Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa muuttaa mun ja lapsen kanssa asumaan, mutta ei halua isäpuoleksi eikä että ollaan uusperhe
14.06.2017 |
Elikkä olen yh, ja ollaan nyt seurusteltu pari vuotta silleen että on oltu välillä kaksin kun lapsi on isänsä luona, ja välillä kolmisteen. Mies on ihana kahden, ja haluisi kovasti että muutetaan yksiin. Se vaan että on kyllä lapselle ihan asiallinen ja noin, mutta ei voi sanoa että heillä sen kummemmin synkkaa, ja mies on aina mielellään kaksin. On ollut uusperheessä ennenkin ja sanoo ettei halua enää lisää sitä lajia.
Mitä teen? On ihana ja huomaavainen ja puuhakas mies.
Kommentit (307)
Ei välttämättä ole provo. Itsellä oli sama tilanne, mies halusi mut mutta ei mun yli 10 v lapsia. Yhteisen lapsenkin olisi halunnut, mutta ei mun lapsia sille sisarpuoliksi... 3,5 vuotta kesti, sitten erottiin ja koitti tapailla jotain lapsetonta naista, mutta siitä ei tullut mitään ja nyt taas otti yhteyttä ja kaipaa mua. Mutta ei tästä voi mitään tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ite kyllä ajattelisin, että jos mies haluaa mut tossa tilanteessa ni lapsi kuuluu pakettiin.
Hei ap, en lukenut koko ketjua, enkä tiedä minkälaista kommenttia olet saanut ja oletko jo päätynyt johonkin ratkaisuun, mutta tuon nyt kuitenkin oman kokemukseni esiin. Olin kahden jo vähän isomman lapsen yh kun tapasin uuden miehen. Mies oli tekevä, puhuva ja pussaava, oikea helmi. Lasten kanssa tuli ihan hyvin toimeen, mitään isäpuolta ei koskaan miehestä maalattu, lapset kun olivat jo melko isoja. Muutimme yhteen ja saimme yhteisen lapsen. Vielä yhteisen pikkulapsiaikana meillä oli oikein mukavaa ja auvoista elämää. Sitten elämä muuttui kurjaksi, miehen työttömyys ja minun lasteni teini-iät, olivat yhtälö, joita mies ei kestänyt, hänestä tuli ilkeä ja kiukutteleva. Minun lapsistani lähti liikaa ääntä, jättivät jälkeensä sotkua, kaverit olivat vääriä ja äänekkäitä, minä kasvatin lapsiani väärin ym. Mitään tukea en mihinkään asiaan saanut, ja jos minulla sattui teinin vuoksi tai puolesta olemaan paha mieli, niin se oli ihan minun oma ongelmani. Liian kalliitakin lapset olivat. Mies taas itse oli täydellinen, aina oikeassa kaikesta. Kotityöt olivat minun vastuulla koska minun olivat lapsetkin, samoin kaiken maksaminen oli minun vastuulla. Mies itse ei töitä etsinyt, ei tehnyt kotitöitä, eikä maksanut edes oman tai lapsensa elämän kuluja, mutta oli täysin sokea tälle asialle. Lopulta jouduin rikkomaan myös nuorimman lapsen ydinperheen, koska koin, ettei meistä tule ikinä toimivaa ja kokonaista perhettä. Enää en ottaisi yhtäkään miestä elämään lasteni arkea. Minun mieheni lähtökohta lapsiin suhtautumisessa oli parempi kuin sinun miehesi. En muuttaisi yhteen. Suhde voi jatkua kahden aikuisen suhteena, mutta silloinkin lapsen tulisi mennä edelle.
Vierailija kirjoitti:
Hän olis valmis maksaan puolet asumiskuluista.
kun lapsi on ollut kipee ja miehellä vapaata, ei ole kumminkaan tarjoutunut oleen lapsen kanssa kotona. Samoin ei jos mulla on ollut iltatöitä tai menoa ja lapsi olisi ollut yksin kotona, mies on aina lähtenyt omaan kotiinsa kun olisi voinut tarjota olla paikalla. On meillä muuten paljon kun mä olen kotona.
Ap
No ei tää nyt oo kyllä ok, jos haluat vieläkin muuttaa tänä miehen kanssa yhteen. Idea: anna lapsi oikealle isällensä ja muuta sitten miehen kanssa yhteen!
Et oikeesti voi ees miettiä mikä tässä voisi olla vaihtoehtona ellet ole valmis luopumaan lapsestasi. Saman katon alle näitä kahta ei voi selkeästi laittaa kun mies ei ole tippaakaan kiinnostunut lapsesta.
Olen joskus itse joutunut sietämään erilaisia isäpuolia ja aina silloin tällöin oli jotain riitaa ja erimielisyyttä mistä tahansa .
Onneksi olen onnellisesti naimisissa ja pystynyt pitämään ydinperheen kasassa ja tarjoan omille lapsilleni paremman ja ehjän lapsuuden.. sellaisen jota en itse saanut kokea.
Jos ero tulisi tai jäisin leskeksi niin olisin luultavasti yksin koko loppuelämäni, tai en nyt tietenkään olisi täysin yksin olisihan minulla tietysti vielä lapset.
Suurin ongelma ilmeisesti on kahden liian erilaisten perhetaustojen yhteensovittaminen monissa uusioperhe kuvioissa. On exiä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätys ei oikein toimi ihmissuhteissa vaikka se olisi ekoteko
Mies siis sanoi, ettei ala enää uusperheeseen? Eikös se sitten ole koko lailla siinä koko suhde. Voithan sen panoseurana pitää, kun lapsi ei kotona. Vai meinatko lapsesta luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusioperhe.... Isäpuoli... Hyi helkkari mitä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi kiitollinen kaikille ketkä ootte vastanneet, eikä siis oo provo, vaan aito hätä. Itellä kun on ristiriitaisia tunteita, niin ei tiedä mitkä niistä on järkeviä. Nää mun tuntemukset on vaan pakkautunut enkä pystynyt enää olemaan. Esimerkiksi nyt mietin, onko tästä enää suhteeksi lainkaan? Nimittäin nyt on aika selvää että yhteen ei ole mitään muuttamista, mutta miten mä voin jatkaa seurusteluakaan miehen kanssa jos yhtään ei voida viettää aikaa kolmestaan? Toisaalta mies on ihan kunnollinen, ja mä olen ylisuojeleva, että voiko olla että ylitulkitsen niitä sen kurttuilmeitä jos katotaan jotain lapsen sarjaa, ja ehkä lapsi ei edes katso niin tarkoin. Että tarkkailenko mä liikaakin heitä kun lapsi on mulle niin tärkeä.
ApNo voiko olla? Itselläni on kuulemma vähän vihainen perusilme, ja siksi minun luullaan koko ajan mököttävän, vaikka en oikeasti yhtään mökötä vaan olen ihan ok-tuulella. Ota puheeksi asia miehen kanssa. Jotkut ihmiset ylitulkitsee muita koko ajan, ja tulkitsee väärin. Mutta luulen, että jos olet aivan rehellinen itsellesi niin tiedät että oletko ylitulkinnut.
Kun oon ihan rehellinen itselle, niin kyllähän mä saatan vahtia että miten lasta kohdellaan, ja oon älähtänyt jos mies on mun mielestä ojentanut häntä liian ankarasti, vaikka omasta mielestään puhuu vaan suoraan niinkuin miehet miehille. Ei oo helppoa ollut miehelläkään.
Mutta on se niinkin, että oon oppinut näkeen miehestä millon se on ärtynyt, ja tajusin tuon että kilpailee mun huomiosta lapsen kanssa. Ja sitten tavarat ja kengät ja reput jotka tietty ärsyttää vanhempaakin. Vanhempana vaan on armeliaampi, että kyllä se jossain vaiheessa alkaa muistaa.
Haaveena oli muuttaa yhteen, mutta oon tän ketjun aikana alkanut miettiin, että nuo ärsytykset varmaan vaan pahenis jos noi kaks asuis saman katon alla, eikä yhtään sais lomaa toisistaan välillä.
Miehen kunniaks on sanottava että on se yrittänyt ihan tosissaan tulla toimeen, ja ettei lapsi häntä oo myöskään helpolla päästänyt, eikä päästä helpolla lähelle.
Vähän tässä ollaan nyt katkolla koko suhteen kanssa, reilumpaa olis miehenkin etsiä joku kellä ei ole lapsia.
Oli viisautta siinäkin, että ei vanhemman tarvi olla erityisemmän onnellinen, että lapsella olis turvallinen olo. Riittää että asiat muuten kulkee tuttuun tahtiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdat kaikki toiveesi ja tarkastelee tilannetta täysin realistisesti. Vain sen läpi mitä on olemassa. Mitä näet? On hyvin inhimillistä odottaa muutosta ja vaikea tarkastella tilannetta täysin sen mukaan mitä oikeasti on olemassa.
Ja itse kaikkien on tehtävä valinnat tässä elämässä.
Ihmettelen sitä ap, että miksi olet seurustellut 2 vuotta miehen kanssa, jota ei ole pätkääkään kiinnostunut sinun lapsestasi? Suhde on alusta asti ollut epätasapainoinen. Miksi olet silti jatkanut suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä ap, että miksi olet seurustellut 2 vuotta miehen kanssa, jota ei ole pätkääkään kiinnostunut sinun lapsestasi? Suhde on alusta asti ollut epätasapainoinen. Miksi olet silti jatkanut suhdetta?
Varmaan just että oon nähnyt hyvät puolet suhteesta ja miehestä, ja vaientanut epäilykset hankalista asioista sillä ajatuksella, että ne nyt varmaan ottaa aikansa, tutustuminen ja tottuminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi kiitollinen kaikille ketkä ootte vastanneet, eikä siis oo provo, vaan aito hätä. Itellä kun on ristiriitaisia tunteita, niin ei tiedä mitkä niistä on järkeviä. Nää mun tuntemukset on vaan pakkautunut enkä pystynyt enää olemaan. Esimerkiksi nyt mietin, onko tästä enää suhteeksi lainkaan? Nimittäin nyt on aika selvää että yhteen ei ole mitään muuttamista, mutta miten mä voin jatkaa seurusteluakaan miehen kanssa jos yhtään ei voida viettää aikaa kolmestaan? Toisaalta mies on ihan kunnollinen, ja mä olen ylisuojeleva, että voiko olla että ylitulkitsen niitä sen kurttuilmeitä jos katotaan jotain lapsen sarjaa, ja ehkä lapsi ei edes katso niin tarkoin. Että tarkkailenko mä liikaakin heitä kun lapsi on mulle niin tärkeä.
ApNo voiko olla? Itselläni on kuulemma vähän vihainen perusilme, ja siksi minun luullaan koko ajan mököttävän, vaikka en oikeasti yhtään mökötä vaan olen ihan ok-tuulella. Ota puheeksi asia miehen kanssa. Jotkut ihmiset ylitulkitsee muita koko ajan, ja tulkitsee väärin. Mutta luulen, että jos olet aivan rehellinen itsellesi niin tiedät että oletko ylitulkinnut.
Kun oon ihan rehellinen itselle, niin kyllähän mä saatan vahtia että miten lasta kohdellaan, ja oon älähtänyt jos mies on mun mielestä ojentanut häntä liian ankarasti, vaikka omasta mielestään puhuu vaan suoraan niinkuin miehet miehille. Ei oo helppoa ollut miehelläkään.
Ap
Muista, että lapseton ihminen ei useinkaan tiedä mitään lapsista, teineistä eikä kasvattamisesta tai kurinpidosta. Lapsettomalla ei ole asiasta mitään kokemusta eikä yleensä kirjaviisauttakaan. Lapseton ojentaa lasta todennäköisesti juurikin liian ankarasti tai sitten ei yhtään riittävästi ojenna. Koska ei osaa. Koska ei tiedä miten lasten kanssa pitäisi olla. Mies selvästi ei osaa eikä tiedä, ja siksi turvautuu siihen ainoaan, mitä osaa eli miten miesten kesken puhutaan. Lapseton ei pahuuttaan ole huono lasten kanssa vaan siksi että ihan aidosti ei osaa yhtään, ei ole hajuakaan miten pitäisi olla. Monella lapsettomalla ei ole tuttavapiirissä tai lähipiirissä lapsia, joihin olisi tutustunut, esim. itselläni ei ole, kaveritkin lähinnä lapsettomia tai sitten tavataan aina ilman heidän lapsia.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mikä se ongelma oli. Mies ei halua SUN lapsesta vastuuta jne. Muuttakaa yhteen ja sinä ja lapsen isä hoidatte lapsenne kuten tähänkin asti. Miksi miehen pitäisi siihen sekaantua millään tavalla.
Mä voin sanoa kokemuksesta, että tossa nyt ei ole mitään järkeä !
Jos ap:n mies ei tule toimeen ap;n lapsen kanssa yhteenmuuttaminen on ihan sulaa hulluutta !!!!
Ei missään nimessä samaan kämppään, seurustelua voi ehkä jatkaa.
Itse en jatkaisi edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne uusperheet voi toimiakkin. Kahdella tutullani on uusperheet. Toisessa perheessä on naisen entisestä liitosta lapsi ja yhteisiä lapsia ja toisessa vain naisen lapsia. Molemmissa tilanteissa kyllä nää kuviot on tapahtunu silloin kun lapset ovat olleet pieniä (alle kouluikäisiä/ekaluokkalaisia), jolloin ehkä on lapsen myös helpompi hyväksyä uusi aikuinen perheeseen verrattuna vaikka murkkuun. Tietysti päävastuu on omilla vanhemmilla, mutta kyllä mun mielestä molemmissa perheissä miehetkin rakastavat lapsia täysin. Varsinkin tässä perheessä jossa ei ole yhteisiä lapsia niin mies on parempi "isä" lapsille kun monet miehet omillensa. Ehkä tilannetta siinä helpottaa se että lasten omasta isästä ei ole mitään iloa eikä ole aktiivisesti kuvioissa mukana.
No uusperhe voi toimia, jos se lasten toinen oikea vanhempi (eli ex-puoliso) ei ole juurikaan kuvioissa mukana tai on ihan huono isä/äiti. Vähän niin kuin lesken kanssa pystyy kyllä rakentamaan toimivan uusperheen. Ja mitä pienempiä ne lapset on alussa, niin sitä paremmin uusperhe onnistuu.
Kyllä se toimii muillakin.
Me perustimme uusperheen, kun molempien lapset olivat 13-17 v. Ei mitään ongelmia. Vinkit ovat:
- kenenkään elämä ei saa huonontua uusperheen myötä (esim. Samat etuudet, oma huone jne)
-tasapuolinen kohtelu (yhtä paljon viikkorahaa etc)
- kumpikin kasvattaa lapsensa (ei tule sanomista et ole mun äiti)
- molemmat katsovat läpi sormien eikä nipota pikkuasioista
-Mutta sinun uudella puolisolla oli jo lapsia. Ap:n mies on lapseton. Ap:n miehen "etuudet" siis heikkenee ja huononee uusperheen myötä. Ap:n mies menettää lapsettomuuden edut ja hyvät puolet (oma rauha, mahdollisuus tulla ja mennä miten lystää, ei vastuuta, ei melua, ei rahankulua jne). Miten siis tuo tummentamani vinkkisi toimii ap:n tilanteessa?
Mysökään miehen etuudet eivät saa huonontua.
Hänellä tulee olla oma soppi, jonne voi vetäytyä rauhaan, kun haluaa.
Hänellä on sama mahdollisuus tulla ja mennä kuin parisuhteessa kenen tahansa, lapsettoman kanssa. Jos meneminen rajoittuu, johtuu se naisesta, ei lapsesta.
Ei tarvitse kantaa vastuuta lapsesta. Parisuhteesta kyllä.
Rahankulu pitää sopia etukäteen.
Kirjottaako joku tän oikeesti ihan tosissaan ? Kai tää on kevennys ??
Meillä meni näin että eron jälkeen uusi akka muutti lasten isän luo. Olivat tapailleet jo liiton aikana. Lapset suhtautui hyvin välinpitämättömästi ja tuli hirveä konflikti heti muuton jälkeen.Isä uhkasi jälleen kerran katkaista välit ja hylätä lapset. Tuli kuukausien tauko tapaamisiin. Hirveää on lapsia sinne lähettää ja käyvät harvoin. Tulevat ahdistuneina kotiin ja oireilevat monella tavalla esim riitelemällä. Jos isän luona riita niin isä uhkaa että eivät saa tulla enää.
Vierailija kirjoitti:
Hän olis valmis maksaan puolet asumiskuluista.
kun lapsi on ollut kipee ja miehellä vapaata, ei ole kumminkaan tarjoutunut oleen lapsen kanssa kotona. Samoin ei jos mulla on ollut iltatöitä tai menoa ja lapsi olisi ollut yksin kotona, mies on aina lähtenyt omaan kotiinsa kun olisi voinut tarjota olla paikalla. On meillä muuten paljon kun mä olen kotona.
Ap
No eihän se miesystävälle kuulukaan olla sun lapselle lapsenlikkana
Minä en katseli päiväkään tuommoista ukkoa 😡 lentäisi ku leppäkeihäs jos tollasta ehottais 😡😡😡
Sinuna keskittyisin lapseesi.
Näinhän se yh:lla tuppaa olemaan. Käenpojan elättäjä jatkuvasti hakusessa.