nuorien äitien kohtelu...

Tulin raskaaksi viime keväänä, olin tuolloin 19 ja mieheni 21. Neuvolassa oltiin kyllä asiallisia ja tutustuttuani paremmin omaan "neuvolatätiini" oli oikein mukavaakin. Mutta kun kävimme näissä uusille vanhemmille pakollisissa parisuhdemiiteissa, niin huh huh mitä asenteita. Olimme myönnetään nuorimmat siellä, mutta suhteemme oli kyllä paljon vankemmalla pohjalla kuin niillä kolmekymppisillä jotka antoivat meille niin kamalia katseita. Joku jopa sanoi että miten tuollainen tytön heitukka voi äidiksi tulla kun ei se mitään vauvoista tiedä. Parempi oisi antaa lapsi pois. Siis todellakin teki mieli käyttäytyäkin "heitukkamaisesti" ja käydä lyömässä sille naiselle luu kurkkuun. En ehkä tuolloin tiennyt paljoa vauvoista, mutta ei kukaan äitinä synny. Vanhemmuuteen kasvetaan. Vieläkin saan toisinaan sellaisia katseita vanhemmilta ihmisiltä että pistää vihaksi. Meidän tytölle (syntyi 1.1.) kun ei tuo rinta kelvannut kun ensimmäiset kolme kuukautta niin jotenkin se on sitten minun vikani, koska olen nuori ja kokematon. Jos ei tissi kelpaa niin ei kelpaa! Pikkuneiti on ihan tyytyväinen pullon kanssa. Hyi teitä "superäitejä"! Minussa on tarpeeksi äitiä omalleni ja toinenkin on jo suunnitteilla. Parempi olla hyvä kuin paras.