Lue keskustelun säännöt.
Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
15.06.2017 |
Kommentit (665)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Äitini teki minut suht nuorena ja kuoli olin 15. Olisin todellakin elänyt mieluummin vanhojen vanhempien kanssa ns. normaalia elämää.
Lukemisen ymmärtäminen? Minä menetin sen vanhemman nuorempana. Ja hän sairasti koko minun lapsuuteno jo ennen sitä. Mitään normaalia elämää nähtykään.
Ja tästä viestistä on mahdotonta lukea rivien välistä yhtään mitään sinun lapsuudesta. Moni vanha vanhempi on varmasti hyvä ja antaa lapselle tarvittavat työkalut elämään, iästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet sanovat miten hienoa on, että lapsi saa elämän kokemuksella varustetun äidin. Varmasti saakin, mutta saa myös reilusti yli viiskymppisen, joka ei millään tavalla jaksa pikkulapsiarkea samalla tavalla kuin se kolmekymppinen äiti. Vai miksi jokainen isovanhempi sanoo lapsenlapsistaan miten hienoa on, kun he ovat kylässä, mutta miten mahtavaa on, kun he lähtevät kotiin? Tai miten vedotaan siihen, että "Ei siinä ja siinä iässä enää jaksa samalla tavalla."?
Entä miten tulevan äidin hormonimyrskyt? Elimistö on laitettu täysin sekaisin jo kymmenen vuotta. Hänellä olisi kuulunut olla vaihdevuodet, mutta ne on hormonihoitojen takia pidetty keinotekoisesti poissa. Synnytyksen jälkeen kuka tietää mitä tapahtuu? Miten sekaisin elimistö menee, koska se ei ole luonnollisessa iän tuomassa tilassa? Siinä voikin käydä niin, että tuo elämän kokemuksella varustettu kypsä ja lempeä äiti on hirvittävissä vaihdevuosioireissa hormonimyrskyineen, kuumine aaltoinen ja mielialan vaihteluineen. Kun hormonimyrskyt voivat muutenkin synnytyksen jälkeen olla kovat, niin entäs nyt?
Vai meneekö vain elämänkokemuksen piikkiin?
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihanan näköinen ja oloinen mies tuo Antti. 😍 Mikä tässä maailmassa on vikana, kun ei osunut minulle vauvakuumeiselle sinkulle vaan noinkin vanhemmalle naiselle... 🙁 N26
Koska naiset näkevät miehet erityisen hyvinä vasta, kun miehet ovat parisuhteessa jonkun kanssa. Sinkkuina niistä samoista miehistä löydetään paljon vikoja. Varmaan sinunkin kohdalle osui monta hyvää miestä, jos olisit vaan pitänyt silmäsi auki ja mielen avoimena.
Vierailija kirjoitti:
Monet sanovat miten hienoa on, että lapsi saa elämän kokemuksella varustetun äidin. Varmasti saakin, mutta saa myös reilusti yli viiskymppisen, joka ei millään tavalla jaksa pikkulapsiarkea samalla tavalla kuin se kolmekymppinen äiti. Vai miksi jokainen isovanhempi sanoo lapsenlapsistaan miten hienoa on, kun he ovat kylässä, mutta miten mahtavaa on, kun he lähtevät kotiin? Tai miten vedotaan siihen, että "Ei siinä ja siinä iässä enää jaksa samalla tavalla."?
Entä miten tulevan äidin hormonimyrskyt? Elimistö on laitettu täysin sekaisin jo kymmenen vuotta. Hänellä olisi kuulunut olla vaihdevuodet, mutta ne on hormonihoitojen takia pidetty keinotekoisesti poissa. Synnytyksen jälkeen kuka tietää mitä tapahtuu? Miten sekaisin elimistö menee, koska se ei ole luonnollisessa iän tuomassa tilassa? Siinä voikin käydä niin, että tuo elämän kokemuksella varustettu kypsä ja lempeä äiti on hirvittävissä vaihdevuosioireissa hormonimyrskyineen, kuumine aaltoinen ja mielialan vaihteluineen. Kun hormonimyrskyt voivat muutenkin synnytyksen jälkeen olla kovat, niin entäs nyt?
Vai meneekö vain elämänkokemuksen piikkiin?
Aivan. Siitä lapsen syntymästä se kaikki vasta alkaa. Voi olla vanha ihminen äärirajoilla jaksamisen suhteen seuraavat vuodet.
Lisäksi kehitysvammojen ja sairauksien riskit vauvalla kasvavat, mitä vanhempi synnyttäjä on kyseessä. Tuossa iässä on jo melkoiset riskit senkin suhteen.
Mielestäni hedelmoityshoitoja ei suomessa anneta enää yli 42-44 vuotiaille. Lienevätkö käyneet ulkomailla, en usko että väestöliitossa felicitaksessa mitä näitä annetaan hoitoja 54 vuotiaalle?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotenkin niin tämän päivän Suomen kuva.
Jos joku toisessa ihmisessä ei miellytä, julistetaan ettei tämän olisi pitänyt syntyäkään. Huudetaan verkossa, miten vammaisilla, muslimeilla tai vanhojen vanhempien lapsilla ei ole yhtäläistä oikeutta olla olemassa - vaikka nämä ovat siellä toisessa päässä lukemassa.
Jotain perustavaa on hukassa. Käytöstavat.
Kuuletko junan kolinan? Se on se juna, josta sinä jäit juuri pois kyydistä.
Kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset henkilöt miellyttäisi tai ettei olisi oikeutta syntyä. Kyse on siitä missä iässä on ymmärrettävä jättää lapsen teko nuoremmille. Missä iässä keho ei ole enää tarkoitettu raskauteen ja synnyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Taas on pahansuopaiset mammat kertomassa totuuksiaan ja tuomitsemassa toisten onnen. Mitä helvettiä kukaan tekee sillä tiedolla, että teidän lapset ovat jo kolmekymppisiä tuossa iässä tai että teidän mielestä 54-vuotias on liian vanha äidiksi? Kenenkään vauva ei ole teiltä pois! Ärsyttää, että ihmiset pitävät vain omaa tapaansa ainoana oikeana tapana maailmassa, hävetkää!
Mulla ainakin toivo heräsi. Siis vauva olisi vieläkin mahdollinen! Hoidin juuri toisen vauvaa yksin 3 päivää ja 2 yötä. Hyvin jaksoin.
Sitä paitsi odottava äiti näyttää todella nuorekkaalta ja terveeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selvää jos herää vauvahaaveisiin 45 ikäisenä, he ovat siis toivoneet vauvaa 10 vuotta, ettei se enää onnistu normaalisti. Myöhäisherännäinen. Ilmeisesti se elämän rakkaus tuli vastaan hieman liian myöhään. Ei omilla sukusoluilla ole mahdollista yli 55 vuotiaana raskautua, ellei ole aiemmin otettu talteen munasoluja.
Itse olen saanut 39 ja 40 vuotiaana lapset nuorempi nyt 20. Minä olen 60 vuotias. Jaksoin hyvin ja olin suurimman osan ajasta vielä yh. En epäile etteikö kyseinen äiti jaksaisi lapsensa kanssa.
En ymmärrä tätä palstaa. Muissa ketjuissa huudetaan kuinka isä on yhhtä tärkeä kuin äiti ja nyt kun tuossa vanehmmuus menee enemmän isän harteille kun on nuorempi ei se käykään? Mitens esim Jani Toivola tai muut jotka ovat hankkineet lapsensa täysin yksin?
On tuolla lapsella isäkin!
Hirveitä ihmisiä täällä, luuletteko, ettei ko lapsi tulen rakastamaan vanhempiaan?
Ja se katkertointut vanhan ihmisen lapsi, missä toinen vanhempasi on ollut, ei se puoliorpous ole mitään ihmeellistä nykyään, monet ovat yh:tä käytännössä niin ettei lapsi tapaa toista vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti jokainen joka täällä moralisoi, on tasan yhtä närkästynyt ja mielensä pahoittanut JOKAISESTA lapsesta jonka isä on reilusti viisikymppinen.. Näitä nimittäin on varmaan jokaisen tuttavapiirissä. Ja lapsen kannalta se on kuitenkin lopulta aika sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotenkin niin tämän päivän Suomen kuva.
Jos joku toisessa ihmisessä ei miellytä, julistetaan ettei tämän olisi pitänyt syntyäkään. Huudetaan verkossa, miten vammaisilla, muslimeilla tai vanhojen vanhempien lapsilla ei ole yhtäläistä oikeutta olla olemassa - vaikka nämä ovat siellä toisessa päässä lukemassa.
Jotain perustavaa on hukassa. Käytöstavat.
Kuuletko junan kolinan? Se on se juna, josta sinä jäit juuri pois kyydistä.
Kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset henkilöt miellyttäisi tai ettei olisi oikeutta syntyä. Kyse on siitä missä iässä on ymmärrettävä jättää lapsen teko nuoremmille. Missä iässä keho ei ole enää tarkoitettu raskauteen ja synnyttämiseen.
Uskotko sinä Jumalaan, vai mistä tulee tämä "kehon tarkoitus"?
Itse uskon evoluutioteoriaan, myös kulttuurievoluutioon. Luonnolla ei ole muuta tarkoitusta kuin elämän jatkuminen, ja se, millaiseksi elämä muodostuu, on paljolti kiinni sattumista. Menopaussi on yksi ihmissuvun sattuma, jota ei eläimillä ilmene.
Jos hyväksyy ehkäisyn ja hedelmöityshoidot luovutetuilla soluilla, ei voi ainakaan luonnon tai Jumalan tarkoituksella perustella, miksi lainasolua (tai omaa pakastettua) ei voisi istuttaa menopaussin ohittaneen naisen kohtuun. Oma keskustelun aiheensa on se, minkä ikäinen kykenee hyvään vanhemmuuteen. Mutta kun siihen vanhemmuuteen ei ylipäätäänkään ole mitään vähimmäisvaatimuksia, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sanovat miten hienoa on, että lapsi saa elämän kokemuksella varustetun äidin. Varmasti saakin, mutta saa myös reilusti yli viiskymppisen, joka ei millään tavalla jaksa pikkulapsiarkea samalla tavalla kuin se kolmekymppinen äiti. Vai miksi jokainen isovanhempi sanoo lapsenlapsistaan miten hienoa on, kun he ovat kylässä, mutta miten mahtavaa on, kun he lähtevät kotiin? Tai miten vedotaan siihen, että "Ei siinä ja siinä iässä enää jaksa samalla tavalla."?
Entä miten tulevan äidin hormonimyrskyt? Elimistö on laitettu täysin sekaisin jo kymmenen vuotta. Hänellä olisi kuulunut olla vaihdevuodet, mutta ne on hormonihoitojen takia pidetty keinotekoisesti poissa. Synnytyksen jälkeen kuka tietää mitä tapahtuu? Miten sekaisin elimistö menee, koska se ei ole luonnollisessa iän tuomassa tilassa? Siinä voikin käydä niin, että tuo elämän kokemuksella varustettu kypsä ja lempeä äiti on hirvittävissä vaihdevuosioireissa hormonimyrskyineen, kuumine aaltoinen ja mielialan vaihteluineen. Kun hormonimyrskyt voivat muutenkin synnytyksen jälkeen olla kovat, niin entäs nyt?
Vai meneekö vain elämänkokemuksen piikkiin?
Aivan. Siitä lapsen syntymästä se kaikki vasta alkaa. Voi olla vanha ihminen äärirajoilla jaksamisen suhteen seuraavat vuodet.
Lisäksi kehitysvammojen ja sairauksien riskit vauvalla kasvavat, mitä vanhempi synnyttäjä on kyseessä. Tuossa iässä on jo melkoiset riskit senkin suhteen.
Ihan ot: synnyttäjän ikä ei vaikuta kehitysvammojen riskiin. Munasolun ikä vaikuttaa kromosomivirheiden todennäköisyyteen. Jos ihmiset jaksaisivat lukea ketjun ennen kuin vastaisivat, ei tarvitsisi samoja vääriä käsityksiä toistella.
Lavita kirjoitti:
Miksi ihmiset ei hyväksy sitä että jos ei normaalisti tule raskaaksi niin sillä on joku tarkoitus. 54 vuotias on liian vanha pienen vauvan äidiksi.
Ja sinäkö määrittelet kuka tulee äidiksi?
Leikit jumalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lavita kirjoitti:
Miksi ihmiset ei hyväksy sitä että jos ei normaalisti tule raskaaksi niin sillä on joku tarkoitus. 54 vuotias on liian vanha pienen vauvan äidiksi.
Ja sinäkö määrittelet kuka tulee äidiksi?
Leikit jumalaa.
He leikkivät jumalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotenkin niin tämän päivän Suomen kuva.
Jos joku toisessa ihmisessä ei miellytä, julistetaan ettei tämän olisi pitänyt syntyäkään. Huudetaan verkossa, miten vammaisilla, muslimeilla tai vanhojen vanhempien lapsilla ei ole yhtäläistä oikeutta olla olemassa - vaikka nämä ovat siellä toisessa päässä lukemassa.
Jotain perustavaa on hukassa. Käytöstavat.
Kuuletko junan kolinan? Se on se juna, josta sinä jäit juuri pois kyydistä.
Kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset henkilöt miellyttäisi tai ettei olisi oikeutta syntyä. Kyse on siitä missä iässä on ymmärrettävä jättää lapsen teko nuoremmille. Missä iässä keho ei ole enää tarkoitettu raskauteen ja synnyttämiseen.
Uskotko sinä Jumalaan, vai mistä tulee tämä "kehon tarkoitus"?
Itse uskon evoluutioteoriaan, myös kulttuurievoluutioon. Luonnolla ei ole muuta tarkoitusta kuin elämän jatkuminen, ja se, millaiseksi elämä muodostuu, on paljolti kiinni sattumista. Menopaussi on yksi ihmissuvun sattuma, jota ei eläimillä ilmene.
Jos hyväksyy ehkäisyn ja hedelmöityshoidot luovutetuilla soluilla, ei voi ainakaan luonnon tai Jumalan tarkoituksella perustella, miksi lainasolua (tai omaa pakastettua) ei voisi istuttaa menopaussin ohittaneen naisen kohtuun. Oma keskustelun aiheensa on se, minkä ikäinen kykenee hyvään vanhemmuuteen. Mutta kun siihen vanhemmuuteen ei ylipäätäänkään ole mitään vähimmäisvaatimuksia, valitettavasti.
Olen tapauskovainen, joka uskoo lääketieteeseen ja lääkäreiden suositukseen. Jos lääkärit eivät mielellään tee lapsettomuushoitoja yli 45 vuotiaille, siihen on syy.
Isoäitini sai viimeisen lapsensa ihan luomuna noin 50-vuotiaana 1960-luvulla. Yhdeksäs lapsi, ikäeroa esikoiseen lähes kolmekymmentä vuotta ja toiseksi nuorimpaankin useampi vuosi. Ei äitini muistin mukaan ollut erikoisen ilahtunut uudesta vauvasta. Varmaan luuli jo menopaussin iskeneen ja sitten olikin raskaana. No mutta, vauva oli terve ja hänest kasvoi kunnon kansalainen vaikka menettikin molemmat vanhempansa ennen kuin oli täyttänyt 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotenkin niin tämän päivän Suomen kuva.
Jos joku toisessa ihmisessä ei miellytä, julistetaan ettei tämän olisi pitänyt syntyäkään. Huudetaan verkossa, miten vammaisilla, muslimeilla tai vanhojen vanhempien lapsilla ei ole yhtäläistä oikeutta olla olemassa - vaikka nämä ovat siellä toisessa päässä lukemassa.
Jotain perustavaa on hukassa. Käytöstavat.
Kuuletko junan kolinan? Se on se juna, josta sinä jäit juuri pois kyydistä.
Kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset henkilöt miellyttäisi tai ettei olisi oikeutta syntyä. Kyse on siitä missä iässä on ymmärrettävä jättää lapsen teko nuoremmille. Missä iässä keho ei ole enää tarkoitettu raskauteen ja synnyttämiseen.
Uskotko sinä Jumalaan, vai mistä tulee tämä "kehon tarkoitus"?
Itse uskon evoluutioteoriaan, myös kulttuurievoluutioon. Luonnolla ei ole muuta tarkoitusta kuin elämän jatkuminen, ja se, millaiseksi elämä muodostuu, on paljolti kiinni sattumista. Menopaussi on yksi ihmissuvun sattuma, jota ei eläimillä ilmene.
Jos hyväksyy ehkäisyn ja hedelmöityshoidot luovutetuilla soluilla, ei voi ainakaan luonnon tai Jumalan tarkoituksella perustella, miksi lainasolua (tai omaa pakastettua) ei voisi istuttaa menopaussin ohittaneen naisen kohtuun. Oma keskustelun aiheensa on se, minkä ikäinen kykenee hyvään vanhemmuuteen. Mutta kun siihen vanhemmuuteen ei ylipäätäänkään ole mitään vähimmäisvaatimuksia, valitettavasti.
Olen tapauskovainen, joka uskoo lääketieteeseen ja lääkäreiden suositukseen. Jos lääkärit eivät mielellään tee lapsettomuushoitoja yli 45 vuotiaille, siihen on syy.
Niin ja se syy on se, että suomessa on niin vähän luovuttajia. Monessa muussa maassa raja on 50+. Kun luovuttajia ei rekisteröidä niitä myös on runsaasti. Lahjasoluhoidot tai omista pakastetuista soluista tehtävät hoidot ovat mahdollisia periaatteessa niin kauan kun naisella on kohtu olemassa.
On inspiroivaa lukea tätä negis- palstaa. Panee miettimään, keitä te oikein olette....joten kiitos te kaikki negatiiviset, tekopyhät kusipää -mielensäpahoittajat; Olin melkein jo luopunut lapsen hankinnasta, mutta taidan sittenkin lähteä leikkiin mukaan 45- vuotiaana :). Yksityiselle, kalliille klinikalle. Voi voi.
Miksi kukaan ei ole närkästynyt Mick Jaggerille, joka oli tässä taannoin yli 70- kymppisenä tuore isä....taas. Jonkun nuoren mallimimmin kanssa??
Olen samaa mieltä tulevan äidin iästä, siis ettei enää ole mikään nuori ihminen. Kuitenkin tuli mieleen, että jokainen eläköön itse omanlaista ja -näköistä elämää, se ei ole kenenkään muun asia, helposti ollaan puuttumassa toisten asioihin, ikäero, äitiys. Vain he itse tietävät, mikä on heille parasta, ainakin valintansa tekevät itse muiden mielipiteistä huolimatta.
Ilmeisesti tähän pitäisi vastata että minun elämäni oli rankempaa kuin sinun koska äitini teki itsemurhan edessäni,meidän lasten perustarpeista ei huolehdittu ja meidät jätettiin heitteille ihan näin lyhyesti mutta tyydyn sanomaan että kaikkea hyvää sinulle ja suosittelen terapiaa. Ei tekisi kellekään pahaa.