Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Ei liity pelleilyyn, mutta tuosta puheenaiheen muuttamisesta toiseen kun ei halu konflikteja tai puhua vaikeasta aiheesta.
Voi jummi jammi kun tunnen muutaman tuollaisen puheenaiheen vaihtajan. Ja se toiminta saa totaalisesti karvat pystyyn ja pulssini kiihtymään nollasta sataan. Se on todella ärsyttävää ja tunnen itseni tyhmäksi. Pikkulapsillehan tehdään juuri noin, että yritetäån kääntää huomio toiseen asiaan tai aletaan puhua ihan jotain muuta.
Jos aikuiset ihmiset keskustelevat jostain asiasta ja keskustelukumppani alkaa yhtäkkiä puhua ihan muusta, ehdottaa kahvinkeittoa tai ei ole kuulevinaankaan, hössöttää jotain turhaa jne. niin eikö sekin ole tavallaan sen toisen aliarvioimista?
Luuleeko että ettei toinen huomaa tai tajua?
Puheenaiheen vaihtajalla on itsellä suuri pelko konfliktista, ymmärrän. Mutta usein käy niin, että minä, tenperamenttinen ihminen, sanon suoraan mitä mieltä olen tuosta ihmeellusestä toiminnasta ja se konflikti tulee. Jos asiasta vain olisi keskusteltu normaalisti niin mitään ei olisi tapahtunut."Pelletoiminta" ja tämä puheenaiheen vaihtaminen tai itselle vaikeiden asioiden muulla pakenevalla toiminnalla välttely ovat ehkä tosiaan sukua toisilleen.
Kukin toimii silloin oman Ihmistyypin mukaan. En sano oahalla, mutta tosiaan ärsyttäviä ja suututtavia tapoja molemmat.
Ja turhia kun kyseessä on konfliktin estäminen koska tämä toiminta helposti lisää konflikteja.Kun vaan puhuttaisi asiat asioina ja ilman "pakenemista" tai "naamioimista" johonkin tapaan tai rooliin niin turhat riidat, jopa erot ja ystävyyden loppumiset vähenisivät.
No mä teen tätä esim. kun pitää kasata uusi huonekalu ja tiedän että miehellä menee kaikkeen asentamiseen hermo noin neljässä sekunnissa ja se alkaa kiroilla ja räyhätä, ei mulle vaan sille tavaralle, mutta se on silti ihan hirveää ja pelottavaa. Vältän ostamasta mitään koottavaa mutta joskus nyt vaan tarvitaan uusi hylly kun tavarakasa lattialla kasvaa. Kyllä siitä sit jotenkin selvitään.
Sit pitää alkaa se kokoaminen ja mulla jo valmiiksi kädet tärisee, vatsa on solmussa ja itkettää kun kohta se alkaa ja mä olen ansassa, en voi vaan häipyä johonkin. Niin siinä tilanteessa kun ahdistaa niin että hyvä henki kulkee, pyrin purkamaan sitä ahdistusta jollain joutavanpäiväisellä. Tiedän että se on väärin, tosin en tiedä mitä mun sitten pitäisi tehdä? Monesti tehnyt mieli huutaa sille että mene sitten johonkin mököttämään ja anna mun koota se, ei voi ainakaan huonommin mennä. Mutta enhän mä nyt ikinä huutais kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liity pelleilyyn, mutta tuosta puheenaiheen muuttamisesta toiseen kun ei halu konflikteja tai puhua vaikeasta aiheesta.
Voi jummi jammi kun tunnen muutaman tuollaisen puheenaiheen vaihtajan. Ja se toiminta saa totaalisesti karvat pystyyn ja pulssini kiihtymään nollasta sataan. Se on todella ärsyttävää ja tunnen itseni tyhmäksi. Pikkulapsillehan tehdään juuri noin, että yritetäån kääntää huomio toiseen asiaan tai aletaan puhua ihan jotain muuta.
Jos aikuiset ihmiset keskustelevat jostain asiasta ja keskustelukumppani alkaa yhtäkkiä puhua ihan muusta, ehdottaa kahvinkeittoa tai ei ole kuulevinaankaan, hössöttää jotain turhaa jne. niin eikö sekin ole tavallaan sen toisen aliarvioimista?
Luuleeko että ettei toinen huomaa tai tajua?
Puheenaiheen vaihtajalla on itsellä suuri pelko konfliktista, ymmärrän. Mutta usein käy niin, että minä, tenperamenttinen ihminen, sanon suoraan mitä mieltä olen tuosta ihmeellusestä toiminnasta ja se konflikti tulee. Jos asiasta vain olisi keskusteltu normaalisti niin mitään ei olisi tapahtunut."Pelletoiminta" ja tämä puheenaiheen vaihtaminen tai itselle vaikeiden asioiden muulla pakenevalla toiminnalla välttely ovat ehkä tosiaan sukua toisilleen.
Kukin toimii silloin oman Ihmistyypin mukaan. En sano oahalla, mutta tosiaan ärsyttäviä ja suututtavia tapoja molemmat.
Ja turhia kun kyseessä on konfliktin estäminen koska tämä toiminta helposti lisää konflikteja.Kun vaan puhuttaisi asiat asioina ja ilman "pakenemista" tai "naamioimista" johonkin tapaan tai rooliin niin turhat riidat, jopa erot ja ystävyyden loppumiset vähenisivät.
No mä teen tätä esim. kun pitää kasata uusi huonekalu ja tiedän että miehellä menee kaikkeen asentamiseen hermo noin neljässä sekunnissa ja se alkaa kiroilla ja räyhätä, ei mulle vaan sille tavaralle, mutta se on silti ihan hirveää ja pelottavaa. Vältän ostamasta mitään koottavaa mutta joskus nyt vaan tarvitaan uusi hylly kun tavarakasa lattialla kasvaa. Kyllä siitä sit jotenkin selvitään.
Sit pitää alkaa se kokoaminen ja mulla jo valmiiksi kädet tärisee, vatsa on solmussa ja itkettää kun kohta se alkaa ja mä olen ansassa, en voi vaan häipyä johonkin. Niin siinä tilanteessa kun ahdistaa niin että hyvä henki kulkee, pyrin purkamaan sitä ahdistusta jollain joutavanpäiväisellä. Tiedän että se on väärin, tosin en tiedä mitä mun sitten pitäisi tehdä? Monesti tehnyt mieli huutaa sille että mene sitten johonkin mököttämään ja anna mun koota se, ei voi ainakaan huonommin mennä. Mutta enhän mä nyt ikinä huutais kenellekään.
Eli opeteltavaa on vielä omien rajojen pitämisessä ja niistä ilmoittamisessa. Mies saa ylittää sinun rajansa röyhäämällä vapaasti huonekalulle niin, että sinä olet kirjaimellisesti paniikissa (koska traumareaktio), mutta sinä et saisi sanoa miehelle, että nyt riittää, suu soikeammalle tai mene muualle siitä kiukkuamaan.
Tietääkö miehesi, että sinulla on näin vahva traumareaktio aggressiivisuutta kohtaan? Jos tietää, pitäisi ottaa sinut huomioon paremmin. Samalla, kun sinun tehtävä on tietysti opetella vahvempaa itsekunnioitusta ja rajoja.
Normaali ihminen ei ala riehua, jos hänelle sanoo, että tämä ei tunnu minusta mukavalle.
Naiset tunnetusti naivat idiootti miehiä. Kiltit ja kunnolliset miehet ei naisille kelpaa.
Voi teitä MAMMAT!
Sitä saa mitä tilaa :D :D
Vierailija kirjoitti:
No mä teen tätä esim. kun pitää kasata uusi huonekalu ja tiedän että miehellä menee kaikkeen asentamiseen hermo noin neljässä sekunnissa ja se alkaa kiroilla ja räyhätä, ei mulle vaan sille tavaralle, mutta se on silti ihan hirveää ja pelottavaa. Vältän ostamasta mitään koottavaa mutta joskus nyt vaan tarvitaan uusi hylly kun tavarakasa lattialla kasvaa. Kyllä siitä sit jotenkin selvitään.
Sit pitää alkaa se kokoaminen ja mulla jo valmiiksi kädet tärisee, vatsa on solmussa ja itkettää kun kohta se alkaa ja mä olen ansassa, en voi vaan häipyä johonkin. Niin siinä tilanteessa kun ahdistaa niin että hyvä henki kulkee, pyrin purkamaan sitä ahdistusta jollain joutavanpäiväisellä. Tiedän että se on väärin, tosin en tiedä mitä mun sitten pitäisi tehdä? Monesti tehnyt mieli huutaa sille että mene sitten johonkin mököttämään ja anna mun koota se, ei voi ainakaan huonommin mennä. Mutta enhän mä nyt ikinä huutais kenellekään.
Mulla tekee avovaimo samaa, eli räyhää juuri kun pitää kasata jotain tms. Todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin pellepuolisosta, jonka mielestä etenkin pierut ja piereskely oli ihan parasta maailmassa.
Miehellä oli jotain laktoosi-intoleranssia, eli maitotuotteet pieretti ja paljon. No eikös tää juonut joku pari litraa maitoa päivässä, että sai piereskellä aina ja joka paikassa.
Krapulassa pierut haisee hirveälle, niin tämä sulki kaikki tuuletusikkunat ja paukutti menemään. Kämppä haisi oksettavan pahalle, ja meinasin ekaa kertaa ikinä lyödä miestä, kun oli niin lapsellinen.
Kaikki sen jutut ja vitsit liittyi pieruihin.
Se mies oli helppo jättää, eikä ole ikävä ollut.
Tuo on jo luonnehäiriöistä, hallitsi tiettyyn pisteeseen sinua ulosteellaan kuin 2- vuotias, joka löytänyt oman tahdon. On myös joku ulostamiseen liittyvä perversio hänellä. Kyllä minunkin mies päästelee kotona pierujaan estoitta, vaikkei pelle sen kummemmin ole, mut älyää lopettaakin ajoissa. Ei tapahtunut suhteen alussa mut vuosien myötä peräreikä rentoutunut:D
Kundi Nakkilasta kirjoitti:
Mä tein muijalle hauskan jäynän. Sillä on jotain voidetta "en muista nimeä" jota se
laittaa limppuunsa, yleensä iltaisin. Laiton ruiskulla sinne tuubiin, voiteen sekaan
tabaskoa ja arvatkaa kirvelikö limppua, kun terästettyä voidetta sinne sipaisi :)
Mulla oli hauskaa, mutta muija otti hirveet raivarit.
Pienet jäynät on aina paikallaan :)
Olet nyt väärässä paikassa. Täällä ei anneta vinkkejä sadistiseen ruumiilliseen kiduttamiseen tai yleensä vahingoittamiseen. Kun ihminen saa tarpeekseen tällaisista jäynistä, voi homma kääntyä itseään vastaan niin, että olet ruokamyrkytyksen kourissa tai tarjolla on sinulle jotain muuta yllätystä. Kierre jatkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liity pelleilyyn, mutta tuosta puheenaiheen muuttamisesta toiseen kun ei halu konflikteja tai puhua vaikeasta aiheesta.
Voi jummi jammi kun tunnen muutaman tuollaisen puheenaiheen vaihtajan. Ja se toiminta saa totaalisesti karvat pystyyn ja pulssini kiihtymään nollasta sataan. Se on todella ärsyttävää ja tunnen itseni tyhmäksi. Pikkulapsillehan tehdään juuri noin, että yritetäån kääntää huomio toiseen asiaan tai aletaan puhua ihan jotain muuta.
Jos aikuiset ihmiset keskustelevat jostain asiasta ja keskustelukumppani alkaa yhtäkkiä puhua ihan muusta, ehdottaa kahvinkeittoa tai ei ole kuulevinaankaan, hössöttää jotain turhaa jne. niin eikö sekin ole tavallaan sen toisen aliarvioimista?
Luuleeko että ettei toinen huomaa tai tajua?
Puheenaiheen vaihtajalla on itsellä suuri pelko konfliktista, ymmärrän. Mutta usein käy niin, että minä, tenperamenttinen ihminen, sanon suoraan mitä mieltä olen tuosta ihmeellusestä toiminnasta ja se konflikti tulee. Jos asiasta vain olisi keskusteltu normaalisti niin mitään ei olisi tapahtunut."Pelletoiminta" ja tämä puheenaiheen vaihtaminen tai itselle vaikeiden asioiden muulla pakenevalla toiminnalla välttely ovat ehkä tosiaan sukua toisilleen.
Kukin toimii silloin oman Ihmistyypin mukaan. En sano oahalla, mutta tosiaan ärsyttäviä ja suututtavia tapoja molemmat.
Ja turhia kun kyseessä on konfliktin estäminen koska tämä toiminta helposti lisää konflikteja.Kun vaan puhuttaisi asiat asioina ja ilman "pakenemista" tai "naamioimista" johonkin tapaan tai rooliin niin turhat riidat, jopa erot ja ystävyyden loppumiset vähenisivät.
No mä teen tätä esim. kun pitää kasata uusi huonekalu ja tiedän että miehellä menee kaikkeen asentamiseen hermo noin neljässä sekunnissa ja se alkaa kiroilla ja räyhätä, ei mulle vaan sille tavaralle, mutta se on silti ihan hirveää ja pelottavaa. Vältän ostamasta mitään koottavaa mutta joskus nyt vaan tarvitaan uusi hylly kun tavarakasa lattialla kasvaa. Kyllä siitä sit jotenkin selvitään.
Sit pitää alkaa se kokoaminen ja mulla jo valmiiksi kädet tärisee, vatsa on solmussa ja itkettää kun kohta se alkaa ja mä olen ansassa, en voi vaan häipyä johonkin. Niin siinä tilanteessa kun ahdistaa niin että hyvä henki kulkee, pyrin purkamaan sitä ahdistusta jollain joutavanpäiväisellä. Tiedän että se on väärin, tosin en tiedä mitä mun sitten pitäisi tehdä? Monesti tehnyt mieli huutaa sille että mene sitten johonkin mököttämään ja anna mun koota se, ei voi ainakaan huonommin mennä. Mutta enhän mä nyt ikinä huutais kenellekään.
Jos olisin sinä, pelleilyn sijaan häipyisin paikalta kun idioottiäijä alkaa koota huonekalua ja raivota. Idiootti se on siksi että ei ne kaikki nyt oikeasti ole niin vaikeita koota että pakko huutaa ja räyhätä joka kerta. Mutta jos ei pärjää palikkatestissä niin sitten ei. Ei siihen pelleily tehoa.
No ei minunkaan mieheni erityisemmin tykkää huonekalujen kokoamisesta. Sen teen meillä minä. Huudan avuksi vain jos jotain isompaa ja painavampaa pitää kokoamisen aikana käännellä, kaikki nippeliosuudet teen kyllä itse.
Mies pieraisi teatterin lämpiössä ja sanoi vielä, että parempi pieraista täällä kuin salissa.
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liity pelleilyyn, mutta tuosta puheenaiheen muuttamisesta toiseen kun ei halu konflikteja tai puhua vaikeasta aiheesta.
Voi jummi jammi kun tunnen muutaman tuollaisen puheenaiheen vaihtajan. Ja se toiminta saa totaalisesti karvat pystyyn ja pulssini kiihtymään nollasta sataan. Se on todella ärsyttävää ja tunnen itseni tyhmäksi. Pikkulapsillehan tehdään juuri noin, että yritetäån kääntää huomio toiseen asiaan tai aletaan puhua ihan jotain muuta.
Jos aikuiset ihmiset keskustelevat jostain asiasta ja keskustelukumppani alkaa yhtäkkiä puhua ihan muusta, ehdottaa kahvinkeittoa tai ei ole kuulevinaankaan, hössöttää jotain turhaa jne. niin eikö sekin ole tavallaan sen toisen aliarvioimista?
Luuleeko että ettei toinen huomaa tai tajua?
Puheenaiheen vaihtajalla on itsellä suuri pelko konfliktista, ymmärrän. Mutta usein käy niin, että minä, tenperamenttinen ihminen, sanon suoraan mitä mieltä olen tuosta ihmeellusestä toiminnasta ja se konflikti tulee. Jos asiasta vain olisi keskusteltu normaalisti niin mitään ei olisi tapahtunut."Pelletoiminta" ja tämä puheenaiheen vaihtaminen tai itselle vaikeiden asioiden muulla pakenevalla toiminnalla välttely ovat ehkä tosiaan sukua toisilleen.
Kukin toimii silloin oman Ihmistyypin mukaan. En sano oahalla, mutta tosiaan ärsyttäviä ja suututtavia tapoja molemmat.
Ja turhia kun kyseessä on konfliktin estäminen koska tämä toiminta helposti lisää konflikteja.Kun vaan puhuttaisi asiat asioina ja ilman "pakenemista" tai "naamioimista" johonkin tapaan tai rooliin niin turhat riidat, jopa erot ja ystävyyden loppumiset vähenisivät.
No mä teen tätä esim. kun pitää kasata uusi huonekalu ja tiedän että miehellä menee kaikkeen asentamiseen hermo noin neljässä sekunnissa ja se alkaa kiroilla ja räyhätä, ei mulle vaan sille tavaralle, mutta se on silti ihan hirveää ja pelottavaa. Vältän ostamasta mitään koottavaa mutta joskus nyt vaan tarvitaan uusi hylly kun tavarakasa lattialla kasvaa. Kyllä siitä sit jotenkin selvitään.
Sit pitää alkaa se kokoaminen ja mulla jo valmiiksi kädet tärisee, vatsa on solmussa ja itkettää kun kohta se alkaa ja mä olen ansassa, en voi vaan häipyä johonkin. Niin siinä tilanteessa kun ahdistaa niin että hyvä henki kulkee, pyrin purkamaan sitä ahdistusta jollain joutavanpäiväisellä. Tiedän että se on väärin, tosin en tiedä mitä mun sitten pitäisi tehdä? Monesti tehnyt mieli huutaa sille että mene sitten johonkin mököttämään ja anna mun koota se, ei voi ainakaan huonommin mennä. Mutta enhän mä nyt ikinä huutais kenellekään.
Huonekalujen kokoaminen on yksi harvoja asioita joihin mun mies keskittyy. Voisittepa tuoda hänelle koottavaksi, tekisi edes hetken jotain järkevää!
Vierailija kirjoitti:
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Noi pornotyypit on pahimpia mitä tiedän. Joka asennossa ja väärinpäin pääalaspäin ja jalat kattoon. Älkää nuoret naiset menkö seksiin tällaisen miehen kanssa.
Sinkkumies46 kirjoitti:
Naiset tunnetusti naivat idiootti miehiä. Kiltit ja kunnolliset miehet ei naisille kelpaa.
Ei hyvää päivää. Se mun pellemies ainakin oli nimenomaan tutustuessa kiltti ja kunnollinen ujo mies ja sellaisena hänet myös jätin koska sain koko omalta ja miehenkin puolen suvulta haukut, kuinka kehtasinkin jättää noin kiltin ja täydellisen miehen. Täällä on aika moni nainen sanonut sitä, ettei ne miehet tuolla tavalla kehtaa käyttäytyä ihan kaikkien kanssa, esimerkiksi oman pomonsa tai muun "kunnioitettavan" ihmisen kanssa. Pellerooli säästetään ihanasti sinne kotiin vaimolle ja lapsille. Olin siinä eron hetkellä henkisesti niin loppu, etten jaksanut edes alkaa selittää kahdelle mua kaikesta syyttävälle suvulle minkälainen hän on ollut kotona. Lapset tosin jotain ovat vähän kertoilleet.. On alkanut tulla vähän kyselyitä siitä. No kysykööt niiltä lapsilta lisää. Ei mua kiinnosta muistella niitä asioita. Ei mua kuitenkaan kukaan usko.
Sinkkumies46 kirjoitti:
Naiset tunnetusti naivat idiootti miehiä. Kiltit ja kunnolliset miehet ei naisille kelpaa.
Mistäs sinä sen tiedät?
Vaikuttaa kuin mies on epävarma itsestään-,Ota keskustelu ja ylös tämä ärsyttävä piirre!
Parikymppisenä lopetin yhden miehen tapailun, koska hänellä oli tapana tökätä minua sormella nenään ja sanoa "piip".
Eräs mies n 30+ kaveri halusi välttämättä tarkastaa persevakoni. Omasta mielestäni se oli ihan puhdas ja siisti. Taisi löytää sieltä vaaleita siistejä pieniä karvoja, niin tästä hermostu. Kukaan mies ei ole koskaan valittanut pepustani. Tämä ihme tyyppi haisteli pimperoa ja muutenkin oli tosi moukkamainen. Ei mitään käytöstapoja. Poltti tupakkaa ja juo kaljaa. Luulee itsestään miehenä liikoja. Molo kapea ja mitäänsanomaton. Pienimmästä päästä mitä on ollut miehillä. Luulee olevansa joku ruskea päinen Casanova helsingin seudulta. Haha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Noi pornotyypit on pahimpia mitä tiedän. Joka asennossa ja väärinpäin pääalaspäin ja jalat kattoon. Älkää nuoret naiset menkö seksiin tällaisen miehen kanssa.
Sä kirjoitat kyllä hyvin noista pornopainajista. Repesin. Ihan kauheelta kuulostaa tollaset tyypit. Hyvä että avaudu näistä kokemuksista, niin naiset osaa varoa tollasia kavereita. Ei mitä tahansa voi kelpuuttaa miehessä. Ihan kun mullakin olis ollut joskus tollanen pornopainaja, joka yrittää työntää nyrkkiä sisään. Voi olla. En antanut mennä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies n 30+ kaveri halusi välttämättä tarkastaa persevakoni. Omasta mielestäni se oli ihan puhdas ja siisti. Taisi löytää sieltä vaaleita siistejä pieniä karvoja, niin tästä hermostu. Kukaan mies ei ole koskaan valittanut pepustani. Tämä ihme tyyppi haisteli pimperoa ja muutenkin oli tosi moukkamainen. Ei mitään käytöstapoja. Poltti tupakkaa ja juo kaljaa. Luulee itsestään miehenä liikoja. Molo kapea ja mitäänsanomaton. Pienimmästä päästä mitä on ollut miehillä. Luulee olevansa joku ruskea päinen Casanova helsingin seudulta. Haha.
Voi kun joku mies joskus edes tarkastaisi perseesi.
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
Tällaisia miehiä löytyy nippukaupalla saarivaltion futiskatsomoissa.