Lue keskustelun säännöt.
Nyt neuvoja, miten pärjään ahdistavassa pikkukaupungissa?
11.06.2017 |
Kotikaupungista ei töitä löytynyt, joten nyt oli pakko muuttaa töiden perässä pieneen kaupunkiin. Olen asunut täällä nyt pari kuukautta ja A-H-D-I-S-T-A-A. Olen yrittänyt tutustua kaupunkiin ja ihmisiin faceryhmien kautta ja osallistumalla paikallisiin tapahtumiin, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä kamalammalta vaikuttaa ajatus elää pysyvästi näiden ihmisten keskuudessa.
Ahdasmielisyys, pahan puhuminen selän takana, kaikkea ja kaikkia vihataan, kaikkea kytätään, kaikesta valitetaan. Osa ihmisistä on suorastaan ilkeitä ja niin negatiivisia, että tuntuu kuin se tarttuisi minuunkin jos olen kauan henkilön seurassa.Toinen ihminen on aina uhka eikä ikinä mahdollisuus. Tähän päälle vielä palveluiden puuttuminen, puuttuva julkinen liikenne, ei ole mitään tapahtumia tai hyviä kahviloita ja ravintoloita ja pitkä matka sivistykseen.
Huoh, nyt kertokaa kaikki vinkkinne:miten olette sopeutuneet pieniin kaupunkeihin? Miten täällä kuuluu olla, jotta voisi elää?
Kommentit (50)
Mun tuttu on kotoisin tuolta Kajaanista. Asuu nyt 9000 asukkaan kunnassa lähellä isoa kasvukeskusta ja sanoo, että sielläkin on helpompi hengittää mitä Kainuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asununut pääosan elämästäni lapsuutta lukuunottamatta pääkaupunkiseudulla. Olen haaveillut aina maaseudulla asumisesta ja tavallaan välietappina muutin töiden perässä pienempään kaupunkiin. Ei taivas tätä meininkiä, ihmiset on sulkeutuneita ja kyräileviä. Olen sellainen, joka tykkää jutella kaupan kassojenkin kanssa, mutta täällä juuri kukaan ei vastaa :( Mua katsotaan kuin jotain vieraalta planeetalta pudonnutta. Luulin oikeasti, että ihmiset ovat leppoisampia pienemmissä kaupungeissa, mutta erehdyin. Otan osaa ap. Lähden täältä takaisin varmaan parin vuoden sisään ja jätän ne maaseutuhaaveet sikseen.
Muutapa Savoon tai Pohjois-Karjalaan, niin jo alkavat kaupan kassatkin puhua ja kertovat puolisollekin sinun käyneen kaupassa ja ventovieraat saattavat ihmetellä autoasi tai esimerkiksi pituuttasi.
Aina sitä jaksetaan haukkua Helsinkiä, mutta tosiasia on, että se on Suomessa ainoa kaupunki, jossa ei mitkään pienet klikit ja ennalta määrätyt ahdasmieliset normistot hallitse ihmisten elämää. No ehkä Tampere ja Turku saattaa olla tällaisia myös.
Muuta siis pois, ei tule nimittäin helpottamaan.
Ei kahdessa kuukaudessa kukaan superihminenkään ehdi sopeutua ja saada hyviä kontakteja. Anna asialle aikaa.
Itse viihdyn pikkukaupungissa oikein hyvin. Enkä ole ikinä nähnyt sitä kyräilyä ja kyttäämistä, mistä täälläkin syytetään. Varsin usein tulee mieleen, että nuo negatiiviset ilmiöt ovat vain ihmisen omassa päässään eivätkä välttämättä niin kovin todellisia.
Tietysti tässä maassakin on erilaisia ihmisiä eri alueilla. On hämäläisiä, savolaisia, karjalaisia, pohjalaisia, jne. Mutta erilaisten ihmisten kanssa oppii kyllä tulemaan toimeen, jos on yhtään sopeutuva luonne. Enemmän minulle ainakin merkitsee se, että löytää mieleistä tekemistä. Ei pikkupaikkakunnalla se mieleinen harrastus ole tarjolla takapihalla. Mutta sen vuoksi voi ajaa vaikka kunnan rajan ylikin, ettei tarvitse kotona mököttää, kun ei muka ole mahdollista harrastaa. Ja sieltä harrastuksen parista löytyy niitä samanhenkisiä ihmisiäkin sitten helpommin.
Ja entä työyhteisö sitten? Luulisi siellä olevan saman alan ihmisissä sellaisia, joiden kanssa tulee juttuun. Kun löytyy pari samanhenkistä ihmistä, niin se lisää viihtyvyyttä jo kovasti.
Tsemppiä! Älä asennoidu negatiivisesti. Vaan mieti mikä on ongelma ja ratkaise se!
Pikkupaikkakunnan hyvä puoli on asumisen halpuus ja se, ettei rahaa mene, kun ei ole shoppailu- ja ravintolatarjontaa.
Säästä siis rahasi ja reissaa tasaisin väliajoin kauas pois arkiympyröistäsi.
Koeta nauttia luonnosta, tsekkaa harrastustarjonta, tee kodistasi viihtyisä... ja muista, että sieltä pääsee lopulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Aika iso haarukka sinulla tuossa. Suomessa on vain parikymmentä kuntaa (noin kolmesta sadasta), joissa on enemmän kuin 50 000 henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnan hyvä puoli on asumisen halpuus ja se, ettei rahaa mene, kun ei ole shoppailu- ja ravintolatarjontaa.
Säästä siis rahasi ja reissaa tasaisin väliajoin kauas pois arkiympyröistäsi.
Koeta nauttia luonnosta, tsekkaa harrastustarjonta, tee kodistasi viihtyisä... ja muista, että sieltä pääsee lopulta pois.
Ei välttämättä ole halpaa: tämä on harhaluulo. Esim. pätkätyöläiselle - asuntona saattaa olla ainoastaan tarjolla ylisuuri 3 h + k, ja vaikka neliövuokra on pieni, niin isosta kämpästä tulee iso vuokra. Auto on pakko olla - se vie todella paljon rahaa; näissä pikkupaikkakunnissa ei ole mitään julkista liikennettä, ei lähelle eikä kauas.
Halpuus on harha. Esim. JKL keskusta asuu ja elää edullisemmin - ja julkisen liikenteen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hämmentää tämä pikkukaupungin ahdistavuus, en ole varma tunnistanko sitä vai en. Olen syntynyt ja edelleen asun 10 000 asukkaan maaseutukaupungissa. En silti tosiaankaan "tunne kaikkia", vaikka niin usein kummallisesti oletetaan. Tunnen oman lähipiirini. Kaupassa käydessä saatan etäältä tunnistaa jonkun vanhan opettajan, koulukaverin, tämän vanhemmat tai äitini työkaverin. Se siitä. En tiedä muiden asioita eikä kiinnosta, vieraita ihmisiä ovat. En ole tekemisissä esimerkiksi naapureiden kanssa.
Asun nyt taajaman ulkopuolella ja mikä mua tässä ahdistaa on se, että täällä on niin oman itsensä varassa. Eristäytyn helposti kotiini ja inhoan sitä, että tarvitsen auton, muuten en pääse minnekään. Välillä ajan keskustaan ja kuljen sitten kävellen ympäriinsä, siitä tulee kevyempi olo. Aiemmin asuin tuolla kaupungin alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Tämä osuu kyllä juuri tuohon kokohaarukkaan, eikä olla edes ylärajoilla. Täälläkin tosiaan jokainen ainakin kokee tuntevansa jokaisen mutta ei heitä kyllä kadulla tervehditä. :D
ap
No etkö voi nyt sanoa sitä kaupunkia?
En aio kertoa! Se nyt enää puuttuisi että kohta paikalliset on pihallani tulet ja heinähangot tanassa vaatimassa selitystä miksi puhun pahaa heidän pitäjästään. Sori, ymmärrän kyllä että kiinnostaa.
ap
Terveisiä sinne Kajaaniin
Eikö niiden ihmisten kanssa voi vaan mennä juttelemaan? Eivätkö ne siis jatka juttelua, jos sen aloittaa? Mitä jos kutsuu sellaisen kotiin kylään kahville, eikö ne tule? Miten toi kuvio oikein toimii, mikseivät ne halua tutustua uusiin ihmisiin?
T. En ole asunut pikkukaupungissa ja ihmetyttää