"Soittelen mukavalla asialla, kun olit osallistunu tälläseen kilpailuun"

Pännii kun moooonta vuotta meni ilman mitään soittoja. Sitten ensin alkoi Elisa säännöllisesti kauppaamaan Elisa Viihdettä, millä en tee yhtään mitään, mutta ei tuntunut menevän perille. Sitten erään lehden tilaus alkoi tulemaan päätökseensä ja A-lehdiltä alkoivat soittelemaan. Tässä viimeisin keskustelu:

Myyjä: [myyntipuhe] Osta Apu osta osta!

Minä: Ei ole mun lehti.

Myyjä: On hyvä lehti! Nyt ostat! Laitetaanko tulemaan?

Minä: Ei laiteta. Mä saan toimeentulotukea, ei mulla tollaseen ole varaa.

Myyjä: Meillä on paljon toimeentulotuella eläviä asiakkaita ja he kokevat Apu-lehden sen rahan arvoiseksi!

Minä: [lehtitilauksen hinta] eurolla saa N pussia makaronia.

Myyjä: Tän saa kolmeen erään ja yhden erän hinnaksi tulee vain [lehtitilauksen hinta/3] euroa!

Minä: Silläkin saa jo N pussia makaronia, tai N kiloa perunaa.

Myyjä jankkaa vielä jonkin aikaa ja on ilmeisen kyrpiintynyt, etten osta. Ei vain mennyt perille.

Tossa ei ole lukuja, koska en niitä muista. Lähemmäs satasesta puhuttiin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pännii kun moooonta vuotta meni ilman mitään soittoja. Sitten ensin alkoi Elisa säännöllisesti kauppaamaan Elisa Viihdettä, millä en tee yhtään mitään, mutta ei tuntunut menevän perille. Sitten erään lehden tilaus alkoi tulemaan päätökseensä ja A-lehdiltä alkoivat soittelemaan. Tässä viimeisin keskustelu:

Myyjä: [myyntipuhe] Osta Apu osta osta!

Minä: Ei ole mun lehti.

Myyjä: On hyvä lehti! Nyt ostat! Laitetaanko tulemaan?

Minä: Ei laiteta. Mä saan toimeentulotukea, ei mulla tollaseen ole varaa.

Myyjä: Meillä on paljon toimeentulotuella eläviä asiakkaita ja he kokevat Apu-lehden sen rahan arvoiseksi!

Minä: [lehtitilauksen hinta] eurolla saa N pussia makaronia.

Myyjä: Tän saa kolmeen erään ja yhden erän hinnaksi tulee vain [lehtitilauksen hinta/3] euroa!

Minä: Silläkin saa jo N pussia makaronia, tai N kiloa perunaa.

Myyjä jankkaa vielä jonkin aikaa ja on ilmeisen kyrpiintynyt, etten osta. Ei vain mennyt perille.

Tossa ei ole lukuja, koska en niitä muista. Lähemmäs satasesta puhuttiin kuitenkin.

Ja tosiaan koen tarpeelliseksi vastata tuntemattomiin numeroihin, sillä potentiaalinen työnantaja saattaisi soittaa, plus sukulainen on ulkoistanut mulle kamasta eroonhankkiutumisen Torin kautta, koska "mulla on aikaa". 

Minulle soitti eilen lehtikauppias, tarjosi Hyvä terveys lehteä. Puhui rauhallisesti ja heti uskoi ja ymmärsi kun sanoin että nyt on niin paljon muuta rahanmenoa että ei ole varaa tilata mitään. Toivotteli hyvää päivänjatkoa, kiitin ja toivotin samaa. Näin se parhaimmillaan menee :)

Kannattaa kokeilla seuraavaa vastausta monotonisella äänellä: Olette edelleen jonossa - ni är fortfarande i kö. Olette edelleen jonossa - ni är fortfarande i kö. Toimii aina.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös, onkohan puhelinmyyntiin millaiset eettiset ohjeet ja pelisäännöt. Minullekin on usein aloitettu puhelu sanomalla, että "halusimme palkita vanhoja asiakkaita" tai väittämällä minun voittaneen jonkin kilpailun. Kun kysyn, että kuinka vanha asiakas oikein olen ja mitä olen heiltä tilannut tai milloin ja mihin arvontaan olen osallistunut, ei myyjä ole osannut vastata.

Ei tietenkään. Nuori puhelinmyyjä seuraa pomon kirjoittaa spiikkiä.

Olen ihan oikeasti näkövammainen, enkä näe lukea jotain pienellä präntillä kiiltävälle paperille kirjoitettua tekstiä. En kyllä viitsi enää mainita vammastani. Lopetan puhelun vaan lyhyesti ennen kuin se myyjän rämpsy alkaa, että "kiitos ei. Ja hyvää päivän jatkoa."

Kerran olin just  syömässä, kun eräs nuori mies soitti kaupaten lehteä. Yritin sanoa, että olen just syömässä ja kiitos ei. Mies vaan sanoi, että syö vaan samalla. Ja jatkoi ja jatkoi loputtomiin sitä lehden kauppaamista. Lopuksi sain väliin sanottua, että en tilaa, koska olen näkövammainen. Myyjä tiuskaisi: Olisit heti sanonut!  Vastasin siihen, että etpä antanut puheenvuoroa.

Mulle tuli sellainen myyntipuhelu, jossa puhelinmyyjä lopotti suoraan paperista tota spiikkiä minuuttikaupalla noin etten saanut sanaa väliin. Kun lopetti, sanoin "Kiitos, mutta en ole kiinnostunut". Yritti siihen vielä pari kertaa että "Eikö kuulostakin hyvältä ja laitetaanhan tilaus voimaan?" "Ei kiitos, en osta mitään." Tämän jälkeen myyjä huokasi täysin alistuneena ja todella maansa myyneen kuuloisesti ja sanoi: "No niin just." 😂

Kaveri teki pienenä niin, että kyseli ummet ja lammet kaikista lehdistä ja paljonko maksaa ja joo hyvä tarjous ja voisi ottaa vielä tuonkin. Sitten kun lehtimyyjä innoissaan kysyi, että mihis osoitteeseen tän satsin saa pistää nii kaveri sano : "ai niin. Oon vasta 11v. saako 11v tilata?" :DDD

Meni myyjä vähän vaikeeksi ja lopetti puhelun. Meinattiin kuolla nauruun :D

Itse vastaan nykyään aina että" mulla on kiire kiitos hei" ja luuri korvaan.

Lyön luurin korvaan samantien niille kaupustelijoille, jotka eivät esittelynsä jälkeen kysy onko minulla aikaa vaan alkavat samantien maratoonimyymisen. Ne jotka kysyvät, kohteliaasti sanon että ei ole heihei.

Mulle, tavalliselle työntekijälle, tarjottiin peltikattoa työnumeroon. Käskin sen laittaa osoitteen googlemapsiin ja vähän miettiä kenelle sitä 10000m2 teollisuushallin peltikattoa kannattaa tarjota. Jollekin randomille vai firman toimitusjohtalle....

Ja sama seuraavassa kuussa uudelleen.

Juu, on tosi raivostuttavia nämä jotka esiintyy muka jonain tuttuna "no terve pekka, mitä sulle kuuluu? " ja kun mietit pekkana pääsi puhki, kuka kumma sieltä sua lähestyy "mukavalla asialla" (kun vielä työssäsi tapaat paljon ihmisiä, niin mieleen tulee onko se joku oma asiakas), lehtimyyjähän se siellä. Tai alushousujen kauppaaja. Tai sukkien. Tai vitamiinien. Yleensä saan keskeytettyä puhetulvan kysymällä suoraan kauppaatko sinä jotain ja sitten toteamalla että en osta tai tilaa mitään puhelimitse. Mieheni on liian kiltti, hän aina kuuntelee litanian loppuun ennen kuin sanoo "ei kiitos". Pari päivää sitten hälle oli soittanut vitamiinikauppias ja kaupannut 34 (!!!) € maksavia vitamiineja. Kun mies oli sanonut ettei ole kiinnostunut, tää myyjä oli muuttanut äänensävyään ruikuttavammaksi ja sanonu että "ostasit nyt, edes yhden paketin. Mä olen vasta aloittanut tässä hommassa ja pomo ei päästä syömään ennenkuin on edes yhdet kaupat tehny. En ole syöny koko päivänä." Kun mies siihen että ei nyt kuitenkaan tilaa, oli myyjä tokaissut että ihan paskoja nämä onkin ja laittanut luurin kiinni. Sen verran mies oli kerenny hihkaista puhelimeen että "menehän ihmeessä syömään pomosta huolimatta". Ja ihan supisuomalaiselta oli kuulostanut, mutta siis ihan kreisiä.

Olen laiska enkä jaksa plarata koko ketjua läpi, mutta onko telemarkkinointiliiton maksullisesta kiellosta mitään hyötyä? Mistä olisi? Tällä hetkellä minulla on puhelimessani tallennettuna 26 numeroa, jotka soittelevat ja ovat lehtikauppiaiden numeroita, melkein joka päivä soittaa joku uusi. Tietysti joistakin vainoajista pääsisin eroon vastaamalla ja sanomalla "ei kiitos", mutta kun EN JAKSA. Lankean vastaamaan harvoin, lähinnä odottaessani jotakin tärkeää puhelua, kun en tiedä, millaisesta numerosta se tulee. Muulloin tarkistan soittajan Fonectasta.

Varmasti monet ihmiset eivät enää vastaa noihin tärkeisiin puheluihinkaan, kun ajattelevat, että taas se on puhelinmyyjä.

11 sivua valitusta puhelinmyyjistä! Miksi niihin puheluihin pitää vastata ja sitten valittaa. Itse en vastaa koskaan tuntemattomiin numeroihin, fonectasta tarkistan soittajan, jos aiheellinen soitto palaan heti.

Taitaa olla liikaa aikaa näillä valittajilla.

Vierailija kirjoitti:

11 sivua valitusta puhelinmyyjistä! Miksi niihin puheluihin pitää vastata ja sitten valittaa. Itse en vastaa koskaan tuntemattomiin numeroihin, fonectasta tarkistan soittajan, jos aiheellinen soitto palaan heti.

Taitaa olla liikaa aikaa näillä valittajilla.

Aivan, ainoastaan tietyille viranomaisille on "pakko"  tai vähintäinkin viisasta puhua (poliisi, lastensuojelu jne.) kenellekään muille ei tarvitse. Itse ilmoitan vain etten osta koskaan mitään puhelimesta, toivotan päivänjatkot ja puhelu poikki. Eihän se kohteliasta ole, ja tyypit toki tekevät vain työtään, mutta entä sitten, eihän se ole vaikka postista jaettua mainosta kummempaa, ei sitäkään ole pakko lukea, vaikka sen eteen monet ovat tehneet työtä? Erityisen vähän tykkään siitä, että soitetaan työpuhelimeen, mistähän senkin ovat saaneet tietoonsa.

Jouduin kymmenisen vuotta sitten naiiviuttani aivan ihmeelliseen kuvioon mukaan, kun sain soiton "voitosta". Tämä tulee kirvoittamaan miestrollaajien kielenkannat, mutta senkin uhalla kerron.

Naishenkilö soitti ja kertoi, että Anttilan ja Elloksen nettisivuilla kyselyyn osallistuneiden kesken on suoritettu arvonta ja minä olen voittanut jotain. Hän tarvitsi osoitteeni palkinnon lähettämistä varten. Kerroin sen. Sitten itse palkintoon: se olisi hieromasauva tunnetun välinemyyjän sivustolta. Hieman oudolta tuntui tämä palkinto, mutta ajattelin jotenkin, että no tuleehan sellaista käytettyä.

Sain tehtäväksi käydä valitsemassa sivustolta mieleiseni. Nainen sanoi soittavansa seuraavana päivänä. Niin hän tekikin. Mutta kummallisen "käsi" hän tuntui olevan netin käyttäjänä, sillä tuotteen nimen kertominen ei riittänyt vaan minun olisi pitänyt siinä puhelimessa kuvailla tätä hieromasauvaa kovinkin tarkoin. En pitänyt tästä lainkaan, vaan opastin puhelimitse missä kohtaa sivustoa valitsemani on. Sen jälkeen nainen yritti saada minut puhumaan lisää hieromasauvoista ja käyttömieltymyksistäni. Aloin jo miettiä että mihin tämä puhelu oikein nauhoitetaan ja aloin lopetella puhelua tyyliin "ei se palkinto niin tärkeä ole".

Puhelun jälkeen keksin soittaa sekä Elloksen että Anttilan asiakaspalveluun. Kerroin heille millaisen "voiton" olin saanut. Kummastakaan firmasta ei myönnetty voiton oikeellisuutta ja vähän vaikeaksikin Anttilan aspa meni. Tajusin tulleeni vedetyksi johonkin todella omituiseen ja että numeroni oli saatu jotain muuta kautta. Ja osoitteenikin olin kertonut. Pelottamaan alkoi.

Juuri kun aloin soittamaan poliisille, soi puhelin. Sama numero kuin naisella, mutta tällä kertaa puhelimessa oli mies! Hän alkoi hyvin määräilevästi puhua minulle, että ei niistä kaikista sauvoista saanut valita, vaan ainoastaan kolmesta tietystä yksi. Pääsinpä siihen sanomaan, että onpas se kumma, kun juuri soitin Ellokselle ja Anttilalle, eivätkä ole lainkaan tietoisia tästä asiasta. Mies vielä jatkoi ihme k*setusrooliaan "Ai no mitenkäs ne nyt ei tienneet, onpas kummallista." Enää en muista millä sanoilla lopetin puhelun, mutta tein selväksi, että k*setus oli paljastunut.

Tämän jälkeen selitin asian varmuudeksi vielä poliisillekin ja taisi olla vähän naurussa pitelemistä hänellä. Vastaavaa ei kuulemma ollut tullut vastaan.

Juttu jatkui vielä sen kesän niin, että sain hyvin suorasukaisia s*ksiviestejä joltakulta. Ensimmäisen luulin tulleen väärään numeroon ja sanoin kiitos ei heippa. Mutta niitä tuli vielä uudestaankin. En vastannut ja jäivät kesän jälkeen pois.

Ikuisesti tulen ihmettelemään mihin kiristysrinkiin minua oltiin huijaamassa mukaan.

Yleensä puhelut loppuu lyhyeen kun sanoo että on suoramarkkinointikielto. Kymppikatto pommitti niin paljon keväällä että löin luuria korvaan alkuun ja sitten laitoin tiukkaa palautetta sähköpostilla eikä ole sen jälkeen soitellu sieltä. Kattoremontti on nyt just ajankohtainen ja ihan toisesta firmasta tulee tekijät njäh njäh.

Joku tämmöinen olet osallistunut arvontaan ja kumpi palkinto olisi kivempi-huijarimyyjä soitti kanssa joku aika sitten ja annoin myyjän luetella sen pariminuuttisen litanian ja sitten vasta sanoin ei kiitos, tuli luuri korvaan :D

Vierailija kirjoitti:

Joskus erehdyin opiskeluaikoina menemään kesätöihin puhelinmyyntiin. Työssä oli sentään pohjapalkka provikan lisäksi, mutta täysin perseestähän se oli. Pomot kuunteluvat puheluita ja saatiin moitteita, jos katkaisimme puhelun liian aikaisin. Asiakkaan piti kieltäytyä tarjouksesta vähintään kolme kertaa, ennen kuin saimme sulkea puhelun. Jos myit huonosti, uhkailtiin potkuilla. Jos asiakas vähääkään epäröi eikä sanonut selkeästi ei, piti kysyä osoitetta, että saa laittaa tuotteen tulemaan. Aina kun minua ärsyttää nykyinen työni, yritän muistella millaista puhelinmyynnissä oli. Heti tulee parempi mieli

Meillä oli myös tämä että asiakkaan piti sanoa 3 kertaa ei. Samat numerot kiersi koko ajan toimistossa, saatettiin soittaa samalle tyypille useammankin kerran viikossa ja voitte vaan arvata oliko asiakkaat kyrsiintyneitä soitteluihin. Numeron sai siirtää kollegalle jos oli tunnetusti hankala tapaus ja muistaakseni sellaiset numerot joihin kiellettiin enää soittamasta, soitettiin kuitenkin uudestaan tietyn ajan kuluttua. Tulipa joku toimistollekkin asti rähjäämään jatkuvasta soittelusta kielloista huolimatta. Ei tullut kauppoja ei :D

Vierailija kirjoitti:

Jouduin kymmenisen vuotta sitten naiiviuttani aivan ihmeelliseen kuvioon mukaan, kun sain soiton "voitosta". Tämä tulee kirvoittamaan miestrollaajien kielenkannat, mutta senkin uhalla kerron.

Naishenkilö soitti ja kertoi, että Anttilan ja Elloksen nettisivuilla kyselyyn osallistuneiden kesken on suoritettu arvonta ja minä olen voittanut jotain. Hän tarvitsi osoitteeni palkinnon lähettämistä varten. Kerroin sen. Sitten itse palkintoon: se olisi hieromasauva tunnetun välinemyyjän sivustolta. Hieman oudolta tuntui tämä palkinto, mutta ajattelin jotenkin, että no tuleehan sellaista käytettyä.

Sain tehtäväksi käydä valitsemassa sivustolta mieleiseni. Nainen sanoi soittavansa seuraavana päivänä. Niin hän tekikin. Mutta kummallisen "käsi" hän tuntui olevan netin käyttäjänä, sillä tuotteen nimen kertominen ei riittänyt vaan minun olisi pitänyt siinä puhelimessa kuvailla tätä hieromasauvaa kovinkin tarkoin. En pitänyt tästä lainkaan, vaan opastin puhelimitse missä kohtaa sivustoa valitsemani on. Sen jälkeen nainen yritti saada minut puhumaan lisää hieromasauvoista ja käyttömieltymyksistäni. Aloin jo miettiä että mihin tämä puhelu oikein nauhoitetaan ja aloin lopetella puhelua tyyliin "ei se palkinto niin tärkeä ole".

Puhelun jälkeen keksin soittaa sekä Elloksen että Anttilan asiakaspalveluun. Kerroin heille millaisen "voiton" olin saanut. Kummastakaan firmasta ei myönnetty voiton oikeellisuutta ja vähän vaikeaksikin Anttilan aspa meni. Tajusin tulleeni vedetyksi johonkin todella omituiseen ja että numeroni oli saatu jotain muuta kautta. Ja osoitteenikin olin kertonut. Pelottamaan alkoi.

Juuri kun aloin soittamaan poliisille, soi puhelin. Sama numero kuin naisella, mutta tällä kertaa puhelimessa oli mies! Hän alkoi hyvin määräilevästi puhua minulle, että ei niistä kaikista sauvoista saanut valita, vaan ainoastaan kolmesta tietystä yksi. Pääsinpä siihen sanomaan, että onpas se kumma, kun juuri soitin Ellokselle ja Anttilalle, eivätkä ole lainkaan tietoisia tästä asiasta. Mies vielä jatkoi ihme k*setusrooliaan "Ai no mitenkäs ne nyt ei tienneet, onpas kummallista." Enää en muista millä sanoilla lopetin puhelun, mutta tein selväksi, että k*setus oli paljastunut.

Tämän jälkeen selitin asian varmuudeksi vielä poliisillekin ja taisi olla vähän naurussa pitelemistä hänellä. Vastaavaa ei kuulemma ollut tullut vastaan.

Juttu jatkui vielä sen kesän niin, että sain hyvin suorasukaisia s*ksiviestejä joltakulta. Ensimmäisen luulin tulleen väärään numeroon ja sanoin kiitos ei heippa. Mutta niitä tuli vielä uudestaankin. En vastannut ja jäivät kesän jälkeen pois.

Ikuisesti tulen ihmettelemään mihin kiristysrinkiin minua oltiin huijaamassa mukaan.

Hui . Tuo oli tosi outoa ja pelottavaa. Toivottavasti teit selväksi soittajalle että olit olllut yhteydessä poliisiin.

Itse hyväsydämisenä mietin, että nämä myyjät ovat usein nuoria ensimmäisissä "oikeissa" töissään, joten en nyt suoraan ala vidduilemaan. Annan heidän esittää asiansa ja sanon sitten: "Ei kiitos, en tilaa mitään". Jotkut harvat ymmärtävät tästä ja toivottavat hyvät päivänjatkot. Näin jää hyvä mieli kaikille.

Vaan kun se valtaosa alkaa jankata jotain turhaa, tai jotkut jopa aloittavat sen paperilta luetun litanian uudelleen! Silloin totean vain korotetulla äänellä, että sanoin ei, kumma kun ei ymmärretä. Ja luuri kiinni.

Vierailija kirjoitti:

"Ai olin vai?"

"Joo, olit. Päävoitto, tää matkalahjakortti, ei nyt osunu sun kohdalle, mutta palkinnon voitit"

"Okei"

"Joo, elikkäs oot nyt voittanu puolen vuoden lehdet"

"Okei"

"Ja kaupan päälle tilaajalahjana laukku ja koru"

"Kaupan päälle tilaajalahjana? No tää varmaan maksaa jotain"

"Hihihihihii! Hassua ku nyt kysyit! Mutta tosiaan. Puolen vuoden lehdethän maksaa normaalisti 77€ ni nythän sä saat KOKO VUODEN LEHDET hintaan 77€! Ja osoitehan oli...?"

"Öö... En oo mitään tilaamassa"

"Ei ei, enkä tietenkään sulle oo mitään tilausta laittamassa. Mikä se osoite oli? Että voin lähettää tän palkinnon sinne"

"Tuleeko mulle joku lasku?"

"Joo, siis laitetaan kolmeen erään, tottakai!"

"Öö.. ku mä en oo mitään tilaamassa, ni älä laita mitään laskuja. Jos laitat, ni en aio maksaa"

"Kyllähän laskut pitää maksaa. Hihihii"

"Joo, älä laita mitään. Kiitos soitosta ja hyvää päivänjatkoa"

"Hihihihihii. Kiitos hei. Hihihiii"

siis soittiks sulle hihihihhii Saara Aalto? Hihihhhhhiii.