Apua! Lapsi on aivan ahdistuksessa armeijasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa niitä C:n papereita kannetaa hautaan asti yhteiskunnan pohjasakkina

Vain totaalinen WT edes kysyy moisesta asiasta.

Tää koko Suomi on yks wt takapajula. Euroopan ainoa maa missä pakotetaan vankeuden uhalla tuhlaamaan tästä lyhyestä elämästä 6-12kk turhaan paskaan.

Vierailija kirjoitti:

Siviilipalvelusta suosittelisin. Jos armeija ahdistaa kovasti, niin ei kyllä kannata mennä. Missään tapauksessa ei mitään "hullun" papereita pidä ottaa. Ne merkinnät seuraavat lapsesi papereissa läpi elämän.

Ja lapsiaan on lapsi vanhemmille aina!

"Hullun" papereissa ei ole mitään vikaa. Ei ne juuri ketään kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Miten helposti ne c paperit siis saa? Voiko yksityinen paykiatri kirjoittaa lausunnon?

Nykyään todella helposti, jos on yhtään mt-ongelmia. Eivät halua luonnollisesti ottaa riskiä

Kannabista nyt pojalle ja äkkiä. Sitten kertoo käyttäneensä sitä(ja pitääkin edes kerran pari käyttää jotta näkyy testeissä) niin eipähän tartte mennä. Ei tule C.n paperit vaan oliko X ? Tms.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että äiti ei kestä armeijaa. On sinne mennyt aikamoisia tissiposkia, eikä siitä ole ollut tuntemilleni ainakaan haittaa.

Jos pää leviää, niin pääseehän sieltä sitten pois, ei se vankila ole.

Mun tuntemista vain yhtä armeija on muuttanut positiiviseen suuntaan. Parhaalle kaverille tuli alkoholiongelma, joka meni todella vakavaksi (myi kaiken arvokkaan omaisuutensa), yksi lopetti hyvin alkaneen opiskelun ja on mäkkärissä töissä ties kuinka monetta vuotta, yksi menetti aloitekykynsä eikä tee enää mitään, jos ei käsketä ja yksi kaveri sai psykoosin

Sieltä lähtee 2 ekan viikon aikana kotiin aika moni nuori, ei siinä ole mitään häpeämistä. Oma poika passitettiin kotiin, koska puolustusvoimilla ei ole varaa syöpäkontrolleihin. Armeija-aikana puolustusvoimat maksaa kaiken terveydenhoitoon liittyvän ja jos syöpä olisi uusinut, olisi se ollut liian kallista hoitaa. Siinä ei auttanut pojan halu jäädä armeijaan, raha ratkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoppas pojallesi että kyllä se nyt siellä sen puoli vuotta kestää ihan niinkuin suomen muutkin pojat,ja että se kuitenkin vaikuttaa myös niin paljon tulevaisuuteen (työnantajat ei katso hyvällä jos ei ole käynyt armeijaa). Siellä kuitenkin hiukan ne pojat miehistyy ja tulee sitä elämänhallintaa. Onko hullun paperit tai sivari sitten muka joku ylpeydenaihe? Uusi ahdistaa aina mutta siitä ei pidä lamautua. Positiivisin mielin uutta kohti!

Yksikään työnantaja ei ole asiasta kysynyt. Mikäli ei hae töihin puolustusvoimiin tai poliisiin, niin tuolla ei tosiasiassa nykypäivänä ole mitään merkitystä. Jos asiasta kysytäänkin, niin vapautuksen syistä ei tarvitse kertoa mitään. Miksi mennä suotta armeijaan ahdistumaan, jos se ei tunnu lainkaan omalta paikalta?

M29

Käsittääkseni sitä ei saa enää edes kysyäkkään. Ite otin koko paskan pois cv.stä kun erosin reservistä ja olen sivari ja eipä ole kyselty tai kateltu. AMK.n todistus ja edelliset työnantajat niitä siellä kiinnostanut.

Kutsunnoissa kannattaa sanoa, että on aina halunnut osua elävään maaliin. Se riittää.

Inhottaa epätasa-arvo tässä asiassa. Älkää käsittäkö väärin, olen itsekin nainen, mutta en näe mitään hyvää syytä miksei naisillekkin ole siviiliä/armeijaa. Te jotka kommentoitte noita mammanpoika-juttuja, olettehan itse käyneet armeijan? En väitä että se olisi mikään vankila tai liian raskas juttu mutta jos itse ei ole tarvinnut mennä tai saanut muuten vaan vapautuksen niin enpä huutelisi.

Ap, jos poika ei mitenkään halua mennä armeijaan niin sitten on mentävä siviiliin. Mutta ei sekään ole mikään huono juttu. Sehän kestää vain puoli vuotta.

Minkä on ongelmana?

Auktoriteettiongelmia?

Peliriippuvuus?

Nukkuu pöivät valvoo yöt?

Voi hyvänen aika.

Onneksi siskoni kävi armeijan, kun ei nykyisistä nuorista miehistä siihen näköjään ole.

Ja ennen kuin kukaan tulee uikuttamaan, että miksen minä sitten käynyt: olisin halunnut, mutten sairauksieni vuoksi päässyt.

Lapsuuden kaveri ajoi rekan alle kun piti lähteä armeijaan. Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika.

Onneksi siskoni kävi armeijan, kun ei nykyisistä nuorista miehistä siihen näköjään ole.

Ja ennen kuin kukaan tulee uikuttamaan, että miksen minä sitten käynyt: olisin halunnut, mutten sairauksieni vuoksi päässyt.

Myös ahdistuneisuushäiriö on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa vapautuksen. Ei kestä armeijaa

Ap

Laittavat sieltä kyllä kotiin kasvamaan, jos ei kestä eikä sopeudu. Tiedän tapauksen että näin on tehty, mies on jo kohta 40v eikä vielä ole tarvinnut käydä kun ei suostu kasvamaan aikuiseksi :D 

Itsellä 90 luvulla riitti kun sanoin psykologille että pelkään että tapan jonkun jos saan käteen aseen jossa on kovat piipussa. Sillä tuli täysvapautus.

Täytyy kysyä jos sieltä saisi imetyslomaa.

Ei se ole mikään LAPSI jos on inttiin menossa. Huhheijaa taas. Samanlaisia urpoja äiti ja poika näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika.

Onneksi siskoni kävi armeijan, kun ei nykyisistä nuorista miehistä siihen näköjään ole.

Ja ennen kuin kukaan tulee uikuttamaan, että miksen minä sitten käynyt: olisin halunnut, mutten sairauksieni vuoksi päässyt.

Ööh eiköhän ne ole pääasiassa nuoria miehiä, jotka armeijaan menee. Kuvaavampaa olisi sanoa, että nuorista naisista ei siihen ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että äiti ei kestä armeijaa. On sinne mennyt aikamoisia tissiposkia, eikä siitä ole ollut tuntemilleni ainakaan haittaa.

Jos pää leviää, niin pääseehän sieltä sitten pois, ei se vankila ole.

Mun tuntemista vain yhtä armeija on muuttanut positiiviseen suuntaan. Parhaalle kaverille tuli alkoholiongelma, joka meni todella vakavaksi (myi kaiken arvokkaan omaisuutensa), yksi lopetti hyvin alkaneen opiskelun ja on mäkkärissä töissä ties kuinka monetta vuotta, yksi menetti aloitekykynsä eikä tee enää mitään, jos ei käsketä ja yksi kaveri sai psykoosin

Omat ystäväni ovat menneet normaaleina armeijaan ja elämä on jatkunut ihan normaalina myös armeijan jälkeen, opinnot on saatettu loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa niitä C:n papereita kannetaa hautaan asti yhteiskunnan pohjasakkina

Eka reissu armeijaan helmikuussa 1982, noin kuukauden jälkeen lykkäystä kaksi vuotta. Kroppa petti (paha rasitusastma) ja henkinen jaksaminen sen myötä.

Uusi yritys kesäkuussa 1984, jolloin lääkäri kysyi heti varuskuntaan saavuttuani mahdollisesta ahdistuksesta. Myöntävän vastauksen jälkeen kotiutus, sen jälkeen pari lääkärinlausuntoa ja jonkin ajan kuluttua C-paperit. Psykologi (yksityinen) oli sitä mieltä, että armeijaan meno voisi olla kohtalokasta. Sivaria ei kukaan edes ehdottanut, koska itse alun perin (sekä kutsunnoissa että palvelukseen astumisen aikaan) halusin armeijaan.

Sen jälkeen elämä näin yhteiskunnan "pohjasakkina" on sujunut ihan mallikkaasti. Mulla oli jo inttiin tokan kerran mennessäni opiskelupaikka yliopistossa ja sittemmin paljon mukavia työpaikkoja. Armeijan käymistä tai käymättömyyttä ei kyselty edes opiskeluajan kesäduuneissa eikä myöhemminkään.

Ja tuskinpa enää koskaan kysellään, kun ikää on jo 50 plus.

Ai niin, vaimon kanssa juteltiin asiasta, kun toisiimme tutustuttiin. Eipä tuo liene häntäkään häirinnyt. Olen muuten toiminut erinäisiä vuosia vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa - eikä edes siellä syntynyt minkäänlaisia puheita.

-M/vm62