Lue keskustelun säännöt.
Sukumme vaiettu asia: 3-vuotias siskoni katosi 70-luvulla. Miten voisin selvittää asian?
Erämaiden keskellä
16.06.2017 |
3-vuotias pikkusiskoni katosi 70-luvulla. En itse muista asiasta mitään, koska olin itsekin silloin pieni. Muistan vain, että huhujen mukaan etsintöihin ei panostettu kovin paljon. Ei haluttu tuoda ikäviä asioita muiden tietoon. Vanhempani eivät antaneet lupaa tuoda asiaa julkisuuteen ja muutenkin lestadiolaisalueella asiaa hävettiin. Hänet julistettiin kuolleeksi paljon myöhemmin kaikessa hiljaisuudessa.
Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta ikävä pikkusiskoani kohtaan ei lopu. Myös avoimet kysymykset jäytävät mieltä. Omat vanhempani ovat päässeet jo Taivaan Kotiin kadonneen pikkusiskoni luokse ja siksi en voi heiltä asiasta kysellä. Toisaalta en uskaltaisikaan, koska tästä ei ollut lupa puhua. Miten voisin selvittää asiaa? Paikallinen poliisi on edelleen lestadiolaisvaltainen eli en voi mennä sinnekään "jäämättä kiinni"?
Kommentit (312)
No nyt odotellaan, mitä kaikkea pahaa näissä uskoinnoissa tapahtuukaan. Sille on laitettava stoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erämaiden keskellä kirjoitti:
3-vuotias pikkusiskoni katosi 70-luvulla. En itse muista asiasta mitään, koska olin itsekin silloin pieni. Muistan vain, että huhujen mukaan etsintöihin ei panostettu kovin paljon. Ei haluttu tuoda ikäviä asioita muiden tietoon. Vanhempani eivät antaneet lupaa tuoda asiaa julkisuuteen ja muutenkin lestadiolaisalueella asiaa hävettiin. Hänet julistettiin kuolleeksi paljon myöhemmin kaikessa hiljaisuudessa.
Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta ikävä pikkusiskoani kohtaan ei lopu. Myös avoimet kysymykset jäytävät mieltä. Omat vanhempani ovat päässeet jo Taivaan Kotiin kadonneen pikkusiskoni luokse ja siksi en voi heiltä asiasta kysellä. Toisaalta en uskaltaisikaan, koska tästä ei ollut lupa puhua. Miten voisin selvittää asiaa? Paikallinen poliisi on edelleen lestadiolaisvaltainen eli en voi mennä sinnekään "jäämättä kiinni"?
Ja missähän tällainen poliisiasema mahtaa olla, että sukupolvesta toiseen on lestavaltainen? :D
Kaikkea tekin uskotte.
Lestadiolaisen lapsena hyväksikäytetyn Maijan tapauksesta on kirjoitettu. Lestadiolaispoliisi ei suostunut ottamaan rikosilmoitusta vastaan.
Onko tämä tosi juttu? Linkkiä kiitos.
Se kirja on "Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana." Toinen toimittajista on Johanna Hurtig, toista en nyt muista.
Ihan rehellinen mielipiteeni. Nämä pitäisi tuoda julki, ettei tälläistä pääse enää tapahtumaan.
Näistä pitää keskustella avoimmin. Uskonnon varjolla EI saa tämmöistä tapahtua.
Herätys myös mediat.
No tästähän oli isot mediakohut aikoinaan. Samaa mieltä, tämmöistä EI saa tapahtua.
t. lestadiolainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Perunkirjoituksessa isyys on juridinen käsite, ei biologinen. Kyllä jokaisella ihmisellä biologinen isä on, mutta jos ei ole juridisesti tunnustettu vaan ollut ennen nykyistä isyyslakia vai elatusvelvollinen, ei lapsi ole myöskään perillinen. Toisaalta kirkonkirjoissa on ollut jo 1800-luvulla mainintoja avioliiton ulkopuolisista lapsista, joita ei ilmeisesti siihen aikaan erikseen tunnustettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Kyllä. Pwrunkirjoitus järjestetään 3kk, kuluessa kuolemasta, aina.
Siihen hankitaan virkatodistukset josta selviää esim. vainajan lapset siitä asti kun on täyttänyt 15 vuotta.
Mikään tunnustettu lapsi EI voi jäädä huomioimatta.
Tämä on pakollinen , eikä voi mitenkään ohittaa.
Perunkirjoitus on pakollinen lakiin perustuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta poliisille, vaikka sitten toiselle paikkakunnalle aluksi.
Ja kysele muilta vanhempiesi ikäisiltä ihmisiltä, jotka vielä elossa ovat. Ja heidän lapsiltaan (usein muiden asioista ovat lapset kuulleet koko ikänsä)
Joku vanha naapuri, kauppias, (hänen lapsensa) jne. muistaa kyllä!
Poliisi auttaa eteenpäin, et ole yksin.
Nyt ehtii vielä, kun kaikki eivät ole kuolleet. Asia ei helpotu - tartu toimeen.
Sisko voi olla elossa.
Jokatapauksessa ansaitsee sen, että hänen tarinansa selviää. Ja sinä ansaitset tietää, jotta saat rauhan.
"Miten voit ikävöidä ihmistä, jota et ole edes tuntenut.
Jos tapaus olisi totta, ymmärrän että haluaisit faktat tietää, mutta ikävöinti, Not."
Hyvänen aika, onko tottakaan tällainen kommentointi.
Toivottavasti kukaan läheisesi ei saa koskaan keskenmenoa. Noin niinkuin esimerkiksi. Vai ajattelitko letkauttaa, mitä suremista on lapsessa, jota ei vielä ollut oikein olemassakaan. Tai ette ainakaan nähneet sitä. Tai _tunteneet_.
Vähän empatian rippeitä nyt edes hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Kyllä. Pwrunkirjoitus järjestetään 3kk, kuluessa kuolemasta, aina.
Siihen hankitaan virkatodistukset josta selviää esim. vainajan lapset siitä asti kun on täyttänyt 15 vuotta.
Mikään tunnustettu lapsi EI voi jäädä huomioimatta.
Tämä on pakollinen , eikä voi mitenkään ohittaa.
Perunkirjoitus on pakollinen lakiin perustuva.
Kiitti.. mutta jos lasta ei ole tunnustettu, niin sitä ei sitten varmaan voi löytää / selvittää onko olemassa? Olen kuullut pari juttua, josta voisi päätellä, että lapsi on olemassa. Toinen oli tämän mahdollisesti isän suusta. Tässä on myös mahdollista että lapsi on annettu synnytyksestä adoptioon. Saakohan esim. Kuolleen ihmisen terveystietoja, jos esim. Jollekin kertonut lapsesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä olis julistettu kuoliaaksi, jos se olis annettu adoptioon. Hoh hoijaa teidän kanssanne.
Eikös tää nyt ole ihan selvä keissi? Lasta on vahdittu huonosti ja se on eksynyt ja kuollut reissullensa. Julistetaan kuolleeksi (joko vuoden tai viiden tai sadan vuoden päästä voidaan julistaa kuolleeksi. (riippuu olosuhteista) Vanhempia hävettää huono huolenpito ja siksi asiasta ei haluta puhua. Vanhemmat saattavat myös suojella sisaruksia huonolta omalta tunnolta, joiden tehtävänä oli "pienempien vahtiminen".
Voidaanhan sukulaisille ja tutuille väittää että lapsi on julistettu kuoliaaksi, vaikka lapsi olisi annettu pois adoptoitavaksi. Virallisista dokumenteistä luulisi asian selviävän, ja jos löytyisi jotain ruumiinavausdokumentteja niin siitä tietäisi varmuudella että lapsi olisi mehentynyt.
Sukulaiset ja tutut olisi kutsuttu hautajaisiin. Enkä usko tuota, että olisi hävetty sitä, että lasta olisi muka vahdittu huonosti kun kerran katosi.
Hautajaisiin ei ole pakko kutsua ketään. Jos adoptio on tapahtunut joskus 40-luvulla, ei biologiset vanhemmat saa välttämättä tietää mitään adoptiolapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mitään tuollaista ei edes ole tapahtunut. Kuvitelmaa. Se vasta olisi pelottavaa. Nimimerkki sopii hyvin elokuvan nimeksi.
Nimi Erämaiden armoilla viittaa päähenkilön mielenmaisemiin, jotka ovat tyhjiä, kolkkoja ja pelottavia. Hän on niiden armoilla, ts. kärsii mielenterveysongelmista.
Juonikulku on seuraava: Päähenkilö kehittää pakkomielteen kadonneesta pikkusiskostaan ja pyrkii selvittämään mitä tälle on tapahtunut. Kaikki yrittävät estellä, mikä saa päähenkilön epäilemään heillä olevan osuutta katoamiseen. Lopulta kuitenkin selviää, että he yrittivät vain suojella häntä totuudelta, nimittäin siltä, että hän tappoi itse oman pikkusiskonsa!PS. En viittaa ap:n olevan syyllinen, en edes usko koko juttuun, mutta eikö olisi hyvä leffa?
Kun ap. Alkaa lähestymään totuutta häntä lavastetaan syylliseksi. Hän on itsekkin epävarma, onko murhaaja.
Kaikki ovat salaliitossa häntä vastaan, jopa poliisi ja oikeustalo. Kirkkoherran virastossakin on isoja tahoja, jotka suojelee todellisia syyllisiä.
Lopulta vyyhti selviää ja ap. On syytön.
"Olen, postikortein joskus juhlapäivinä ja muutaman tekstiviestin olen lähettänyt syntymäpäivinään. Soittaa en ole uskaltanut, eikä taida kannattaakaan, koska en ole saanut koskaan vastausta eli ilmeisesti hän ei yhteydenpitoa kaipaa. Uskon kuitenkin, että ovat perille menneet, edes postikortit."
Ehkä voisit vielä kokeilla kirjoittaa, että olit eron hetkellä vielä ihan lapsi, etkä tiedä mitä on tapahtunut. Ja että sillä ei ole merkitystäkään, vaan olisi kiva tutustua ihan puhtaalta pöydältä vaan. Siskoksina.
Luultavasti asia on hänelle niin kipeä, ettei oikein osaa vastata mitään.
Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ohjeita ja linkkejä liittyen adoptiosisaruksenkin etsintään.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/2389846/ohjeita-adoptioetsintaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Kyllä. Pwrunkirjoitus järjestetään 3kk, kuluessa kuolemasta, aina.
Siihen hankitaan virkatodistukset josta selviää esim. vainajan lapset siitä asti kun on täyttänyt 15 vuotta.
Mikään tunnustettu lapsi EI voi jäädä huomioimatta.
Tämä on pakollinen , eikä voi mitenkään ohittaa.
Perunkirjoitus on pakollinen lakiin perustuva.Kiitti.. mutta jos lasta ei ole tunnustettu, niin sitä ei sitten varmaan voi löytää / selvittää onko olemassa? Olen kuullut pari juttua, josta voisi päätellä, että lapsi on olemassa. Toinen oli tämän mahdollisesti isän suusta. Tässä on myös mahdollista että lapsi on annettu synnytyksestä adoptioon. Saakohan esim. Kuolleen ihmisen terveystietoja, jos esim. Jollekin kertonut lapsesta tms.
Jos ei isän tiedoissa ole niin on äidin tiedoissa, jos lapsi on syntynyt sitä ei poista kukaan virkatodistuksesta.
Paitsi jos on yksin synnyttänyt ja hävittänyt lapsen eikä ole joutunut kiinni.
Nykyaikana ei ole mahdollista hävittää lapsen tietoja kun ne kirjoihin ja kansiin joutuneet.
Kysy kirkkoherranvirastosta .
Terveystietoja ehkä ei saa kuolleesta, en tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisäni kuoli, sai äitini tietää että isällään oli ollut lapsi ensimmäisen vaimonsa kanssa ennen avioliittoa isoäitini kanssa ja että lapsi oli kuollut taaperona. Koskaan ei ollut isoisäni kertonut kenellekään tästä. Että APn vanhempien kuoltua kuka hoiti paperihommat, luulisi että kaikkien lasten syntymä- ja kuolemavuodet olisi tullut väkisinkin esille.
Anteeksi, kun tulen sotkemaan ohi aiheen, mutta tämä ketju sai miettimään erästä asiaa. Eli kuolleen ihmisen (isän) kaikki tunnustetut lapset tulee perunkirjoituksissa esille, vaikka ei ole ollut elatusvelvollisuutta? Mitenkäs sitten jos isyyttä ei ole tunnustettu? Tyyppi ei sitten ilmeisesti ole isä, vaikka oikeasti onkin? Voiko jos isyys on tunnustettu, sitä mitenkään laittaa niin että se ei perunkirjoituksissa tule esille. Ja järjestetäänkö ne p.kirj. edes jos ihminen on käytännössä varaton?
Kyllä. Pwrunkirjoitus järjestetään 3kk, kuluessa kuolemasta, aina.
Siihen hankitaan virkatodistukset josta selviää esim. vainajan lapset siitä asti kun on täyttänyt 15 vuotta.
Mikään tunnustettu lapsi EI voi jäädä huomioimatta.
Tämä on pakollinen , eikä voi mitenkään ohittaa.
Perunkirjoitus on pakollinen lakiin perustuva.Kiitti.. mutta jos lasta ei ole tunnustettu, niin sitä ei sitten varmaan voi löytää / selvittää onko olemassa? Olen kuullut pari juttua, josta voisi päätellä, että lapsi on olemassa. Toinen oli tämän mahdollisesti isän suusta. Tässä on myös mahdollista että lapsi on annettu synnytyksestä adoptioon. Saakohan esim. Kuolleen ihmisen terveystietoja, jos esim. Jollekin kertonut lapsesta tms.
Jos ei isän tiedoissa ole niin on äidin tiedoissa, jos lapsi on syntynyt sitä ei poista kukaan virkatodistuksesta.
Paitsi jos on yksin synnyttänyt ja hävittänyt lapsen eikä ole joutunut kiinni.
Nykyaikana ei ole mahdollista hävittää lapsen tietoja kun ne kirjoihin ja kansiin joutuneet.
Kysy kirkkoherranvirastosta .Terveystietoja ehkä ei saa kuolleesta, en tiedä
Äitiä en tiedä. Mahdollisesti isän tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä olis julistettu kuoliaaksi, jos se olis annettu adoptioon. Hoh hoijaa teidän kanssanne.
Eikös tää nyt ole ihan selvä keissi? Lasta on vahdittu huonosti ja se on eksynyt ja kuollut reissullensa. Julistetaan kuolleeksi (joko vuoden tai viiden tai sadan vuoden päästä voidaan julistaa kuolleeksi. (riippuu olosuhteista) Vanhempia hävettää huono huolenpito ja siksi asiasta ei haluta puhua. Vanhemmat saattavat myös suojella sisaruksia huonolta omalta tunnolta, joiden tehtävänä oli "pienempien vahtiminen".
Voidaanhan sukulaisille ja tutuille väittää että lapsi on julistettu kuoliaaksi, vaikka lapsi olisi annettu pois adoptoitavaksi. Virallisista dokumenteistä luulisi asian selviävän, ja jos löytyisi jotain ruumiinavausdokumentteja niin siitä tietäisi varmuudella että lapsi olisi mehentynyt.
Sukulaiset ja tutut olisi kutsuttu hautajaisiin. Enkä usko tuota, että olisi hävetty sitä, että lasta olisi muka vahdittu huonosti kun kerran katosi.
jos ihminen katoaa ja tosetaan/julistetaan kuolleeksi, ei voi olla ruumiinavausdokumentteja jos ikinä ei ole löynyt.
Jos poliisi ei auta, niin some auttaa.
Johdatusta!
Vierailija kirjoitti:
Jos poliisi ei auta, niin some auttaa.
Johdatusta!
Ne poliisit vain viihtyy siellä somessa ja saavat tutkintapyyntöjä kirjotuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ja 70-luvulla ihminen ole voinut kadota, oli sitten lestadiolainen tai mikä muu yhteisö tahansa. Ota selvää poliisilta, kirkonkirjoista tms. Ehkäpä hänet adoptoitiin tietämättäsi. Miten.vanhempiesi perunkirjoitus...näkyikö sieltä et oli kuollut? Lestadiolainen on virkamies ja hänen on poliisina toimittava virkansa tai toimensa mukaan.
Ei lestat taida kirkkoon kuulua. Sori vieras uskonto.
Kyllä he kuuluvat ev.lut. kirkkoon, mutta ovat oma lahkonsa.
Tämähän kiinnostava ketju on. Kerro ap vähän enemmän. Paikkakunta? Oulussa?
Haastattelu olisi kyllä kiva kuulla. Tai ei ehkä kivakaan, mutta oikeutta Katjalle. Kamalaa.