Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ole valmis..
11.06.2017 |
Mihinkään ainakaan seuraavaan 5 vuoteen, mitä minun pitäisi tehdä?
Luulin todella että olemme miehen kanssa samalla linjalla kaikesta tulevaisuuteen liittyvässä. Muutimme nopeasti yhteen ja häistä olemme paljon puhuneet. Kuitenkin olen huomannut että mies ottaa monet asiat vitsillä enkä saa mitään kunnollista vastausta. Kyllä sanoo että "sä olet se kenen kanssa tulevaisuuden", mutta mitään aikamääritelmiä en saa.
No nyt, kun olemme olleet muutamia vuosia yhdessä - kilahdin ja vaadin miestä avautumaan että mitä on mieltä tulevaisuudesta ja mies totesi ettei ole mikään kiire mihinkään ja noin viiden vuoden päästä voimme miettiä omaa asuntoa tai esimerkiksi koiraa. Nyt riittää hyvin että avaamme yhteiseisen taloustilin..
Ei tässä muuta, mutta mä henkilökohtaisesti olen valmis nopeammalla tahdilla. En halua 5 vuotta odottaa että se elämä ns. alkaa! Siinä vaiheessa olen 35v ja äh... lapsia siis emme halua, siinä onneksi ollaan samalla linjalla, mutta kaikki muut... oma koti, häät... koiraa olen halunnut jo vuosia ja kohta luulen että sille olisi enemmän aikaa ja tilaa :/
Mitä tekisitte tilanteessani? Odottaisitte kiltisti jos ja kun? Vai siirrytte eteenpäin?
Kokemuksia, vertaistukea! En edes ymmärrä miksi tämä kaikki häiritsee niin paljon. Rakastan tuota kovasti joten eikä pelkkä parisuhde ole tarpeeksi? Apua!
Kommentit (147)
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?
Ap
Naimisissaoloko sit pitää sut hengissä, jos muuten kuolisit? Nyt ei kyllä logiikka aukea. Jos sulla on hyvä suhde, miksi stressaat muotoseikoista? Voittehan te tehdä keskinäisen testamentin, jos taloudellinen turvallisuus on se, mitä murehdit.
No ei pidä hengissä. Oli vastaus siihen että uskonko että ne tuo pysyvyyttä.
Mies siis haluaa aloittaa elämän vasta 5 vuoden päästä, mutta minun mielestä se elämä on jo tässä. Miksi siirtää elämää koko ajan eteenpäin? Eihän me välttämättä olla edes täällä silloin. Eikö voisi nauttia elämästä ja elää hetkessä eikä siirtää kaikkea kivaa tulevaisuuteen epämääräisesti? Se minua ahdistaa. Haluaisin että voisi suunnitella edes jotain. En itse halua naimisiin nyt tai tänä vuonna, mutta kun minulta viedään pois kaikki ja asetetaan aikaraja jonka jälkeen saan edes ajatella asiaa! Se on rajoittavaa ja ahdistavaa.
Ap
Miehesi puhuu 5 vuoden aikarajasta.Etkö ymmärrä,että hän siirtää sitä koko ajan eteenpäin tästä edespäinkin.Hän EI HALUA NAIMISIIN eikä OMISTUSASUNTOA nyt tai koskaan.
AIJAA??? Just siksi mulla on tämä ongelma ja kaikki muut tähän keskusteluun vastanneista ihmettelee miksi edes stressaan!
Ap
Okei, alat olemaan todella epätoivoinen siellä. Ja jos täällä palstalla olet noin huutava, niin kotona olet varmaan todella kauhea. Puhutko miehen kanssa enää mistään muusta kuin naimisiin menosta tai omasta asunnosta? Millä eri tavoin olet asiaasi tehostanut? Pihtaamalla? Kiukuttelemalla? Jonkun puhemiehen kautta...?
Mies ei ole sinusta varma, hän ei tunne ollaan mukavaksi sinun kanssasi, vaan tuntee olevansa vain joku, jonka kanssa SINÄ saat elämäsi sellaiseksi kuin SINÄ haluat.
Huoh. Tai ehkä palstalle on helppo kirjoittaa kun miehelle ei viitsi koko ajan jankata asiasta? Olisko Mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Tiedän sen hyvin, mutta haluan omistaa asunnon ja haluaisin olla naimisissa. Eihän sekään ole varmaa että elän 5 vuoden pääästä?
En halua loukata, mutta jotenkin kuulostaa nyt siltä että ne häät ja omistusasunto ovat sulle tärkeämpiä kuin mies.
Suosittelen samaa kuin yksi aiempi: hanki se omistusasunto sun omiin nimiin. Häihin tarvittaisiin kaksi, mutta en usko että miehesi mielipide muuttuu painostamalla tai jankkaamalla ainakaan positiiviseen suuntaan. Millä tavoin uskot naimisiinmenon muuttavan teidän arkea niin paljon, että "sitten se elämä vasta alkaa"? Mistä syistä koet, ettet voisi elää täyttä elämää jo nyt?
Höpö höpö, ei ole tärkeämmät. Kyse ei ole siitä ollenkaan että haluan häitä epätoivoisesti. Olen ihan tyytyväinen olemaan yksin. En ole etsinyt miestä että pääsen naimisiin heti kun mahdollista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Joo et ollenkaan pakkomielteiseltä vaikuta XD
Mut tottakai saat haaveilla ja suunnitella mitä haluat. Toista ihmistä et kuitenkaan saa painostaa haaveidesi ja suunnitelmiesi välikappaleeksi. Tai jos teet niin, älä ylläty, jos hän ensin hermostuu ja sitten häipyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Joillekin se voi merkitä sitä ja siksi siä ei pidä vähätellä.
Ap sinun kannattaisi minusta sen asunnon eteen tehdä päätös ja aloittaa käymällä pankissa. Selvitä paljonko lainaa saisit ja kerro miehelle aikeistasi. Hän sitten voi itse päättää, haluaako hypätä siihen mukaan vai ei. Ap edistä omaa elämääsi äläkä jää odottamaan. Itse tekisin niin, mutta tällä hetkellä tilanteemme on erilainen, enkä voi kokeilla tuota mahdollisuutta vielä, mutta teen sen mahdollisesti ensi talvena.
t. sama 3. viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Joo et ollenkaan pakkomielteiseltä vaikuta XD
Mut tottakai saat haaveilla ja suunnitella mitä haluat. Toista ihmistä et kuitenkaan saa painostaa haaveidesi ja suunnitelmiesi välikappaleeksi. Tai jos teet niin, älä ylläty, jos hän ensin hermostuu ja sitten häipyy.
Kun tämä ei edellenkään lähtenyt minusta! Mies puhui ensimmäisen vuoden koko ajan häistä ja suunnitelmista. Ja nyt on kääntänyt kelkan täysin.
Enkä itse tästä puhu miehelle jatkuvasti tai vihjaile tai kiristä! :D
Eilen puhuttiin ja mies sanoi ei ja itse olen sitä mieltä että joo haluan enemmän.
Mietin yön ja aamulla kirjoitin tänne että mitä mieltä ja nyt olen bridezilla joka pakkomielteisesti miettii häitä ja pihtaa täällä mieheltä sen takia!
Kysyin apuja ja mielipiteitä ennen kuin tästä edes uudestaan puhun miehen kanssa!
Hemmetti soikoon kun kaikki aina väännetään johonkin mitä se ei ole.
Mä olen huoleton ihminen joka välittää kovasti miehestään. Luulin että oltiin samalla linjalla ja eilen matto vedettiin alta ettei ollakaan, enkä tiedä miten siihen reagoisin. Että en tässä kauheasti ole kerennyt olla vaikea ihminen miehelle tai mitään sen kummempaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Haaveili koirasta?
Just
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ollut hyvin tämän muutaman vuoden kun olemme olleet yhdessä. Seksiä melkein joka päivä, riitoja vähän. Häistä ja lapsista olemme puhuneet alussa ja asiat tulevat puheeksi MIEHEN puolelta paljon. Itse otin ekan vuoden ne aika vitsillä, kunnes ryhdyin tosissani ajattelemaan. Nyt kun itse otan asian puheeksi mies sanoi että kaikki on vitsiä.. muutaman kuukauden tässä mietin omassa päässäni mitä tuo vitsi tarkoittaa ja eilen vihdoinkin avauduin. Mies sillon tokaisi että joku 5 vuotta ja sitten voidaan edes ajatella asiaa.
En ole jatkuvalla syötöllä puhunut mistään, en pihtaa, huuda, haaveile tai ole pirttihirmu.
Mies itse alusta alkaen puhui niin kovasti kaikesta. Googletteli hääpaikkoja, kyseli miten haluan että hän kosii, millaisen sormuksen haluan, etsi asuntoja ja mietti lainoja, haaveili koirasta ja etsi tietoa netistä. Nyt parin vuoden jälkeen kaikki on muka ollut vitsia "eikö saa haaveilla" ja nämä on siirretty jonnekin tulevaisuuteen ja puheeksi otetaan vasta 5 vuoden jälkeen.
Eli ei. Ei ole lähtenyt minun pakkomielteestä. Mies muutti suunnan. Niin kuin sanoin: luulin että olemme samalla linjalla.
Siksi olen järkyttynyt ja aloin epäillä tätä suhdetta.
Ap
Haaveili koirasta?
Just
Siitä se puhuu koko ajan ja alussa se oli yksi yhdistävä tekijä. Nyt siitä ei voi edes puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?
Koska avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus eikä siihen voi ketään pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Joo et ollenkaan pakkomielteiseltä vaikuta XD
Mut tottakai saat haaveilla ja suunnitella mitä haluat. Toista ihmistä et kuitenkaan saa painostaa haaveidesi ja suunnitelmiesi välikappaleeksi. Tai jos teet niin, älä ylläty, jos hän ensin hermostuu ja sitten häipyy.
Kun tämä ei edellenkään lähtenyt minusta! Mies puhui ensimmäisen vuoden koko ajan häistä ja suunnitelmista. Ja nyt on kääntänyt kelkan täysin.
Enkä itse tästä puhu miehelle jatkuvasti tai vihjaile tai kiristä! :D
Eilen puhuttiin ja mies sanoi ei ja itse olen sitä mieltä että joo haluan enemmän.
Mietin yön ja aamulla kirjoitin tänne että mitä mieltä ja nyt olen bridezilla joka pakkomielteisesti miettii häitä ja pihtaa täällä mieheltä sen takia!
Kysyin apuja ja mielipiteitä ennen kuin tästä edes uudestaan puhun miehen kanssa!
Hemmetti soikoon kun kaikki aina väännetään johonkin mitä se ei ole.
Mä olen huoleton ihminen joka välittää kovasti miehestään. Luulin että oltiin samalla linjalla ja eilen matto vedettiin alta ettei ollakaan, enkä tiedä miten siihen reagoisin. Että en tässä kauheasti ole kerennyt olla vaikea ihminen miehelle tai mitään sen kummempaa.
Ap
Kysy mieheltä,mikä on aiheuttanut kelkan kääntymisen.Eli perustelut asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Joo et ollenkaan pakkomielteiseltä vaikuta XD
Mut tottakai saat haaveilla ja suunnitella mitä haluat. Toista ihmistä et kuitenkaan saa painostaa haaveidesi ja suunnitelmiesi välikappaleeksi. Tai jos teet niin, älä ylläty, jos hän ensin hermostuu ja sitten häipyy.
Kun tämä ei edellenkään lähtenyt minusta! Mies puhui ensimmäisen vuoden koko ajan häistä ja suunnitelmista. Ja nyt on kääntänyt kelkan täysin.
Enkä itse tästä puhu miehelle jatkuvasti tai vihjaile tai kiristä! :D
Eilen puhuttiin ja mies sanoi ei ja itse olen sitä mieltä että joo haluan enemmän.
Mietin yön ja aamulla kirjoitin tänne että mitä mieltä ja nyt olen bridezilla joka pakkomielteisesti miettii häitä ja pihtaa täällä mieheltä sen takia!
Kysyin apuja ja mielipiteitä ennen kuin tästä edes uudestaan puhun miehen kanssa!
Hemmetti soikoon kun kaikki aina väännetään johonkin mitä se ei ole.
Mä olen huoleton ihminen joka välittää kovasti miehestään. Luulin että oltiin samalla linjalla ja eilen matto vedettiin alta ettei ollakaan, enkä tiedä miten siihen reagoisin. Että en tässä kauheasti ole kerennyt olla vaikea ihminen miehelle tai mitään sen kummempaa.
Ap
Kysy mieheltä,mikä on aiheuttanut kelkan kääntymisen.Eli perustelut asialle.
Sanoi eilen että luuli että tiesin. Ja minä taas luulin että mies tiesi missä mä menen.
Ollaan vähän solmussa. Siksi täällä avaudun kun en tiedä mitä ajatella tai tehdä.
Ei siis olla juteltu tästä sen "riidan" jälkeen.
Tuntuu että voisin vain antaa olla, mutta jotenkin vain huijattu olo. En haluaisi erota tämmöisen takia, mutta mitä jos mies ei ole oikeasti vain varma mistään ja haluaa pitää mahdollisuudet avoinna. Sitähän se ei kyllä myöntäisi.. sanoo kyllä että on tässä ihan tosimielellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Varmaan kiva olla tuollaiselle bridezillalle pelkkä kivireki.
Paitsi etten halua naimisiin, enkä edes kihloihin. Ihan vain muuttaa yhteen vaikka vuokralle, ettei tarvitsisi rampata kahden asunnon väliä. Mutta sinä löydät varmaan tästäkin kommentista jotain negatiivista sanottavaa. Jään odottamaan naiivia vastaustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelu on sulle niin tärkeää,niin mitä sitten kun saisit ne mitä haluat? Olet naimisissa ja asutte omistusasunnossa.Mitä sitten haluat suunnitella? Sitten kun sun elämän kohokohdat on täytetty, niin taitaa olla aika tyhjää sun elämä.
Voi hyvä luoja. Mietin jos sulle sanottaisiin että tässä sun elämä on nyt ja muuta et saa ajatella / haaveilla viiteen vuoteen. Eikö se ahdistaisi ollenkaan?
Enpä nyt pakkomielteisesti suunnittele mitään tai täytä sillä elämää.
Miksi kaikki pitää vääntää niin negatiivisesti?
Ap
Joo et ollenkaan pakkomielteiseltä vaikuta XD
Mut tottakai saat haaveilla ja suunnitella mitä haluat. Toista ihmistä et kuitenkaan saa painostaa haaveidesi ja suunnitelmiesi välikappaleeksi. Tai jos teet niin, älä ylläty, jos hän ensin hermostuu ja sitten häipyy.
Kun tämä ei edellenkään lähtenyt minusta! Mies puhui ensimmäisen vuoden koko ajan häistä ja suunnitelmista. Ja nyt on kääntänyt kelkan täysin.
Enkä itse tästä puhu miehelle jatkuvasti tai vihjaile tai kiristä! :D
Eilen puhuttiin ja mies sanoi ei ja itse olen sitä mieltä että joo haluan enemmän.
Mietin yön ja aamulla kirjoitin tänne että mitä mieltä ja nyt olen bridezilla joka pakkomielteisesti miettii häitä ja pihtaa täällä mieheltä sen takia!
Kysyin apuja ja mielipiteitä ennen kuin tästä edes uudestaan puhun miehen kanssa!
Hemmetti soikoon kun kaikki aina väännetään johonkin mitä se ei ole.
Mä olen huoleton ihminen joka välittää kovasti miehestään. Luulin että oltiin samalla linjalla ja eilen matto vedettiin alta ettei ollakaan, enkä tiedä miten siihen reagoisin. Että en tässä kauheasti ole kerennyt olla vaikea ihminen miehelle tai mitään sen kummempaa.
Ap
Kysy mieheltä,mikä on aiheuttanut kelkan kääntymisen.Eli perustelut asialle.
Miehen pitäisi vieläpä ryhtyä perustelemaan, miksi ei halua ap:n kanssa naimisiin. Voiko nolompaa keksiä 😣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Varmaan kiva olla tuollaiselle bridezillalle pelkkä kivireki.
Paitsi etten halua naimisiin, enkä edes kihloihin. Ihan vain muuttaa yhteen vaikka vuokralle, ettei tarvitsisi rampata kahden asunnon väliä. Mutta sinä löydät varmaan tästäkin kommentista jotain negatiivista sanottavaa. Jään odottamaan naiivia vastaustasi.
Avioliitto tai avoliitto, ihan sama. Silti tuntuu kamalta ajatella, että kuvailet kumppaniasi kivireeksi, jota joudut vetämään perässäsi. Aika vahvasti välittyy ajatus siitä, että et kunnioita hänen itsemääräämisoikeuttaan, vaan olet todellakin väkisin raahaamassa häntä sinun haluamaasi suuntaan.
jdö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.
Jep sama. Ekana vuonna jatkuvasti puhui häistä ja suunnitelmista, sitten se loppui ja nyt se on siirtynyt sinne hamaan tulevaisuuteen ja mitään ei voi suunnitella tai tehdä. Jotain tuo odottaa, en vaan tiedä mitä
Minulle on yksi mies joskus sanonut, että tuo unelmasta puhuminen on keino saada nainen suhteeseen, vaikka tietää, ettei ole valmis vielä pitkään aikaan.
Asia mitä eniten inhoan av:llä: kaikki asiallisetkin aloitukset tuomitaan provoiksi ja aloittajat hysteerisiksi pirttihirmuiksi. Pliis. :(
Alue: Aihe vapaa
Hän haluaa 5 vuotta aikaa etsiä lisääntymiskykyinen- ja haluinen nainen,julmaa mutta totta.