Pariskunnan tuloerot ja kulujen jakaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nykyihmisten ajatuksia, avoparikin yhteiskunnan taholta lasketaan perheeksi, ei miksikään kämppiksiksi, siksi puolison tulot vaikuttaa toiseenkin tukia haettaessa. Kyllä siitä viimeistään pitäisi käsittää se, että kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan yhteen, niin silloin muututaan perheyksiköksi, ja molempien tulot menevät käytännössä samaan laariin, ei voi olla perhe niin että eletään erillisiä elämiä eli elintaso on eri.

Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa tämän kanssa perustaa perheen, eli muuttaa yhteen, pitää osata ajatella että siitä lähtien lähes kaikki on yhteistä, myös rahat, jos on jääkaappi yhteinen niin silloin on ruuatkin yhteisiä. Yleensä lapsia opetetaan jakamaan omastaan, mutta sitten kun tuleekin vastaan se elämän rakkaus niin ne lapsuuden opetukset haihtuu päästä. Omalle rakkaimmalle ei haluta jakaa omia tienaamia rahoja. Jos rakkaus ei riitä lompakolle asti, niin ei se riitä sitten missään muussakaan, jos toinen sairastuu vaikka syöpään tai loukkaantuu autokolarissa, niin pulassa ollaan. Yleensä rakastetusta ajatellaan että voisin antaa henkeni hänen puolestaan... mitä rakkautta se on jos ei yhtään palkkatöitä tehdä rakkaan eteen? Ja varsinkin kun ihminen joka tienaa normaali enemmän, harvemmin tekee töitä sen enenpää.

Minä ainakin teen töissä yhtä paljon töitä kuin päällikkökin, ja sillä on varmaan vähintään kaksinkertainen palkka muhun verrattuna, ja päällikkö tekee varmasti enemmän töitä kuin toimitusjohtaja, mutta sillä taas on varmasti aika paljon parempi palkka. Jos minä pääsen joskus päällikön asemaan, eli alan saada parempaa palkkaa kuin nyt, niin kyllä sitten mies saa jäädä pois inhoamastaan työstä, ja minä kannan suuremman vastuun elämisen kuluista.

Se on se itse keksimämme ideologia jota kutsutaan tasa-arvoksi. Joka on johtanut siihen, että perheet muisuttaa enemmän sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin, kuin yksikköä. 

Onko se sitten tasa-arvoa, jos ap ei koskaan pääse samaan asemaan miehensä kanssa ja tämä vaatii maksaa aina enemmän? Itse en tosin usko siihen, että kaikki voitaisiin käytännössä maksaa tasan ja jo nytkin mies maksaa jostain enemmän mistä apkin mahdollisesti hyötyy.

Tasa-arvo pitää olla myös perheessä, ei saa suosia toisia lapsia ja jättää toisia ilman, ei myöskään voi olla niin että yhdellä on paljon korkeampi elintaso perheen sisällä, se ei silloin ole perhe, ja perheen yksikköhän perustuu rakkauteen, ei rahaan. Siksi eletään samassa taloudessa kun halutaan olla perhe, kämppikset on sitten asia erikseen. Aika harvassa onneksi on näitä sukupuolten välistä sotaa käyvät pariskunnat jotka kuvittelee olevansa perhe. Minä en tunne yhtään perhettä jossa olisi muuta kuin yhteiset rahat, molemmilla yleensä omat tulot ja pankkitilit, mutta kaikki rahat menee yheisiin menoihin ja jos jotain jää säästöön, se menee yhteiseen hyvään aikanaan, oli rahat säästössä kenen tilillä hyvänsä.

Mä en kestäisi viikkoakaan tuollaisessa suhteessa, jossa ei saisi olla mitään omaa. Ei omia harrastuksia, ei voisi käydä omien ystäviensä kanssa ikinä missään ilman puolisoa jne. Onneksi mun ei tarvitsekaan. Meillä yhteiset menot maksetaan puoliksi ja sen jälkeen kumpikin voi käyttää loput omat rahansa miten haluaa. 

Joo niinhän tuossa just luki 😂 vitun tampio.

Nimenomaan siinä luki juuri niin. "mutta kaikki rahat menee yheisiin menoihin ja jos jotain jää säästöön, se menee yhteiseen hyvään aikanaan, oli rahat säästössä kenen tilillä hyvänsä."

Joojoo, luki ettei saa mennä kaverin kanssa kahville jne lenkkeillä ilman puolisoa 🤔 vai... Lukiko??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nykyihmisten ajatuksia, avoparikin yhteiskunnan taholta lasketaan perheeksi, ei miksikään kämppiksiksi, siksi puolison tulot vaikuttaa toiseenkin tukia haettaessa. Kyllä siitä viimeistään pitäisi käsittää se, että kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan yhteen, niin silloin muututaan perheyksiköksi, ja molempien tulot menevät käytännössä samaan laariin, ei voi olla perhe niin että eletään erillisiä elämiä eli elintaso on eri.

Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa tämän kanssa perustaa perheen, eli muuttaa yhteen, pitää osata ajatella että siitä lähtien lähes kaikki on yhteistä, myös rahat, jos on jääkaappi yhteinen niin silloin on ruuatkin yhteisiä. Yleensä lapsia opetetaan jakamaan omastaan, mutta sitten kun tuleekin vastaan se elämän rakkaus niin ne lapsuuden opetukset haihtuu päästä. Omalle rakkaimmalle ei haluta jakaa omia tienaamia rahoja. Jos rakkaus ei riitä lompakolle asti, niin ei se riitä sitten missään muussakaan, jos toinen sairastuu vaikka syöpään tai loukkaantuu autokolarissa, niin pulassa ollaan. Yleensä rakastetusta ajatellaan että voisin antaa henkeni hänen puolestaan... mitä rakkautta se on jos ei yhtään palkkatöitä tehdä rakkaan eteen? Ja varsinkin kun ihminen joka tienaa normaali enemmän, harvemmin tekee töitä sen enenpää.

Minä ainakin teen töissä yhtä paljon töitä kuin päällikkökin, ja sillä on varmaan vähintään kaksinkertainen palkka muhun verrattuna, ja päällikkö tekee varmasti enemmän töitä kuin toimitusjohtaja, mutta sillä taas on varmasti aika paljon parempi palkka. Jos minä pääsen joskus päällikön asemaan, eli alan saada parempaa palkkaa kuin nyt, niin kyllä sitten mies saa jäädä pois inhoamastaan työstä, ja minä kannan suuremman vastuun elämisen kuluista.

Se on se itse keksimämme ideologia jota kutsutaan tasa-arvoksi. Joka on johtanut siihen, että perheet muisuttaa enemmän sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin, kuin yksikköä. 

Onko se sitten tasa-arvoa, jos ap ei koskaan pääse samaan asemaan miehensä kanssa ja tämä vaatii maksaa aina enemmän? Itse en tosin usko siihen, että kaikki voitaisiin käytännössä maksaa tasan ja jo nytkin mies maksaa jostain enemmän mistä apkin mahdollisesti hyötyy.

Tasa-arvo pitää olla myös perheessä, ei saa suosia toisia lapsia ja jättää toisia ilman, ei myöskään voi olla niin että yhdellä on paljon korkeampi elintaso perheen sisällä, se ei silloin ole perhe, ja perheen yksikköhän perustuu rakkauteen, ei rahaan. Siksi eletään samassa taloudessa kun halutaan olla perhe, kämppikset on sitten asia erikseen. Aika harvassa onneksi on näitä sukupuolten välistä sotaa käyvät pariskunnat jotka kuvittelee olevansa perhe. Minä en tunne yhtään perhettä jossa olisi muuta kuin yhteiset rahat, molemmilla yleensä omat tulot ja pankkitilit, mutta kaikki rahat menee yheisiin menoihin ja jos jotain jää säästöön, se menee yhteiseen hyvään aikanaan, oli rahat säästössä kenen tilillä hyvänsä.

Mä en kestäisi viikkoakaan tuollaisessa suhteessa, jossa ei saisi olla mitään omaa. Ei omia harrastuksia, ei voisi käydä omien ystäviensä kanssa ikinä missään ilman puolisoa jne. Onneksi mun ei tarvitsekaan. Meillä yhteiset menot maksetaan puoliksi ja sen jälkeen kumpikin voi käyttää loput omat rahansa miten haluaa. 

Joo niinhän tuossa just luki 😂 vitun tampio.

Nimenomaan siinä luki juuri niin. "mutta kaikki rahat menee yheisiin menoihin ja jos jotain jää säästöön, se menee yhteiseen hyvään aikanaan, oli rahat säästössä kenen tilillä hyvänsä."

Joojoo, luki ettei saa mennä kaverin kanssa kahville jne lenkkeillä ilman puolisoa 🤔 vai... Lukiko??

Olet oikeassa, ei lukenut. Mutta mä nyt ajattelin, että omien kavereiden kanssa voisi tehdä jotain muutakin kuin vain ilmaisia asioita. Esim lähteä ravintolaan syömään tai vaikka jollekin pienelle kapunkilomalle. 

No eiköhän tässäkin ole ongelma vain tuo kumppanin itsekkyys. Tajuat sen sitten myöhemmin muista idioottumaisuuksista. ..ttu jos on niin mustis rahoistaan. Niin laita kierrätykseen, ennen kuin oot 40 ja asiat valkenee. Ota elämä käsiisi ja pakene nyt, kun elämä on edessäsi eikä puolivälissä.

Lähde suhteesta, muuta pois yhteisestä asunnosta ainakin.

Minä kun opiskelin, tein töitä samalla. Tuloni olivat näin 900-1000 kuussa. Muuten minulla ei olisi ollut varaa asua puolisoni kanssa. Vuokra oli 400 per nenä, siihen muut asumiskulut (sähkö, vesi, vakuutus) puoliksi. Tismalleen puolet yhteisestä ruokalaskusta + omat herkut ja ruuat. Oman autoni kulut tietysti maksoin.

Alkuun tämä kauppalaskujen jakaminen aiheutti ongelmia, sillä se jatkuva selvittely, mehen tupakat, mun laktoosittomien tuotteiden käyttö ym

Yhteiseloa kesti kaksi vuotta kunnes muutin pois. Nyt, liki kymmenen vuoden kuluttua erosta olemme kyllä ystäviä. Molemmat tahoillaan uusissa suhteissa

Te itarat puolisot jotka ette omastanne halua mitään puolisollenne jakaa: entäpä jos se rakas vaimo

sairastuu vakavasti eikä pysty talouteenne enää rahaa tienaamaan. Heivaatteko hänet pois, hänestähän

tulee lompakkoloinen joka imee rahat tililtänne? Entäpä kun tulee lapsi- täytyykö vaimon ostaa kaikki

lapsen tarvikkeet ym kulut pienestä äitiysrahastaan? Huomaa että jotkut puhuvat täysin eri kieltä

kanssani tässä asiassa.Teidän on mahdotonta ymmärtää mitä on yhteisen arjen ja elämän jakaminen

rakastavassa parisuhteessa joten turha jankata. Olisi mukava kuulla ap:n ajatuksista ja suunnitelmista

nyt? 

Meillä minä käyn töissä ja mies elää todella pienillä tuilla. En itsekään tienaa kauheasti, mutta kuitenkin huomattavasti enemmän kuin mies. Ja todellakin maksan enemmän kuluista ihan mukisematta! Ei tulisi mieleenkään laittaa miestä maksamaan puolia kaikesta ja kärsimään köyhyydestä vain siksi että hänen on vaikea löytää töitä, ja sama linja pitäisi jos hän opiskelisi. Me olemme kuitenkin perhe ja perheessä toisia autetaan ja tuetaan vaikeinakin aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä ei saa rahallista hyötyä -> palstalaiset neuvovat jättämään miehen. 

Sitten itketään kun puhutaan naisista lompakkoloisina kuinka he tienaavat itse omat rahansa, eivätkä loisi. 

Poistonesto

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä käyn töissä ja mies elää todella pienillä tuilla. En itsekään tienaa kauheasti, mutta kuitenkin huomattavasti enemmän kuin mies. Ja todellakin maksan enemmän kuluista ihan mukisematta! Ei tulisi mieleenkään laittaa miestä maksamaan puolia kaikesta ja kärsimään köyhyydestä vain siksi että hänen on vaikea löytää töitä, ja sama linja pitäisi jos hän opiskelisi. Me olemme kuitenkin perhe ja perheessä toisia autetaan ja tuetaan vaikeinakin aikoina.

Meillä oli sama tilanne ja minä olin työtön. Ei tullut mieleenikään, että laittaisin avovaimoni maksamaan kulujani. Jouduin jäämään hänelle vähän velkaa, mutta maksoin takaisin kun pääsin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Te itarat puolisot jotka ette omastanne halua mitään puolisollenne jakaa: entäpä jos se rakas vaimo

sairastuu vakavasti eikä pysty talouteenne enää rahaa tienaamaan. Heivaatteko hänet pois, hänestähän

tulee lompakkoloinen joka imee rahat tililtänne? Entäpä kun tulee lapsi- täytyykö vaimon ostaa kaikki

lapsen tarvikkeet ym kulut pienestä äitiysrahastaan? Huomaa että jotkut puhuvat täysin eri kieltä

kanssani tässä asiassa.Teidän on mahdotonta ymmärtää mitä on yhteisen arjen ja elämän jakaminen

rakastavassa parisuhteessa joten turha jankata. Olisi mukava kuulla ap:n ajatuksista ja suunnitelmista

nyt? 

Sairasloma-ajalta saa ensin palkkaa ja sen jälkeen sairaspäivärahaa. Jos sairaus pitkittyy ja vie työkyvyn, myös silloin saa päivärahoja. Ja silloin on myös mietittävä, onko varaa enää asua nykyisessä asunnossa vai olisiko muutettava pienempään ja edullisempaan. Myös äitiyspäiväraha on tulosidonnainen ja kun otetaan verotuksen muutos mukaan, mulla tulot pienenivät vain muutaman satasen jäädessäni äitiyslomalle. Meillä raskaus oli ihan suunniteltu ja sitä varten olin myös säästänyt rahaa, jolla kompensoin tuon parin satasen. Tein myös äitiyslomalla jonkin verran keikkatöitä. Hoitovapaalla olin siihen asti, kun lapsi oli 1,5 v ja laitoin siksi aikaa asuntolainani vain koroille. En siis maksanut lainanlyhennystä ennenkuin palasin töihin. 

Meillä yhteiset menot (asuminen, ruoka, sähkö, kodin sisustus yms) - joihin lasketaan siis mukaan myös lapsista aiheutuvat kulut - maksetaan puoliksi. Vaikka meillä onkin omat rahat. Emme siis laske jokaista vaippaa tai jugurttipurkkia, kumpi sen on maksanut. Mutta omat menonsa (autot, harrastukset, vaatteet, kampaaja/parturikäynnit yms) kumpikin maksaa itse. 

Tämä tilanne on paljastanut miehesi mulkvistiuden. Asu missä asut, mutta eroa nyt helkatissa ainakin tuosta mulkusta.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2898639/luen-varmaan-liikaa-tata-palstaa…

Mies arvostaa rahojaan enemmän kui sinua. Kehtaa vielä piikitellä esim. annettujen lahjojen arvosta - ihan kuin kallis lahja olisi aina parempi! Sain itse viimeksi kumppanilta (joka työttömänä ja rahat tiukalla) vitosen lahjan joka oli sydämellä valittu ja tosi passeli mulle. Olin sulaa vahaa :)

Lähde. Mies ei arvosta sinua eikä halua sinun parastasi.

Olen opiskelija ja en ole missään vaiheessa saanut asumistukea poikaystävän tulojen vuoksi. Ottaa kyllä päähän, kun silti maksetaan kaikki puoliksi. Kyllä poikaystävä lainaa, jos rahat loppuu, mutta joudun maksamaan seuraavasta rahasta velat. Välillä mietin, että olisiko helpompaa asua erikseen niin jäisi rahaa edes joskus elämiseen. Tällä hetkellä kaikkien laskujen jälkeen käteen jää alle 70 euroa. Tuolla rahalla pitäisi ostaa kuukauden ruuat ja hygieniatarvikkeet jne. 

Vierailija kirjoitti:

Miehestä ei saa rahallista hyötyä -> palstalaiset neuvovat jättämään miehen. 

Sitten itketään kun puhutaan naisista lompakkoloisina kuinka he tienaavat itse omat rahansa, eivätkä loisi. 

Ne neuvot jättää mies ovat vain siitä syystä, että aloittajalla ei ole varaa asua hyvätuloisen miehen kanssa yhdessä. Opiskelija-asunnossa asuminen tulee halvemmaksi, kun siihen saa asumistukea, minkä aloittaja menettää nyt miehen tulojen vuoksi. Jos mies olisi myös tuloton opiskelija, mitään ongelmaa ei edes olisi.

Mä opiskelija, mies töissä surkealla palkalla, mutta silti mies maksaa meidän vuokran ja isommat hankinnat omasta tahdostaan. Jos juttu olisi toisin päin, tietysti auttaisin miestä taloudellisesti (hetken aikaa näin olikin). Sun ukkos on pihi paska, muuta pois ja eroa.

Meillä mies nettoaa 4000e ja maksaa kaiken asumisen yms. Itse saan 400e jolla maksan ruuan ja lastenvaatteet. Omaa rahaa ei jää ollenkaan enkä kehtaakaan pyytää mieheltä rahaa omiin juttuihin.

Mä en ymmärrä tuollaista pennien ja senttien halkomista. Meillä on miehen kanssa omat rahat mutta yhteinen talous. Meillä on ollut aikoja, jlloin toinen on ollut huonossa tienestissä ja paremmin tienaava on silloin hoitanut asumiskuluja ym.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi ja yhteen hiileen puhaltamiseksi. Itsekkyys ei luo hyvää pohjaa toimivalle parisuhteelle. Perheessä pitää olla yksi elintaso eikä erillisiä.

Meillä ne omat rahat tarkoittaa omia palkkatilejä ja vuoroviikkoja kauppareissulla mutta mutta olennainen kysymys välillämme on: tarttetko rahaa, pärjäätkö, hoidanko minä?

Eikä velkakirjaan tule merkintää.

Tietenkin muutat pois. Miehesi näkee sinut kuluna eikä puolisona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin 

itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan

avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat

vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä

tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös 

taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.

Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.

Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole  mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.

Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.

Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.

Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.

Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.

Ei niille rahoille vastinetta kotitöinä haluta vaan se pienempituloinen haluaa silkasta rakkaudesta tehdä kaikki kotityöt! Se on hänen täysi panostuksensa perheen elatukseen ihan samalla tavalla kuin toinen antaa rahansa.

Vai oikeastiko perheessä toiselle kuuluu rahoitus ja kotityöt, toiselle nautintaoikeus?

Ainakin omalle miehelleni tuntuu olevan ideaali tilanne se, että minä teen kaikki kotityöt ja hoidan lemmikit nyt työttömänä ja hänen itsensä ei tarvitse pistää tikkua ristiin. Saan onneksi ansiosidonnaista, mutta miehelle jää käteen yli kolme kertaa se mitä itselle. Ei vissiin tarvitse sanoa, että elintasot ovat eri maailmoista?

Toisaalta tilanne oli ihan sama silloinkin, kun minulla oli vielä terveys ja työpaikka. Täyden työpäivän päälle minun tuli yksin pyörittää kotia ja lisäksi tehdä molemmille eväät töihin jokaiselle päivälle, vaikka tienasinkin ihan kohtuullisesti. Ei minulla ollut silloinkaan varaa ulkomaanmatkoihin, mutta mies reissasi perheensä kanssa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehestä ei saa rahallista hyötyä -> palstalaiset neuvovat jättämään miehen. 

Sitten itketään kun puhutaan naisista lompakkoloisina kuinka he tienaavat itse omat rahansa, eivätkä loisi. 

Ne neuvot jättää mies ovat vain siitä syystä, että aloittajalla ei ole varaa asua hyvätuloisen miehen kanssa yhdessä. Opiskelija-asunnossa asuminen tulee halvemmaksi, kun siihen saa asumistukea, minkä aloittaja menettää nyt miehen tulojen vuoksi. Jos mies olisi myös tuloton opiskelija, mitään ongelmaa ei edes olisi.

No eihän ole. Luitko lainkaan kommentteja? Käsketään jättämään mulkku mies.