Itken valtoimenaan koska oikeus päätti että Suomessa naisen ei tarkoittaa kyllä
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706072200191247_u0.shtml
Raiskaussyyte kaatui - käräjäoikeus: Naisen "ei" saattoi tarkoittaa "ei, älä lopeta"
Keskiviikko 7.6.2017 klo 21.33
ei, älä, lopeta! kiskoo housuja ylös..
Muuttuu oikeudessa ei, älä lopta ja housut on ihan ok kiskoa uudelleen alas...
Missä on oikeus?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että itkit valtoimenaan. :D Voi hyvänen aika mitkä ongelmat taas...
Mitä jos keskityttäisiin nyt vaan niihin puskaraiskauksiin ja annettaisiin vapaiden aikuisten ihmisten ratkoa omat ihmissuhteensa ja seksikuvionsa.
No kun suurin osa raiskauksista tapahtuu juuri niiden "vapaiden aikuisten ihmisten" välillä! Puskaraiskaukset ovat todella harvinaisia tuttujen tekemiin raiskauksiin verrattuna.
Sopikaa ne turvasanat rajuihin leikkeihinne ettei jää epäselväksi koska ei leikki enää miellytä.
Ilman muuta turvasana pitäisi yhdessä sopia, jos pariskunnan seksileikeissä "EI" ei tarkoitakaan ei. Mikäli turvasanaa ei ole sovittu, on kohtuullista olettaa, että "ei" tarkoittaa juuri sitä, eli kieltäytymistä.
Tässä tapauksessa turvasanasta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta, koska syytetty ei vedonnut siihen, että nainen ei käyttänyt yhdessä sovittua turvasanaa. Hän vetosi ainoastaan siihen, että heillä oli aiemminkin harrastettu rajuotteista seksiä. Tämä on minusta huomattavasti heikompi puolustus, kuin turvasanan käyttämättömyyteen vetoaminen olisi ollut. Näin ollen oletan, että mitään turvasanaa ei ollut sovittu, jolloin se sana ei pitäisi tulkita kieltäytymiseksi.
Sellainen neuvo miehille, että EI tarkoittaa ei, ihan joka kerta, jollet ole kyseisen naisen kanssa erikseen toisin sopinut ja yhdessä hänen kanssaan määritellyt turvasanaa. Parhaiten varmaan väärinkäsityksiltäkin, raiskaussyytteistä puhumattakaan, vältytään tätä yksinkertaista neuvoa noudattamalla.
Mutta entä jos pari ei tyhmyyksissän ole päättänyt mitään turvasanaa? Pitääkö silloin tuomita mies, joka on olettanut monien aikaisempien kertojen perusteella, että "ei" ei tarkoita mitään vaan kuuluu juttuun?
Valitettavasti nämä ei ole mustavalkoisia asioita.
Kuten sanoin, minäkin oletan, että pari ei tyhmyyksissään ollut päättänyt mitään turvasanaa, ja nyt tyhmyydestä sakotettiin, molempia. Nainen maksoi tyhmyydestä joutumalla raiskatuksi ja mies saamalla syytteen raiskauksesta. Ei tässä miehen vastuu minusta yhtään sen vähäisempi ole kuin naisenkaan.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta mielestäni Kajaanin käräjäoikeus olisi voinut pikkuisen mustavalkoisemminkin asiaan suhtautua. Aika epävarmaksi käy raiskauksen uhrien oikeusturva, jos oikeuslaitoksenkin mukaan "ei" on tulkinnanvarainen asia silloinkin, kun mitään muutakaan kieltäytymistä merkitsevää sanaa ei ole yhteisesti sovittu.
Tässä keskustelussa moni on peräänkuuluttanut naisen vastuuta ei-sanan väärinkäyttämisessä. Että jos väärinkäyttää sanaa ei, on oma vika jos joutuu raiskatuksi. Olen itsekin sitä mieltä, että sanaa ei ei pitäisi väärinkäyttää ja niin tekemällä altistaa itsensä raiskauksen riskille. Minä peräänkuulutan lisäksi miesten omaa vastuuta. Kukaan ei pakota miestä pitämään sanaa ei tulkinnanvaraisena ilman erillistä sopimusta. Ja jos mies kuitenkin päättää olla sopimatta turvasanaa ja silti haluaa tulkita ei:n myöntymiseksi, hän altistaa itsensä sille riskille että tuleekin syytetyksi ja mahdollisesti myös tuomituksi raiskauksesta. Jos tämän riskin haluaa välttää, kannattaa ottaa mustavalkoinen asenne sanaan ei, tai sitten sopia yhdessä kumppanin kanssa se toinen kieltäytymistä merkitsevä sana. Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti mielestäni kuitenkaan ei voida lähteä sille tielle, että EI ei tarkoitakaan kieltäytymistä.
Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti ei voida lähteä sille tielle, että syytön tuomitaan, jotta EI:n merkitys säilyy.
Niin, jos "ei":n merkitystä ei lähdetä muuttamaan, syytön ei voikaan olla syytön. Tämähän se olisi looginen johtopäätös. Jos "ei" ei tarkoitakaan "ei", miten yhteiskunta voisi edes olla olemassa?
Onko kahdella aikuisella oikeutta keskinäisessä toiminnassaan muuttaa sanan "ei" merkitystä? Milloin jo tapahtunut toiminta on perusteena olettaa että tuollainen muutos on tapahtunut? Miten tulee toimia tilanteessa jossa on joutunut raiskatuksi jotta voi uskottavasti esittää syytteen?
Tässäpä kysymyksiä. Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaltoin kohdeltu nainen voi luulla että se mitä hänelle tehtiin ei ole rikos eikä hänellä ole"oikeutta" alkaa siitä rettelöidä. Voi sitten muualla asiaa itkiessään kuulla että se lasketaan raiskaukseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spekulaation kautta keskustelu voi myös siirtyä yleisemmälle tasolle. Ja näistä asioista on tärkeää puhua.
On vaarallista, jos on sellainen oletus, että naisen (tai kenenkään) "ei" tarkoittaa joskus "kyllä". Jos toinen sanoo "ei" tai/ja vastustelee (kuten tässä tapauksessakin teki) tai on täysin passiivinen (nukkuu, sammunut, shokissa tms.), seksiä ei tällöin lähtökohtaisesti harrasteta yhteisymmärryksessä. Eli se on raiskaus.
Eli tällaisessa tapauksessa kuin tässä nyt on, pikemminkin pitäisi seksuaalista toimintaa jatkaneen pystyä todistamaan, että kyseessä oli poikkeus sääntöön kuin toisen osapuolen pystyä todistamaan, että hän ei halunnut ja kyseessä oli raiskaus. Kielto tapahtui, akti tapahtui.
Näinhän juuri tapahtuikin. Oikeus piti miehen kertomusta uskottavana ja mies oli jopa niin vakuuttava että oikeuden päätös oli yksimielinen. Ainahan näin ei suinkaan käy. Suurinpiirtein jokainen raiskaaja, jopa röyhkeimmät puskaraiskaajat, jossakin vaiheessa väittää että seksiä harrastettiin yhteisymmärryksessä. Se, että pitääkö oikeus väitettä uskottavana on sitten toinen asia.
Yleisellä tasolla tietysti tuo jälkimmäinen kappaleesi on hieman ongelmallinen. Oikeusvaltion perusperiaatteisiin kuitenkin kuuluu, että syyttäjän pitää osoittaa että rikos on tapahtunut, eikä syytetyn, että sitä ei tapahtunut.
En ole kanssasi eri mieltä.
Mutta siis ytimenä oli se, että kun katsoo asiaa tältä kantilta, rikos tapahtui. Raiskaaja ei kieltänyt asioita, jotka tekevät tapahtuneesta rikoksen.
Oikeuden kantilta katsottuna rikoksesta ei ollut varmuutta, äänin 5-0.
Niin. Mutta määritelmät ovat epäselviä. Ja tämä päätös oli selvästikin vastoin monen oikeustajua, siis näiden tietojen pohjalta jotka meillä ovat käytössä.
Kiitos että lainasit viestiäni, koska se on nyt jo kahdesti kadonnut...
Vierailija kirjoitti:
Jos tuolle linjalle mentäisiin niin sitten pitäisi kummallakin osapuolella olla aina ehdoton oikeus tehdä seksin harrastamisesta videotallenne oman oikeusturvansa vuoksi.
Ei se videotallenne mitään auta. Poika hukkuu -tallenteessa moni tulkitsi pojan vain leikkivän. Epäoikeuslaitos katsoisi tallenteen raiskauksesta ja toteaisi että uhri vain leikkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että itkit valtoimenaan. :D Voi hyvänen aika mitkä ongelmat taas...
Mitä jos keskityttäisiin nyt vaan niihin puskaraiskauksiin ja annettaisiin vapaiden aikuisten ihmisten ratkoa omat ihmissuhteensa ja seksikuvionsa.
No kun suurin osa raiskauksista tapahtuu juuri niiden "vapaiden aikuisten ihmisten" välillä! Puskaraiskaukset ovat todella harvinaisia tuttujen tekemiin raiskauksiin verrattuna.
Sopikaa ne turvasanat rajuihin leikkeihinne ettei jää epäselväksi koska ei leikki enää miellytä.
Ilman muuta turvasana pitäisi yhdessä sopia, jos pariskunnan seksileikeissä "EI" ei tarkoitakaan ei. Mikäli turvasanaa ei ole sovittu, on kohtuullista olettaa, että "ei" tarkoittaa juuri sitä, eli kieltäytymistä.
Tässä tapauksessa turvasanasta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta, koska syytetty ei vedonnut siihen, että nainen ei käyttänyt yhdessä sovittua turvasanaa. Hän vetosi ainoastaan siihen, että heillä oli aiemminkin harrastettu rajuotteista seksiä. Tämä on minusta huomattavasti heikompi puolustus, kuin turvasanan käyttämättömyyteen vetoaminen olisi ollut. Näin ollen oletan, että mitään turvasanaa ei ollut sovittu, jolloin se sana ei pitäisi tulkita kieltäytymiseksi.
Sellainen neuvo miehille, että EI tarkoittaa ei, ihan joka kerta, jollet ole kyseisen naisen kanssa erikseen toisin sopinut ja yhdessä hänen kanssaan määritellyt turvasanaa. Parhaiten varmaan väärinkäsityksiltäkin, raiskaussyytteistä puhumattakaan, vältytään tätä yksinkertaista neuvoa noudattamalla.
Mutta entä jos pari ei tyhmyyksissän ole päättänyt mitään turvasanaa? Pitääkö silloin tuomita mies, joka on olettanut monien aikaisempien kertojen perusteella, että "ei" ei tarkoita mitään vaan kuuluu juttuun?
Valitettavasti nämä ei ole mustavalkoisia asioita.
Kuten sanoin, minäkin oletan, että pari ei tyhmyyksissään ollut päättänyt mitään turvasanaa, ja nyt tyhmyydestä sakotettiin, molempia. Nainen maksoi tyhmyydestä joutumalla raiskatuksi ja mies saamalla syytteen raiskauksesta. Ei tässä miehen vastuu minusta yhtään sen vähäisempi ole kuin naisenkaan.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta mielestäni Kajaanin käräjäoikeus olisi voinut pikkuisen mustavalkoisemminkin asiaan suhtautua. Aika epävarmaksi käy raiskauksen uhrien oikeusturva, jos oikeuslaitoksenkin mukaan "ei" on tulkinnanvarainen asia silloinkin, kun mitään muutakaan kieltäytymistä merkitsevää sanaa ei ole yhteisesti sovittu.
Tässä keskustelussa moni on peräänkuuluttanut naisen vastuuta ei-sanan väärinkäyttämisessä. Että jos väärinkäyttää sanaa ei, on oma vika jos joutuu raiskatuksi. Olen itsekin sitä mieltä, että sanaa ei ei pitäisi väärinkäyttää ja niin tekemällä altistaa itsensä raiskauksen riskille. Minä peräänkuulutan lisäksi miesten omaa vastuuta. Kukaan ei pakota miestä pitämään sanaa ei tulkinnanvaraisena ilman erillistä sopimusta. Ja jos mies kuitenkin päättää olla sopimatta turvasanaa ja silti haluaa tulkita ei:n myöntymiseksi, hän altistaa itsensä sille riskille että tuleekin syytetyksi ja mahdollisesti myös tuomituksi raiskauksesta. Jos tämän riskin haluaa välttää, kannattaa ottaa mustavalkoinen asenne sanaan ei, tai sitten sopia yhdessä kumppanin kanssa se toinen kieltäytymistä merkitsevä sana. Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti mielestäni kuitenkaan ei voida lähteä sille tielle, että EI ei tarkoitakaan kieltäytymistä.
Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti ei voida lähteä sille tielle, että syytön tuomitaan, jotta EI:n merkitys säilyy.
Niin, jos "ei":n merkitystä ei lähdetä muuttamaan, syytön ei voikaan olla syytön. Tämähän se olisi looginen johtopäätös. Jos "ei" ei tarkoitakaan "ei", miten yhteiskunta voisi edes olla olemassa?
Onko kahdella aikuisella oikeutta keskinäisessä toiminnassaan muuttaa sanan "ei" merkitystä? Milloin jo tapahtunut toiminta on perusteena olettaa että tuollainen muutos on tapahtunut? Miten tulee toimia tilanteessa jossa on joutunut raiskatuksi jotta voi uskottavasti esittää syytteen?
Tässäpä kysymyksiä. Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaltoin kohdeltu nainen voi luulla että se mitä hänelle tehtiin ei ole rikos eikä hänellä ole"oikeutta" alkaa siitä rettelöidä. Voi sitten muualla asiaa itkiessään kuulla että se lasketaan raiskaukseksi
Kyllä. Voi olla myös shokissa, kieltää asian itseltään tai pelätä liikaa, jotta pystyisi tekemään muuta kuin jatkamaan iltaa mahdollisimman normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että itkit valtoimenaan. :D Voi hyvänen aika mitkä ongelmat taas...
Mitä jos keskityttäisiin nyt vaan niihin puskaraiskauksiin ja annettaisiin vapaiden aikuisten ihmisten ratkoa omat ihmissuhteensa ja seksikuvionsa.
No kun suurin osa raiskauksista tapahtuu juuri niiden "vapaiden aikuisten ihmisten" välillä! Puskaraiskaukset ovat todella harvinaisia tuttujen tekemiin raiskauksiin verrattuna.
Sopikaa ne turvasanat rajuihin leikkeihinne ettei jää epäselväksi koska ei leikki enää miellytä.
Ilman muuta turvasana pitäisi yhdessä sopia, jos pariskunnan seksileikeissä "EI" ei tarkoitakaan ei. Mikäli turvasanaa ei ole sovittu, on kohtuullista olettaa, että "ei" tarkoittaa juuri sitä, eli kieltäytymistä.
Tässä tapauksessa turvasanasta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta, koska syytetty ei vedonnut siihen, että nainen ei käyttänyt yhdessä sovittua turvasanaa. Hän vetosi ainoastaan siihen, että heillä oli aiemminkin harrastettu rajuotteista seksiä. Tämä on minusta huomattavasti heikompi puolustus, kuin turvasanan käyttämättömyyteen vetoaminen olisi ollut. Näin ollen oletan, että mitään turvasanaa ei ollut sovittu, jolloin se sana ei pitäisi tulkita kieltäytymiseksi.
Sellainen neuvo miehille, että EI tarkoittaa ei, ihan joka kerta, jollet ole kyseisen naisen kanssa erikseen toisin sopinut ja yhdessä hänen kanssaan määritellyt turvasanaa. Parhaiten varmaan väärinkäsityksiltäkin, raiskaussyytteistä puhumattakaan, vältytään tätä yksinkertaista neuvoa noudattamalla.
Mutta entä jos pari ei tyhmyyksissän ole päättänyt mitään turvasanaa? Pitääkö silloin tuomita mies, joka on olettanut monien aikaisempien kertojen perusteella, että "ei" ei tarkoita mitään vaan kuuluu juttuun?
Valitettavasti nämä ei ole mustavalkoisia asioita.
Kuten sanoin, minäkin oletan, että pari ei tyhmyyksissään ollut päättänyt mitään turvasanaa, ja nyt tyhmyydestä sakotettiin, molempia. Nainen maksoi tyhmyydestä joutumalla raiskatuksi ja mies saamalla syytteen raiskauksesta. Ei tässä miehen vastuu minusta yhtään sen vähäisempi ole kuin naisenkaan.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta mielestäni Kajaanin käräjäoikeus olisi voinut pikkuisen mustavalkoisemminkin asiaan suhtautua. Aika epävarmaksi käy raiskauksen uhrien oikeusturva, jos oikeuslaitoksenkin mukaan "ei" on tulkinnanvarainen asia silloinkin, kun mitään muutakaan kieltäytymistä merkitsevää sanaa ei ole yhteisesti sovittu.
Tässä keskustelussa moni on peräänkuuluttanut naisen vastuuta ei-sanan väärinkäyttämisessä. Että jos väärinkäyttää sanaa ei, on oma vika jos joutuu raiskatuksi. Olen itsekin sitä mieltä, että sanaa ei ei pitäisi väärinkäyttää ja niin tekemällä altistaa itsensä raiskauksen riskille. Minä peräänkuulutan lisäksi miesten omaa vastuuta. Kukaan ei pakota miestä pitämään sanaa ei tulkinnanvaraisena ilman erillistä sopimusta. Ja jos mies kuitenkin päättää olla sopimatta turvasanaa ja silti haluaa tulkita ei:n myöntymiseksi, hän altistaa itsensä sille riskille että tuleekin syytetyksi ja mahdollisesti myös tuomituksi raiskauksesta. Jos tämän riskin haluaa välttää, kannattaa ottaa mustavalkoinen asenne sanaan ei, tai sitten sopia yhdessä kumppanin kanssa se toinen kieltäytymistä merkitsevä sana. Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti mielestäni kuitenkaan ei voida lähteä sille tielle, että EI ei tarkoitakaan kieltäytymistä.
Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti ei voida lähteä sille tielle, että syytön tuomitaan, jotta EI:n merkitys säilyy.
Niin, jos "ei":n merkitystä ei lähdetä muuttamaan, syytön ei voikaan olla syytön. Tämähän se olisi looginen johtopäätös. Jos "ei" ei tarkoitakaan "ei", miten yhteiskunta voisi edes olla olemassa?
Onko kahdella aikuisella oikeutta keskinäisessä toiminnassaan muuttaa sanan "ei" merkitystä? Milloin jo tapahtunut toiminta on perusteena olettaa että tuollainen muutos on tapahtunut? Miten tulee toimia tilanteessa jossa on joutunut raiskatuksi jotta voi uskottavasti esittää syytteen?
Tässäpä kysymyksiä. Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaltoin kohdeltu nainen voi luulla että se mitä hänelle tehtiin ei ole rikos eikä hänellä ole"oikeutta" alkaa siitä rettelöidä. Voi sitten muualla asiaa itkiessään kuulla että se lasketaan raiskaukseksi
Kyllä. Voi olla myös shokissa, kieltää asian itseltään tai pelätä liikaa, jotta pystyisi tekemään muuta kuin jatkamaan iltaa mahdollisimman normaalisti.
Kaikkihan on mahdollista. Nähtävästi oikeus ei kuitenkaan pitänyt esittämiänne vaihtoehtoja todennäköisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisessa mielessä rikoksen tapahtuminen edellyttää jonkin asteista tahallisuutta. Olet toki oikeassa siinä, että jos oletetaan naisen kertomuksen pitävän paikkansa ja toisaalta kun varsinainen fyysinen tapahtuma oli tässä tapauksessa riidaton niin naisen kannalta tapaus on selvästikin raiskaus. Juridisessa mielessä se ei kuitenkaan sitä ole, jos on uskottavaa, että mies on voinut kuvitella seksin tapahtuvan yhteisymmärryksessä.
Tämä sama ongelma tulee usein esiin tapauksissa joissa vaikkapa parikymppinen mies harrastaa 15v tytön kanssa seksiä. Rikoksen tunnusmerkit kyllä sinänsä täyttyvät, mutta jos tyttö on ikäistään vanhemman näköinen ja mies pokaa tämän baarista niin tuomiota ei tule, koska tahallisuus puuttuu eli miehellä ei ole ollut mitään syytä epäillä etteikö nainen olisi täysi-ikäinen.
Tämä lihavoimani kohta lienee se asian ongelmallisuuden ydin.
Eli miksi se on uskottavaa, vaikka toinen osapuoli on kiistatta sanonut "ei". Miksi tätä ei pidetä absurdina? Mitkä ovat perustelut? Mitä asenteita on taustalla? Miten tähän on tultu?
Potku munille jäi tekemättä. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että itkit valtoimenaan. :D Voi hyvänen aika mitkä ongelmat taas...
Mitä jos keskityttäisiin nyt vaan niihin puskaraiskauksiin ja annettaisiin vapaiden aikuisten ihmisten ratkoa omat ihmissuhteensa ja seksikuvionsa.
No kun suurin osa raiskauksista tapahtuu juuri niiden "vapaiden aikuisten ihmisten" välillä! Puskaraiskaukset ovat todella harvinaisia tuttujen tekemiin raiskauksiin verrattuna.
Sopikaa ne turvasanat rajuihin leikkeihinne ettei jää epäselväksi koska ei leikki enää miellytä.
Ilman muuta turvasana pitäisi yhdessä sopia, jos pariskunnan seksileikeissä "EI" ei tarkoitakaan ei. Mikäli turvasanaa ei ole sovittu, on kohtuullista olettaa, että "ei" tarkoittaa juuri sitä, eli kieltäytymistä.
Tässä tapauksessa turvasanasta ei ilmeisesti ole ollut mitään puhetta, koska syytetty ei vedonnut siihen, että nainen ei käyttänyt yhdessä sovittua turvasanaa. Hän vetosi ainoastaan siihen, että heillä oli aiemminkin harrastettu rajuotteista seksiä. Tämä on minusta huomattavasti heikompi puolustus, kuin turvasanan käyttämättömyyteen vetoaminen olisi ollut. Näin ollen oletan, että mitään turvasanaa ei ollut sovittu, jolloin se sana ei pitäisi tulkita kieltäytymiseksi.
Sellainen neuvo miehille, että EI tarkoittaa ei, ihan joka kerta, jollet ole kyseisen naisen kanssa erikseen toisin sopinut ja yhdessä hänen kanssaan määritellyt turvasanaa. Parhaiten varmaan väärinkäsityksiltäkin, raiskaussyytteistä puhumattakaan, vältytään tätä yksinkertaista neuvoa noudattamalla.
Mutta entä jos pari ei tyhmyyksissän ole päättänyt mitään turvasanaa? Pitääkö silloin tuomita mies, joka on olettanut monien aikaisempien kertojen perusteella, että "ei" ei tarkoita mitään vaan kuuluu juttuun?
Valitettavasti nämä ei ole mustavalkoisia asioita.
Kuten sanoin, minäkin oletan, että pari ei tyhmyyksissään ollut päättänyt mitään turvasanaa, ja nyt tyhmyydestä sakotettiin, molempia. Nainen maksoi tyhmyydestä joutumalla raiskatuksi ja mies saamalla syytteen raiskauksesta. Ei tässä miehen vastuu minusta yhtään sen vähäisempi ole kuin naisenkaan.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta mielestäni Kajaanin käräjäoikeus olisi voinut pikkuisen mustavalkoisemminkin asiaan suhtautua. Aika epävarmaksi käy raiskauksen uhrien oikeusturva, jos oikeuslaitoksenkin mukaan "ei" on tulkinnanvarainen asia silloinkin, kun mitään muutakaan kieltäytymistä merkitsevää sanaa ei ole yhteisesti sovittu.
Tässä keskustelussa moni on peräänkuuluttanut naisen vastuuta ei-sanan väärinkäyttämisessä. Että jos väärinkäyttää sanaa ei, on oma vika jos joutuu raiskatuksi. Olen itsekin sitä mieltä, että sanaa ei ei pitäisi väärinkäyttää ja niin tekemällä altistaa itsensä raiskauksen riskille. Minä peräänkuulutan lisäksi miesten omaa vastuuta. Kukaan ei pakota miestä pitämään sanaa ei tulkinnanvaraisena ilman erillistä sopimusta. Ja jos mies kuitenkin päättää olla sopimatta turvasanaa ja silti haluaa tulkita ei:n myöntymiseksi, hän altistaa itsensä sille riskille että tuleekin syytetyksi ja mahdollisesti myös tuomituksi raiskauksesta. Jos tämän riskin haluaa välttää, kannattaa ottaa mustavalkoinen asenne sanaan ei, tai sitten sopia yhdessä kumppanin kanssa se toinen kieltäytymistä merkitsevä sana. Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti mielestäni kuitenkaan ei voida lähteä sille tielle, että EI ei tarkoitakaan kieltäytymistä.
Yhteiskunnallisesti, yleisesti ja juridisesti ei voida lähteä sille tielle, että syytön tuomitaan, jotta EI:n merkitys säilyy.
Niin, jos "ei":n merkitystä ei lähdetä muuttamaan, syytön ei voikaan olla syytön. Tämähän se olisi looginen johtopäätös. Jos "ei" ei tarkoitakaan "ei", miten yhteiskunta voisi edes olla olemassa?
Onko kahdella aikuisella oikeutta keskinäisessä toiminnassaan muuttaa sanan "ei" merkitystä? Milloin jo tapahtunut toiminta on perusteena olettaa että tuollainen muutos on tapahtunut? Miten tulee toimia tilanteessa jossa on joutunut raiskatuksi jotta voi uskottavasti esittää syytteen?
Tässäpä kysymyksiä. Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaltoin kohdeltu nainen voi luulla että se mitä hänelle tehtiin ei ole rikos eikä hänellä ole"oikeutta" alkaa siitä rettelöidä. Voi sitten muualla asiaa itkiessään kuulla että se lasketaan raiskaukseksi
Kyllä. Voi olla myös shokissa, kieltää asian itseltään tai pelätä liikaa, jotta pystyisi tekemään muuta kuin jatkamaan iltaa mahdollisimman normaalisti.
Kaikkihan on mahdollista. Nähtävästi oikeus ei kuitenkaan pitänyt esittämiänne vaihtoehtoja todennäköisinä.
Juu, mutta tämä on yleisemmän tason keskustelua. Vastausta tähän: "Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuolle linjalle mentäisiin niin sitten pitäisi kummallakin osapuolella olla aina ehdoton oikeus tehdä seksin harrastamisesta videotallenne oman oikeusturvansa vuoksi.
Ei se videotallenne mitään auta. Poika hukkuu -tallenteessa moni tulkitsi pojan vain leikkivän. Epäoikeuslaitos katsoisi tallenteen raiskauksesta ja toteaisi että uhri vain leikkii.
Koitatko sanoa, että nuo uimahallin videossa olevat aikuiset tiesivät pojan olevan hukkumassa, mutta eivät tietoisesti tehneet mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisessa mielessä rikoksen tapahtuminen edellyttää jonkin asteista tahallisuutta. Olet toki oikeassa siinä, että jos oletetaan naisen kertomuksen pitävän paikkansa ja toisaalta kun varsinainen fyysinen tapahtuma oli tässä tapauksessa riidaton niin naisen kannalta tapaus on selvästikin raiskaus. Juridisessa mielessä se ei kuitenkaan sitä ole, jos on uskottavaa, että mies on voinut kuvitella seksin tapahtuvan yhteisymmärryksessä.
Tämä sama ongelma tulee usein esiin tapauksissa joissa vaikkapa parikymppinen mies harrastaa 15v tytön kanssa seksiä. Rikoksen tunnusmerkit kyllä sinänsä täyttyvät, mutta jos tyttö on ikäistään vanhemman näköinen ja mies pokaa tämän baarista niin tuomiota ei tule, koska tahallisuus puuttuu eli miehellä ei ole ollut mitään syytä epäillä etteikö nainen olisi täysi-ikäinen.
Tämä lihavoimani kohta lienee se asian ongelmallisuuden ydin.
Eli miksi se on uskottavaa, vaikka toinen osapuoli on kiistatta sanonut "ei". Miksi tätä ei pidetä absurdina? Mitkä ovat perustelut? Mitä asenteita on taustalla? Miten tähän on tultu?
Tuosta olen ihan samaa mieltä. Iltalehden tiivistelmän sijaan olisi ihan mielenkiintoista nähdä mitä oikeuden pöytäkirjoissa lukee, varsinkin kun päätös oli yksimielinen. Toki Iltalehden jutustakin käy ilmi, että "ei" on ollut käytössä aiemminkin, esim. "Oikeus piti mahdollisena, ettei mies tiennyt naisen tällä kertaa olevan kielloissaan tosissaan." ja "Nainen oli eri mieltä. Hänet oli tällä kertaa pakotettu."
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Voi olla myös shokissa, kieltää asian itseltään tai pelätä liikaa, jotta pystyisi tekemään muuta kuin jatkamaan iltaa mahdollisimman normaalisti.
Näin on. Yksi tyypillinen uhrin käyttäytymismuoto on, että jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut siihen asti että ollaan varmasti turvassa. Sen jälkeen kun voi todeta olevansa turvassa, voi alkaa toimia. Joidenkin voi olla vaikeaa ymmärtää, että väkivallan tekijän mielistely ja alistuminen ja oleminen niin, ettei aiheudu lisäharmia on suojamekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisessa mielessä rikoksen tapahtuminen edellyttää jonkin asteista tahallisuutta. Olet toki oikeassa siinä, että jos oletetaan naisen kertomuksen pitävän paikkansa ja toisaalta kun varsinainen fyysinen tapahtuma oli tässä tapauksessa riidaton niin naisen kannalta tapaus on selvästikin raiskaus. Juridisessa mielessä se ei kuitenkaan sitä ole, jos on uskottavaa, että mies on voinut kuvitella seksin tapahtuvan yhteisymmärryksessä.
Tämä sama ongelma tulee usein esiin tapauksissa joissa vaikkapa parikymppinen mies harrastaa 15v tytön kanssa seksiä. Rikoksen tunnusmerkit kyllä sinänsä täyttyvät, mutta jos tyttö on ikäistään vanhemman näköinen ja mies pokaa tämän baarista niin tuomiota ei tule, koska tahallisuus puuttuu eli miehellä ei ole ollut mitään syytä epäillä etteikö nainen olisi täysi-ikäinen.
Tämä lihavoimani kohta lienee se asian ongelmallisuuden ydin.
Eli miksi se on uskottavaa, vaikka toinen osapuoli on kiistatta sanonut "ei". Miksi tätä ei pidetä absurdina? Mitkä ovat perustelut? Mitä asenteita on taustalla? Miten tähän on tultu?
Jos aiemman kokemuksen perusteella miehellä on ollut syytä olettaa että "ei" ei tarkoitakaan "ei". Iltalehden jutustahan voi rivien välistä lukea että aiemmin "ein" säestyksellä on harrastettu seksiä ihan yhteisymmärryksessä. Jos kyse olisi ollut ekoista treffeistä niin tuomio olisi tullut varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisessa mielessä rikoksen tapahtuminen edellyttää jonkin asteista tahallisuutta. Olet toki oikeassa siinä, että jos oletetaan naisen kertomuksen pitävän paikkansa ja toisaalta kun varsinainen fyysinen tapahtuma oli tässä tapauksessa riidaton niin naisen kannalta tapaus on selvästikin raiskaus. Juridisessa mielessä se ei kuitenkaan sitä ole, jos on uskottavaa, että mies on voinut kuvitella seksin tapahtuvan yhteisymmärryksessä.
Tämä sama ongelma tulee usein esiin tapauksissa joissa vaikkapa parikymppinen mies harrastaa 15v tytön kanssa seksiä. Rikoksen tunnusmerkit kyllä sinänsä täyttyvät, mutta jos tyttö on ikäistään vanhemman näköinen ja mies pokaa tämän baarista niin tuomiota ei tule, koska tahallisuus puuttuu eli miehellä ei ole ollut mitään syytä epäillä etteikö nainen olisi täysi-ikäinen.
Tämä lihavoimani kohta lienee se asian ongelmallisuuden ydin.
Eli miksi se on uskottavaa, vaikka toinen osapuoli on kiistatta sanonut "ei". Miksi tätä ei pidetä absurdina? Mitkä ovat perustelut? Mitä asenteita on taustalla? Miten tähän on tultu?
Tuosta olen ihan samaa mieltä. Iltalehden tiivistelmän sijaan olisi ihan mielenkiintoista nähdä mitä oikeuden pöytäkirjoissa lukee, varsinkin kun päätös oli yksimielinen. Toki Iltalehden jutustakin käy ilmi, että "ei" on ollut käytössä aiemminkin, esim. "Oikeus piti mahdollisena, ettei mies tiennyt naisen tällä kertaa olevan kielloissaan tosissaan." ja "Nainen oli eri mieltä. Hänet oli tällä kertaa pakotettu."
Mun mielestä tätä täytyisi miettiä enemmän myös yleisellä tasolla. Miksi ja miten seksi on, jos on, sellaista toimintaa, että tavalliset sanankäytön ja käyttäytymisen säännöt eivät päde.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tätä täytyisi miettiä enemmän myös yleisellä tasolla. Miksi ja miten seksi on, jos on, sellaista toimintaa, että tavalliset sanankäytön ja käyttäytymisen säännöt eivät päde.
Aivan totta. En uskaltaisi harastaa seksiä muiden kuin oman mieheni kanssa sillä seksi nykyään: Tulet kuristetuksi, piiskatuksi ja raiskatuksi...
Kaukana rakastelusta... että olkaahan tarkkoja ja puhukaa etukäteen onko kysymys rakastelusta vai väkivallasta.
Mä oon väsyny pelkkään hiplailuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tätä täytyisi miettiä enemmän myös yleisellä tasolla. Miksi ja miten seksi on, jos on, sellaista toimintaa, että tavalliset sanankäytön ja käyttäytymisen säännöt eivät päde.
Aivan totta. En uskaltaisi harastaa seksiä muiden kuin oman mieheni kanssa sillä seksi nykyään: Tulet kuristetuksi, piiskatuksi ja raiskatuksi...
Kaukana rakastelusta... että olkaahan tarkkoja ja puhukaa etukäteen onko kysymys rakastelusta vai väkivallasta.
Tässä tapauksessahan ongelma kyllä oli nimenomaan siinä että seksiä harrastettiin oman miehen kanssa. Jos olisi ollut kyse yhdenillan jutusta niin tuomio olisi tullut varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisessa mielessä rikoksen tapahtuminen edellyttää jonkin asteista tahallisuutta. Olet toki oikeassa siinä, että jos oletetaan naisen kertomuksen pitävän paikkansa ja toisaalta kun varsinainen fyysinen tapahtuma oli tässä tapauksessa riidaton niin naisen kannalta tapaus on selvästikin raiskaus. Juridisessa mielessä se ei kuitenkaan sitä ole, jos on uskottavaa, että mies on voinut kuvitella seksin tapahtuvan yhteisymmärryksessä.
Tämä sama ongelma tulee usein esiin tapauksissa joissa vaikkapa parikymppinen mies harrastaa 15v tytön kanssa seksiä. Rikoksen tunnusmerkit kyllä sinänsä täyttyvät, mutta jos tyttö on ikäistään vanhemman näköinen ja mies pokaa tämän baarista niin tuomiota ei tule, koska tahallisuus puuttuu eli miehellä ei ole ollut mitään syytä epäillä etteikö nainen olisi täysi-ikäinen.
Tämä lihavoimani kohta lienee se asian ongelmallisuuden ydin.
Eli miksi se on uskottavaa, vaikka toinen osapuoli on kiistatta sanonut "ei". Miksi tätä ei pidetä absurdina? Mitkä ovat perustelut? Mitä asenteita on taustalla? Miten tähän on tultu?
Tuosta olen ihan samaa mieltä. Iltalehden tiivistelmän sijaan olisi ihan mielenkiintoista nähdä mitä oikeuden pöytäkirjoissa lukee, varsinkin kun päätös oli yksimielinen. Toki Iltalehden jutustakin käy ilmi, että "ei" on ollut käytössä aiemminkin, esim. "Oikeus piti mahdollisena, ettei mies tiennyt naisen tällä kertaa olevan kielloissaan tosissaan." ja "Nainen oli eri mieltä. Hänet oli tällä kertaa pakotettu."
Mun mielestä tätä täytyisi miettiä enemmän myös yleisellä tasolla. Miksi ja miten seksi on, jos on, sellaista toimintaa, että tavalliset sanankäytön ja käyttäytymisen säännöt eivät päde.
Sanankäytön ja käyttäytymisen säännöt ovat muuttuvia ja usein myös kontekstisidonnaisia. Linnanjuhlissa on eri säännöt kuin kaverin polttareissa ja "ei" voi tarkoittaa pitkässä suhteessa eri asiaa kuin yhden illan jutussa.
Iltiksen jutun perusteella tässä kävi vähän niin kuin siinä sadussa, jossa paimenpoika huusi sutta turhaan liian monta kertaa ja joutui lopulta suden syömäksi kun ei kukaan enää hätään uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ne ihmiset vollottaa nykyään :D jos niillä ei ollut turvasanaa käytössä niin mistä tuo mies olis voinut tietää että tällä kertaa ei tarkoittaa oikeesti ei?
Koska jos ei ole turvasanaa, "ei" tarkoittaa aina ei. Ja kyllä sen naamasta näkee, tarkottaako joku "ei":llään "ei, älä vaan lopeta, jatka" vai "ei, älä tee tätä".
plz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ne ihmiset vollottaa nykyään :D jos niillä ei ollut turvasanaa käytössä niin mistä tuo mies olis voinut tietää että tällä kertaa ei tarkoittaa oikeesti ei?
Koska jos ei ole turvasanaa, "ei" tarkoittaa aina ei. Ja kyllä sen naamasta näkee, tarkottaako joku "ei":llään "ei, älä vaan lopeta, jatka" vai "ei, älä tee tätä".
Tällä pariskunnalla "ei" ei selvästikään ole aiemmin tarkoittanut "ei". Muutenhan tätä keskustelua ei edes käytäisi.
Onko kahdella aikuisella oikeutta keskinäisessä toiminnassaan muuttaa sanan "ei" merkitystä? Milloin jo tapahtunut toiminta on perusteena olettaa että tuollainen muutos on tapahtunut? Miten tulee toimia tilanteessa jossa on joutunut raiskatuksi jotta voi uskottavasti esittää syytteen?
Tässäpä kysymyksiä. Yksi varma vastaus on jo löytynyt ja se on aika itsestäänselvä: Jos sinut raiskataan niin älä missään nimessä jatka illanviettoa raiskaajasi kanssa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.