Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa muuttaa mun ja lapsen kanssa asumaan, mutta ei halua isäpuoleksi eikä että ollaan uusperhe
14.06.2017 |
Elikkä olen yh, ja ollaan nyt seurusteltu pari vuotta silleen että on oltu välillä kaksin kun lapsi on isänsä luona, ja välillä kolmisteen. Mies on ihana kahden, ja haluisi kovasti että muutetaan yksiin. Se vaan että on kyllä lapselle ihan asiallinen ja noin, mutta ei voi sanoa että heillä sen kummemmin synkkaa, ja mies on aina mielellään kaksin. On ollut uusperheessä ennenkin ja sanoo ettei halua enää lisää sitä lajia.
Mitä teen? On ihana ja huomaavainen ja puuhakas mies.
Kommentit (307)
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi on jo 12, niin ei sitä enää "hoitaa" tarvitse. Mutta entä jos ap lähtee työmatkalle, niin hankkiiko ap jonkun sukulaistädin heille kotiin pariksi yöksi, vaikka mies on kotona? Koska 12-vee ei voi olla vielä useampaa vuorokautta yksin. Tai kesälomalla, pitääkö ap:n matkustaa joko lapsen kanssa kaksistaan tai miehen kanssa kaksistaan lomamatkalle, koska mies ei välitä perheen yhteisistä lomista ja reissuista? Jos ap on vatsataudissa kotona, ja pitäisi käydä autolla kaupassa ostamassa koko perheelle ruokaa, niin eikö mies käy, koska hän ei halua olla uusperheessä? Vaan ap joutuu tilaamaan lapselle pitsan? Vai miten noin niinku käytännössä ap?
Ei vaan jos ap lähtee työmatkalle, hän vie lapsen isälleen hoidettavaksi.
Ap voi matkustaa lapsensa kanssa kaksin ja miehensä kanssa kaksin silloin kun lapsi on isällään.
Ap sanoi miehen käyvä ruokakaupassa ja ostavan kaikille ruokaa. Toki ei voi olettaa että mies niitä ostoksia maksaisi yksin omasta pussistaan.Ap:n lapsella on isä, joka on kuvioissa mukana. Ap:n lapsen isä hoitaa omaa lastaan silloin kun pystyy. Hän tekee sen, koska lapsi on hänen. Ap:n uuden kumppanin ei tarvitse huolehtia ap:n lapsesta, koska hänellä ei sellaista velvollisuutta ole. Niin kuin ei ole kenelläkään ap:n sukulaisella tai ystävälläkään.
Tottakai käytännön asiat on helppo järjestää. Osaatko ajatella tunneasioitalainkaan? Luuletko että lapsilla ei ole tunteita? Millaista on kasvaa tunnekylmässä kodissa? Järki käteen nyt, vaikka oletkin noin näppärä, että keksit miten käytännön asiat voi hoitaa niin että miehen ei tarvitse tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee evoluution näkökulmasta, niin uusperhe on mahdottomuus. Esimerkiksi eläimillä kukaan uros ei ota ruokkiakseen ja huolehtiakseen toisen uroksen poikasia, vaan pyrkii "hankkiutumaan eroon" toisen uroksen jälkeläisistä saadakseen naaraan kokonaan itselleen ja saadakseen tehdä naaraan kanssa omat poikaset ilman kilpailevia aiempia muiden urosten kanssa tehtyjä poikasia. No, nykyisessä (ihmisten) kulttuurissa, jossa eroaminen on ok ja lasten yksihuoltajuus on ok jne, niin niiden päälle on muodostunut myös tapa hankkia uusi puoliso vaikka on lapsia edellisten puolisoiden kanssa. Jos kulttuurissamme ei olisi mahdollista erota niin uusperheitäkään ei olisi, paitsi leskeytymisen jälkeen. (Ja uusperhe lesken kanssa on satakertaa helpompi kuin jos se lasten toinen vanhempi on vielä elossa). Uusperhe on moderni kulttuurinen konstruktio, joka on tietyssä mielessä biologian (evoluution) vastainen. Vaikka se on kulttuurisesti sallittu, niin mikään kulttuuri ei pysty täysin peittämään tuota biologian vaikutusta. Se biologian vaikutus näkyy nimenomaan tunteiden tasolla, tunnereaktioiden tasolla, tunnetason halussa ottaa tiettyä roolia ja vastuuta jne. Tämä kannattaa ymmärtää, niin ymmärtää ehkä uusperheyttäkin paremmin.
Koko historian on uusperheitä ollut. Kasvattilapsia ja isvanhempia, tätejä ja setiä. Ydinperhe on tämän kulttuurin tuote.
Eipä ole ap maininnut lapsen isästä kertaakaan. Mistä tiedätte onko lapsella edes isää? Saattanut olla hävinnyt kuvioista jo lapsen syntymän aikoihin. Vai miten on ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi on jo 12, niin ei sitä enää "hoitaa" tarvitse. Mutta entä jos ap lähtee työmatkalle, niin hankkiiko ap jonkun sukulaistädin heille kotiin pariksi yöksi, vaikka mies on kotona? Koska 12-vee ei voi olla vielä useampaa vuorokautta yksin. Tai kesälomalla, pitääkö ap:n matkustaa joko lapsen kanssa kaksistaan tai miehen kanssa kaksistaan lomamatkalle, koska mies ei välitä perheen yhteisistä lomista ja reissuista? Jos ap on vatsataudissa kotona, ja pitäisi käydä autolla kaupassa ostamassa koko perheelle ruokaa, niin eikö mies käy, koska hän ei halua olla uusperheessä? Vaan ap joutuu tilaamaan lapselle pitsan? Vai miten noin niinku käytännössä ap?
Käytännössä oon nyt lomaillut joko lapsen kanssa kaksin että hän saa olla kanssani kahden, ja häntä kiinnostaa tuonikäisten jutut, jotka ei miestä kiinnosta. Sit on pari kertaa miehen kanssa oltu pitkä viikonloppu reissussa kaksin. On me yksi loma oltu kaikkikin, mutta aina jompi kumpi oli ulkopuolisen oloinen.
Yhden kerran kysyin olisko mies lapsen kanssa viikonloppuna yhden yön kun mulla oli naisten mökkireissu, muttei halunnut joten säädin tapaamisaikoja eksän kanssa.
ApMitä sitten oikein odotat?? Ulkopuolisuuden tunne on sisäänrakennettu uusperheiden dynamiikkaan. Sitä ei voi tosielämässä välttää, se iskee välillä väistämättä, niin lapseen kuin siihen uuteen puolisoonkin. Toki aikuisten pitää tehdä koko ajan töitä vähentääkseen sitä ulkopuolisuuden tunnetta. Lapsi ja mies on toisilleen vieraat ihmiset, jotka ei ehkä edes erityisemmin pidä toisistaan, jotka joutuivat kohtaamaan toisensa pakon edessä ja jotka joutuvat olemaan samassa talossa pakon edessä, ja joita kiinnostaa ihan eri asiat elämässä ja maailmassa. Miten tuollaisessa asetelmassa voit ihmetellä, jos joku joskus on ulkopuolisen oloinen??
Isäpuolen tai äitipuolen tehtävä ei ole huolehtia lapsesta lapsen omien vanhempien reissujen aikana. Jotkut (harvat) huolehtivat, ja se on hyvä bonus. Mutta sellaista ei saa eikä voi odottaa.
Ymmärräthän, että lapsettomat aikuiset eivät noin lähtökohtaisesti halua elämäänsä toisten ihmisten lapsia sillä tavalla, että he ryhtyisivät niille isä- tai äitipuoliksi. Jos ryhtyvät, niin se tehdään siksi, että saa sen puolison.
Miehesi on ilmeisesti siinä edellisessä suhteessaan joutunut tilanteeseen, että se nainen odotti hänen olevan uusperheessä kuin ydinperheessä. Suuri osa yh-vanhemmista yrittää tunkea uusperhettä ydinperhemuottiin. ja odottaa siltä uudelta puolisoltaan samanlaista kuin ydinperheessä puolisoltaan voi odottaa ja samanlaista kuin ydinperheessä tyypillisesti vanhemmat toimii. Mies ymmärsi, että niin ei voi elää eikä ydinperheen leikkiminen ole uusperheessä mahdollista. Yrittää voi, mutta sellainen vain ei toimi. Suurin osa uusperheiden vaikeuksista ja uusperhe-eroamisista johtuu juuri siitä, että yritetään väkisin ydinperhemäistä elämää ja odotetaan toiselta ydinperhemäistä elämää eikä ymmärretä, että uusperhe on toiminnaltaan ja dynamiikaltaan ja tunnesuhteiltaan ja kulttuuriltaan aivan eri asia ja aivan erilainen asia kuin ydinperhe.
Jos sinä oivallat, että uusperheenä te ette ole kuin ydinperhe, ja miehesi rooli ja tunnesiteet ja vastuut ei ole eikä tule olemaan kuin ydinperheen puolisolla, niin ehkä saatatte jopa onnistua.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
En ap ymmärrä, mitä sä vielä mietit. Ei missään tapauksessa miestä, joka ei halua uusperhettä. Haloo, sulla on lapsi! Miten sä kuvittelet arjen sujuvan, jos toinen ei ole valmis jakamaan sitä ihan oikeasti täysipainoisesti niin, että siitä tulee myös lapselle hyvä ja turvallinen olo?
Olin myös aikoinani yh. Kerroin tapaamalleni miehelle selkeästi, että me ollaan ns. paketti ja että se on sitten kaikki tai ei mitään. Miehelle tämä oli fine, ja koska lasten isä ei kuvioissa mukana ole, on hän nykyään isän roolissa. Tähän hän on siis ryhtynyt omasta aloitteestaan ja tahdostaan.
Kyse ei ole elatuksellisista asioista. Mutta väitänpä, että jos toista ei mun lapset "haittaisi" mutta ei kiinnostaisikaan, ei homma toimisi.
Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta. Vaikka kuinka olisi noussut pippeli päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
Kyllä se toimii muillakin.
Me perustimme uusperheen, kun molempien lapset olivat 13-17 v. Ei mitään ongelmia. Vinkit ovat:
- kenenkään elämä ei saa huonontua uusperheen myötä (esim. Samat etuudet, oma huone jne)
-tasapuolinen kohtelu (yhtä paljon viikkorahaa etc)
- kumpikin kasvattaa lapsensa (ei tule sanomista et ole mun äiti)
- molemmat katsovat läpi sormien eikä nipota pikkuasioista
-
Ihan vaan vinkiksi palsatan uusille kävijöille, että näitä provoja on kesällä liikkeellä tavallista enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
Kyllä se toimii muillakin.
Me perustimme uusperheen, kun molempien lapset olivat 13-17 v. Ei mitään ongelmia. Vinkit ovat:
- kenenkään elämä ei saa huonontua uusperheen myötä (esim. Samat etuudet, oma huone jne)
-tasapuolinen kohtelu (yhtä paljon viikkorahaa etc)
- kumpikin kasvattaa lapsensa (ei tule sanomista et ole mun äiti)
- molemmat katsovat läpi sormien eikä nipota pikkuasioista
-
Mutta sinun uudella puolisolla oli jo lapsia. Ap:n mies on lapseton. Ap:n miehen "etuudet" siis heikkenee ja huononee uusperheen myötä. Ap:n mies menettää lapsettomuuden edut ja hyvät puolet (oma rauha, mahdollisuus tulla ja mennä miten lystää, ei vastuuta, ei melua, ei rahankulua jne). Miten siis tuo tummentamani vinkkisi toimii ap:n tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vinkiksi palsatan uusille kävijöille, että näitä provoja on kesällä liikkeellä tavallista enemmän.
Voi olla provo, mutten ihmettelisi vaikka miettisi tosissaan. Kyllä tälläisiä "äitejä" näkyy ihan tosielämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ap maininnut lapsen isästä kertaakaan. Mistä tiedätte onko lapsella edes isää? Saattanut olla hävinnyt kuvioista jo lapsen syntymän aikoihin. Vai miten on ap?
Lapsi tapaa isää säännöllisesti, meillä eksän kanssa on viileän asialliset välit. Minä hain eron, alkoholin takia.
Ap
Joo siis älä muuta sen kanssa yhteen.
Mä muutin, mies muutti 6v yhteisasumisen jälkeen pois.
Yht äkkiä, oli vähän tätä salannut vaikka kun tää hetki koitti ni aloin saamaan fläsh backeina näitä sanoja joilla hän on asiaa ehkä hieman vuosien aikana, ja jopa ennen yhteenmuuttoa liipannut.
Älä tee sitä virhettä, parempi elää erikseen ku pettyä vuosien jälkeen. Sitä kun rakastuu niin painaa kaiken villasella ja katsoo vaaleanpunaisten lasien läpi. Sit herää siihen kun jotain ikävää tapahtuu ja on huomattavasti hankalampi selvitä siitä.
Toisekseen, saatat löytää vielä jonkun joka oikeesti haluaa sun kanssa uusperheenkin, eikä tollasta joka haluis vaan sut vaikka tietää ettei voi saada. Tämä ongelma meilläkin. Mies sanoi suoraan että mun kanssa olis mielellään, mutta ei lasteni. Että sellasta, pahalta tuntuu. Puolet elämästään lapset asuneet hänen kanssaan. Ihan kiva. Aikamoinen menetys heillekin vaikka paska äijähän tollanen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vinkiksi palsatan uusille kävijöille, että näitä provoja on kesällä liikkeellä tavallista enemmän.
Ei oo provo vaan en kenenkään muun kanssa voi tästä puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
Kyllä se toimii muillakin.
Me perustimme uusperheen, kun molempien lapset olivat 13-17 v. Ei mitään ongelmia. Vinkit ovat:
- kenenkään elämä ei saa huonontua uusperheen myötä (esim. Samat etuudet, oma huone jne)
-tasapuolinen kohtelu (yhtä paljon viikkorahaa etc)
- kumpikin kasvattaa lapsensa (ei tule sanomista et ole mun äiti)
- molemmat katsovat läpi sormien eikä nipota pikkuasioista
-Mutta sinun uudella puolisolla oli jo lapsia. Ap:n mies on lapseton. Ap:n miehen "etuudet" siis heikkenee ja huononee uusperheen myötä. Ap:n mies menettää lapsettomuuden edut ja hyvät puolet (oma rauha, mahdollisuus tulla ja mennä miten lystää, ei vastuuta, ei melua, ei rahankulua jne). Miten siis tuo tummentamani vinkkisi toimii ap:n tilanteessa?
Mysökään miehen etuudet eivät saa huonontua.
Hänellä tulee olla oma soppi, jonne voi vetäytyä rauhaan, kun haluaa.
Hänellä on sama mahdollisuus tulla ja mennä kuin parisuhteessa kenen tahansa, lapsettoman kanssa. Jos meneminen rajoittuu, johtuu se naisesta, ei lapsesta.
Ei tarvitse kantaa vastuuta lapsesta. Parisuhteesta kyllä.
Rahankulu pitää sopia etukäteen.
Uusperheet on kyllä ihan pyllystä, sanon rehellisesti. Olen sellaisessa itse kasvanut (sekä äitini että isäni muodostivat uusperheet kun olin lapsi) ja olen sellaista kerran itse yrittänyt nyt aikuisena omassa parisuhteessa rakentaa. Ei enää ikinä! Ei, ei ja ei. Ne saa kohtalaisesti ehkä toimimaan, mutta onnellista elämää niissä ei kyllä saa, jos uskaltaa aivan vilpittömän rehellinen itselleen olla.
AP huomaa, että jos jo ennen muuttoa on selvillä ettei mies halua asua sun lasten kanssa, olla isäpuoli tai uusperhe, niin ei se ainakaan positiivisemmaksi siitä tule muuttumaan. Mieti kaikki lasten normaalit oikut, miten mies suhtautuu kun ei muutenkaan edes ahaluaisi olla samassa tilassa?
Ei hei tosiaankaan!
Pahimmassa tapauksessa mukavasta miehestä kuoriutuu täys hirviö kun joutuu elämään elämää jota ei itse ole halunnut ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei halua tehdä=sun lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ap maininnut lapsen isästä kertaakaan. Mistä tiedätte onko lapsella edes isää? Saattanut olla hävinnyt kuvioista jo lapsen syntymän aikoihin. Vai miten on ap?
Lapsi tapaa isää säännöllisesti, meillä eksän kanssa on viileän asialliset välit. Minä hain eron, alkoholin takia.
Ap
Just joo, no alkoholisti-isähän tästä provosta vielä puuttuikin! 1/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
Kyllä se toimii muillakin.
Me perustimme uusperheen, kun molempien lapset olivat 13-17 v. Ei mitään ongelmia. Vinkit ovat:
- kenenkään elämä ei saa huonontua uusperheen myötä (esim. Samat etuudet, oma huone jne)
-tasapuolinen kohtelu (yhtä paljon viikkorahaa etc)
- kumpikin kasvattaa lapsensa (ei tule sanomista et ole mun äiti)
- molemmat katsovat läpi sormien eikä nipota pikkuasioista
-Mutta sinun uudella puolisolla oli jo lapsia. Ap:n mies on lapseton. Ap:n miehen "etuudet" siis heikkenee ja huononee uusperheen myötä. Ap:n mies menettää lapsettomuuden edut ja hyvät puolet (oma rauha, mahdollisuus tulla ja mennä miten lystää, ei vastuuta, ei melua, ei rahankulua jne). Miten siis tuo tummentamani vinkkisi toimii ap:n tilanteessa?
Mysökään miehen etuudet eivät saa huonontua.
Hänellä tulee olla oma soppi, jonne voi vetäytyä rauhaan, kun haluaa.
Hänellä on sama mahdollisuus tulla ja mennä kuin parisuhteessa kenen tahansa, lapsettoman kanssa. Jos meneminen rajoittuu, johtuu se naisesta, ei lapsesta.
Ei tarvitse kantaa vastuuta lapsesta. Parisuhteesta kyllä.
Rahankulu pitää sopia etukäteen.
Hyviä vinkkejä, ja noinhan se voisi onnistua se heidän uusperhe.
Vaatii tahtoa, joustavuutta ja ymmärrystä ap:lta. Ja rahaa, jos asuvat kalliiden asumiskulujen kaupungissa (se miehen oma soppi on yksi ylimääräinen huone tai autotalli-verstas tai mikä nyt ikinä). Ap:n pitää ymmärtää, että miehen tulee saada mennä ja tulla miten vain kuten lapsettomat (varatut) ihmiset voivat mennä ja tulla. Ei vieraiden naisten matkaan vaan ex tempore kuntosalille tai kavereiden kanssa ravintolaan. Ehdottomasti on vastuu parisuhteesta ja parisuhteen onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Mutta ei vastuuta lapsesta. Ja mitään yllättäviä lapseen liittyviä kuluja ei saa tulla, kaikki pelisäännöt rahan suhteen mitä tulee lapsen menoihin pitää olla ennakkoon selvät. Ap:n tehtävä on huolehtia, että miehen "lapsettomuuden" edut ei heikkene yhtään.
Ei vaan jos ap lähtee työmatkalle, hän vie lapsen isälleen hoidettavaksi.
Ap voi matkustaa lapsensa kanssa kaksin ja miehensä kanssa kaksin silloin kun lapsi on isällään.
Ap sanoi miehen käyvä ruokakaupassa ja ostavan kaikille ruokaa. Toki ei voi olettaa että mies niitä ostoksia maksaisi yksin omasta pussistaan.
Ap:n lapsella on isä, joka on kuvioissa mukana. Ap:n lapsen isä hoitaa omaa lastaan silloin kun pystyy. Hän tekee sen, koska lapsi on hänen. Ap:n uuden kumppanin ei tarvitse huolehtia ap:n lapsesta, koska hänellä ei sellaista velvollisuutta ole. Niin kuin ei ole kenelläkään ap:n sukulaisella tai ystävälläkään.