Kun mies ei ole valmis..

Mä dumppaisin kyllä tommosen hosujan alta aikayksikön. Olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.

En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.

Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.

Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.

Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.

Ap

Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.

Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.

Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.

Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.

Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!

Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.

Olen edelleen samaa mieltä, ei ymmärrä edes alkeita! Enkä tätä mars/venus tekelettäkään kovin korkealle noteeraa! Vai että kosi puoli tuntia siitä, kun ilmoitit lähtöaikeistasi! Hyväksyitkö kosinnan? Jos kosinnan hyväksyit, kiristit sen toiselta! Tuossa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä! Jos minulle olisit tehnyt saman, olisin todennut sinulle, sinne vain sitten.

Tuollaisen minä minä minä minä-miehen ei ole pelkoa joutua koskaan rakastavaan parisuhteeseen. Vai ettei ole naisella oikeus mihinkään omiin toiveisiin elämänsä suhteen eikä myöskään oikeutra eroata sinusta, jollei se ole sinunkin oma tahtosi.

Et ole tasaveroista kunnipitusta sisältävää ihmissuhdetta nähnytkään. Muiden hyväksikäyttösi loppuu kyllä aina aikanaan, kun heille valkenee, että heillä on omakin tahto ja mahdollisuus elää, kuten itse haluavat.

Tasavertaiseen parisuhteeseen kuuluu nimen omaan toisen rakastamien juuri sellaisena kuin hän on! Toiselta voi pyytää mitä vain, mutta ei vaatia yhtään mitään! Parisuhde ei voi perustua millekään vaatimuksille! Molemmat ovat vastuussa itse itsestään, omista haluistaan, ja vain omista tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään. Pakkoa ei saa olla mihinkään, ja jollei elämä maistu, voi tehdä jotain muuta! Ei hyväksikäyttöä, vaan nimen omaan vapaus! Sinun kirjoittamastasi oikein haisee se pakko, mikä miehelläsi sinun suhteen on! Tämä ei ole toisen rakastamista sellaisena kuin hän on, vaan toisen käyttämistä omiin haluihin. Siksi ehkäpä suhde pitäisi aloittaa vieläkin hitaammin! Tutustua toiseen oikein kunnolla ennen yhteiselämän aloittamista! Tarkoitan tässä kaikkea yhteiselämää, myös seks*ä. Pitkä seks*tön seurustelu on ainoa keino selvittää, että mikä toinen ihminen oikeasti on. Jos tässä vaiheessa ollaan jo ihan eri laduilla, lienee sanomattakin selvää että ei kannata edetä pidemmälle. Sitä kun muutetaan yhteen ja samaan sänkyyn tuntematta toista kunnolla, siitähän ne vaatimuksetkin sitten saavat alkunsa. Halutaan asioita, joihin ei alun perinkään ole edellytyksiä. Katkeroidutaan ja raivotaan, kun sinä et sitä, niinpä niin. Epäilen että olet oman suhteesi tuon kaltaisella kaavalla aloittanut. Eipä siinä muuta, kuin että lusikoi se soppa, minkä olet "minuutissa" keittänytkin. Se on oma vikasi, jos perunat ovat vähän kovia.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.

En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.

Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.

Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.

Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.

Ap

Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.

Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.

Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.

Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.

Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!

Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.

Olen edelleen samaa mieltä, ei ymmärrä edes alkeita! Enkä tätä mars/venus tekelettäkään kovin korkealle noteeraa! Vai että kosi puoli tuntia siitä, kun ilmoitit lähtöaikeistasi! Hyväksyitkö kosinnan? Jos kosinnan hyväksyit, kiristit sen toiselta! Tuossa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä! Jos minulle olisit tehnyt saman, olisin todennut sinulle, sinne vain sitten.

Tuollaisen minä minä minä minä-miehen ei ole pelkoa joutua koskaan rakastavaan parisuhteeseen. Vai ettei ole naisella oikeus mihinkään omiin toiveisiin elämänsä suhteen eikä myöskään oikeutra eroata sinusta, jollei se ole sinunkin oma tahtosi.

Et ole tasaveroista kunnipitusta sisältävää ihmissuhdetta nähnytkään. Muiden hyväksikäyttösi loppuu kyllä aina aikanaan, kun heille valkenee, että heillä on omakin tahto ja mahdollisuus elää, kuten itse haluavat.

Tasavertaiseen parisuhteeseen kuuluu nimen omaan toisen rakastamien juuri sellaisena kuin hän on! Toiselta voi pyytää mitä vain, mutta ei vaatia yhtään mitään! Parisuhde ei voi perustua millekään vaatimuksille! Molemmat ovat vastuussa itse itsestään, omista haluistaan, ja vain omista tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään. Pakkoa ei saa olla mihinkään, ja jollei elämä maistu, voi tehdä jotain muuta! Ei hyväksikäyttöä, vaan nimen omaan vapaus! Sinun kirjoittamastasi oikein haisee se pakko, mikä miehelläsi sinun suhteen on! Tämä ei ole toisen rakastamista sellaisena kuin hän on, vaan toisen käyttämistä omiin haluihin. Siksi ehkäpä suhde pitäisi aloittaa vieläkin hitaammin! Tutustua toiseen oikein kunnolla ennen yhteiselämän aloittamista! Tarkoitan tässä kaikkea yhteiselämää, myös seks*ä. Pitkä seks*tön seurustelu on ainoa keino selvittää, että mikä toinen ihminen oikeasti on. Jos tässä vaiheessa ollaan jo ihan eri laduilla, lienee sanomattakin selvää että ei kannata edetä pidemmälle. Sitä kun muutetaan yhteen ja samaan sänkyyn tuntematta toista kunnolla, siitähän ne vaatimuksetkin sitten saavat alkunsa. Halutaan asioita, joihin ei alun perinkään ole edellytyksiä. Katkeroidutaan ja raivotaan, kun sinä et sitä, niinpä niin. Epäilen että olet oman suhteesi tuon kaltaisella kaavalla aloittanut. Eipä siinä muuta, kuin että lusikoi se soppa, minkä olet "minuutissa" keittänytkin. Se on oma vikasi, jos perunat ovat vähän kovia.

Lääkkeet.

Ap:lle - älä laita elämääsi tauolle tuollaisen miehen takia vaan mieti ja tee ratkaisut sen pohjalta, mikä sinulle on elämässä tärkeää. Muuten katkeroidut.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!

Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.

Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.

Ap

Missä työssä ei saa harjoittaa sijoittamista? Sisäpiiritietoja ei saa käyttää hyväkseen, mutta ei asuntosijoittamista ole missään kielletty. Miksi et siis osta sijoitusasuntoa? Tai metsää?

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.

En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.

Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.

Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.

Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.

Ap

Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.

Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.

Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.

Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.

Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!

Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.

Olen edelleen samaa mieltä, ei ymmärrä edes alkeita! Enkä tätä mars/venus tekelettäkään kovin korkealle noteeraa! Vai että kosi puoli tuntia siitä, kun ilmoitit lähtöaikeistasi! Hyväksyitkö kosinnan? Jos kosinnan hyväksyit, kiristit sen toiselta! Tuossa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä! Jos minulle olisit tehnyt saman, olisin todennut sinulle, sinne vain sitten.

Tuollaisen minä minä minä minä-miehen ei ole pelkoa joutua koskaan rakastavaan parisuhteeseen. Vai ettei ole naisella oikeus mihinkään omiin toiveisiin elämänsä suhteen eikä myöskään oikeutra eroata sinusta, jollei se ole sinunkin oma tahtosi.

Et ole tasaveroista kunnipitusta sisältävää ihmissuhdetta nähnytkään. Muiden hyväksikäyttösi loppuu kyllä aina aikanaan, kun heille valkenee, että heillä on omakin tahto ja mahdollisuus elää, kuten itse haluavat.

Tasavertaiseen parisuhteeseen kuuluu nimen omaan toisen rakastamien juuri sellaisena kuin hän on! Toiselta voi pyytää mitä vain, mutta ei vaatia yhtään mitään! Parisuhde ei voi perustua millekään vaatimuksille! Molemmat ovat vastuussa itse itsestään, omista haluistaan, ja vain omista tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään. Pakkoa ei saa olla mihinkään, ja jollei elämä maistu, voi tehdä jotain muuta! Ei hyväksikäyttöä, vaan nimen omaan vapaus! Sinun kirjoittamastasi oikein haisee se pakko, mikä miehelläsi sinun suhteen on! Tämä ei ole toisen rakastamista sellaisena kuin hän on, vaan toisen käyttämistä omiin haluihin. Siksi ehkäpä suhde pitäisi aloittaa vieläkin hitaammin! Tutustua toiseen oikein kunnolla ennen yhteiselämän aloittamista! Tarkoitan tässä kaikkea yhteiselämää, myös seks*ä. Pitkä seks*tön seurustelu on ainoa keino selvittää, että mikä toinen ihminen oikeasti on. Jos tässä vaiheessa ollaan jo ihan eri laduilla, lienee sanomattakin selvää että ei kannata edetä pidemmälle. Sitä kun muutetaan yhteen ja samaan sänkyyn tuntematta toista kunnolla, siitähän ne vaatimuksetkin sitten saavat alkunsa. Halutaan asioita, joihin ei alun perinkään ole edellytyksiä. Katkeroidutaan ja raivotaan, kun sinä et sitä, niinpä niin. Epäilen että olet oman suhteesi tuon kaltaisella kaavalla aloittanut. Eipä siinä muuta, kuin että lusikoi se soppa, minkä olet "minuutissa" keittänytkin. Se on oma vikasi, jos perunat ovat vähän kovia.

Mitä ihmettä mesoat?

Tiedoksesi että seurustelimme 4 kk ilman seksiä ja asuimme 3 vuotta avoliitossa ennen kuin otin esiin mahdollisen muuton erilleen ja mies kosi. Olimme lähes neljäkymmentävuotiaita. Nykyään avioliitossa onnellisina.

Ikävää että sinä et ole näköjään saanut toteutettua toiveitasi ja olet katkeroitunut. Suosuttelen ehdottomasti kaikille sitä, että miettii omia tarpeitaan eikä uhraa unelmiaan. Toive naimisiinmenosts ei ole yhtään vähemmän oikea verrattuna toiveeseen elää naimattomana, joten omituista muoden haukkumista ja syyllistämistä sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on miehelle hyvä. On vakiohoito, luottohenkilö, yhteisiä juttuja ja muuta sellaista, mitä useimmat ihmiset tarvitsevat. Lisäksi on vapaus, jotta voi hypätä uuteen suhteeseen, kun se "todella oikea" tulee vastaan. Ihannetilanne, saa rusinat pullasta.

Kysehän on yksinkertaisesti sitoutumisen välttämisestä. Mies ei halua joutua "maalatuksi nurkkaan". Varmasti tykkää ap:stä ihan oikeasti, mutta haluaa pitää optionsa vapaana jos/kun löytää "paremman". Monessa tilanteessa tämä "parempi" on yhtä kuin näyttävämmän näköinen, jota on kiva esitellä kavereille.

Mistä moiset mielipiteet? No, olen mies, tuollaista olen nähnyt paljon ympärilläni ja noin olen toiminut itsekin. Niin, nyt olen kuitenkin naimisissa sen alkuperäisen kanssa, ne "paremmat" kävelivät vastaan paljon myöhemmin, ei enää kiinnostanut sekoilla.

Tätä mäkin epäilen ap:n miehen kohdalla, koska itsekin toimin samalla tavalla. En ikinä halua parisuhdetta, joten siksi roikotan miehiä toisensa perään löysässä hirressä, koska en halua sitoutua, mutta haluan yhteistä tekemistä ja läheisyyttä toisen kanssa aina silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Ei ole niin, mutta ne ovat konkreettisia käytännön asioita, jotka kertovat sitoutumisesta yhteiseen elämään. Sanoa voi mitä tahansa, yhteinen tulevaisuus ja blaablaa, mutta nimmari asuntolainapaperissa vaatii toimintaa.

Jos olisin AP niin ostaisin haluamani asunnon ja muuttaisin sinne ilman miestä. Miehelle sanoisin, että voi muuttaa luokseni sitten kun on päättänyt hääpäivän, joka on korkeintaan kaksi vuotta nykyhetkestä, sekä tehnyt alustavan suunnitelman siitä haluaako isot/pienet häät tai häitä ollenkaan. Tai sitten mies voi asiaa muutaman viikon pohdittuaan ilmoittaa ettei halua muuttaa yhteen ja mennä naimisiin.

Täällä eletään vaan kerran ja itse ainakin haluan ettei rajallinen aikani mene muiden pillin mukaan juostessa. Varsinkin tuollaisten valehtelijoiden, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. Itsellä hieman sama tilanne miehen kanssa joka suhteen alkuaikoina esitti olevansa kovasti seksistä ja naisen nautinnosta kiinnostunut mutta nykyään se ilmenee lähinnä puheissa känni-illan päätteeksi. Talk is cheap, kuuluu sanonta ja nyt alkaa riittää tämä peli.

Voi elämä teitä naisia, kun ette vaan osaa nauttia elämästä päivä kerrallaan.

Aivan helvetin raskasta ja tylsää tuollainen kaavamainen elämän "suoritaminen"

Oletteko te todellakin niin tyhmiä, että te toteutatte kaikki sitä tiettyä mallia, mikä on ulkopuolelta teille aivoihin istutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Ei ole niin, mutta ne ovat konkreettisia käytännön asioita, jotka kertovat sitoutumisesta yhteiseen elämään. Sanoa voi mitä tahansa, yhteinen tulevaisuus ja blaablaa, mutta nimmari asuntolainapaperissa vaatii toimintaa.

Mikä helvetin "velvollisuus" miehellä on parantaa naisen taloutta? Kyse ei ole teidän yhteisestä halusta, vaan sinun halustasi saada parempi elintaso ja taloudellinen turva itsellesi miehen avustamana, vieläpä sinun määrittelemillä ehdoilla.

Huh teitä naisia, rakkaus rahaan aina vahvempi kuin toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

No mutta herregud, rupea sitten elämään sitä elämääsi nyt, tee kaikkea kivaa, suunnittele (ja toteuta) matkoja miehesi kanssa, tavatkaa ystäviänne, lukekaa, tehkää ruokaa, urheilkaa. Jos naimisiinmeno ja suunnittelu on ainoa kiva jonka keksit elämääsi, niin saattaapa hyvin olla että miehesi on jo henkisesti erkaantunut sinusta, ja odottaa sopivaa hetkeä erota.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla olisi mitään ongelmaa muuten mutta kuvittelin tai luulin keskusteluimme pohjalta että olemme menossa samaan suuntaan. Ja nyt selvisi että olemme niin eri mielellä tässä... tuntuu että minua on huijattu ja en tiedä riittääkö tämä minulle.

Jos mies olisi alusta saakka ollut sitä mieltä että "ehkä joskus sitten 10 vuoden päästä", olisin asennoitunut toisin.

Sama kun joku mies sanoo että haluaa lapsia ja yhtäkkiä vuosien päästä ilmoittaa että ei, eipä enää kiinnosta. Olisiko asia silloin Ok?

Ap

Eli toisin ja suoraan sanoen haluat päästä naimisiin, että voit paljastaa todelliset karvasi ennen 40 :tä ja hankkiutua "vahingossa" paksuksi ennen kuin "loppuu aika". Ja / tai jos et olekkaan sen kersan perään (jota muuten ei usko kukaan) niin sitten sulla on kiire saada ositus-oikeus itsellesi, koska naimisiin menossa ei ole muuten mitään järkeä / virkaa. Jos OIKEASTI nainen välittää miehestä, sille on ihan se ja sama ollaanko naimisissa vai avoliitossa, tuleeko sitä kersaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap[/quote

Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!

Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.

Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.

Ap

Hanki sitten se kämppä omiin nimiisi, jollet miestä siihen tarvitse! Sinä kirjoitit että haluat jotain pysyvää, ja siksi talot, ym. Voin kertoa sinulle että mikään materiaali, ja raha ei tässä maailmassa ole pysyvää! Ihan turhan perässä juokset! Sen omaisuuden tekeminen ja kasaaminen on ihan turhaa hommaa! Ruumisautossa ei ole peräkärryä, ja se on yksi tulipalo. kun kaikki on mennyt. Ne tavarat jotka sinä omistat, omistavat lopulta sinut! Rakasta vain sitä miestä, älä tavaraa ja rahaa! Jollet siihen pysty, huku niihin rahoihisi, ja tavaroihisi, mutta älä vedä miestä perässäsi, siihen paska*n mihin itse olet astumassa.

Tässä elämässä ja sen parisuhteissa, ihminen on se mikä on tärkeä, muu on toissijaista.

Ok. Mitä sulle on tapahtunut? Tai tehty?

Ap

Kun kuolema korjailee lähipiirissä ja perheessä, viimeistään silloin ymmärtää että onni ja ilo olikin sen toisen olemassaolo, ei statukset, tittelit ja omaisuus. Arvailen vain, en ole tuo kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

Etkö sinä ymmärrä?? HÄN HALUAA NAIMISIIN.

Päivän piristys :D

Aivan saatanan typerää ruveta toisen haaveita vähättelemään. "ai haluat lääkäriks? Ei sinun kannata haluta lääkäriksi. Se on tyhmää." hei kiitti nyt en enää haluakaan!!!

Ei lääkäriksi haluaminen vaadi toista ihmistä mihinkään. Naimisiin ei voi ainakaan Suomessa mennä kuin toisen aikuisen ihmisen kanssa. Jos todella todella todella haluaa naimisiin, voi mennä vihkiytymään vaikka marsunsa kanssa sellaiseen maahan missä se on laillisesti mahdollista. Eli omasta tahdosta ja viitseliäisyydestä se on vain kiinni.

Jos kerran ette halua lapsia, miksi ihmeessä pitäisi olla yhteinen koti? En käsitä. Miksi ylipäätään sitoutua yhteen ihmiseen, jos kerran tarkoituskaan ei ole alkaa heteronormatiiviperheeksi? Haluaisit ilmeisesti leikkiä kotia, mutta ilman lapsia, jotka ovat todellisuudessa syy kodin luomiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Ei ole niin, mutta ne ovat konkreettisia käytännön asioita, jotka kertovat sitoutumisesta yhteiseen elämään. Sanoa voi mitä tahansa, yhteinen tulevaisuus ja blaablaa, mutta nimmari asuntolainapaperissa vaatii toimintaa.

Mikä helvetin "velvollisuus" miehellä on parantaa naisen taloutta? Kyse ei ole teidän yhteisestä halusta, vaan sinun halustasi saada parempi elintaso ja taloudellinen turva itsellesi miehen avustamana, vieläpä sinun määrittelemillä ehdoilla.

Huh teitä naisia, rakkaus rahaan aina vahvempi kuin toiseen ihmiseen.

Jos se minun suhteessani olisi rahasta kiinni, olisin tietysti lempannut mieheni heti, kun hän jäi työttömäksi. Sen sijaan menin hänen kanssaan naimisiin ja otin vastattavakseni isomman osa asuntolainastamme. Sen sijaan, että olisin vain puhellut hänelle kauniisti yhteisestä tulevaisuudestamme....

Meillä oli samanlainen tilanne exäni kanssa. Hän ei toki edes halunnut puhua tulevaisuudesta tai sanoi "katsotaan parin vuoden päästä". Erosin ja löysin maailman ihanimman miehen jonka kanssa olen naimisissa ja meillä on lapsi. Ei kannata omia unelmia jättää toteuttamatta sen takia, että toinen ei ole valmis :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!

Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.

Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.

Ap

Missä työssä ei saa harjoittaa sijoittamista? Sisäpiiritietoja ei saa käyttää hyväkseen, mutta ei asuntosijoittamista ole missään kielletty. Miksi et siis osta sijoitusasuntoa? Tai metsää?

Työni puolesta pitää olla riippumaton yrityksistä. Käsittelen paljon luottamuksellista asiaa liittyen rahaan ja saan tietää paljon yritysten rahavirrasta ennen kuin muu väestö.

Jos sijoitan paljon osakkeisiin - haittaa se työtäni.

Asia on selvitetty kyllä. Mies ymmärsi mistä kiikastaa ja on tehty sopimus kyllä nyt tulevaisuudesta👌

Matkustellaan paljon ja nautitaan toisistamme. Elämä ei ole pelkästään naimisiinmenosta riippuvainen, mutta minulle osa sitä. Ja varsinkin kun rakastan tuota niin kovasti ja näin.

Ei kaikki kaipaa lapsia. Miehellä on paljon lapsia lähipiirissä ja näkee sen mitä kaikkea se vaatii. Lapsi ei ole sellainen asia mistä me unelmoimme. Joku päivä ehkä, mutta ei ainakaan lähiaikoina.... en pystyisi luopumaan urastani vielä hetkeen. Mieskin on vasta aluillaan siinä ja haluamme elää vapaasti omien aikataulujen mukaan.

Ja tuo jätti eksänsä kun tämä alkoi puhumaan lapsista jne eikä tuo ollut valmis. Minun kanssa haluaa kuulemma kaiken tässä pikku hiljaa. Onneksi :) en haluaisi erota todellakaan.

Totta kai pitää myös vähän materiaa ajatella. Itse olen säästäväinen ja haluan kerryttää mielummin omaisuutta kuin tuhlata sitä esim vuokraan. Tässä juuri sovimme että muutamme pienempään asuntoon vuodeksi ja avaamme ASP ja ostamme asunnon :) jes!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Ei ole niin, mutta ne ovat konkreettisia käytännön asioita, jotka kertovat sitoutumisesta yhteiseen elämään. Sanoa voi mitä tahansa, yhteinen tulevaisuus ja blaablaa, mutta nimmari asuntolainapaperissa vaatii toimintaa.

Mikä helvetin "velvollisuus" miehellä on parantaa naisen taloutta? Kyse ei ole teidän yhteisestä halusta, vaan sinun halustasi saada parempi elintaso ja taloudellinen turva itsellesi miehen avustamana, vieläpä sinun määrittelemillä ehdoilla.

Huh teitä naisia, rakkaus rahaan aina vahvempi kuin toiseen ihmiseen.

Mistä on peräisin käsitys, että miehellä olisi aina parempi elintaso / enemmän omaisuutta kuin naisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

Etkö sinä ymmärrä?? HÄN HALUAA NAIMISIIN.

Päivän piristys :D

Aivan saatanan typerää ruveta toisen haaveita vähättelemään. "ai haluat lääkäriks? Ei sinun kannata haluta lääkäriksi. Se on tyhmää." hei kiitti nyt en enää haluakaan!!!

Ei lääkäriksi haluaminen vaadi toista ihmistä mihinkään. Naimisiin ei voi ainakaan Suomessa mennä kuin toisen aikuisen ihmisen kanssa. Jos todella todella todella haluaa naimisiin, voi mennä vihkiytymään vaikka marsunsa kanssa sellaiseen maahan missä se on laillisesti mahdollista. Eli omasta tahdosta ja viitseliäisyydestä se on vain kiinni.

Ole hyvä ja mene sitten marsusi kanssa naimisiin kun todella todella todella sitä tunnut haluavan.