Kun mies ei ole valmis..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

No osta asunto ja sovi puolison kanssa vuokranmaksusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.

Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.

Ap

Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.

Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.

Ap

Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.

Jep sama. Ekana vuonna jatkuvasti puhui häistä ja suunnitelmista, sitten se loppui ja nyt se on siirtynyt sinne hamaan tulevaisuuteen ja mitään ei voi suunnitella tai tehdä. Jotain tuo odottaa, en vaan tiedä mitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?

No,ei toista voi pakottaa menemään naimisiin.Mitään asioita ei parisuhteessa voi pakottaa toista tekemään.Sen asian joko hyväksyy tai sitten on niin erilainen elämänarvo,että sen vuoksi täytyy erota.

Niin. Mutta näissä Keskusteluissa Aina sanotaan "eihän naimisiin meno ole niin tärkeää.." vähätellään toisen haaveita. Kyllä se joillekkin ON tärkeää.

Varmasti on joillekin niin tärkeää,että sen vuoksi kannattaa erota...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

No osta asunto ja sovi puolison kanssa vuokranmaksusta?

Totta... ehkä teen niin

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?

No,ei toista voi pakottaa menemään naimisiin.Mitään asioita ei parisuhteessa voi pakottaa toista tekemään.Sen asian joko hyväksyy tai sitten on niin erilainen elämänarvo,että sen vuoksi täytyy erota.

Niin. Mutta näissä Keskusteluissa Aina sanotaan "eihän naimisiin meno ole niin tärkeää.." vähätellään toisen haaveita. Kyllä se joillekkin ON tärkeää.

Varmasti on joillekin niin tärkeää,että sen vuoksi kannattaa erota...

Niin, jos on ihan erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat niin enemmin ero kuin ikuinen katkeruus kun ei saanutkaan sitä mistä haaveili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

Etkö sinä ymmärrä?? HÄN HALUAA NAIMISIIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.

Lisään vielä,että sinun kanssasi hän haluaa olla.Laittaa tuollaisen aikarajan,jotta asiasta ei tarvitse keskustella pitkään aikaan ja odottaa,että sinunkin mielipide asioihin muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.

AIJAA??? Just siksi mulla on tämä ongelma ja kaikki muut tähän keskusteluun vastanneista ihmettelee miksi edes stressaan!

Ap

0/5

Ei tarvita mitään suunnitelmia jos ei haluta lapsia.

Mies haluaa lapsia myöhemmin jonkun muun kanssa.

Mitäköhän jätit kertomatta? Kerroit kyllä, että kilahdit asiasta, mutta luulen, että kilahtelet siellä nyt hieman liikaa ja tästä "eteenpäin menosta" on tullut sinulle sellainen pakkomielle, että et ole enää ollenkaan se mukava nainen mikä alussa olit. Sinusta on alkanut varmaan kuoriutua se aito äkäinen itsesi, joka ilmeisesti nyt urputtaa miehelle koko ajan tästä asiasta - kuulostaako tutulta? Nyt mies siis antaa ajan kulua miettiäkseen haluaako hän ylipäätään olla sinun kanssa. Pelastaisiko joku naimisiinmeno muka tilanteen ja tulisiko sinusta mukava vai mitä ihmettä alkaisit valkamaan sen jälkeen?

Nyt ennen naimisiinmenoa ja omia asuntoja sinusta on helppo päästä eroon, sitoutumisen jälkeen ei. Mietipä siis nyt tarkkaan mitä haluat ja vielä tarkempaa sen minkälainen olet. Biologisen kellon kiljuessa ja ikää lisää tullessa tulet olemaan mitä luultavimmin nykyistäkin karmeampi. Mies tuskin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkään ainakaan seuraavaan 5 vuoteen, mitä minun pitäisi tehdä?

Luulin todella että olemme miehen kanssa samalla linjalla kaikesta tulevaisuuteen liittyvässä. Muutimme nopeasti yhteen ja häistä olemme paljon puhuneet. Kuitenkin olen huomannut että mies ottaa monet asiat vitsillä enkä saa mitään kunnollista vastausta. Kyllä sanoo että "sä olet se kenen kanssa tulevaisuuden", mutta mitään aikamääritelmiä en saa.

No nyt, kun olemme olleet muutamia vuosia yhdessä - kilahdin ja vaadin miestä avautumaan että mitä on mieltä tulevaisuudesta ja mies totesi ettei ole mikään kiire mihinkään ja noin viiden vuoden päästä voimme miettiä omaa asuntoa tai esimerkiksi koiraa. Nyt riittää hyvin että avaamme yhteiseisen taloustilin..

Ei tässä muuta, mutta mä henkilökohtaisesti olen valmis nopeammalla tahdilla. En halua 5 vuotta odottaa että se elämä ns. alkaa! Siinä vaiheessa olen 35v ja äh... lapsia siis emme halua, siinä onneksi ollaan samalla linjalla, mutta kaikki muut... oma koti, häät... koiraa olen halunnut jo vuosia ja kohta luulen että sille olisi enemmän aikaa ja tilaa :/

Mitä tekisitte tilanteessani? Odottaisitte kiltisti jos ja kun? Vai siirrytte eteenpäin?

Kokemuksia, vertaistukea! En edes ymmärrä miksi tämä kaikki häiritsee niin paljon. Rakastan tuota kovasti joten eikä pelkkä parisuhde ole tarpeeksi? Apua!

Ei se halua sitoutua tuon enempää. Jos sä haluat enemmän, sun on etsittävä mies joka haluaa samoja asioita. Itselläni raja on mennyt kolmessa vuodessa.Siinä vaiheessa miehen on pitänyt tietää koska yhteisasumista on takana jo vuosi.

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

En halua loukata, mutta jotenkin kuulostaa nyt siltä että ne häät ja omistusasunto ovat sulle tärkeämpiä kuin mies.

Suosittelen samaa kuin yksi aiempi: hanki se omistusasunto sun omiin nimiin. Häihin tarvittaisiin kaksi, mutta en usko että miehesi mielipide muuttuu painostamalla tai jankkaamalla ainakaan positiiviseen suuntaan. Millä tavoin uskot naimisiinmenon muuttavan teidän arkea niin paljon, että "sitten se elämä vasta alkaa"? Mistä syistä koet, ettet voisi elää täyttä elämää jo nyt?

Tää on niin provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.

AIJAA??? Just siksi mulla on tämä ongelma ja kaikki muut tähän keskusteluun vastanneista ihmettelee miksi edes stressaan!

Ap

Okei, alat olemaan todella epätoivoinen siellä. Ja jos täällä palstalla olet noin huutava, niin kotona olet varmaan todella kauhea. Puhutko miehen kanssa enää mistään muusta kuin naimisiin menosta tai omasta asunnosta? Millä eri tavoin olet asiaasi tehostanut? Pihtaamalla? Kiukuttelemalla? Jonkun puhemiehen kautta...?

Mies ei ole sinusta varma, hän ei tunne ollaan mukavaksi sinun kanssasi, vaan tuntee olevansa vain joku, jonka kanssa SINÄ saat elämäsi sellaiseksi kuin SINÄ haluat.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin provo.

Miten ihmeessä? Eihän tässä ole mitään sen kummallisempaa?

Mä en oikeasti käsitä tätä hiton provo huutelua!

Miksi tekisin klo 7 aamulla provon tälläisestä?

En ymmärrä

-

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.

Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.

Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.

Ap

Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.

Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?

Ap

Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.

No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.

Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.

Ap

Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.

AIJAA??? Just siksi mulla on tämä ongelma ja kaikki muut tähän keskusteluun vastanneista ihmettelee miksi edes stressaan!

Ap

Okei, alat olemaan todella epätoivoinen siellä. Ja jos täällä palstalla olet noin huutava, niin kotona olet varmaan todella kauhea. Puhutko miehen kanssa enää mistään muusta kuin naimisiin menosta tai omasta asunnosta? Millä eri tavoin olet asiaasi tehostanut? Pihtaamalla? Kiukuttelemalla? Jonkun puhemiehen kautta...?

Mies ei ole sinusta varma, hän ei tunne ollaan mukavaksi sinun kanssasi, vaan tuntee olevansa vain joku, jonka kanssa SINÄ saat elämäsi sellaiseksi kuin SINÄ haluat.

Ehkä vastasin huutavasta kun tuo toinen huuso minulle.

Ap