Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2543)
Naiset: miehen pitää olla huumorintajuinen ja miehellä pitää olla pilkettä silmäkulmassa
*mies on huumorintajuinen*
Naiset: ei noin! Väärin tehty! JSS!
Mitä jos mies piereskelee vaimonsa naamalle, onko se hauskaa vai ikävää, mutta silti turn on?
Vierailija kirjoitti:
Naiset: miehen pitää olla huumorintajuinen ja miehellä pitää olla pilkettä silmäkulmassa
*mies on huumorintajuinen*
Naiset: ei noin! Väärin tehty! JSS!
Sitä omaa huumorintajua voi miettiä siltä kannalta, loukkaako se toista henkisesti tai fyysisesti.
Tuntuu kyllä, että palstan miehillä on jotain tosi pahoja sosiaalisia ongelmia. Eivät erota flirttiä seksuaalisesta väkivallasta (enää ei voi lähestyä naisia koska #metoo) eivätkä ymmärrä, ettei naisen naamalle piereskely ole huumoria (naiset on huumorintajuttomia tosikkoja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini pelle opetteli puhumaan erään eurooppalaisen maan kieltä - toisin sanoen mölskötti siansaksaa, joka (hänen mielestään) kuulosti tuolta kieleltä. Se oli hänestä hauskaa.
Ollessaan kesälomareissulla tuossa maassa pelle huuteli paikallisille lapsille iskulauseita keksimällään kielellä. Hänen matkaseuralaistaan hävetti. Pelle kertoi muille tätä tarinaa ylpeänä ja huvittuneena.
Tässä taas paljastuu pellejen todellinen luonto: he ovat juntteja ja kaiken lisäksi epäkunnioittavia ja ilkeitä.
Huomionarvoinen seikka on se, että pelle huuteli siansaksaansa lapsille, ei aikuisille. Aikuisethan olisivat pitäneet mökeltävää pelleä mielisairaana tai jälkeenjääneenä. Pelle siis pyrkii aina pilkkaamaan heikommassa asemassa olevia.
Itse olen samanlainen. En tosin puhu mitään olemassaolevaa kieltä vaan siansaksaa, joku kutsuisi "kielilläpuhumista". Mukava seurata, kun sekä aikuiset ja lapset katsovat ihan homona, kun heille juttelen. Ja muka kyselen.
Oletko sinä terve vai onko sinulla ongelmia? Jos tuo on sinun mielestäsi hauskaa
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että palstan miehillä on jotain tosi pahoja sosiaalisia ongelmia. Eivät erota flirttiä seksuaalisesta väkivallasta (enää ei voi lähestyä naisia koska #metoo) eivätkä ymmärrä, ettei naisen naamalle piereskely ole huumoria (naiset on huumorintajuttomia tosikkoja).
Eli naamalle piereskely ei ole huumoria? Sen takia kysyinkin, että en tiennyt, meneekö se vielä huumorin puolelle. Mutta jos pieru on hajuton, niin onko se ok, vaikkei erityisen hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset: miehen pitää olla huumorintajuinen ja miehellä pitää olla pilkettä silmäkulmassa
*mies on huumorintajuinen*
Naiset: ei noin! Väärin tehty! JSS!
Sitä omaa huumorintajua voi miettiä siltä kannalta, loukkaako se toista henkisesti tai fyysisesti.
Vaimon naamalle piereskely loukkaa henkisesti, mutta ei kai fyysisesti? Vai voiko oikein väkevä rikinkatkuisen pierun haistelu aiheuttaa pahoinvointia?
Vaimo piereskelee aina mun naamalle. Millä sen saisi oikein kuriin? Sen pierut haisee vielä ihan kuolemalta, naisilla on kyllä järkyttävän hajuiset pierut...
Pitänee sanoa, että naisissakin on näitä joiden lähes kaikki jutut pitää vääntää kaksimielisiksi.
Aika säälittävää n. kolmikymppisiltä, vanhemmista puhumattakaan.
Matias Mäkysen, Jussi Saramon vai Paavo Arhinmäen vaimoko se siellä avautuu?
Minulla löytyy lähisuvussa yksi tälläinen tapaus kanssa. En jaksa kuunnella montaa tuntia kerrallaan. Todella ärsyttävää. Vitsi vitsin perään jaluulee olevansa hauska.
Nämä pellet ovat samaa kastia työpaikkakiusaajien kanssa. Molempia katsotaan, tai ainakin pitäisi katsoa pitkään ja hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä harvassa on ne naiset jotka ihan oikeasti nauttivat suhteesta miehen kanssa. Hyvä että nyt alkaa näkyä muutosta.
Jännä kun sama pätee toisinkin päin, harva mies muutaman vuoden jälkeen enää nauttii suhteestaan.
Tuli vaan mieleen se Will Smithin mottasu, että hän ensin itse nauraa vaimolleen, oman vaimonsa kustannuksella, kaverinsa vitsille, ja käy heti sen perään muka "puolustamassa" vaimoaan litsarilla, vaikka just hetki sitten nauroi omalle vaimolle. Jos se vaimo kerta on tuollaisen pellemiehen kanssa, ei se vaimokaan (viittaan tässä tapauksessa myös ap:hen) voi olla henkisesti/psyykkisesti terve ja hyvinvoiva, vaan etsii turvaa sieltä, mistä ei sitä selvästikään saa ja mies ei sitä ole selvästikään myöskään halukas antamaan.
Minulla on käynyt onni, kun olen saanut puolisokseni miehen, jolla on mahtava huumorintaju. Ei tee jekkuja, ei käy käsiksi, ei pieru-kakkahuumoria, vaan tilanteisiin ym. perustuvaa oivaltavaa huumoria. Olemme saaneet nauraa yhdessä jo vuosikymmeniä, ja osansa tästä hyvästä ovat saaneet myös sukulaiset ja ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on käynyt onni, kun olen saanut puolisokseni miehen, jolla on mahtava huumorintaju. Ei tee jekkuja, ei käy käsiksi, ei pieru-kakkahuumoria, vaan tilanteisiin ym. perustuvaa oivaltavaa huumoria. Olemme saaneet nauraa yhdessä jo vuosikymmeniä, ja osansa tästä hyvästä ovat saaneet myös sukulaiset ja ystävät.
Selkeä piilohomo.
Se on selvä, mutta ei siinä mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on käynyt onni, kun olen saanut puolisokseni miehen, jolla on mahtava huumorintaju. Ei tee jekkuja, ei käy käsiksi, ei pieru-kakkahuumoria, vaan tilanteisiin ym. perustuvaa oivaltavaa huumoria. Olemme saaneet nauraa yhdessä jo vuosikymmeniä, ja osansa tästä hyvästä ovat saaneet myös sukulaiset ja ystävät.
Selkeä piilohomo.
Sanoo hän, joka osaa vain pieruhuumoria.
Kyllä harvassa on ne naiset jotka ihan oikeasti nauttivat suhteesta miehen kanssa. Hyvä että nyt alkaa näkyä muutosta.