Lue keskustelun säännöt.
Nyt neuvoja, miten pärjään ahdistavassa pikkukaupungissa?
11.06.2017 |
Kotikaupungista ei töitä löytynyt, joten nyt oli pakko muuttaa töiden perässä pieneen kaupunkiin. Olen asunut täällä nyt pari kuukautta ja A-H-D-I-S-T-A-A. Olen yrittänyt tutustua kaupunkiin ja ihmisiin faceryhmien kautta ja osallistumalla paikallisiin tapahtumiin, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä kamalammalta vaikuttaa ajatus elää pysyvästi näiden ihmisten keskuudessa.
Ahdasmielisyys, pahan puhuminen selän takana, kaikkea ja kaikkia vihataan, kaikkea kytätään, kaikesta valitetaan. Osa ihmisistä on suorastaan ilkeitä ja niin negatiivisia, että tuntuu kuin se tarttuisi minuunkin jos olen kauan henkilön seurassa.Toinen ihminen on aina uhka eikä ikinä mahdollisuus. Tähän päälle vielä palveluiden puuttuminen, puuttuva julkinen liikenne, ei ole mitään tapahtumia tai hyviä kahviloita ja ravintoloita ja pitkä matka sivistykseen.
Huoh, nyt kertokaa kaikki vinkkinne:miten olette sopeutuneet pieniin kaupunkeihin? Miten täällä kuuluu olla, jotta voisi elää?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuopio on ahdistava paikka. Voimia sinulle!
Kuopio on kepulainen paikka. Se selittää paljon. Porukka asuu kaupungissa, mutta äänestää itseään vastaan äänestämällä kunnallisvaaleissa kepulit suurimmaksi puolueeksi.
Ei pidä paikkaansa, siellä on paljon perussuomalaisia - tosi paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että ap on etukäteen päättänyt, millaisia ihmisiä pikkupaikkakunnalla asuu, ja tulkitsee nyt kaikkea kokemaansa sen kautta. Ei Suomessa sellaista paikkakuntaa olekaan, jolla enemmistö ihmisistä olisi noin negatiivisia kuin mitä ap kuvaa. Yksittäisiä ikäviä tyyppejä on toki joka paikassa. Ap, muuta asennettasi ja lähde mukaan.
Sille ei taas voi oikein mitään, että pienen paikkakunnan palvelut ja vapaa-ajanviettomahdollusuudet ovat selvästi suppeampia kuin ison kaupungin.
Alajärvi? Onnea - H-a suku on sieltä. Ja kuvastaa ihan täysin paikkakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Tämä osuu kyllä juuri tuohon kokohaarukkaan, eikä olla edes ylärajoilla. Täälläkin tosiaan jokainen ainakin kokee tuntevansa jokaisen mutta ei heitä kyllä kadulla tervehditä. :D
ap
No etkö voi nyt sanoa sitä kaupunkia?
Ei voi sanoa - koska ko. kaupungin asujat keksii kuka Ap on. Siellä on luultavasti tasan 4 pääkaupuinkiseutulaista pätkähommissa, näistä 2 naista ja 2 miestä. Ei ole kova homma keksiä kuka on.
Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet paikkakunnat TODELLAKIN ahdistaa. Olen sellaisesta lähtöisin. Nykyään pidän huolen siitä, että asuinkaupunki on (minulle) tarpeeksi iso. Onneksi olen saanut opiskelu- ja työpaikat kohtalaisen suurista kaupungeista. Ei vaan jaksa sitä pienten paikkakuntien meininkiä. Mitä isompi kaupunki, sen vapaammin voin hengittää.
Hämeenlinnassa asuminen on tuollaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, ap kyselee, miten pikkukaupugissa selviää hengissä ahdistumatta. Mitä tekee AV! Rupeaa arvuuttelemaan, missä kaupungissa ap asuu!
Oma ratkaisuni on ollut elää ihan omaa sisäänkääntynyttä elämääni. Minulla on kourallinen tuttavia ja pari ystävää ja ne riittävät minulle. Toisinaan leikin turistia kotikaupugissani, ja se on kovin helppoa. Enhän tunne täältä juuri ketään. Minulle on samantekevää, vaikka minut tunnettaisiinkin. Vielä vähemmän kiinnostaa, mitä minusta puhutaan. En tosiaankaan yritä väkisin tyrkyttää seuraani kenellekään. Olen sitä joskus nuorempana tehnyt yhdessä toisessa pikkukaupungissa, eikä siitä tullut mitään. Nyt olen ihan onnellinen, kun elän omaa elämääni. Jos joku tykkää tutustua, se on ok. Itse en viitsi enää vaivautua olemaan aktiivinen osapuoli. Ja täältä pääsee poiskin - käymään tai ihan asumaan. Sen kun muistaa, on helppo hengittää. :)
Mistäs onnen tyyssijasta sä olet noin kamalaan paikkaan muuttanut? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asununut pääosan elämästäni lapsuutta lukuunottamatta pääkaupunkiseudulla. Olen haaveillut aina maaseudulla asumisesta ja tavallaan välietappina muutin töiden perässä pienempään kaupunkiin. Ei taivas tätä meininkiä, ihmiset on sulkeutuneita ja kyräileviä. Olen sellainen, joka tykkää jutella kaupan kassojenkin kanssa, mutta täällä juuri kukaan ei vastaa :( Mua katsotaan kuin jotain vieraalta planeetalta pudonnutta. Luulin oikeasti, että ihmiset ovat leppoisampia pienemmissä kaupungeissa, mutta erehdyin. Otan osaa ap. Lähden täältä takaisin varmaan parin vuoden sisään ja jätän ne maaseutuhaaveet sikseen.
Mikäli muutit Poriin, niin tuu kiltti pois sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotoisin pikkukaupungista, opiskeluaikaa lukuun ottamatta aina asunut sellaisessa. En kuitenkaan kotikaupungissani. Eläminen on helppoa: en juuri noteeraa paikallisia omassa elämässäni. Ystäväpiirini on laajalle levinnyttä, viihdyn heidän luonaan ajoittain vieraillen, he käyvät vastavuoroisesti meillä. En juuri välitä, mitä naapurini tekevät, en bondaa työkavereideni kanssa. Se hyvä puoli täällä asumisessa on, että saatoimme ostaa edullisesti ison talon. Tilaa ja yksityisyyttä piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Oma alani on vähän sellainen, että isoon kaupunkiin töihin päästäkseen on kerättävä ensin kannuksia pikkupaikkakunnilla. Näin tein, ja oli kyllä ihan vihoviimeistä hommaa asua jumalan hylkäämissä pikkupitäjissä, yhteensä kolmessa erissä aina pienemmästä vähän suurempaan siirtyen. Aivan mitättömän pieniä muutoksia jahkailtiin kymmenkunta vuotta (siis tasoa leikkipuisto torin reunalle vaiko ei?), itkettiin 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja kun siinä kylänpahasessa sitten joskus jotakin tapahtui, niin sekin oli niin tuhannella tavalla väärin toteutettu, huonosti tiedotettu, liikennejärjestelyissä muutoksia, kallista ja kova meteli.
Mutta kyllähän sen oikeasti ymmärtää, kun miettii mikä on jonkun pikkukaupungin asukasprofiili. Jokainen kynnelle kykenevä muuttaa sieltä +/- 20-vuotiaana pois, pieni osa palaa takaisin koulutettuna ja se koko ikänsä kylänpahasessa asunut väestönosa keskittyi lähinnä ryyppäämiseen, narkkaamiseen, sikiämiseen, pilluralliin ja työttömyydestään kitisemiseen.
Ai, asutko/asuitko sinäkin Kajaanissa? :D Terveisin 15.
(Oikeasti, pyörittelin päätäni tässä hiljattain, kun ennen kunnallisvaaleja kaikki valittavat miten huonosti kaupungin asioita hoidetaan - ja sitten kaikki äänestävät uudestaan valtuustoon tismalleen samat tyypit...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Tämä osuu kyllä juuri tuohon kokohaarukkaan, eikä olla edes ylärajoilla. Täälläkin tosiaan jokainen ainakin kokee tuntevansa jokaisen mutta ei heitä kyllä kadulla tervehditä. :D
ap
No etkö voi nyt sanoa sitä kaupunkia?
En aio kertoa! Se nyt enää puuttuisi että kohta paikalliset on pihallani tulet ja heinähangot tanassa vaatimassa selitystä miksi puhun pahaa heidän pitäjästään. Sori, ymmärrän kyllä että kiinnostaa.
ap
Apua, et voi muuttaa yksin koko pikkukaupunkimaista elämäntapaa. Se on periaatteessa samanlainen koko (läntisessä) maailmassa. Muuta itsesi sopivaksi pieniin ympyröihin tai muuta pois. Jos elät vanhaksi, muutut pikkukaupunkilaismentaliteetin kantajaksi joka tapauksessa, kun elinpiirisi supistuu.
Olen itse pikkupaikkakunnalta kotoisin, mutta silti ahdistaa vuosia isommalla paikkakunnalla asumisen jälkeen olla pätkätöissä 4000-7000 asukkaan paikkakunnalla. Ihan jokaikinen tietää, että olet uusi. Ne tietää miksi tulit paikkaunnalle ja jos ei tiedä, ne pysäyttää ja kysyy. Ne seuraa. Ne puhuu. Silmätikku.
Itse suht pienessä kylässä kasvaneena pidän ihmisiä jotka kuvittelevat että heistä tiedetään ihan kaikki, täysin vainoharhaisina.
Vai johtuuko se vain asenteesta? Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut muiden tekemiset ja oletan ettei muitakaan kiinnosta omani.
Kuulostaa Kokkolalta.