Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vessanpönttö elmukelmutettu 👍
Anna sen maistaa omia lääkkeitään ja kysy onko kivaa.... ja oot huumorintajuton tosikko ym.
Jos suuttu tuosta niin dignoosi on valmis. Narsisti.
Olisipa mielenkiintoista tietää vieläkö ap on yhdessä tuon kiusaavan ääliön kanssa!?
Tuolla käytöksellä ei ole mitään tekemistä huumorintajun kanssa, silkkaa typeryyttä.
Ap :--DDDD Sun mies on ihan kuin tuo Kari Hietalahti vessassa
Psika kirjoitti:
AP:n kertomasta tulee mieleen vanha Pahkasiassa ollut juttu "huumorimiehen kuolema". Jutun lopussa "huumoriin" kyllästynyt vaimo tappoi miehen. Hautajaisissa kun pappi sanoi "maaksi pitää sinun ..." , niin vaimo totesi kuivasti, "ai miksi maaksi? Thaimaaksi vai?"
Muistaakseni jutun nimi taisi olla "kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka". Muistan tämän hyvin, koska isälläni oli juuri sellaisia aivan tylsiä kielivitsejä. Niitä oli sitäpaitsi kaikkiaan vain alle kymmenen ja niitä hän toisteli aina joka yhteydessä ja täysin ennalta arvattavasti. Hävetti aina vieraiden ja kavereiden käydessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit tuollaisen kanssa naimisiin?
Aiheellinen kysymys. Onko se aina ollut tuollaista?
Ole ap onnellinen,että edes puhuu vaikka on jokeri. Itselläni on luultavasti mykkä, kun vain ärähtelee eikä puhu oikeastaan mitään. Täysin tylsä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Psika kirjoitti:
AP:n kertomasta tulee mieleen vanha Pahkasiassa ollut juttu "huumorimiehen kuolema". Jutun lopussa "huumoriin" kyllästynyt vaimo tappoi miehen. Hautajaisissa kun pappi sanoi "maaksi pitää sinun ..." , niin vaimo totesi kuivasti, "ai miksi maaksi? Thaimaaksi vai?"
Muistaakseni jutun nimi taisi olla "kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka". Muistan tämän hyvin, koska isälläni oli juuri sellaisia aivan tylsiä kielivitsejä. Niitä oli sitäpaitsi kaikkiaan vain alle kymmenen ja niitä hän toisteli aina joka yhteydessä ja täysin ennalta arvattavasti. Hävetti aina vieraiden ja kavereiden käydessä.
https://m.riemurasia.net/kuva/Jouluksi-maalle/1492
Tämä samaa sarjaa. :D
Tapaamisvaiheessa pellemiehet vaikuttavat jännittäviltä, mukavilta ja siis tavoittelemisen arvoisilta. Huumorintajua riittää ja heillä on vielä pidikkeitä pahimmista taipumuksistaan.
Ei kannata heti muuttaa yhteen, vaan tarkkailla huumorinsa kehittymistä ja havaita vaaran merkit. Mutta harva toimii niin rationaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä meni juuri suihkuun ja laitoin hänen hiustenkuivaajaan vehnäjauhoja! Kohta pöllähtää 😅
Pakko sanoa, että jättäisin kyllä heti tuollaisen tahallisen kiusantekoon jälkeen.
Itselläni oli joskus nuorena poikaystävä, joka piereskeli tilanteessa kuin tilanteessa, ja piti sitä hyvänä vitsinä.
Ja suuttui, kun lopulta en vaan tuntenut tyyppiä kohtaan yhtään mitään fyysistä vetoa. Erosin pian tämän jälkeen.
Aika moni näistä pelletempauksista on sellaisia, että omalle kohdalle osuessa pakkaisin kamat ja häipyisin sanaakaan sanomatta välittömästi. Menisin vaikka hotelliin tai vuokramökkiin, järjestäisin uuden kämpän ja muuttaisin kamat sinne. Huomiota ja reaktiotahan pelle janoaa, täältä tulisi pelkkää jäätä.
Mutta oikeastihan en olisi koskaan edes päätynyt asumaan pellemiehen kanssa, kyllä juttu olisi päättynyt jo tapailuvaiheessa alkuunsa. Mulle ei tarvitsisi tehdä tuota ojennettavan tavaran takaisin vetoa tai autolla karkuun lähtöä kuin kerran ja juttu loppuisi jo siihen. Tuollainen muiden kiusaamisella itsensä hauskuuttaminen on vaan niin luotaantyöntävä ominaisuus. Kai musta jotenkin huokuu se, ettei kannata edes yrittää mitään, koska 40v ikään mennessä en ole vielä joutunut härnäämisen kohteeksi enää ala-asteen jälkeen.
Ala-asteelta on jäänyt mieleen tapaus, missä poika johon olin ihastunut teki niin, että hän oli takanani ja kutsui minua nimeltä, kun käänsin päätäni, hän tökkäsi naamaani sormella. Taisin mennä tähän lankaan jopa kahdesti. Oltiin muistaakseni kolmannella, eli 9v. Jo silloin meni maku tuohon poikaan tuosta tempusta ja ihastuminen ohi. En voi mitenkään kuvitella sietäväni mitään vastaavaa aikuisena.
Kasvattakaa naiset omanarvontunto ja jättäkää nuo lapselliset ja ilkeät pellemiehenne. Kunnioittavia ja huomaavaisiakin löytyy, sellaisia joiden voi aina luottaa olevan teidän puolellanne, sellaisia joiden kanssa nauratte yhdessä arjen kommelluksille ja jotka lohduttavat kun tarvitte tukea ja keskustelevat vakavasti kun on sen aika.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehdotus vain, ei mitään punnittua viisautta, mutta:
1) Sanot suoraan, että jos pelleily ei lopu, lähdet pois.
2) Hommaat paikan, johon todella voit mennä pariksi päiväksi
3) Vaadit häntä käymään asiallisen ja vakavan keskustelun kanssasi, tai teet omia ratkaisujasi.
4) Kun hän ei kuitenkaan usko tai reagoi asiallisesti, lähdet pois.
5) Kun hän palatessasi jatkaa hölmöilyään, sanot, että seuraavalla kerralla tulee eropaperit postissa.
6) Jos vieläkään ei keskustelu suju, alat katsella omaa asuntoa.
7) Hyväksyt, että hölmöilyn lopettamiseen voi mennä jonkinmoinen aika, mutta yrityskin on askel oikeaan suuntaan.
8) Jos muu ei auta, pistät lusikat jakoon. Ei sinun virkasi ole olla kiusattavana.
Aloittaisin kohdasta 8. Äijällä on ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaisuuksia korjata käytöksensä.
Saunassa mies painoi kylmän kaljatölkin kylkeeni ja nauroi.
Ihminen muuttuu vain, mikäli itse sitä haluaa, kaikki toisten muutostritykset ovat turhia.
Vierailija kirjoitti:
Minä päädyin tindertrffeille miehen kanssa joka oli ollut luokkatoverini ylä-asteella ja koulun pelle, no sain huomata ettei mies ollut mihinkään muuttunut kun veti tuolin altani kahvilassa ja juoksi karkuun! Ulkopuoliset auttoivat minut ylös ja lähdin nilkuttamaan bussipysäkille, mies laittoi sitten perään viestiä että "Hippa!" ja "Mihin sä hävisit?" Käskin hakemaan apua.
Mitä helvettiä? Miten homma jatkui, pahoitteliko koskaan tms?
Pari kuukautta sitten synnyttäneenä, ja lasta vielä imetin. Rinnat isot ja maidosta turvoksissa... ajettiin moottoriveneellä isossa aallokossa. Hänestä oli hauskaa ja kiva katella kun "hinkit" heiluu.
Itkin kivusta, ja huusin lopettamaan ja hiljentämään. Ei kun tämä vaan nauroi ja jatkoi menoa.
Rantaan päästyämme annoin kunnon ripityksen, ja oli vähällä, etten antanut airosta päähän.
No, kyllähän se katui, ja ei muka kuullut minun huutoa moottorin metelissä, eikä ymmärtänyt miten kivuliaat täydet rinnat on.
(tehtiin toinenkin lapsi tämän perseilijän kanssa)
Elämä on liian lyhyt elettäväksi väärän ihmisen kanssa. Lasten äidin kanssa oltiin yli 10v yhdessä ja eron jälkeen elämä helpottui aivan helvetisti. Nyt ollaan molemmat uusissa suhteissa ja hyviä kavereita kaikki vaikka muksutkin on jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta sitten synnyttäneenä, ja lasta vielä imetin. Rinnat isot ja maidosta turvoksissa... ajettiin moottoriveneellä isossa aallokossa. Hänestä oli hauskaa ja kiva katella kun "hinkit" heiluu.
Itkin kivusta, ja huusin lopettamaan ja hiljentämään. Ei kun tämä vaan nauroi ja jatkoi menoa.
Rantaan päästyämme annoin kunnon ripityksen, ja oli vähällä, etten antanut airosta päähän.
No, kyllähän se katui, ja ei muka kuullut minun huutoa moottorin metelissä, eikä ymmärtänyt miten kivuliaat täydet rinnat on.
(tehtiin toinenkin lapsi tämän perseilijän kanssa)
Pakko ihmetellä vikaa lausetta, että miksi?
Mulla oli aikoinaan tollanen duunikaveri, alkoi R-kirjaimella. Ai hitto otti päähän ku joka asiasta piti yrittää vitsailla ja huonosti onnistuen.
Enpä kyl ikinä olis sitä valinnu puolisokseni. Okei, voihan se alkuun jonkin mielestä olla hauskaa mut siks kannattaiskin seurustella vähintään pari vuotta saman katon alla ennen ku menee naimisiin, nii tietää millanen toinen on ja että ärsyttääkö se itteä.
Joo, toi on silkkaa ilkeyttä ja pottuilua joka on naamioitu huumoriksi jotta siitä ei muka voisi valittaa. Jos miehelle on jo sanottu senkin seitsemän kertaa että tuo käytös ei ole kivaa, ja silti jatkaa niin tahallaan ilkeähän se on. Tai siten ap:lla on maailman tyhmin mies. Lopputulos sama.
Ei kai siihen muu auta kuin että pakkaa tavaransa ja postittaa erohakemuksen.