Lue keskustelun säännöt.
Ihana ja minua hyvin kohteleva mies - joka pelaa lähes kaiken kotonaoloaikaansa
09.06.2017 |
Mies on muuten hyvä minulle ja ihana. Alkuaikoina mies ei pelannut, vaan teimme yhdessä asioita joita olen muidenkin parien kuvitellut tekevän - katsottiin televisiota, kokattiin, keskusteltiin jne. Oltiin asuttu jonkin aikaa yhdessä, kunnes mies jatkoi vanhaa ja rakasta harrastustaan: online-pelien pelaamista kavereidensa kanssa.
Ollaan asuttu 1,5 vuotta yhdessä ja tuntuu, etten sopeudu hänen elämäntyyliinsä. Kotona jos ollaan, pelataan pelejä 2-3 tuntia arki-iltaisin ja viikonloppuisin tietokoneella saatetaan istua koko päivä. Mies kuitenkin tekee kotitöitä hyvin ja viettää aikaa kanssani jonkin verran. Saatamme esimerkiksi katsoa jotain ohjelmaa yhdessä (joskin silloin ei saa tietenkään puhua) ja silloin tällöin kokkailemme. Tuntuu kuitenkin, että itse kaipaisin sellaista ilmapiiriä, että voisi harrastaa rentoa jutustelua ja vaikka vain olla lähekkäin. Miehen on kuitenkin "pakko tehdä koko ajan jotain".
Lisäksi tämä hänen oma harrastuksensa haittaa omaa kotoiluani, sillä kuulen miehen Skypettelyn jokaiseen talossa olevaan huoneeseen, enkä pysty itse kunnolla rentoutumaan. Olemme puhuneet isompaan asuntoon muuttamisesta, jolloin voisin olla rauhassa hänen pelailuiltaan. Peliajat ovat mielestäni myös sikäli huonot, että niiden prime time sijoittuu joka ilta kello 20-00 väliin, jolloin olen aina keskenäni. Välillä tingin omista yöunistani, jotta voin klo 00 katsoa miehen kanssa edes yhden televisio-ohjelman. On tylsää olla suhteessa, kun joutuu niin usein katsomaan itse televisiota tai tehdä vain omia juttuja.
Tiedän, että mies ei voi olla naisen harrastus ja tässä mietinkin, että vaadinko liikoja. Itse olen ollut aikuisiällä enemmän sitä tyyppiä, joka harrastaa muaalla kuin kotona. Käyn urheilemassa monta kertaa viikossa töiden jälkeen ja sen jälkeen olisi ihana vain "olla", kun pääsee kotiin. Nautin myös suunnattomasti keskustelemisesta ja unelmoin siitä, että minulla olisi juttuseuraa enemmän myös kotona.
Tiedän, että mies ei tästä muutu ja mietinkin, että vaadinko kuuta taivaalta. Mies on muuten tosiaan hyvä mies - komea, kunnollinen ja kohtelee minua hyvin. Ollaan kolmekymppisiä ja lapsettomia. Miten muut pariskunnat viettävät kotona aikaa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi mukautua sinun rytmiisi. Itse sanoit urheilevasi monta kertaa viikossa töiden jälkeen. Vietä se aika miehesi kanssa ja urheile silloin kuin mies pelaa. Ehkä juuri sinä olet lenkkeilemässä miehesi prime time ajan?
Mutta jos mies pelaa joka ilta klo 20:00-00:00 niin ei ap varmaan nyt sentään voi lenkkeillä joka ilta juuri tuota yötä vasten olevaa neljää tuntia?
Ap kirjoitti että pelaa 2-3h klo 20-24 välisenä aikana. Eli kyllä tunnin lenkki tai mikä tahansa urheilu ehtii hyvin ja sen perään kun käy suihkussa ja hoitaa muut iltarutiinit niin kyllä siinä helposti menee 2h.
Pointtinani oli että miksi juuri apn päivärytmi on oikea ja miksi hän vaatii miestä mukautumaan siihen, eikä itse voi mukautua miehen jos tämä apta häiritsee. Sillä jos ap urheilee töiden jälkeen niin en usko hänen olevan kotona hirveän aikasin, jos ajattelee että työr loppuisi esim 16.00 ja matkoihin menee yhteensä tunti ja urheiluun tunti ja urheilivaatteiden vaihdot yms yhteensä puol tuntia - eli ap on kotona aikasintaan 18.30.
Ap voisi kertoa, että koska mies tulee töistä kotiin ja sopisiko miehelle viettää aikaa ap:n kanssa esim. klo 16:00-20:00? Sillä sitä emme nyt tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse harrastat jotain muuta. Esimerkiksi urheilet tai jotain. Se on miehen harrastus ja ajanviettotapa. En tiedä häiritseekö sua siinä vain se että se tapahtuu kotona ja että se on pelaamista verrattuna että mies kävisi vaikka salilla 4krt viikossa ja kolmesti vaikka uimassa tai jonkin kielen tunneilla. Samahan aika niihinkin menisi. Joo kyllähän se ajankohta ehkä sinua häiritsee, mutta muuta silloin omaa rytmiäsi. Joku syy varmasti siihen on että juuri 20 eteenpäin pelaa ja monissa ryhmässä tehtävissä harrastuksissa on joku aika oli se sitten tiistaisin 18-19 joogatunti tai 20 eteenpäin tietsikkapeli.
Niimpä. Mua vain harmittaa tämä (ainoa) harrastus, joka on sellainen johon en halua ottaa osaa. Tietokonepelien pelaaminen on erittäin yleistä, olen oppinut. Jostain kumman syystä olen kasvanut maailmassa, jossa kukaan kaverini ei pelejä pelaa. En tiedä, mistä edes aloittaisin jos aloittaisin.
Jos mies kävisi juuri salilla, uimassa tai opiskelemassa kieliä olisi se minun mielestäni mukavaa, sillä silloin haluaisin itsekin tulla mukaan. Olemme puhuneet paljon tästä, että olemmeko vain liian erilaisia sitten toisillemme.
Miehen mukaan oma seurankipeyteni johtuu siitä, että minulla ei ole paljon kavereita täällä uudessa asuinkaupungissamme. Voi olla, että osasyy on se. Toisaalta en kuitenkaan joka ilta muutenkaan kavereiden kanssa haluaisi viettää montaa tuntia, vaikka minulla olisi entinen ystäväpiirini täällä.
ehkä mies ei edes haluaisi harrastaa sinun kanssasi. Oletko ajatellut sitä? Jokainen tarvitsee tilaa parisuhteessa ja yksinoloa sekä omia kavereita harrastuksia yms. Ehkä koittaisit enemmän miettiä sitä että miksi olet niin kiinni miehessäsi, etkä anna sille tilaa? Voi olla että mitä enemmän takerrut kiinni sitä enemmän se viettää aikaa yksin omissa harrastuksissaan.
Voitteko mitenkään, edes osittain, järjestää niin, että miehen peliaika ja sinun liikunta/urheiluajat olisivat samaan aikaan? En tarkoita, että sinun pitäisi aina joustaa, jos kaipaat liikuntaa nimenomaan heti töiden jälkeen, vaan että löytäisikö miehesi pelikavereita edes joskus alkuillaksi: joustoa molemmilta.
Oma on elämäsi, itse en suostuisi siihen, että puolisoni viettäisi tuntikausia yhteisestä ajasta "muualla", minulle(kin) puhuminen/keskustelu ja toki yhdessä tekeminen on se juttu (no, petipuuhien lisäksi), miksi luopua sinkkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mitenkään, edes osittain, järjestää niin, että miehen peliaika ja sinun liikunta/urheiluajat olisivat samaan aikaan? En tarkoita, että sinun pitäisi aina joustaa, jos kaipaat liikuntaa nimenomaan heti töiden jälkeen, vaan että löytäisikö miehesi pelikavereita edes joskus alkuillaksi: joustoa molemmilta.
Oma on elämäsi, itse en suostuisi siihen, että puolisoni viettäisi tuntikausia yhteisestä ajasta "muualla", minulle(kin) puhuminen/keskustelu ja toki yhdessä tekeminen on se juttu (no, petipuuhien lisäksi), miksi luopua sinkkuudesta.
Tämä on se olennainen kysymys mielestäni. Jos parisuhteesta ei saa yhtään enempää kuin sinkkuudesta, niin miksi ihmeessä olla parisuhteessa??
Eihän mies ole naisen harrastus, jos mies ja nainen asuvat yhdessä ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa! Sitä sanotaan parisuhteeksi.
Ymmärrän hyvin turhautumistasi, ap. Tuntuu kuin miehen aktiivisin, voimakkain "parisuhde" olisi pelien ja laitteiden kanssa. Isompaan asuntoon muuttaminen ei vaikuttaisi siihen asiaan. Saattaisi käydä niin, että kun saatte olla rauhassa toisiltanne, ette enää olisi missään "oikeissa" tekemisissä toistenne kanssa.
Tuli mieleen: voitteko tehdä yhdessä jotakin poissa kotoa ja sopia, ettei mitään laitteita oteta mukaan? On kesä. Menkää keskustelemaan metsään tai uimarannalle. Tutkimusten mukaan aikuinen ihminen voi olla irti puhelimestaan ainakin n. 2 h/ pvä. Että edes sen ajan olisitte vain toistenne kanssa, vain siinä ajassa ja paikassa, jossa olette fyysisestikin. Se voisi auttaa, aiheuttaa jonkun muutoksen. Mies menettäisi vain vähän peliaikaa ja te molemmat saisitte parisuhdeaikaa. Onnistuisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikaystäväni pelaili pahimpana aikana 8-12 h päivässä, siis joka päivä. Tuli neljältä kotiin ja pelasi aamuneljään, nukkui muutaman tunnin ja sitten töihin. Tämäkin alkoi melko huomaamatta, parin tunnin pelailuista. Kun huomauttelin poikaystävälleni pelaamisesta tai valitin myöhäisistä nukkumaan tulemisista, tuli vastaan ärähtelyä ja puolustelua. En itsekään havahtunut siihen miten iso ongelmasta oli tullut ennen kuin ihastuin toiseen mieheen ja havaitsin että tunsin oloni todella yksinäiseksi ja laiminlyödyksi parisuhteessani. Näitä asioita sitten puimme mm. pariterapiassa, mutta pelaaminen jatkui. Lopulta poikaystäväni alkoi itsekin hahmottaa kyseessä olevan ongelma, lähinnä siitä että ei itsekään saanut oikeastaan pelaamisesta mielihyvää vaan saattoi olla pahalla tuulella koko päivän koska peli meni huonosti. Ja huomasi itsekin että elämä soljui ohi kuukausi ja vuosi kerrallaan ilman että mitään konkreettista tapahtui tai tuli tehtyä.
Ongelman perimmäinen syy lienikin tukahdetussa turhautumisessa, poikaystäväni ei nauti työstään, ei harrastanut mitään konkreettista, ja huono perhetaustakin hänellä oli. Sekä tietysti sanomattakin selvää oli että parisuhdekin oli tässä kohtaa aika rempallaan. Kaikki tämä aiheutti pakenemisen peleihin. Lopulta poikaystäväni lähti reppureissaamaan pariksi kuukaudeksi. Tultuaan takaisin pisti tietokoneen kaappiin eikä ole pelannut sitä nyt 6 kk kuin kahtena päivänä. Parisuhdekin voi nyt hyvin.
Addiktiot hiipivät salakavalasti ja yleensä addikti itse perustelee tapansa itselleen järkevästi. En sinuna lähtisi normalisoimaan miehen pelitapaa itselleni, koska läheisen puuttuminen asiaan voi havahduttaa addiktin huomaamaan oman tapansa haitallisuus. Ja jos tuo tapa haittaa sinua, ei sinun tarvitse alkaa sitä itsellesi väkisin oikeuttamaan. Suhteessa kuuluisi kuitenkin jatkuvasti kehittyä, niin että molemmilla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Oma poikaystäväni pelaili pahimpana aikana 8-12 h päivässä, siis joka päivä. Tuli neljältä kotiin ja pelasi aamuneljään, nukkui muutaman tunnin ja sitten töihin. Tämäkin alkoi melko huomaamatta, parin tunnin pelailuista. Kun huomauttelin poikaystävälleni pelaamisesta tai valitin myöhäisistä nukkumaan tulemisista, tuli vastaan ärähtelyä ja puolustelua. En itsekään havahtunut siihen miten iso ongelmasta oli tullut ennen kuin ihastuin toiseen mieheen ja havaitsin että tunsin oloni todella yksinäiseksi ja laiminlyödyksi parisuhteessani. Näitä asioita sitten puimme mm. pariterapiassa, mutta pelaaminen jatkui. Lopulta poikaystäväni alkoi itsekin hahmottaa kyseessä olevan ongelma, lähinnä siitä että ei itsekään saanut oikeastaan pelaamisesta mielihyvää vaan saattoi olla pahalla tuulella koko päivän koska peli meni huonosti. Ja huomasi itsekin että elämä soljui ohi kuukausi ja vuosi kerrallaan ilman että mitään konkreettista tapahtui tai tuli tehtyä.
Ongelman perimmäinen syy lienikin tukahdetussa turhautumisessa, poikaystäväni ei nauti työstään, ei harrastanut mitään konkreettista, ja huono perhetaustakin hänellä oli. Sekä tietysti sanomattakin selvää oli että parisuhdekin oli tässä kohtaa aika rempallaan. Kaikki tämä aiheutti pakenemisen peleihin. Lopulta poikaystäväni lähti reppureissaamaan pariksi kuukaudeksi. Tultuaan takaisin pisti tietokoneen kaappiin eikä ole pelannut sitä nyt 6 kk kuin kahtena päivänä. Parisuhdekin voi nyt hyvin.
Addiktiot hiipivät salakavalasti ja yleensä addikti itse perustelee tapansa itselleen järkevästi. En sinuna lähtisi normalisoimaan miehen pelitapaa itselleni, koska läheisen puuttuminen asiaan voi havahduttaa addiktin huomaamaan oman tapansa haitallisuus. Ja jos tuo tapa haittaa sinua, ei sinun tarvitse alkaa sitä itsellesi väkisin oikeuttamaan. Suhteessa kuuluisi kuitenkin jatkuvasti kehittyä, niin että molemmilla on hyvä olla.
eli jos mies pelaa 2h/pv niin miehellä on addiktio, kun taas jos ap katsoo tvtä 2h/pv se on normaalia? Tai vaikka urheilee? Kaikkeen voi addiktoitua, myös urheiluun tai tv:seen. Joten en näe kyllä tuossa mitään huolestuttavaa. En ymmärrä että miten tosta tehtiin niin kamala demoni. Itsehän ap haluasi sen ajan katsoa tvtä ja sitä harmittaa että mies mielummin pelaa kuin katsoo tvtä.
Olisiko ongelma sama jos mies lukisi kirjoja joka ilta muutaman tunnin ajan eikä katsoisi ap:n kanssa töllöä?
En siis halua väheksyä peliriippuvuutta, mutta ethän sä nyt voi ketään alkoholistiksikaan sanoa vain koska ei ole absolutisti tai uhkapeliriippuvaiseksi jos lottoaa kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä pelaa molemmat, minä (nainen) huomattavasti enemmän.
Välillä saattaa olla parin kuukauden tauko, joskus olen pelannut muutaman päivän melkein yhtä soittoa.
Nyt perheenlisäyksen jälkeen en tietenkään ole pelannut likikään normaalisti.
Meillä tehdään kotityöt yhdessä ja hoidetaan lapsi yhdessä.
Sarjoja ja elokuviakin ehditään katsomaan.
Meillä ei tosin kuluteta aikaa kavereiden kanssa, emme harrasta baareja jne.
Viihdytään parhaiten keskenämme omissa oloissamme. Paras ystävä saman katon alla.
Mua ärsyttäis miljoona kertaa enemmän, jos mies notkuisi jossain kylillä kavereiden kanssa.
Huh mitä ajanhukkaa, kun kotonakin hukkuu omakotitalon töihin.
En ymmärrä ap ongelmaa.
Jos kotona kuitenkin mies osallistuu, huomioi, eikä ole vakavia ongelmia kuten fyysinen tai henkinen väkivalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikaystäväni pelaili pahimpana aikana 8-12 h päivässä, siis joka päivä. Tuli neljältä kotiin ja pelasi aamuneljään, nukkui muutaman tunnin ja sitten töihin. Tämäkin alkoi melko huomaamatta, parin tunnin pelailuista. Kun huomauttelin poikaystävälleni pelaamisesta tai valitin myöhäisistä nukkumaan tulemisista, tuli vastaan ärähtelyä ja puolustelua. En itsekään havahtunut siihen miten iso ongelmasta oli tullut ennen kuin ihastuin toiseen mieheen ja havaitsin että tunsin oloni todella yksinäiseksi ja laiminlyödyksi parisuhteessani. Näitä asioita sitten puimme mm. pariterapiassa, mutta pelaaminen jatkui. Lopulta poikaystäväni alkoi itsekin hahmottaa kyseessä olevan ongelma, lähinnä siitä että ei itsekään saanut oikeastaan pelaamisesta mielihyvää vaan saattoi olla pahalla tuulella koko päivän koska peli meni huonosti. Ja huomasi itsekin että elämä soljui ohi kuukausi ja vuosi kerrallaan ilman että mitään konkreettista tapahtui tai tuli tehtyä.
Ongelman perimmäinen syy lienikin tukahdetussa turhautumisessa, poikaystäväni ei nauti työstään, ei harrastanut mitään konkreettista, ja huono perhetaustakin hänellä oli. Sekä tietysti sanomattakin selvää oli että parisuhdekin oli tässä kohtaa aika rempallaan. Kaikki tämä aiheutti pakenemisen peleihin. Lopulta poikaystäväni lähti reppureissaamaan pariksi kuukaudeksi. Tultuaan takaisin pisti tietokoneen kaappiin eikä ole pelannut sitä nyt 6 kk kuin kahtena päivänä. Parisuhdekin voi nyt hyvin.
Addiktiot hiipivät salakavalasti ja yleensä addikti itse perustelee tapansa itselleen järkevästi. En sinuna lähtisi normalisoimaan miehen pelitapaa itselleni, koska läheisen puuttuminen asiaan voi havahduttaa addiktin huomaamaan oman tapansa haitallisuus. Ja jos tuo tapa haittaa sinua, ei sinun tarvitse alkaa sitä itsellesi väkisin oikeuttamaan. Suhteessa kuuluisi kuitenkin jatkuvasti kehittyä, niin että molemmilla on hyvä olla.eli jos mies pelaa 2h/pv niin miehellä on addiktio, kun taas jos ap katsoo tvtä 2h/pv se on normaalia? Tai vaikka urheilee? Kaikkeen voi addiktoitua, myös urheiluun tai tv:seen. Joten en näe kyllä tuossa mitään huolestuttavaa. En ymmärrä että miten tosta tehtiin niin kamala demoni. Itsehän ap haluasi sen ajan katsoa tvtä ja sitä harmittaa että mies mielummin pelaa kuin katsoo tvtä.
Olisiko ongelma sama jos mies lukisi kirjoja joka ilta muutaman tunnin ajan eikä katsoisi ap:n kanssa töllöä?
En siis halua väheksyä peliriippuvuutta, mutta ethän sä nyt voi ketään alkoholistiksikaan sanoa vain koska ei ole absolutisti tai uhkapeliriippuvaiseksi jos lottoaa kerran viikossa.
Pointtina lähinnä tuossa se, että pienistä puroista syntyy se joki. Jos nykyinen pelaaminen häiritsee ap:ta, ei mielestäni ole järkeä vähätellä omia tuntemuksia asiasta. Sosiaaliset pelit ovat hyvin addiktoivia ja jos pelaaminen on jo nyt jokapäiväistä, on todennäköistä että pelaamisajan pituus lisääntyy myös jossain kohtaa. Samalla lailla kuin esimerkiksi 2 annoksen alkoholinjuominenkin joka päivä todennäköisesti ajan kanssa lisääntyy 3, sitten 4... peliaddiktio on kuitenkin ihan yleisesti tunnustettu ja jatkuvasti yleistyvä addiktiomuoto, toisin kuin esimerkiksi kirjariippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikaystäväni pelaili pahimpana aikana 8-12 h päivässä, siis joka päivä. Tuli neljältä kotiin ja pelasi aamuneljään, nukkui muutaman tunnin ja sitten töihin. Tämäkin alkoi melko huomaamatta, parin tunnin pelailuista. Kun huomauttelin poikaystävälleni pelaamisesta tai valitin myöhäisistä nukkumaan tulemisista, tuli vastaan ärähtelyä ja puolustelua. En itsekään havahtunut siihen miten iso ongelmasta oli tullut ennen kuin ihastuin toiseen mieheen ja havaitsin että tunsin oloni todella yksinäiseksi ja laiminlyödyksi parisuhteessani. Näitä asioita sitten puimme mm. pariterapiassa, mutta pelaaminen jatkui. Lopulta poikaystäväni alkoi itsekin hahmottaa kyseessä olevan ongelma, lähinnä siitä että ei itsekään saanut oikeastaan pelaamisesta mielihyvää vaan saattoi olla pahalla tuulella koko päivän koska peli meni huonosti. Ja huomasi itsekin että elämä soljui ohi kuukausi ja vuosi kerrallaan ilman että mitään konkreettista tapahtui tai tuli tehtyä.Ongelman perimmäinen syy lienikin tukahdetussa turhautumisessa, poikaystäväni ei nauti työstään, ei harrastanut mitään konkreettista, ja huono perhetaustakin hänellä oli. Sekä tietysti sanomattakin selvää oli että parisuhdekin oli tässä kohtaa aika rempallaan. Kaikki tämä aiheutti pakenemisen peleihin. Lopulta poikaystäväni lähti reppureissaamaan pariksi kuukaudeksi. Tultuaan takaisin pisti tietokoneen kaappiin eikä ole pelannut sitä nyt 6 kk kuin kahtena päivänä. Parisuhdekin voi nyt hyvin.Addiktiot hiipivät salakavalasti ja yleensä addikti itse perustelee tapansa itselleen järkevästi. En sinuna lähtisi normalisoimaan miehen pelitapaa itselleni, koska läheisen puuttuminen asiaan voi havahduttaa addiktin huomaamaan oman tapansa haitallisuus. Ja jos tuo tapa haittaa sinua, ei sinun tarvitse alkaa sitä itsellesi väkisin oikeuttamaan. Suhteessa kuuluisi kuitenkin jatkuvasti kehittyä, niin että molemmilla on hyvä olla.
eli jos mies pelaa 2h/pv niin miehellä on addiktio, kun taas jos ap katsoo tvtä 2h/pv se on normaalia? Tai vaikka urheilee? Kaikkeen voi addiktoitua, myös urheiluun tai tv:seen. Joten en näe kyllä tuossa mitään huolestuttavaa. En ymmärrä että miten tosta tehtiin niin kamala demoni. Itsehän ap haluasi sen ajan katsoa tvtä ja sitä harmittaa että mies mielummin pelaa kuin katsoo tvtä.
Olisiko ongelma sama jos mies lukisi kirjoja joka ilta muutaman tunnin ajan eikä katsoisi ap:n kanssa töllöä?
En siis halua väheksyä peliriippuvuutta, mutta ethän sä nyt voi ketään alkoholistiksikaan sanoa vain koska ei ole absolutisti tai uhkapeliriippuvaiseksi jos lottoaa kerran viikossa.Pointtina lähinnä tuossa se, että pienistä puroista syntyy se joki. Jos nykyinen pelaaminen häiritsee ap:ta, ei mielestäni ole järkeä vähätellä omia tuntemuksia asiasta. Sosiaaliset pelit ovat hyvin addiktoivia ja jos pelaaminen on jo nyt jokapäiväistä, on todennäköistä että pelaamisajan pituus lisääntyy myös jossain kohtaa. Samalla lailla kuin esimerkiksi 2 annoksen alkoholinjuominenkin joka päivä todennäköisesti ajan kanssa lisääntyy 3, sitten 4... peliaddiktio on kuitenkin ihan yleisesti tunnustettu ja jatkuvasti yleistyvä addiktiomuoto, toisin kuin esimerkiksi kirjariippuvuus.
aika liukuva sun käsitys. Eli jos joku aluksi käy baarissa vaikka kerran kk niin kohta ramppaakin joka viikko ja seuraavaksi ryyppääkin joka päivä? Ja satunnaislottoaja pelaa lopulta talonsa? Mietippä nyt oikeasti. Kyllä jokainen voi addiktoitua johonkin ja kyllä peliriippuvaisia on mutta niin on myös uhkapeliaddikteja ja alkoholisteja.
Jos on dietillä niin seuraava vaihe on anoreksia?
Tuohon kaverijuttuun sen verran, että en minä ainakaan halua enkä jaksa nähdä kavereitani joka päivä, en edes joka toinen päivä. Niin tehtiin lapsena ja teininä. Eikä kukaan tuntemistani aikuisista ihmisistä halua nähdä kavereitaan joka päivä (eikä kyllä ehtisikään töiden, kotitöiden, harrastusten ja parisuhteen vuoksi). Omituinen ajatus, että aikuisen ihmisen elämä olisi kavereiden kanssa hengailua joka ilta. Pyytäisitkö ne kaverit sitten siis joka ilta teille kotiin, ja vaikkapa kolmen tai neljän naisen porukassa sitten istuisitte joka ilta höpöttämässä miehen ja pelaamisen vieressä muutaman tunnin?