla, kerran viikossa sai jogurttia tai limsaa.
Vaatteet huonoja, ei harrastuksia. Ei matkoja
Vanhemmat ei saaneet asuntolainaa. Vasta 80-luvulla ostivat halvan talon.
Itse olen käynyt koulua pitkään. Viimeisenä yliopisto. Olen ollut ikäni töissä. Sanoi miieneni. Samassa iässä kun vanhempani ostivat talonsa, on omamme ho velaton ja arvoltaan moninkertainen
Olemme natkustelleet paljon, kaksi autoa ja kaikista paineista vapaa talous.
Omat lapseni ovat eläneet ihan toisenlaisen lapsuuden kuin minä
Miehellä sama tilanne. Vanhemmilla oli talo ja mökki. Hyvin vaatimattomat
Koko elämä oli ihan toisenlaista. Elettiin niukasti. Nykyään tilanne on eri
Ja uskon että lapsillani on vielä helpompaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Mun perheeni asui aravakerrostalossa ja vanhemmat maksoivat hikipäässä asuntolainaa. Emme käyneet ikinä ulkomailla paria Ruotsin-risteilyä lukuunottamatta. Ei ollut merkkivermeitä, ei hienoa autoa.Oli pieni vene ja saaritontti jonne rakennettiin pitkästä tavarasta vaatimaton saunallinen mökki ilman muita mukavuuksia.Vihasin sitä paikkaa ja se meni myyntiin samantien kun perintönä vaivoiksi lankesi.
Itse asun pk-seudulla ok-talossa ja matkailen ulkomailla. Saletisti on parempi elintaso kuin vanhemmillani.
Onko vanhemmillasi samantasoinen koulutus ja työpaikka kuin sinulla ja miehelläsi? Kun minä olin lapsi oli vähän köyhemmilläkin perheillä okt, ja ei asuttu missään maalaispitäjässä vaan ihan yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Nykyään lähes kenelläkään tutulla noin 30-35+ pariskunnilla ei olisi tässä kaupungissa varaa omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Mun perheeni asui aravakerrostalossa ja vanhemmat maksoivat hikipäässä asuntolainaa. Emme käyneet ikinä ulkomailla paria Ruotsin-risteilyä lukuunottamatta. Ei ollut merkkivermeitä, ei hienoa autoa.Oli pieni vene ja saaritontti jonne rakennettiin pitkästä tavarasta vaatimaton saunallinen mökki ilman muita mukavuuksia.Vihasin sitä paikkaa ja se meni myyntiin samantien kun perintönä vaivoiksi lankesi.
Itse asun pk-seudulla ok-talossa ja matkailen ulkomailla. Saletisti on parempi elintaso kuin vanhemmillani.
Onko vanhemmillasi samantasoinen koulutus ja työpaikka kuin sinulla ja miehelläsi? Kun minä olin lapsi oli vähän köyhemmilläkin perheillä okt, ja ei asuttu missään maalaispitäjässä vaan ihan yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Nykyään lähes kenelläkään tutulla noin 30-35+ pariskunnilla ei olisi tässä kaupungissa varaa omakotitaloon.
Mutta onko se kaupunki infrastruktuuriltaan edelleen samanlainen kuin oli silloin, kun vanhempasi sieltä ostivat talon? Kaupungit kasvavat ja palvelut parantuvat. Kun minä aikoinaan muutin vanhempieni kanssa Vantaan Myyrmäkeen, me muutimme MAALLE. Oli vielä silloin Helsingin maalaiskuntakin eikä Vantaan kaupunki. Muistan, miten kauhulla katsoin kotitaloni lähellä olevaa navettaa ja LEHMIÄ!!!! Helsinkiläispennun mielestä muutettiin ihan böndelle. Lehmät ja navetat ovat kadonneet jo aikaa sitten, alueelle rakennettu ihan sikana lisää, on palvelut, Kehäradat jne. Ei voi verrata aikaan, jolloin vanhempani sinne korpeen muuttivat ja halvalla kodin saivat.
Höpsistä. Mieheni veli ja hänen vaimo ostelee kokoajan jotain. Nytkin ostivat yli kahdenkymmenen tuhannen euron veneen. 2 Vuotta sitten yli kahdensadan tuhannen euron rivitaloasunnon. Siihen auto ja kaikkea muuta luksusta. Toinen heistä onkin ammatiltaan lääkäri. Hieman kade olen. Itse vielläkin jo 24 vuotiaana mietin mitä haluan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset syntyivät 70-luvulla ja meillä ei ollut koskaan varaa tehdä heidän kanssaan muita ulkomaan matkoja kuin vuokratulla asuntovaunulla Norjaan.
Nyt he perheineen reissaavat vaikka missä ja heidän tulonsa ovat moninkertaiset meiodän silloisiin keskipalkkoihin verrattuna.
Koko ikämme olemme maksaneet velaksi rakentamamme talon lainaa, jonka maksaminen meinasi loppua kokonaan, kun mies joutui 90-luvun alussa eli 40-v työttömäksi, kun firma lopetti ja lama iski päälle.
itse tein 70-tuntista työviikkoa, että pystyimme pitämään kotimme ja auttamaan lasten opiskelussa.
Ihan hyvä, jos ap:n vanhemmilla oli kaikki hyvin, mutta moni veti itsensä hirteen lamavuosina, mutta kai te siitäkin olette kateellisa.
Itse olen onnellinen, että lastemme asiat ovat hyvin ja saavat sitten talomme myynnistä myöhemmin pienen perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kehtaa vikistä, vaikka asuvat tilavassa kämpässä, on varaa lomailla ulkomailla ja lapsella harrastaa! Onpa ankeeta! Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä ellei enemmänkin, joilla ei ole koskaan varaa viikonkaan ulkomaanmatkaan eikä harrastuksiin. Tämä joukko kasvaa, kun nuoret eivät saa enää vakituisia työpaikkoja eikä tulevaisuudessa näytä olevan parempaa tulossa. Päinvastoin työehtoja halutaan murentaa ja työttömät laitetaan veronmaksajien rahoilla takomaan yrityksille voittoja.
Toisaalta nykynuori asuu jo opiskeluaikana 3 kk - 12 kk ulkomailla, koska osana opintoja lähdetään vaihto-oppilaaksi muualle. Yhteiskunta antaa tukensa tälle matkailulle, josta suuret ikäluokat eivät osanneet edes unelmoida.
Tuokin on pienen osan touhua. Opiskelemaan on vaikea päästä ja jo välätellään Evan toimesta lukukausimaksuja suomalaisille opsikelijoille. Sääty-yhteiskuntaa ajetaan taas voimalla takaisin joka tasolla. Matalalta nousemaan yrittäviö potkitaan päähän jo ajoissa, ettei hypi kultalusikka suussa syntyneiden silmille.
Opiskelemaan vaikea päästä? Missä kuplassa elät? Toki se on vaikeaa, jos asut jossain pitkospuiden takana 20 km päässä lähimmästä tiestä, et suostu menemään pääsykokeisiin kuin parittomana päivänä täydenkuun aikaan ja haluat opiskella ympäristöteologiaa. Muille riittää, että käy koulunsa kunnolla, lukee pääsykokeisiin, menee pääsykokeisiin ja vastaa kysymyksiin. Kymmenet tuhannet tuhannet nuoret saavat tänäkin vuonna opiskelupaikan aivan tavallisen koulutien kuljettuaan.
Vai tosissasiko väität, että Suomessa on noin 120 000 perhettä, joissa synnytään kultalusikka suussa?
Kymmenet tuhannet? Tajuatko kuinka vähän se on? Kun pari miljoonaa ihmistä haluaisi sinne kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se että Suomen työttömyysluvut ovat ennennäkemättömän katastrofaaliset kertoo siitä, että sukupolvet kokonaisuutena ovat jäämässä aiemmista. Tietysti joillain menee paremmin kuin vanhemmillaan.
Suomessa ei ole kuitenkaan ikinä ennen nähty tällaista tilannetta. Tosiasiallisesti 20% työikäisistä on vailla työtä. Eikä tämä ainakaan helpottamaan tule jatkossa.
Pöhöttynyt julkinen sektori haukkaa joka kierroksella 40% kansantalouden käytettävissä olevista tuloista. Eikö se kokonaisveroaste tuota luokkaa ole nykyisellään? Järjetön määrä. Kaikki tuo raha on pois yritysten mahdollisuudesta investoida ja ihmisten mahdollisuuksista kuluttaa. Ei siinä mitään, koulut pitää maksaa ja sairaat hoitaa. Sen tekemiseen ei kuitenkaan tarvita moisia miljardimääriä. Miljardit menevät vääriin kohteisiin.
Kansantalouden perusteet tuntevat ymmärtänevät, että jos tuohon kiertoon ei koko ajan saada uuutta rahaa ulkoa (vientiteollisuuden hankkimat tulot ja valtion lainanotto), kierrossa oleva rahamäärä supistuu vähä vähältä. Nythän vientiteollisuuden hankkimat tulot ulkomailta eivät riitä kattamaan tuota vajetta, vaan valtio paikkaa sitä ottamalla lainaa ulkomailta. Lainaa ei kuitenkaan saa määräänsä enempää. Ajamme seinään kun tuo määrä aikanaan tulee täyteen. Sitä ennen ennakoin todellisen työttömyyden pahentuvan 30% tietämille. Sen jälkeen paljon suuremmaksi, koska julkinen sektori joutuu dumppaamaan satoja tuhansia ihmisiä.
Jos katsotaan totuutta silmiin, olemme jonkinlaisen umpikujan edessä.
Tämä nyt lähti hiukan rönsyilemään, mutta perustelen jatkuvaa kurjistumista tällä. Elintasollinen alamäki on tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Oletteko sekopäitä? Tavallinen nainen ei ajattele rahaa vaan pelkkää perheen onnea ja tavallista toimeentuloa. Ne jotka ajattelevat rahaa ja laittavat silikonirintoja, kuuluvat ihan eri maailmaan kuin tavallinen suomalainen nainen ja tyttö.
Tuolle edelliselle ei kelpaa kuin silikonitissiset kaunottaret, joille raha on ainoa syy antaa piparia. Ei hän ole kiinnostunut tavallisista suomalaisista keskituloisista naisista.
Johan siihen on jo valtion tutkijatkin iskenyt kiinni että suomalaisille naisille ei kelpaa perusmies.
Se ei ole mitään yhden miehen jankutusta vaan ihan puhdas fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole huomanneet samaa. Olemme molemmat yhtä kouluttautuneita kuin vanhempamme, ehkä kuitenkin paremmin palkattuja. Mieheni vietti lapsuutensa 70- ja 80-luvuilla ja minä 80- ja 90-luvuilla. 70-luvulla oli vaikea hankkia omistusasuntoja, lainan saanti todella hankalaa. 80-luvulla sitten lainan saanti helpottui ja 90-luvun alussa oli sitten tosi tiukkaa korkojen takia. Itse ainakin muitan äidin budjetoineen tosi tarkkaan. Mitään turhaa ei hankittu, jotta pystyttiin matkustamaan kerran vuodessa. Lapsilla oli paljon vähemmän vaatteita ja ne olivat kaikki ainakin meillä halpismerkkejä. Elektroniikkaan ei kulunut niin paljoa, meillä oli isän töiden takia tietokone ja monella lapsella oli jonkinlainen mankka huoneessaan. Suurimmalla osalla ei ollut 90-luvun alkupuolella nettiliittymiä eikä kännyköitä. Tuo on aika iso säästö, kun nykyään isommassa perheessä menee aika paljonkin rahaa kännyköiden hankintahintoihin ja liittymiin. Käytännössä, kun kaikilla kouluikäisillä on oma puhelin.
Meillä on kallis asunto, josta on vajaa puolet velkaa. Sijoitusasunto, josta on hitusen velkaa. Lapsilla hyvin vaatteita, mutta yritän pysyä kohtuudessa ja kierrätän lapselta toisella. Kuitenkin lapsemme ovat selkeästi paremmin vaatetettuja kuin itse miehen kanssa olimme lapsuudessa. Meillä on Nettiliittymä, kolme kännykkäliittymää, netflix ja Spotify.
Voiko esimerkiksi nettiliittymän sanoa nostavan elintasoa nykypäivänä? Se on pakollinen menoerä, jos ylipäätään haluaa pystyä maksamaan laskuja tai tarjota lapsille mahdollisuuden hoitaa koulutehtävät. Samaan kategoriaan kuuluu mm. kännykät ja esimerkiksi lasten urheiluvälineet. 80-luvulla näitä asioita ei ollut, mutta en ainakaan itse koe sen alentaneen tuolloista elintasoa. Nykyään on paljon enemmän pakollisia menoja, joihin menee älyttömästi rahaa ilman, että ne varsinaisesti nostaisivat elintasoa.
Ap
Väitätkö oikeasti että 80-luvulla ei tarvinnut olla lasten urheiluvälineitä.
Ei kukaan edes tullut kysyneeksi, että onko Johannalla luistimet vai otetaanko koulusta. Kaikilla oli pakko olla lauistimet, sukset ja polkupyörä. Ei kukaan espoolaisäiti kirjoitellut yleisönosastoon maksuttomasta peruskoulusta, itkenyt sitä ettei koulusta saa lukuvuotta kohden kuin yhden kynän jne.
Nettiliittymä on meillä 15 e ja viisi henkilöä käyttää sitä ihan sujuvasti. Lapsilla on kännykät, ei iPhone seiskoja, mutta hyvät ja niihin rajattoman netin liittymät 15 e/kpl. Ei selitä valtavaa kuluerää. Mutta olihan tässä just se yksi perhe julkisuudessa, jonka puhelinlasku oli 300-400 e/kk. Kertoo osaamattomuudesta ja elämänhallinnan puutteesta.
80-luvulla peruskoulu tosiaankin oli maksuton! Venäjänkaupasta johtuen elimme yltäkylläisyyden aikaa. Koulukirjoja ei kierrätetty, koulusta sai kaiken tarvittavan. Koulun liikuntavälinevarastosta sai sukset ym. lainaan. Näin Espoossa 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Em tunne ketään alle 30 vuotiasta, jolla olisi velaton talo, mökki ja uusi auto. Ennnen vanhaan se taas oli ihan normaalia.
Et varmaan sitten tunne paljonkaan ihmisiä.
Olen syntynyt 49 ja kaikki minun tuttavpiirini ihmiset alkoivat vasta 30-v rakentamaan, kun olivat säästäneet sen verran, että jostain sai tontin ostettua ja velattomia olimme vasta yli 50-v.
suurin osa tuttavistani asui vuokralla vielä 40-v, kun ei ilman säästöjä saanut lainaa ja jos oli iso perhe, niin niitä säästöjä ei syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Mun perheeni asui aravakerrostalossa ja vanhemmat maksoivat hikipäässä asuntolainaa. Emme käyneet ikinä ulkomailla paria Ruotsin-risteilyä lukuunottamatta. Ei ollut merkkivermeitä, ei hienoa autoa.Oli pieni vene ja saaritontti jonne rakennettiin pitkästä tavarasta vaatimaton saunallinen mökki ilman muita mukavuuksia.Vihasin sitä paikkaa ja se meni myyntiin samantien kun perintönä vaivoiksi lankesi.
Itse asun pk-seudulla ok-talossa ja matkailen ulkomailla. Saletisti on parempi elintaso kuin vanhemmillani.
Onko vanhemmillasi samantasoinen koulutus ja työpaikka kuin sinulla ja miehelläsi? Kun minä olin lapsi oli vähän köyhemmilläkin perheillä okt, ja ei asuttu missään maalaispitäjässä vaan ihan yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Nykyään lähes kenelläkään tutulla noin 30-35+ pariskunnilla ei olisi tässä kaupungissa varaa omakotitaloon.
Mutta onko se kaupunki infrastruktuuriltaan edelleen samanlainen kuin oli silloin, kun vanhempasi sieltä ostivat talon? Kaupungit kasvavat ja palvelut parantuvat. Kun minä aikoinaan muutin vanhempieni kanssa Vantaan Myyrmäkeen, me muutimme MAALLE. Oli vielä silloin Helsingin maalaiskuntakin eikä Vantaan kaupunki. Muistan, miten kauhulla katsoin kotitaloni lähellä olevaa navettaa ja LEHMIÄ!!!! Helsinkiläispennun mielestä muutettiin ihan böndelle. Lehmät ja navetat ovat kadonneet jo aikaa sitten, alueelle rakennettu ihan sikana lisää, on palvelut, Kehäradat jne. Ei voi verrata aikaan, jolloin vanhempani sinne korpeen muuttivat ja halvalla kodin saivat.
Kuten sanoin, asuttiin kaupungissa eikä minkään kaupungin maalaiskunnassa. Ihan samat koulu, päiväkoti ja pikkuostari siellä on edelleen mitkä oli silloin ja mitkä ovat lähes kaikissa Suomen kaupunkien asuinalueilla. Itseasiassa silloin 90-luvulla meidän kaupunginosa pääsi ainoana sen kaupungin kaupunginosista maan top-50 suurimmassa nettopalkassa. Eli hyvä alue se oli jo silloin.
Mulla taas toisin päin. Lapsuuden asuin kerrostalossa vuokrakolmiossa siskoni ja yh-äitini kanssa. Siskollani ja minulla oli yhteinen huone 15-vuotiaaksi asti. Harrastus joka maksoi 200e/vuosi, oli kuulemma turhan kallista. Ulkomailla ei käyty kertaakaan.
Nyt olen 27v ja asun omassa (pankin) remontoidussa kerrostalokolmiossa mieheni ja koirieni kanssa. Meillä on kolme velatonta autoa, vene, kerran vuodessa käydään ulkomailla, harrastukseni maksavat yli tonnin vuodessa helposti, järjestettiin häät omilla rahoilla, ei juosta tarjousten perässä, jne.
Itse siis tienaan noin 2300e bruttona kuukaudessa, mies vähemmän. Olen oikein tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takaaki kirjoitti:
Ei ap:n huomio ole mikään mielipidekysymys, vaan paljonkin julkisuudessa käsitelty fakta. Pitkään aikaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta suurten ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Trendi on pitkään ennen tätä ollut päinvastoin. Syyllistämättä tässä ketään näin vain on.
Niinhän sitä sanotaan, että nyt on ensimmäinen sukupolvi jolla tulee olemaan alhaisempi elintaso kuin vanhemmillaan.
Monessa muussa maassa tilanne on paljon pahempi kuin Suomessa. Amerikassahan nuoret hukkuvat opintolainoihinsa eikä kunnolla palkatun työn löytäminen valmistumisen jälkeen ole lainkaan varmaa. Tästä on paljon kirjoiteltu. On esitetty jopa jotain armahduksia opintolainoihin.
Haloo, julkisuudessa on yleisesti puhuttu, että minun lasteni sukupolvi, eli 2000-luvun lapset (omat lapseni synt. 2000 ja 2004) ovat niitä, jotka tulevat olemaan köyhempiä kuin omat vanhempansa, eli me 80-luvulla lapsuutta eläneet. Vaikea sitä on tältä istumalta uskoa, koska olen itse syntynyt 1977, ja on reilusti asuntolainaa, remonttilainaa, vaikka mitä lainaa jäljellä. Olen sentään rikkaampi kuin omat vanhempani, mutta kitkutellut silti rahan kanssa koko aikuisuuden. Löytyy pätkätöitä ja kolme eri tutkintoa. Toivoisin, että lasteni polku olisi sileämpi.
oma lapsuus oli hyvä.
Synnyin 70-luvulla, kuten siskonikin. Isä oli ilman koulutusta päässyt tosi hyvään asemaan ja äiti oli perhepäivähoitaja ja myöhemmin laitosapulainen.
Tiemme ulkomaanmatkan kerran kaksi vuodessa ja sain kyllä merkkivaatteita jos todella halusin.
Nyt oman perheeni vuosiansiot verojen jälkeen on huimat (100k), mutta koen olevani köyhempi kuin vanhempani. Ennen kaikkea ei ole aikaa. Olisi ihana jos voisin työskennellä 8h päivässä ja asua perheeni kanssa, mutta en ole löytänyt Suomesta töitä.
Rahallisesti olen rikkaampi kuin vanhempani, mutta henkisesti köyhempi. Minulla ei ole aikaa opettaa lapsilleni asioita joita he eivät koulussa ole oppineet. En saa nukkua vaimoni vieressä vaan joudun olemaan kaukana ja harrastaa seksinkin puhelimen välityksellä.
Jos tulisin Suomeen ja olisin laitosapulainen. Vaimoni ammatti vastaa isäni amattia. Lapset eivät voisi harrastaa. Ruoka olisi hankaluus. Eläisimme huomattavasti köyhemmin kuin oma lapsuuteni oli.
Olen siis suuresti sitä mieltä, että elintaso on laskenut kuin lehmän häntä. Ihmisistä on tehty korporaatioden orjia ja seuraavassa askeleessa moni joutuu kilpailemaan palvelu robotin kanssa.
Suuresti parjattu Bill Gates onkin paljon humaanimpi kuin olisin uskonut. Ehdotus robottien verolle panosta on loisto ajatus. Pelkään pahoin, että omien lastemme elämän laatu vain laskee entisestään automaatisaation myötä. Tekoälystä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Oletteko sekopäitä? Tavallinen nainen ei ajattele rahaa vaan pelkkää perheen onnea ja tavallista toimeentuloa. Ne jotka ajattelevat rahaa ja laittavat silikonirintoja, kuuluvat ihan eri maailmaan kuin tavallinen suomalainen nainen ja tyttö.
Taisi kalikka kalahtaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Tuollaisia yleiskorotuksia ei tulla enää näkemään Suomessa koskaan.
Meillä on paljon korkeampi elintaso kuin vanhemmillamme! Ei minun vanhemmillani ollut 70-luvulla varaa ulkomaanmatkoihin tai merkkivaatteisiin, ei ollut edes autoa. Kuitenkin olivat ihan tavallinen keskituloinen pariskunta, joka ei edes haaveillut siitä, mitä minulla on eli kaupassa tuoreita hedelmiä ympäri vuoden, varaa syödä lihaa joka päivä, televisioita joka huoneeseen (tosin osa on tietokoneruudulla, mutta silti), varaa käydä tuosta vain teatterissa tai elokuvissa , mahdollisuus vaihtaa sohvakalusto uuteen parin vuoden välein jne.
Isä oli opettaja, äiti sairaaanhoitaja. Minä olen opettaja, puoliso fysioterapeutti. Meillä on huomattavasti korkeampi elintaso kuin vanhemmillani samassa iässä, joten en ymmärrä ap:n valitusta.
Tietenkin pankinjohtajan kassamyyjätyttärellä on surkeampi elintaso kuin vanhemmillaan, mutta ei se johdu vanhemmista vaan siitä tyttärestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Mun perheeni asui aravakerrostalossa ja vanhemmat maksoivat hikipäässä asuntolainaa. Emme käyneet ikinä ulkomailla paria Ruotsin-risteilyä lukuunottamatta. Ei ollut merkkivermeitä, ei hienoa autoa.Oli pieni vene ja saaritontti jonne rakennettiin pitkästä tavarasta vaatimaton saunallinen mökki ilman muita mukavuuksia.Vihasin sitä paikkaa ja se meni myyntiin samantien kun perintönä vaivoiksi lankesi.
Itse asun pk-seudulla ok-talossa ja matkailen ulkomailla. Saletisti on parempi elintaso kuin vanhemmillani.
Onko vanhemmillasi samantasoinen koulutus ja työpaikka kuin sinulla ja miehelläsi? Kun minä olin lapsi oli vähän köyhemmilläkin perheillä okt, ja ei asuttu missään maalaispitäjässä vaan ihan yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Nykyään lähes kenelläkään tutulla noin 30-35+ pariskunnilla ei olisi tässä kaupungissa varaa omakotitaloon.
Me ollaan asuttu omakotitalossa jo 10 vuotta ja samoin KAIKKI meidän ystäväperheet. Ihan oikean kaupungin lähiöalueella asutaan ja omilla palkoilla maksetaan lainaa. Ollaan 35-vuotias pariskunta. Minä ja mieheni ollaan kasvettu kerrostalossa, niin toivotaan omille lapsille mukavampaa ympäristöä. Vaikka tämä ratkaisu maksaakin, nautitaan omakotitalosta.
Kyllä voi. Talon hinnasta on valtaosa kotimaista työtä. Kyse on vain siitä, kuinka moni syö omakotirakentajan pöydässä. Rakennuksen hinnasta puolet on veroa, lopusta suuri osa koostuu valvonnasta sekä kaikenlaisista hyvää tarkoittavista vaatimuksista jotka eivät ole ilmaisia. Varsinaista materiaali- ja työkustannusta on ehkäpä noin neljännes.
40 vuotta sitten asiat olivat toisin. Veroa, määräyksiä ja valvontaa oli huomattavasti vähemmän, kasvoimme silti terveiksi aikuisiksi. Saimme opiskella peruskoulun läpi uusista käyttämättömistä kirjoista, terveyskeskuksissa pääsi lääkäriin eikä se edes maksanut mitään, jne. - nyt meidät verotetaan henkihieveriin saadaksemme jonottaa maksullisia palveluita.