Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Älkää viittikö nostaa näin helvetin vanhoja keskusteluja kiitos. Toivottavasti AP on jo jättänyt moisen pellen.
Ihan ajankohtaisia ongelmia voidaan puida vanhoissakin ketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Voi pe""le, ap jätti varmaan miehensä ja nyt tapailen tätä,kuulostaa nimittäin ihan miun miesystävältä! 🧐Alkuun oli normaali,mutta nyt tuntuu kuin olisin suhteessa pikkuveljeni kanssa,oikeasti miehen "huumori" on ihan samanlaista kuin veljelläni oli. Pyydän ojentamaan maidon,vetää sen pois. Pamauttaa oven kiinni niin että sormeni/jalkani/pääni on jäädä väliin. Pieraisee käteen ja tunkee käden naamalleni. Huutoaivastaa sipsikuppiini. Jne jne.
En ole ollenkaan varma haluanko jatkaa tätä suhdetta,kai siten olen tylsä ja huumorintajuton äm mä.
Mietin voisinko viimeisillä treffeillämme tehdä miehelle vastaavan tempun ja katsoa, vieläkö naurattaa. Vai olisiko se samalle tasolle vajomamista?
Tekisi vaan hitosti mieli käyttää sormi menkkapildessä,tökätä miehen kahviin ja huutaa "ketsuppikahvia!" Tai jotain muuta tosi ällöä ja mautonta. Kuten miehenkin "vitsit".
Olen oikeasti vähän hämmästynyt, että pidät edes vaihtoehtona jatkaa suhdetta. :D Mulla olis mistä tahansa noista tempauksista mennyt kuppi nurin jos ei lopu kerrasta, ja toi pierujuttu olisi varmaan tappanut kiinnostukseni kertaheitolla lopullisesti. Sano miehelle, että jos tuo ei lopu niin suhde loppuu. Jos hän alkaa ulista jotain että mistä hän voi enää tietää mitä saa ja ei saa tehdä, säästä itsesi paljolta harmilta ja päätä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Olet onnistunut naimaan 5-vuotiaan?
ite oot.
Mä oon ainakin 6 ja puol.
Olin itse samanlainen pelle. Tein parannuksen, kun nykyinen Mieheni (olen itse nainen) ei tykännytkään tästä osasta huumoriani. Sain kitkettyä kuvailemasi pelleilyn pois ja nykyään nautimme yhdessä muunlaisesta huumorista. Parannus on mahdollista, tosin vaatii yksilöltä itseltäån halua muutokseen. Jälkikäteen ajateltuna muutama ystävyyssuhde taisi loppua pelleilyni takia.
Add ADHD ei liity tähän mitenkään.
Narsisti ei tunne empatiaa, ei ymmärrä toisen tunteita ja eikä osaa halua tehdä toisen vuoksi mitään hyvää.
Asettaa itsensä toisen yläpuolelle ja kiusaa väsyttää teoillaan .  Nauttii kun toinen kärsii ja on alistettuna.
Vallan käyttö ja itsensä nostaminen jalustalle on arkipäivää.
Tämä on alistamista jota toteutetaan passiivis-agressiivisesti. Ennen muinoin v'ttuiltiin päin naamaa ja perään "ethän sä nyt leikistä suutu". Lasken samaan kategoriaan nämä "kaikesta voi vitsailla" tyypit, että saa päästää "leikin" varjolla mitä vain suustaan ja vastuu on kuulijalla.
Ettet vaan Kolibri tee samaa sängyssä. Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa.
Ymmärrän, aapeeta ei enää viehätäkään se pellemäisyys ja "saat mut nauramaan" johon alunperin ihastui ja joka taitaa olla aika yleistä muutenkin naisilla. Ilmeisesti kuvitteli, että se ihana pelle osaisi olla myös normaali ja vakava, paha erehdys. Pellet on yleensä pellejä ja sellasena pysyy, joten jos et pellehermannin kanssa ole valmis olemaan loppuelämää nii ei kannata sekaantua.
Pieruhuumorin ymmärrän määrättyyn tasoon saakka. Naurattaa joskus itseänikin.
Mutta naamalle pieremistä, kämmenellä pierunaamarin laittamista toisen naamalle jne. en ymmärrä enkä sietäisi.
Samoin joku pään kolauttaminen tai sillä uhkaaminen, ylipäänsä satuttaminen tai satuttamisella leikkiminen ei ole huumoria.
Täytyy aina miettiä onko kyseessä alentava käytös, alistaminen, välinpitämättömyys, ilkeys, sanotaa nyt suoraan, että tyhmyys, eli ei ole tajua "ihmismäisestä" käytöksestä.
Myös itselle erittäin suuri merkitys on sillä osaako ja ymmärtääkö oma kumppani kuinka ihmisten ilmoilla ja ihmisten kanssa käyttäydytään ja puhutaan.
Minulle olisi suuri miinus ja jopa stressin paikka jos täytyisi hävetä tai pelätä häpeämistä kun liikkuu tai on kumppanin kanssa jossain eri tilanteissa.
Parisuhteen tulisi olla sellainen, että voi olla vapaasti ja luottaa siihen, että oma kunmppani osaa ja tajuaa miten erilaisten ihmisten kanssa toimitaan. Oli se sitten oma kumppani tai kuka tahansa.
Joku vertasi miksi hermostutte kumppaniinne kun lapsiinkaan ei hermostuta vaikka he tekevät hassuja juttuja.
No juuri siksi kun parisuhde on aikuisten suhde, ei suhde lapsen kanssa.
Taas mies on paha lanka
miksi suomalaiset naiset on miesvihaajia?
Vierailija kirjoitti:
Taas mies on paha lanka
miksi suomalaiset naiset on miesvihaajia?
Aloita sinä ketju, jossa kerrot, miten vaimosi piereskelee sinun naamalle, niin minä kirjoitan, että kannattaa erota.
Hyi mikä ketju, aivan kammottavaa millaisia miehiä teillä joillain on.
Itse en tuollaiseen menoon suostuisi ollenkaan, se olisi joko muutos tai ero. Ihmettelen miten tuollaiseen tilanteeseen voi päätyä, ei kai tuo käytös yllättäin alkanut, luulisi että olisi merkit olleet ilmassa jo tapailuaikana? (Oletan, että näissä tapauksissa on menty suhteeseen tunne edellä ja sitten jälkikäteen vasta ollaan alettu katsoa kumppania tarkemmalla silmällä.)
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä ketju, aivan kammottavaa millaisia miehiä teillä joillain on.
Itse en tuollaiseen menoon suostuisi ollenkaan, se olisi joko muutos tai ero. Ihmettelen miten tuollaiseen tilanteeseen voi päätyä, ei kai tuo käytös yllättäin alkanut, luulisi että olisi merkit olleet ilmassa jo tapailuaikana? (Oletan, että näissä tapauksissa on menty suhteeseen tunne edellä ja sitten jälkikäteen vasta ollaan alettu katsoa kumppania tarkemmalla silmällä.)
Kyllähän ne hauskat jutut naurattaa alussa, mutta ei enää sitten, kun kuulee ne sadannen kerran.
Mitä?Olet vielä vaan sen pellen kanssa?
Mielestä sinulla on hauska mies! Olisi mielenkiintoista tavata tämä omanlaatuinen henkilö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut ihan huomioimattomuutta, siis nyt kun olet jo kertonut, ettet pidä kyseisestä käytöksestä, niin muuttaisitkin omaa käyttäytymistäsi niin ettet palkitsisi lapsimiestäsi huonosta käytöksestä huomiolla vaan olisit kuin et huomaisikaan.
Esim. Kun pyydät ojentamaan ketsupin, ja mies viimetingassa vetää ketsupin ulottuviltasi, et reagoikaan mitenkään. Kaadatkin vaikka vettä lasiisi tai pyyhkäiset suutasi paperilla, ja hetkenpäästä sanot että ketsuppi olisi tässä ruoassa hyvää. Et siis pyydä mitään kuin kerran, ja sitten teet itse, tai asia jää tekemättä.
Et kommunikoi viesteillä muuten kuin koordinaatit, ei muuta.
Jne.Tämä on vanha keskustelu, mutta mietin että tuo voi olla hyvä idea. Kuulostaa koirien käytöskoulutukselta, mutta toimiiko tuo yllä mainittu ja vielä lisäksi positiivinen huomio ja kehut miehelle vain silloin, kun ei härnää?
Koiran eroahdistukseen neuvotaan, että kotiin tullessa ei anneta mitään signaalia koiralle, seistään paikallaan ja vasta kun se on rauhoittunut, kehutaan ja paijataan. Palkitaan positiivinen käytös. Kaikkihan kehuja ja omaa laumaa kaipaa, ihmisetkin.
Tämä kuulostaa ehkä hieman ikävältä, mutta koulutus on kyllä toiminut omaan rajattomaan vanhempaani. Hyvästä käytöksestä palkitaan ja huono jätetään huomioitta: ihmeellisellä lailla käytös on hitaasti korjaantunutkin joissain asioissa. Tuntuu toki hölmöltä joutua turvautumaan temppuihin, mutta mitäs teet ellet halua joko alistua toisen ylitsekävelyyn tai katkoa välejä kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että monilla adhd-piirteisillä on vastaavaa käytöstä. Omalla miehellänikin on (add) ja on samantyyppinen. Onneksi ei kuitenkaan yhtä paha ja osaa myös pyytää anteeksi jos huomaa loukanneensa. Mitään naamalle piereskelyä ei harrasta. Siinä ylittyisi jo raja ja pahasti.
Vstalause. Meillä perheessä melkein kaikilla adhd, ja tuollaista käytöstä ei ole ikinä ollut eikä myöskään suvaittaisi. Lapsetkin osaavat käyttäytyä kunnioittavasti, jos heitä kohtaan käyttäydytään niin.
Tämä on kuitenkin täysin ennustettavaa, sitä mitä nykyinen suomalainen yhteiskunta arvomaailmoineen (tai oikeammin arvojen puutteineen) tuottaa: kaikki ovat sieluttomia ja sukupuolettomia "jätkiä". Lisääpä tuohon yhtälöön vielä radiojuontajat ja tubettajat, joiden alapääjutuista ja sekoilusta tavikset ottavat mallia. Kulttuurimme on mätä.