Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ole valmis..
11.06.2017 |
Mihinkään ainakaan seuraavaan 5 vuoteen, mitä minun pitäisi tehdä?
Luulin todella että olemme miehen kanssa samalla linjalla kaikesta tulevaisuuteen liittyvässä. Muutimme nopeasti yhteen ja häistä olemme paljon puhuneet. Kuitenkin olen huomannut että mies ottaa monet asiat vitsillä enkä saa mitään kunnollista vastausta. Kyllä sanoo että "sä olet se kenen kanssa tulevaisuuden", mutta mitään aikamääritelmiä en saa.
No nyt, kun olemme olleet muutamia vuosia yhdessä - kilahdin ja vaadin miestä avautumaan että mitä on mieltä tulevaisuudesta ja mies totesi ettei ole mikään kiire mihinkään ja noin viiden vuoden päästä voimme miettiä omaa asuntoa tai esimerkiksi koiraa. Nyt riittää hyvin että avaamme yhteiseisen taloustilin..
Ei tässä muuta, mutta mä henkilökohtaisesti olen valmis nopeammalla tahdilla. En halua 5 vuotta odottaa että se elämä ns. alkaa! Siinä vaiheessa olen 35v ja äh... lapsia siis emme halua, siinä onneksi ollaan samalla linjalla, mutta kaikki muut... oma koti, häät... koiraa olen halunnut jo vuosia ja kohta luulen että sille olisi enemmän aikaa ja tilaa :/
Mitä tekisitte tilanteessani? Odottaisitte kiltisti jos ja kun? Vai siirrytte eteenpäin?
Kokemuksia, vertaistukea! En edes ymmärrä miksi tämä kaikki häiritsee niin paljon. Rakastan tuota kovasti joten eikä pelkkä parisuhde ole tarpeeksi? Apua!
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Aaa, mies on tullut epävarmaksi suhteesi ja alkuhuuma muuttunut arjeksi. Tervetuloa parisuhdearkeen, vaaleanpunaiset lasit putosi miehen päästä ja nyt katsellaan ihan vakavasti mihin sitä on silmänsä iskenyt.
Mikä susta on tehnyt niin katkeran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsettomuus sun päätös? Jos mies ei olekaan varma, haluaisiko hän mieluummin perustaa perheen jonkun muun kanssa, joten pitää kaikki ovet vielä avoinna, jos joku toinen löytyisi. Yhteinen tili olisi siinä tapauksessa helppo purkaa, mutta asunnon myyminen olisi hankalampi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla olisi mitään ongelmaa muuten mutta kuvittelin tai luulin keskusteluimme pohjalta että olemme menossa samaan suuntaan. Ja nyt selvisi että olemme niin eri mielellä tässä... tuntuu että minua on huijattu ja en tiedä riittääkö tämä minulle.
Jos mies olisi alusta saakka ollut sitä mieltä että "ehkä joskus sitten 10 vuoden päästä", olisin asennoitunut toisin.
Sama kun joku mies sanoo että haluaa lapsia ja yhtäkkiä vuosien päästä ilmoittaa että ei, eipä enää kiinnosta. Olisiko asia silloin Ok?
Ap
No ei se ole sama asia kun ette kumpikaan halua lapsia. Mihinkään muuhun ette munasoluja ja siittiöitä tarvitse kuin lasten tekoon ja jos ette niitä halua, ne voi rupsahtaa rauhassa molemmilta iän myötä. Vai onko nyt niin että orastava vauvakuume tekee sinulla tuloaan? Sitten ymmärrän hätäsi, muuten en.
En halua lapsia. En en en. Miksi se on niin vaikea ihmisten sisäistää? En tule toimeen lasten kanssa, en nauti sellaisesta elämästä ollenkaan. Tykkään olla rauhassa, nukkua viikonloppuna pitkään, matkustella omassa rauhassa.. lapset tuo myös liittoon lisää rasitusta ja monella riidat kasvavat kun ovat väsyneitä jne.
Haluan olla sitoutunut mieheeni. Haluan tehdä ne lupaukset virallisesti. Ei ole hätää ollenkaan, en ole hysteerinen, tai pirttihirmu. Ihan tässä rauhassa mietin tulevaisuutta.
Ap
Voihan olla että miehellä on alkanut vauvahaaveet nousemaan pinnalle. Sanoit että mies saattaisi haluta ja sinulle lapset on ehdoton ei. Se on aikamoinen ilmotus ehkä ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.
No entä jos menisitte kihloihin sen sijaan, että menisitte naimisiin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Eikä ole kosintaa kuulunut. Ja turha sanoa kosi itse, ei kuulu kummankaan arvomaailmaan naisen Kosinta.
Täh?
Tätä olen aina ihmetellyt, että miksi vielä 2000-luvullakin on ylipäätään enää käytössä koko termi kosia??? Miksei asioista keskustella aikuisesti, vaan mies miettii asiaa ihan yksikseen ja kun on valmis sen suoltamaan ulos pitää toisen vain automaattisesti jotain yhtäkkiä vastata??? Siis mitäh???
Onneksi sinä voit olla sellaisessa järkisuhteessa jossa ei ole mitään romantiikkaa ja minä voin olla erilaisessa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla olisi mitään ongelmaa muuten mutta kuvittelin tai luulin keskusteluimme pohjalta että olemme menossa samaan suuntaan. Ja nyt selvisi että olemme niin eri mielellä tässä... tuntuu että minua on huijattu ja en tiedä riittääkö tämä minulle.
Jos mies olisi alusta saakka ollut sitä mieltä että "ehkä joskus sitten 10 vuoden päästä", olisin asennoitunut toisin.
Sama kun joku mies sanoo että haluaa lapsia ja yhtäkkiä vuosien päästä ilmoittaa että ei, eipä enää kiinnosta. Olisiko asia silloin Ok?
Ap
No ei se ole sama asia kun ette kumpikaan halua lapsia. Mihinkään muuhun ette munasoluja ja siittiöitä tarvitse kuin lasten tekoon ja jos ette niitä halua, ne voi rupsahtaa rauhassa molemmilta iän myötä. Vai onko nyt niin että orastava vauvakuume tekee sinulla tuloaan? Sitten ymmärrän hätäsi, muuten en.
En halua lapsia. En en en. Miksi se on niin vaikea ihmisten sisäistää? En tule toimeen lasten kanssa, en nauti sellaisesta elämästä ollenkaan. Tykkään olla rauhassa, nukkua viikonloppuna pitkään, matkustella omassa rauhassa.. lapset tuo myös liittoon lisää rasitusta ja monella riidat kasvavat kun ovat väsyneitä jne.
Haluan olla sitoutunut mieheeni. Haluan tehdä ne lupaukset virallisesti. Ei ole hätää ollenkaan, en ole hysteerinen, tai pirttihirmu. Ihan tässä rauhassa mietin tulevaisuutta.
Ap
Voihan olla että miehellä on alkanut vauvahaaveet nousemaan pinnalle. Sanoit että mies saattaisi haluta ja sinulle lapset on ehdoton ei. Se on aikamoinen ilmotus ehkä ihmiselle.
Lapsista ollaan puhuttu paljon kyllä ja jos mies todella kovasti haluaa lapsen, voin yhden mahdollisesti tehdä - mutta itse en suuresti tästä haaveile. Mies tietää sen ja tietää myös että naimisiin mennään ensin.
Lapset ei kummallekaan ole mikään se elämän tarkoitus. Yksi syy miksi pariuduttiin.
Tänään edelleen oli samaa mieltä - ei halua näillä näkymin lapsia. Jos haluaa ilmoittaa siitä minulle ja keskustellaan uusiksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!
Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.
Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!
Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.
Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.
Ap
Hanki sitten se kämppä omiin nimiisi, jollet miestä siihen tarvitse! Sinä kirjoitit että haluat jotain pysyvää, ja siksi talot, ym. Voin kertoa sinulle että mikään materiaali, ja raha ei tässä maailmassa ole pysyvää! Ihan turhan perässä juokset! Sen omaisuuden tekeminen ja kasaaminen on ihan turhaa hommaa! Ruumisautossa ei ole peräkärryä, ja se on yksi tulipalo. kun kaikki on mennyt. Ne tavarat jotka sinä omistat, omistavat lopulta sinut! Rakasta vain sitä miestä, älä tavaraa ja rahaa! Jollet siihen pysty, huku niihin rahoihisi, ja tavaroihisi, mutta älä vedä miestä perässäsi, siihen paska*n mihin itse olet astumassa.
Tässä elämässä ja sen parisuhteissa, ihminen on se mikä on tärkeä, muu on toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?
Ap
Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.
Etkö sinä ymmärrä?? HÄN HALUAA NAIMISIIN.
Päivän piristys :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?
Ap
Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.
Etkö sinä ymmärrä?? HÄN HALUAA NAIMISIIN.
Päivän piristys :D
Aivan saatanan typerää ruveta toisen haaveita vähättelemään. "ai haluat lääkäriks? Ei sinun kannata haluta lääkäriksi. Se on tyhmää." hei kiitti nyt en enää haluakaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!
Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!
Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.
Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.
Ap
Hanki sitten se kämppä omiin nimiisi, jollet miestä siihen tarvitse! Sinä kirjoitit että haluat jotain pysyvää, ja siksi talot, ym. Voin kertoa sinulle että mikään materiaali, ja raha ei tässä maailmassa ole pysyvää! Ihan turhan perässä juokset! Sen omaisuuden tekeminen ja kasaaminen on ihan turhaa hommaa! Ruumisautossa ei ole peräkärryä, ja se on yksi tulipalo. kun kaikki on mennyt. Ne tavarat jotka sinä omistat, omistavat lopulta sinut! Rakasta vain sitä miestä, älä tavaraa ja rahaa! Jollet siihen pysty, huku niihin rahoihisi, ja tavaroihisi, mutta älä vedä miestä perässäsi, siihen paska*n mihin itse olet astumassa.
Tässä elämässä ja sen parisuhteissa, ihminen on se mikä on tärkeä, muu on toissijaista.
Ok. Mitä sulle on tapahtunut? Tai tehty?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!
Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.
Olen edelleen samaa mieltä, ei ymmärrä edes alkeita! Enkä tätä mars/venus tekelettäkään kovin korkealle noteeraa! Vai että kosi puoli tuntia siitä, kun ilmoitit lähtöaikeistasi! Hyväksyitkö kosinnan? Jos kosinnan hyväksyit, kiristit sen toiselta! Tuossa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä! Jos minulle olisit tehnyt saman, olisin todennut sinulle, sinne vain sitten.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!
Hä? Jos toinen ehdottomasti haluaa naimisiin ja toisellle on "ihan sama" niin miksi ei sitten voi mennä naimisiin kun se toinen haluaa? En ymmärrä. Jos mieheni haluaisi ehfotyomasti tietyn merkkisen auton ja minulle olisi yks hailee minkä merkkisellä ajamme niin MIKSI en suostuisi miehen toiveisiin vaan eron uhallakin jänkkäisin ettei mies vaan saa mitä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Minä tunnistan tuon taudinkuvan todella hyvin! Kysymys ei pohjimmiltaan olekaan tästä miehestä, vaan siitä että ä*mä haluaa rahaa, nostaa statustaan miehen kustantamana! Ne jotka haluavat suhteessa edetä nopeasti, heillä on itsessään jotain rikki, jota he haluavat nopeasti suhteella paikata, ei vaan onnistu, menee se suhdekin siinä koohatessa rikki! En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua sitäkään vähää sitoutua sinuun! En minäkään sitoutuisi! Nyt on sinulla näytön paikka, pystytkö sinä rakastamaan sitä miestä, sellaisena kuin hän on, ja niissä olosuhteissa, joissa NYT olet, vaikka ikinä et taloja ym. saisi? Siitä se selviää, mistä puusta sinun rakkaus on tehty? Jos pystyisin, antaisin miehellesi seuraavan vinkin! ÄLÄ OSTA MITÄÄN MITÄ NAISESI HALUAA!!! Katso haluaako hän sinua, vai tavaraa ja rahaa/statusta! Vasta sitten jos naisesi on ollut 100% tyytyväinen nykyiseen elämään ja todella pitkään, jos itse halua, voi näitä asioita harkita. Jollei hän ole tyytyväinen sinuun nyt, ei tule olemaan sitä tulevaisuudessakaan, ei missään olosuhteissa! Vaarallinen nainen sanon minä!
Mitä hittoa? Minä tienaan enemmän kuin mies.
Työnpuolesta en saa harjoittaa sijoittamista joten asuntosijoittaminen on ainut keino minulla tehdä omaisuutta. Mitä minulla on enemmän kuin miehellä muutenkin.
Ap
Hanki sitten se kämppä omiin nimiisi, jollet miestä siihen tarvitse! Sinä kirjoitit että haluat jotain pysyvää, ja siksi talot, ym. Voin kertoa sinulle että mikään materiaali, ja raha ei tässä maailmassa ole pysyvää! Ihan turhan perässä juokset! Sen omaisuuden tekeminen ja kasaaminen on ihan turhaa hommaa! Ruumisautossa ei ole peräkärryä, ja se on yksi tulipalo. kun kaikki on mennyt. Ne tavarat jotka sinä omistat, omistavat lopulta sinut! Rakasta vain sitä miestä, älä tavaraa ja rahaa! Jollet siihen pysty, huku niihin rahoihisi, ja tavaroihisi, mutta älä vedä miestä perässäsi, siihen paska*n mihin itse olet astumassa.
Tässä elämässä ja sen parisuhteissa, ihminen on se mikä on tärkeä, muu on toissijaista.
Ok. Mitä sulle on tapahtunut? Tai tehty?
Ap
Miten niin? Onko sinulle yllättävää tavata henkilö, joka ei palvo rahaa ja tavaraa? Rakastaa ihmistä ihmisen vuoksi, vain ja ainoastaan ihmisen itsensä vuoksi? En voi vastustaa kiusausta kysyä että, mitä sinulle on tapahtunut? Mitä sinulle on tehty?
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Mies siis huijasi sinut suhteeseen katteettomilla lupauksilla. Ei halua sitoutua sinuun oikeasti ja yrittää nyt pitkittää viisivuotiskausilla. Saattaa hyvin etsiä puolella silmällä jotain parempaa ja paukauttaa naimisiin hänen kanssaan heti.
Luin jostain parisuhdekirjasta, että tällaisessa tilanteessa naisen pitää alkaa ottaa taka-askelia. Eli miehellä ei ole nyt kannustinta mihinkään, koska saa avoliitostanne jo ihan samat jutut kuin saisi avioliitostakin, mutta ilman sitoutumista.
Sun kannattaa ystävällisesti ja päämäärätietoisesti ostaa se omistusasunto ja muuttaa sinne yksin. Lopetat tekemästä mitään kotitöitä miehen kodissa tietenkin. Eli muutatte erilleen, mutta sanot, että voitte jatkaa seurustelua yhä. Jos se ei auta, otat lisäaskelen ja löysäätte suhdetta vain tapailuksi esim ilman seksiä tai että voit tapailla muitakin miehiä. Jos tämä johtaa eroon, niin parempi tietää ennemmin kuin.myöhemmin. Se voi myös saada miehen käsittämään, mitä on menettämässä.
Sun pitää olla itse valmis näihin askeliin itsesi takia. Eli selvittää, olisiko sinun parempi jatkaa eri teitä. Kyse ei siis ole kiristämisestä vaan siitä, että sä haluat tutkia omaa elämääsi ja tarpeitasi ja sitä, että saatko tältä suhteelta sen, mitä tarvitset. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa ei ole paljon tuhlattavaksi, et voi jäädä odottelemaan ikuisesti tai katkeroidut.
Edellisen kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta tai ihmisen rakastamisesta edes alkeita!
Nuo ohjeet ovat miespuolisen parisuhdeterapeutin John Grayn kirjoittamasta kirjasta, olisiko nimi joku Mars ja Venus seurustelevat tms. Luin sen aikoinaan, kun oma avomieheni ei halunnut naimisiin ja noudatin neuvoja. Tosin mies kosi puolen tunnin kuluttua siitä, kun kerroin aikeestani muuttaa erilleen omaan kämppään, joten sen syvällisempää kokemuata neuvojen toteuttamisesta en ehtinyt saada.
Olen edelleen samaa mieltä, ei ymmärrä edes alkeita! Enkä tätä mars/venus tekelettäkään kovin korkealle noteeraa! Vai että kosi puoli tuntia siitä, kun ilmoitit lähtöaikeistasi! Hyväksyitkö kosinnan? Jos kosinnan hyväksyit, kiristit sen toiselta! Tuossa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä! Jos minulle olisit tehnyt saman, olisin todennut sinulle, sinne vain sitten.
Tuollaisen minä minä minä minä-miehen ei ole pelkoa joutua koskaan rakastavaan parisuhteeseen. Vai ettei ole naisella oikeus mihinkään omiin toiveisiin elämänsä suhteen eikä myöskään oikeutra eroata sinusta, jollei se ole sinunkin oma tahtosi.
Et ole tasaveroista kunnipitusta sisältävää ihmissuhdetta nähnytkään. Muiden hyväksikäyttösi loppuu kyllä aina aikanaan, kun heille valkenee, että heillä on omakin tahto ja mahdollisuus elää, kuten itse haluavat.
Joskus teini-ikäisenä riittää hyvään parisuhteeseen se, että rakastaa ja yhdessä olo on mukavaa. Siinä vaiheessa kun itselle alkaa selvitä mitä lopulta elämältä haluaa, niin toimivaan parisuhteeseen vaikuttaa valitettavasti rakkauden lisäksi ihan yhtä paljon se, osuuko suunnitelmat puolison kanssa yksiin.
Liian isoihin kompromisseihin ei kannata toisen puolesta ryhtyä. Siitä ei seuraa kuin katkeruutta. Tee itsellesi selväksi missä asioissa voit joustaa ja missä et. Itse sanoin miehelle, että haluan lapsen (tai ainakin yrittää) ennen kuin olen 34-v. Siihen asti voin tulla vastaan ja lykätä, mutta se on aivan viimeinen takaraja ja minulla on oikeus saada miehen rehellinen lupaus asiaan. Mies mietti asiaa pari viikkoa ja tästä ei mennyt kauaa siihen kun kosi. Nyt olemme naimisissa ja lapsi on tulossa.
Sinulla ei ole oikeutta kiristää tai syyttää miestä siitä, että hän ei osaa päättää, mutta sinulla on ehdottomasti oikeus saada rehellinen ja selvä vastaus sinun tulevaisuuteesi liittyviin kysymyksiin.
Alue: Aihe vapaa
En halua lapsia. En en en. Miksi se on niin vaikea ihmisten sisäistää? En tule toimeen lasten kanssa, en nauti sellaisesta elämästä ollenkaan. Tykkään olla rauhassa, nukkua viikonloppuna pitkään, matkustella omassa rauhassa.. lapset tuo myös liittoon lisää rasitusta ja monella riidat kasvavat kun ovat väsyneitä jne.
Haluan olla sitoutunut mieheeni. Haluan tehdä ne lupaukset virallisesti. Ei ole hätää ollenkaan, en ole hysteerinen, tai pirttihirmu. Ihan tässä rauhassa mietin tulevaisuutta.
Ap