Mistä olet luopunut / joutunut luopumaan lapsen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta raskaana, mutta ihanista kahvimukillisista luopuminen tuottaa tuskaa. Nykyään juon vain vajaan mukilli sen päivässä.

Synnytyksen jälkeenkään en siis saa vielä palata vanhoihin tapoihini, koska haluan imettää vähintään vuoden, ja ehkä vähän sen jälkeenkin.

Mutta kun imettäminen ei kai ole yhtä intensiivistä alusta loppuun, niin kysyisin teiltä saako kahvin juontia jossain vaiheessa lisätä ja minkä verran? Entä miten juominen pitäisi ajoittaa, jotta lapsi altistuisi mahdollisimman vähän?

Mä join kyllä raskaana sen sallitun 2 kuppia :o

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Kauniista kiinteistä rinnoista ja vatsasta. Uimarannoista ja uikkareista. Kauniissa alusvaatteissa keikistelystä. Yksityisyydestä ja lukuiisista harrastakuksista joita en voi enää kotona harrastaa, koska lapset kaipaa koko ajan jotain tai mekastaa. Ehkä mä sitten aloitan maalauksen uudestaan päälle viisikymppisenä kun lapset ovat jo toivottavasti omillaan. Kirjojakaan en nykyään pysty lukemaan, kun kaipaan aikaa päästäkseni "flow-tilaan" jolloin lukemisesta tulee nautinto. 

Eihän näitä tullut silloin lapsia tehdessä ajatelleeksi. 

Yöunista. Vapaa-ajasta. Harrstuksista. Biletyksestä. Merkkivaatteista itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta raskaana, mutta ihanista kahvimukillisista luopuminen tuottaa tuskaa. Nykyään juon vain vajaan mukilli sen päivässä.

Synnytyksen jälkeenkään en siis saa vielä palata vanhoihin tapoihini, koska haluan imettää vähintään vuoden, ja ehkä vähän sen jälkeenkin.

Mutta kun imettäminen ei kai ole yhtä intensiivistä alusta loppuun, niin kysyisin teiltä saako kahvin juontia jossain vaiheessa lisätä ja minkä verran? Entä miten juominen pitäisi ajoittaa, jotta lapsi altistuisi mahdollisimman vähän?

Minä join 1-3 kuppia kahvia päivittäin, olin raskaana tai imetin.

En ole luopunut unista, rahasta, harrastuksista, seksistä tms. Jonkin verran joudun säätämään ruokailujani kun pitää katsa, että nirso taaperokin söisi. Rajoittaa siis hieman ruokalajivalintoja.

Vierailija kirjoitti:

En koe luopuneeni mistään, toki olen valvonut öitä koliikkilapsen kanssa, ja ollut joskus muutoinkin väsynyt, mutta sehän kuuluu asiaan.

Olen saanut tytön ja pojan, vaikka mahdollisuus jäädä lapsettomaksi oli erittäin iso. Olen saanut vastarakkauden, olen kokenut suurinta luottamusta, lapsen luottamusta äitiinsä.

Sain lapseni nuorena, he ovat jo aikuisia, ja kaikki elämänvaiheet ovat olleet ihania.

Toki lasten saanti lisää huolta ja pelkoa, kun jotain rakastaa paljon, siinä mukana on hiukkanen menettämisen pelkoa.

Minulle mikään biletys, ulkomaanmatka tms. ei olisi korvannut tätä elämää äitinä. Ymmärrän toki, että joku näkee asian toisin.

Elämän jatkuu seuraavassa sukupolvessa, koko luomakunta sitä todistaa! Elollisen olennon yksi vahvimmista tarpeista on lisääntymisen tarve.

Eihän kyse ollut siitä että vaihtaisinko äitiyden takaisin näihin asioihin, joista jouduin luopumaan. Mutta ei se poista sitä että luovuttu on, paljosta.

Ok. Minulle taas tuli morkkis kun alkuraskaudesta kului pannukaupalla. Ja onhan se vajaa mukillinen edelleen yhtä pikkukupillista enemmän.

Epäilen myös, että alitajuisesti pyrin nyt keittämään vahvempaa kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Huomautan vain, että feministitkin leipoo ja laittaa ruokaa sekä taistelevat naisten oikeuksien puolesta, että jokainen nainen saa jäädä tai olla jäämättä kotiäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kauniista kiinteistä rinnoista ja vatsasta. Uimarannoista ja uikkareista. Kauniissa alusvaatteissa keikistelystä. Yksityisyydestä ja lukuiisista harrastakuksista joita en voi enää kotona harrastaa, koska lapset kaipaa koko ajan jotain tai mekastaa. Ehkä mä sitten aloitan maalauksen uudestaan päälle viisikymppisenä kun lapset ovat jo toivottavasti omillaan. Kirjojakaan en nykyään pysty lukemaan, kun kaipaan aikaa päästäkseni "flow-tilaan" jolloin lukemisesta tulee nautinto. 

Eihän näitä tullut silloin lapsia tehdessä ajatelleeksi. 

Nuo ovat kyllä valintoja ettet käytä enää uikkareita jne..

Niin kyllä minullakin on pömppis ja silti käytän kauniita alusvaatteita mieheni nähden. Pitää vaan valita ne tarkemmin ja maksaa enemmän. Biksuissa sama, korkea vyötärö ja pushupit pelastaa paljon. Ja asenne.

Mut joo, vanha vartalo mennyttä.

Ainoa mitä kaipaan on se että saa viikonloppuna katsoa koko päivän tv:ta ja maata sohvalla. Se kun ei ihan lasten kanssa onnistu. Lisäksi olen luopunut alkoholista, mutta sitä en kyllä kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Huomautan vain, että feministitkin leipoo ja laittaa ruokaa sekä taistelevat naisten oikeuksien puolesta, että jokainen nainen saa jäädä tai olla jäämättä kotiäidiksi.

Joo olipa kummallinen kommentti! Minä olen feministi kotiäiti joka tykkää leipoa! Kyse on siitä että saa valita ihan itse mitä tekee.

En ole mistään kovin olennaisesta joutunut luopumaan, paitsi alkuun hyvistä yöunista. Mutta opin paikkaamaan sitä päiväunilla, ja sitten vauvavuosi olikin jo ohi. Pahinta oli urakehityksen tyssääminen, mistä oli pitkäaikaiset seuraukset. Lopulta, pitkän ajan kuluttua - lapsi oli tuolloin jo 10-vuotias - tämäkin kääntyi parhain päin, kun ryhdyin opiskelemaan uutta alaa, ja nyt olen tehnyt täystyöllistettynä näitä hommia tyytyväisempänä kuin koskaan. Tiedän, että ihmisellä on usein taipumus selitellä menneitä parhain päin, mutta tätä nimenomaista asiaa olen kyllä miettinyt perin pohjin ja ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että olisin entisessä työssäni palanut loppuun muutenkin parissa vuodessa.

Muita täällä lueteltuja syitä (vartalo, kaukomatkat jne.) en kohdallani allekirjoita, koska a) en ole huomannut mitään eroa entiseen, b) en pidä noita asioita erityisen tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Huomautan vain, että feministitkin leipoo ja laittaa ruokaa sekä taistelevat naisten oikeuksien puolesta, että jokainen nainen saa jäädä tai olla jäämättä kotiäidiksi.

Niin arvasin, että joku takertuu tuohon :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Huomautan vain, että feministitkin leipoo ja laittaa ruokaa sekä taistelevat naisten oikeuksien puolesta, että jokainen nainen saa jäädä tai olla jäämättä kotiäidiksi.

Arvasin että joku takertuu tuohon noin :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joutunut luopumaan mistään, minkä olisin kokenut tärkeäksi. Uraohjus en ole muutenkaan, kotona lasten kanssa vietetty aika on parasta. Olen aikalailla feministien painajainen, rakastan hoitaa lapsia kotona, tehdä ruokaa ja leipoa ym.

Ennen lapsiakaan en tehnyt mitään sen kummempaa kuin nyt. Opiskelin ja olin kotona. Kävin salilla ja pystyn sitä tekemään edelleen.

Ehkä, jos olisin ollut kovin menevä ja olisi ollut suuri kaveripiiri ym, olisi ollut enemmän sopeutumista arkeen lasten kanssa. Mutta olen aika mummo muutenkin. Minun 18v päivä meni äidin kanssa kahvitellen ja neuloen, eli mikään baareilu kavereiden kanssa ei napannut silloin eikä edelleenkään.

Kaikklla toki ei ole näin. Jos on paljon omia harrastuksia ja muutenkin tekee enemmän asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä, kokee varmasti elämänsä muuttuvan paljon, saattaa myös kokea menettävänsä jotain.

Huomautan vain, että feministitkin leipoo ja laittaa ruokaa sekä taistelevat naisten oikeuksien puolesta, että jokainen nainen saa jäädä tai olla jäämättä kotiäidiksi.

Niin arvasin, että joku takertuu tuohon :'D

Tottakai takertuu, annat mielikuvan että feministit olisivat sitä mieltä ettei nainen saisi pitää leipomisesta.

Mä en koe luopuneeni oikein mistään..okei, pitkistä jopa 8-tuntisista musiikki-ja taiteilumaratoneista mutta sitäkin pääsen toteuttamaan kun mies menee pojan kanssa mökille pariksi päiväksi. Opiskelen ja käyn töissä. Tänään menen siskoni luo viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea ilman lasta, vanhempani lupasivat katsoa. Aion luukuttaa hyvää musaa autossa ja tsiikailla komeita miehiä huoltoasemilla.

Hyvä fiilis. Enemmänkin ihmettelen että siinäkö se "karmea" ja paljon puhuttu vauva-arki jo menikin?? Ei ehtinyt silmiä räpäyttää. Kohta tuo meneekin jo eskariin. Koen olevani yhtä vapaa jo kuin ennen lastakin. En toisaalta ole tosiaankaan mikään suorittajamamma. Ja anoppi kyllä pitää huolen huonosta omastatunnostani 😎

Vierailija kirjoitti:

Tottakai takertuu, annat mielikuvan että feministit olisivat sitä mieltä ettei nainen saisi pitää leipomisesta.

Mutta nehän ovat. 

Haaveista paremmasta autosta,ei ole rahaa. Kehittymisestä uralla, lapsen hoito on iltaisin ja viikonloppuisin minun tehtävä niin en voi tehdä ylitöitä tai tehdä työreissuja. Liikuntaharrastuksesta, sama syy kuin edellä. Vaimo kotona päivät, ja katoaa kotoa kello viisi omiin harrastuksiin ja tuttavia näkemäänja palailee kun ollaan pojan kanssa nukkumassa. Illat menee kokkaillessa, siivoillessa ja pojankanssa touhutessa.