Lue keskustelun säännöt.
Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
15.06.2017 |
Kommentit (665)
Vierailija kirjoitti:
Nää poliitikot ovat vaan niin outoja.
Oikesti menestyneellä miehellä kuuluisi olla toisin päin.
Höpö höpö, ei sellaisia epäväkaita bimboja jaksa kukaan.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ne kyllä ymmärrä sitä, että miksi ei voi vain hyväksyä tosiasioita ja sitä, että kaikkiian asioihin (kuten biologiaan) ihminen vain ei voi vaikuttaa? 54-vuotias nainen ON tosi vanha saamaan vauvan, 54-vuotias mies ei olisi samaan asiaan liian vanha. Onhan se ihan paljonkin tutkittu fakta, että kaikenlaiset riskit niin vauvan kuin äidinkin kohdalla lisääntyvät kun ikää alkaa olla, ja 54-vuotiaalla sitä ikää todellakin on. Ei se ole mitään haukkumista tai ilkeilyä jos toteaa, että kyllä 54 vuotias nainen on jo ohittanut vauvantekoiän ainakin biologisesta näkökulmasta.
Miksi miehen kohdalla on eri asia? Onhan mieskin 70v. kun lapsi on murrosiässä ja miehet pappaantuvat aiemmin ja kuolevat nuorempina. Selitä kun en ymmärrä.
Kyllä se isänkin kohdalla on ihan sama asia.
Sairasta
Jos lasta ei ole 30v mennessä tehty, se on turhaa sen jälkeen.
54v tullaan isoäidiksi .
Hyi ja Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti joutuu vielä lastenhoidon ohella toimimaan vanhenevan vaimonsa omaishoitajana.
Kaijalla on eläkeikäänkin vielä reilut 10 v miksi hän yhtäkkiä omaishoidettavaksi joutuisi, ei kovin todennäköistä kun ei ole mitään perussairauksiakaan.
Onko sun 70-vuotiaat sukulaiset kaikki jo haudan partaalla? Ei mun ainakaan, ei varsinkaan naiset.
Mies on 20 vuotta nuorempi joten ennen pitkää on omaishoitaja.
No se on kai hänen valintansa ja murheensa. Ei se sinua liikuta tuon taivaallista.
54-vuotias nainen elää normaalisti vaihdevuosiaan eli luonto on tarkoittanut jostain syystä näin. Repikää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Eiköhän se ole sen lapsen itsensä tehtävä hoitaa perheensä eikä mummon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Miten kukaan voi taata, ettei tänään 25 vuotias elävä vanhempi, ole huomenna kuollut.
Ei kukaan, mutta ymmärrätkö, että tuo pariskunta nostaa itse omalla toiminnallaan sitä riskiä, että tuo lapsi tulee menettämään äitinsä normaalia ikää aikaisemmin. Jos arvellaan, että yleensä vanhemmat kuolevat lasten ollessa noin 40-50 vuotiaita. Heillä tuohon on vain paljon pienempi mahdollisuus. Yhtään vähättelemättä isän osuutta vanhemmuudessa.
Voi hyvänen aika teidän kanssanne!
Jos elämänsä ratkaisut tekee vain kuolemaa peläten ja miettien, niin kannattaa luovuttaa heti!
Rakkauden varaan tämä elämä on rakennettava, tehtävä jokaisesta elämänsä päivästä elämisen arvoinen itselle ja rakkaalleen.
Elämä voi päättyä huomenna, tai sitä voi edessä vielä vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan tuskin itkisi, jos isä olisi 54-vuotias ja äiti 34-vuotias. Ihanaa kaksinaismoralismia.
Olen itse orpona kasvanut. Isäni kuoli aivokasvaimeen 26-vuotiaana. Siitä vuoden päästä äitini kuoli 23-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Olin silloin 3-vuotias. Isäni aivokasvaimesta ei ollut tietoa, kun minut laitettiin alulle. Äitini taas kuoli itsestään riippumattomassa auto-onnettomuudessa, minä olin mummolassa hoidossa. Terkkuja tutuille.
Myös paras kaverini menetti äitinsä kaverini ollessa 5-vuotias. Kaverin äiti oli kuollessaan 29-vuotias.
Taas pappani äiti sai pappani 45-vuotiaana. Pappani äiti kuoli 98-vuotiaana, joten pappani ei ihan nuorena äitiään menettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ne kyllä ymmärrä sitä, että miksi ei voi vain hyväksyä tosiasioita ja sitä, että kaikkiian asioihin (kuten biologiaan) ihminen vain ei voi vaikuttaa? 54-vuotias nainen ON tosi vanha saamaan vauvan, 54-vuotias mies ei olisi samaan asiaan liian vanha. Onhan se ihan paljonkin tutkittu fakta, että kaikenlaiset riskit niin vauvan kuin äidinkin kohdalla lisääntyvät kun ikää alkaa olla, ja 54-vuotiaalla sitä ikää todellakin on. Ei se ole mitään haukkumista tai ilkeilyä jos toteaa, että kyllä 54 vuotias nainen on jo ohittanut vauvantekoiän ainakin biologisesta näkökulmasta.
Ei se ikä kaikkea kerro, jonkun 30-vuotiaan diabeetikon raskaus voi olla suurempi riski kuin 50-vuotiaan perusterveen naisen.
Ei tietenkään ikä kerro kaikkea, mutta kyllä +50 vuotiaan riskit kuitenkin tilastollisesti on jo isot. Varmasti nuoremmallakin on riskejä tiettyjen sairauksien vuoksi, mutta sairauksille ei voi mitään. Sille voi, että tietoisesti ottaa tuollaisen riskin yli viisikymppisenä.
No, usein kakkostyypin diabetes on ihan itse huonoilla elintavoilla hankittu. Ja päälle otetaan se sairauden riski raskaudelle ihAn tietoisesti. Kaiken lisäksi huonot elintavat yleensä periytyvät.
mulla oli raskausajan diabetes koska olin jo reippaasti yli 40 v. Kerran tuli oksennus ja räiskähti oveen punajuurisalaatti, kaksi kertaa pyörryin kotona muttta muuten voin hyvin. Kiireellinen sektio ja terve vauva tuli. Parasta elämässä. Paljon paljon olisin menettänyt ellen olisi saanut lasta. Todella paljon. Kiitollinen. ps. ei oo diabetesta ja terve oon saanut olla.
Niin. Sinä. Sinä. Sinä ja sinä.
niin minä minä koska puhuin itsestäni. Enkä kuunnellut jos joku alkoi sanomaan että on riski. Minä minä sanoin vaan että kyllä se kaikki hyvin menee. Kävin istukkanäytteessä ja en edes ajatellut mitä teen jos on häikkää. Ajattelin siinäkin että kyllä se hyvin käy. Tosin jännitin kun soitettiin ja kysyttiin vielä haluanko tietää sukupuolen. Tottakai. POIKA oli tulossa. En malttanut pantata tietoa vaan kerroin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.
Onneksi heidän, eikä kenenkään muunkaan, ei tarvitse sinulta lupaa kysyä.
Jos sinä et jaksa, joku muu jaksaa.Niin. Minä olen hyvä äiti. Mietin voimavarojani ja sitä, annanko lapsilleni tarpeeksi. Reflektoin. Omat vanhempani eivät näin tehneet, vaam juurikin toimivat kuten tämä "äiti". Tuo on itsekäs kusipää, jota ei lapsensa hyvinvointi kiinnosta.
😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Eiköhän se ole sen lapsen itsensä tehtävä hoitaa perheensä eikä mummon.
Missä minä vaadin mummoa hoitamaan sen perheen? Puhuin oman lapsensa vanhemmuden tukemisesta, isovanhemmuudesta.
Itselläni ei ollut mummolaa, eikä ole lapsillani ole mummoa. Ei ole keltä koskaan kysyä neuvoa, muistella omaa lapsuuttani, ei ketään joka auttaisi ikinä.
Ja kyllä, kyll voi palkata siivoojan ja kyllä, kyllä voi palkata lastenvahdin, mutta ei se ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ne kyllä ymmärrä sitä, että miksi ei voi vain hyväksyä tosiasioita ja sitä, että kaikkiian asioihin (kuten biologiaan) ihminen vain ei voi vaikuttaa? 54-vuotias nainen ON tosi vanha saamaan vauvan, 54-vuotias mies ei olisi samaan asiaan liian vanha. Onhan se ihan paljonkin tutkittu fakta, että kaikenlaiset riskit niin vauvan kuin äidinkin kohdalla lisääntyvät kun ikää alkaa olla, ja 54-vuotiaalla sitä ikää todellakin on. Ei se ole mitään haukkumista tai ilkeilyä jos toteaa, että kyllä 54 vuotias nainen on jo ohittanut vauvantekoiän ainakin biologisesta näkökulmasta.
Ei se ikä kaikkea kerro, jonkun 30-vuotiaan diabeetikon raskaus voi olla suurempi riski kuin 50-vuotiaan perusterveen naisen.
Ei tietenkään ikä kerro kaikkea, mutta kyllä +50 vuotiaan riskit kuitenkin tilastollisesti on jo isot. Varmasti nuoremmallakin on riskejä tiettyjen sairauksien vuoksi, mutta sairauksille ei voi mitään. Sille voi, että tietoisesti ottaa tuollaisen riskin yli viisikymppisenä.
No, usein kakkostyypin diabetes on ihan itse huonoilla elintavoilla hankittu. Ja päälle otetaan se sairauden riski raskaudelle ihAn tietoisesti. Kaiken lisäksi huonot elintavat yleensä periytyvät.
mulla oli raskausajan diabetes koska olin jo reippaasti yli 40 v. Kerran tuli oksennus ja räiskähti oveen punajuurisalaatti, kaksi kertaa pyörryin kotona muttta muuten voin hyvin. Kiireellinen sektio ja terve vauva tuli. Parasta elämässä. Paljon paljon olisin menettänyt ellen olisi saanut lasta. Todella paljon. Kiitollinen. ps. ei oo diabetesta ja terve oon saanut olla.
Niin. Sinä. Sinä. Sinä ja sinä.
niin minä minä koska puhuin itsestäni. Enkä kuunnellut jos joku alkoi sanomaan että on riski. Minä minä sanoin vaan että kyllä se kaikki hyvin menee. Kävin istukkanäytteessä ja en edes ajatellut mitä teen jos on häikkää. Ajattelin siinäkin että kyllä se hyvin käy. Tosin jännitin kun soitettiin ja kysyttiin vielä haluanko tietää sukupuolen. Tottakai. POIKA oli tulossa. En malttanut pantata tietoa vaan kerroin heti.
Lapsi unohtuu TÄYSIN....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.
Onneksi heidän, eikä kenenkään muunkaan, ei tarvitse sinulta lupaa kysyä.
Jos sinä et jaksa, joku muu jaksaa.Niin. Minä olen hyvä äiti. Mietin voimavarojani ja sitä, annanko lapsilleni tarpeeksi. Reflektoin. Omat vanhempani eivät näin tehneet, vaam juurikin toimivat kuten tämä "äiti". Tuo on itsekäs kusipää, jota ei lapsensa hyvinvointi kiinnosta.
Siellä erinomainen äiti nimittelee kanssasisarartaan kusipääksi!
Miksihän minusta sinä vaikutat omahyväiseltä itsekkäältä ihmiseltä, jolla kateus tai yleinen pahansisuisuus on vienyt kyvyn suhtautua lähimmäisiin arvostavasti.
Minä säälin lapsiasi, olet epäilemättä sietämätön ihminen. Omahyväisyys ei kaunista ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.
Ei ole sinun asiasi tuomita. Tämä keissi ei vaikuta sinuun / sinun elämääsi millään tapaa.. Elä vaan omaa elämääsi ja anna muiden elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.
Onneksi heidän, eikä kenenkään muunkaan, ei tarvitse sinulta lupaa kysyä.
Jos sinä et jaksa, joku muu jaksaa.Niin. Minä olen hyvä äiti. Mietin voimavarojani ja sitä, annanko lapsilleni tarpeeksi. Reflektoin. Omat vanhempani eivät näin tehneet, vaam juurikin toimivat kuten tämä "äiti". Tuo on itsekäs kusipää, jota ei lapsensa hyvinvointi kiinnosta.
Siellä erinomainen äiti nimittelee kanssasisarartaan kusipääksi!
Miksihän minusta sinä vaikutat omahyväiseltä itsekkäältä ihmiseltä, jolla kateus tai yleinen pahansisuisuus on vienyt kyvyn suhtautua lähimmäisiin arvostavasti.
Minä säälin lapsiasi, olet epäilemättä sietämätön ihminen. Omahyväisyys ei kaunista ketään.
Kyllä nimitän. Nimitän itsekeskeistä, omanapaista, vain itseään ajattelevaa äitiään kusipääksi. Voin nimittää ihan päin naamaakin.
Omat vanhempani toimivat juuri tismalleen noin. 54-vuotias on liian vanha vanhemmaksi. Omanapainen, itsekeskeinen minäminäminä-lapsi on tuo "äiti".
Hmm, mun lapset on jo n. 30v, kun oon tuon vaimon ikäinen ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammis kirjoitti:
Olen itse saanut (luomu) lapseni 42-vuotiaana enkä koe olevani yhtä.n liian vanha, paljon vauvoja tuttavapiirissäkin, mutta keholleni raskaus oli rankka. Toisaalta minulla vuoden vanhempi vauvansaaja tuttavapiirissä, hänelle taas ei ollut mitenkään kovin rankka. Nivelet itsellä koetuksella, ei niinkään mikään ulos näkyvä seikka. Olemme eläneet terveellistä elämää, hyvässä kunnossa ja mäihä käynyt siinä, ettei sairauksia. (Ja miksi emme aiemmin ole tejneet lapsia. Halusin parisuhteen, joka toimii, aiemmin kohdalle osunut ongelmia, sairaudesta johtuva kuolema jne. On monia syitä, miksei parikymppisenä, itse halusin silloin opiskella ja matkustaa enkä kadu sitä päätöstä.)
Toivon Stormbomille ja perheelle kaikkea hyvää, hänellä on varmaan osaamista ja rahaa hankkia hoitoa, jos tulee vaikka nivelhuolia tms ja varmaan kartoittanut riskit. Vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää. Mua kiinnostaa se, miten raskaus on saanut alkunsa. Tiedän nimittäin kolmikymppisiä, joille hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia, mikä on suuri suru, niin olisi kiva, jos tämä pari haluaisi jakaa tiedon: mikä metodi ja missä tehty. Onhan se ykistyisasia toki, mutta kun kaikille on selvää, että ei ole luomuraskaus, niin olisi ihanaa,jos toisetkin saisivat tietää. Ymmärrän, etteivät halua ruotia, mutta jospa joskus haluaisivatkin.
Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen, pienen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihmisten pahat puheet voisi poiistaa täältä. Kateellista sakkia. Tässä on onnellinen ja yhtä pitävä pari, jotka varmasti antavat lapselle hyvät eväät. Se samalla puolella oleminen on yksi tosi olennainen lapsen mielenrauhalle ja luonteenlujuudelle.
En todellakaan ole kateellinen siitä, että tuo nainen saa vauvan 54 vuotiaana. Että kun lapsi menee kouluun, äiti on 60-vuotias. Tai pääsee ripille, hän 69-vuotias. Ehtiikö äiti lapsensa häihin? Ehtiikö nähdä lapsenlapset? Tuossa on venytetty biologiaa jo äärimmäisille riskirajoille.
Onhan lapsella nuori isä ja mahdollisesti isovanhemmat isän puolelta. Todella moni nainen on yksinhuoltaja eikä läheisiä ole lapsella tuon enempää.
Eikä niitä lapsenlapsia nykyään kaikille tule muutenkaan että turha sitä nyt on etukäteen murehtia. Ja mahdollisella lapsenlapsella voi olla sitten sukunsa toiselta puolen ne isovanhemmat.
Juurikin näin. Lapsiahan tehdään nimenomaan itsekkäistä syistä. Huvittaa kommentit kuten: järkyttävää, ripille päästessä äiti on jo 69 v. Rippipäivä on YKSI päivä. Ei sen enempää. Tuosta syystäkö pitäisi lapsi jättää tekemättä. Hah haa. Toinen huvittava kommentti on, että eihän se äiti näe lapsensa häitä tai lapsenlapsia. No ei näe moni muukaan, joka on nuorella iällä lapsensa tehnyt. Eihän kaikki edes mene naimisiin tai tee lapsia. Voi hyvät hyssyrät!
Vaiharit alkaa yleensä n 54 v, en ota muuten kantaa tuohon, itse sain yli 40 v vauvan. Enkä pitänyt itseäni vanhana. Ei yhteiskunnan tuella hedelmöityshoitoa siis ihan luomuna. Jotkut epäilevät että tää 54 v tuleva äiti on saanut yhteiskunnan ilmaista hoitoa niin ei varmaan. Onhan siinä ikäraja. En tiedä noista koska itse en olisi mennyt hedelmällisyyshoitoihin.
Hyssyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammis kirjoitti:
Olen itse saanut (luomu) lapseni 42-vuotiaana enkä koe olevani yhtä.n liian vanha, paljon vauvoja tuttavapiirissäkin, mutta keholleni raskaus oli rankka. Toisaalta minulla vuoden vanhempi vauvansaaja tuttavapiirissä, hänelle taas ei ollut mitenkään kovin rankka. Nivelet itsellä koetuksella, ei niinkään mikään ulos näkyvä seikka. Olemme eläneet terveellistä elämää, hyvässä kunnossa ja mäihä käynyt siinä, ettei sairauksia. (Ja miksi emme aiemmin ole tejneet lapsia. Halusin parisuhteen, joka toimii, aiemmin kohdalle osunut ongelmia, sairaudesta johtuva kuolema jne. On monia syitä, miksei parikymppisenä, itse halusin silloin opiskella ja matkustaa enkä kadu sitä päätöstä.)
Toivon Stormbomille ja perheelle kaikkea hyvää, hänellä on varmaan osaamista ja rahaa hankkia hoitoa, jos tulee vaikka nivelhuolia tms ja varmaan kartoittanut riskit. Vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää. Mua kiinnostaa se, miten raskaus on saanut alkunsa. Tiedän nimittäin kolmikymppisiä, joille hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia, mikä on suuri suru, niin olisi kiva, jos tämä pari haluaisi jakaa tiedon: mikä metodi ja missä tehty. Onhan se ykistyisasia toki, mutta kun kaikille on selvää, että ei ole luomuraskaus, niin olisi ihanaa,jos toisetkin saisivat tietää. Ymmärrän, etteivät halua ruotia, mutta jospa joskus haluaisivatkin.
Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen, pienen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihmisten pahat puheet voisi poiistaa täältä. Kateellista sakkia. Tässä on onnellinen ja yhtä pitävä pari, jotka varmasti antavat lapselle hyvät eväät. Se samalla puolella oleminen on yksi tosi olennainen lapsen mielenrauhalle ja luonteenlujuudelle.
En todellakaan ole kateellinen siitä, että tuo nainen saa vauvan 54 vuotiaana. Että kun lapsi menee kouluun, äiti on 60-vuotias. Tai pääsee ripille, hän 69-vuotias. Ehtiikö äiti lapsensa häihin? Ehtiikö nähdä lapsenlapset? Tuossa on venytetty biologiaa jo äärimmäisille riskirajoille.
Onhan lapsella nuori isä ja mahdollisesti isovanhemmat isän puolelta. Todella moni nainen on yksinhuoltaja eikä läheisiä ole lapsella tuon enempää.
Eikä niitä lapsenlapsia nykyään kaikille tule muutenkaan että turha sitä nyt on etukäteen murehtia. Ja mahdollisella lapsenlapsella voi olla sitten sukunsa toiselta puolen ne isovanhemmat.Juurikin näin. Lapsiahan tehdään nimenomaan itsekkäistä syistä. Huvittaa kommentit kuten: järkyttävää, ripille päästessä äiti on jo 69 v. Rippipäivä on YKSI päivä. Ei sen enempää. Tuosta syystäkö pitäisi lapsi jättää tekemättä. Hah haa. Toinen huvittava kommentti on, että eihän se äiti näe lapsensa häitä tai lapsenlapsia. No ei näe moni muukaan, joka on nuorella iällä lapsensa tehnyt. Eihän kaikki edes mene naimisiin tai tee lapsia. Voi hyvät hyssyrät!
Kyllä, juuri tuosta syystä. Koska on liian vanha.
Miksi miehen kohdalla on eri asia? Onhan mieskin 70v. kun lapsi on murrosiässä ja miehet pappaantuvat aiemmin ja kuolevat nuorempina. Selitä kun en ymmärrä.