"Soittelen mukavalla asialla, kun olit osallistunu tälläseen kilpailuun"

Vierailija kirjoitti:

Noillehan voisi kokeilla sellaista, että "Selitä nyt vielä uusiksi kun en tajunnut" ja sitten monta tyhmää kysymystä hitaalla äänellä niin että myyjä käyttää puoli tuntia aikaansa kunnes lopulta "Ei." ja luuri korvaan :)

Olen muutaman kerran tehnyt niin että pyydän odottamaan hetken ja jätän luuri päydäälle. Sinnikkäin puhelinmyyjä on odotellut yli puolikin tuntia välillä haloota huudellen.

Toinen hyvä jekku on se että kun puhelinmyyjä pyytää saada lupaa kertoa tarjouksesta niin jää kuuntelemaan sitä ja kun hän saa sen myyntipuheensa loppuun, niin sanoo että voisko kuulla sen uudestaan koska alku, loppu tai keskiosa jäi kuulematta jostain syystä. Parhaat myyjät saattaa lukea sen litaniansa neljään tai viiteen kertaan.

Ystäväni 15-vuotias tytär on kesätöissä lehtimyyjänä. Olisiko juuri hän ehkä soittanut ap:lle?

:D

Vierailija kirjoitti:

Mulle soitettiin samasta puhelinmyyntifirmasta joka viikko monta kertaa ja 10kertaa  yhdessä päivässä, seuraavana aamuna kun heräsin kahdeksalta soittoon  vapaapäivänä niin vastasin kiukkuisena ja itkuisena että voitteko lopettaa jo, olette soittaneet jo kuukauden sisää miljoona kertaa, aina kun puhelin soi on se joku teidän firmasta enkä osta mitään ikinä ,niin todella pahoillaan oleva myyjä sitten lupasi että poistavat mun numeron listalta ja eivät ole sen jälkee soitelleet. Onneksi. Kamala kuukausi oli se.

Itelle kävi samallalailla. Eräästä naistenlehdestä soitti eri myyjä monta kertaa päivässä parin päivän ajan. Kolmantena päivänä mulla meni hermo. Kysyin että mikä helvetti siinä on, että pitää soittaa joka päivä ja kaupata lehtiä. Myyjä pyysi anteeksi ja sanoi, että ilmeisesti ollu joku virhe heidän päässään. Sen jälkeen ei oo kukaan soittanu, tästä on jo vuosia.

Kerran tulin sattumalta keksineeksi keinon päästä puhelinmyyjästä eroon: asuin silloin vielä kotona ja olin nähnyt keittiön pöydällä jonkin Kotilieden tai Kodin kuvalehden numeron (äiti oli ostanut irtonumeron kaupasta, mutta luulin, että se tuli tilattuna) ja kun puhelinmyyjä sitten sattui soittamaan ja kauppaamaan juuri sitä lehteä, ilmoitin silmät kirkkaina, että meille tulee jo se lehti. Siihen myyjä ei sitten voinut sanoa enää mitään. Nykyään ei taitaisi enää toimia, koska jos et yhtä lehteä halua, on myyjällä 10 muuta vaihtoehtoa. Silloin aikanaan kauppasivat vain yhtä kerrallaan.

Olen käyttänyt myös "olen töissä kirjastossa"-kieltäytymistä ja joskus taas ilmoittanut, että en tilaa mitään puhelimessa ja voivat lähettää kirjallisen tarjouksen jos haluavat. Joskus ovat lähettäneet, joskus eivät.

Töissä saan lähes viikottain puheluita joissa kaupataan milloin mitäkin yrityshakupalvelua. Nämä ovat vielä raivostuttavampaa pakkomyyntiä. Muutaman kerran ovat laittaneet laskun tulemaan, vaikka selkeästi olen sanonut ei. Näille en edes yritä olla kohtelias, vaan lyön surutta luurin korvaan.

Puhelinmyyjät on viheliäisiä, mulle ei tulee varsin harvoin enää soittoja, useimmin totean vain saman mitä tuossa yllä joku toinenkin sanoi sanovansa, että "en osta mitään puhelimessa" ja suljen puhelun.

Joskus kun aloittavat puhelun, että "onko se ja se puhelimessa" vastaan "oletko hyvä ja kerrot ensin kuka kysyy" ja jään odottamaan vastausta. Vastauksen sijaan jatkavat osin kysymällä "onko osoitteenne (vielä) se ja se, ...." johon vastaan, "ette vastanneet kuka kysyy, en jatka keskustelua tuntemattomien kanssa ...", mikäli vastausta ei kuulu heti, päättelen soittajan olevan myymässä jotain ja suljen puhelun, jonka jälkeen lisään numeron puhelimen Puhelinmyyjä -kontaktiin, jonka soittoääni on hiljaisuus, ei värinää. Sen jäkeen siitä numerosta on turha soitella.

Joskus kauan sitten puhelinmyyjien vedättäminen oli joistakin hauska harrastus. Chris Pirillo (lockergnome kaheli) on postasi YouTubeen jo kauan sitten tekemänsä vedätyksen.

Minä vastaan aina kun jotain tiettyä lehteä tarjoavat, että mä tilaan jo sitä. Silloin yleensä lopettavat nopeasti puhelun. Kaikille jää hyvä mieli.

Ite sanoin et oon sokee, meni myyjällä paskat housuun

Mä sanon etten osaa lukee.

"Oliko sejase puhelimessa?"

"Öö.. on."

"No se ois Kalle täältä nönnönnöö Oy:stä päivää. Kuules, ihan semmosella asialla lähin soittelemaan, että kun te ootte osallistunu tämmöseen kilpailuun, ja nyt olis tämmönen juttu että..."

"En oo kyllä osallistunu mihinkään, ja en ole tilaamassa mitään, joten eiköhän lopeteta tämä puhelu tähän, että hyvää päivänjatkoa." *klik*

Ja tämän jälkeen puhelinmyyjän numero puhelimen estolistalle.

Toimiva ja asiallinen taktiikka.

Jos vahingossa vastaan puhelinmyyjille niin sanon kyllä nopeasti kiitos, mutta ei kiitos, hei, ja lyön luurin korvaan.

Mutta mikä siinä on, että nämä soittelijat eivät osaa esitellä itseään selkeästi ja kuuluvasti? Aina menee niin soittajan kuin firmankin nimi ihan ohi, kun se on sellaista muminaa. Ja sitten sen soittajan taustalta kuulee ne 20 muuta maanista puhelinmyyjää, jotka kaikki on sijoitettu johonkin maanalaiseen betonibunkkeriin, jossa kaikuu niin, että korvat helisee.

Joo, kiitos, en ole nyt kiinnostunut. Ja puhelu poikki. Mikä tässä on vaikeaa?

Melkein samaa k*setusta kuin sähköpostiin ajoittain ilmaantuva "Lunasta valtaisa voittosi maksamalla vain nimellinen 1 euron lunastusmaksu" sinua huonolla suomen kielellä lähestyvälle arpajaispäällikölle -viesti.

Minä en ala valehdella tai muuten "miellyttää" pakkomyyjiä, jotka ovat onnettomuudekseen moiseen hommaan joutuneet. Kerron heti asiallisesti, etten ikinä osta mitään puhelimitse ja toivotan hyvää päivän jatkoa. Jos myyjä ei älyä tuohon lopettaa, suljen vain puhelimen. Nykyään en käytä aikaa tuohonkaan, jos näen, että puhelu tulee tietystä numerosta.

Kerran joku puhelinmyyjä oli myymässä lehtiä hyväntekeväisyyden nimissä. Olin työtön ja rahat hyvinkin tiukilla, joten en tilannut, niin myyjä tokaisi "et halua auttaa ketään". Ärsytti niin tuo syyllistäminen, että en ole kyseistä lehteä sen jälkeenkään tilannut.

Vierailija kirjoitti:

Kerran joku puhelinmyyjä oli myymässä lehtiä hyväntekeväisyyden nimissä. Olin työtön ja rahat hyvinkin tiukilla, joten en tilannut, niin myyjä tokaisi "et halua auttaa ketään". Ärsytti niin tuo syyllistäminen, että en ole kyseistä lehteä sen jälkeenkään tilannut.

Aivan oikea johtopäätös SINULTA. Epäasiallista syyllistää tuntemattomia ihmisiä, joita itse häiritsee tyrkyttävänä "hyväntekijänä." Tuollainen loukkaus saattaa saada jonkun aran ihmisen tilaamaan lehden.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kiitos, en ole nyt kiinnostunut. Ja puhelu poikki. Mikä tässä on vaikeaa?

Se, että minusta luurin korvaan lyöminen on huonoa käytöstä.

Suhtaudun puhelimitse häiritsevään myyjään samalla periaatteella kuin mihinkä tahansa mainokseen, sillä mainoshan se on, suoramainontaa. Paperiset mainokset lentää paperinkeräykseen, sähköpostiin tulleet mainokset menee sähköpostin roskakoriin. pop-up mainokset ja muu nettisivuilla silmille pulppuava mainonta hoituu ad blockilla, puhelinmyyjä saa punaista luuria ja numeronsa estolistalle. Säästyy kaikkien aikaa; mun ei tarvitse kuunnella paskanjauhantaa ja myyjä voi soittaa seuraavalle uhrille.

Mulla on toi robinson, mutta se ei estä remonttikauppiaita, liittymämyyjiä eikä lehtikauppiaista niitä, joiden edustamia lehtiä meille jo tulee. Meille tulee aku ankka, joten sanoman lehtiä kaupataan vähän väliä, nykyään harvemmin.

Mä ylensä kysyn että, mihin kilpailuun ja missä olen osallistunut, koska en koskaan niihin osallistu!

Mä en ymmärrä näitä jekkuiluja tai "isäni on juuri kuollut, olen sokea" -hommia. Puhelu menee mun osalta näin: Kiitos, mutta ei kiitos, en kiitos tällä kertaa, en kiitos en tilaa mitään, mukavaa päivää, hei. Ja luuri kiinni. Ei tarvi olla epäkohtelias, mutta ei tarvi myöskään selitellä tai valehdella. Ei se kuulu hittojakaan sille myyjälle miksi mä en tilaa lehteä, millainen rahatilanne tai perhetilanne on. Jos on oikein ärsyttävä, ylirempseä tai tuttavallinen myyjä niin vastaan vanhan kansankynttilän auktoriteetillä, ylikorrektisti asiaa tiedustellen ja teititellen. Se hämmentää niitä, kun olen kuitenkin vasta kolmekymppinen :)

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon aina oikein surullisella äänellä, että " mutta kun mulla ei ole yhtään rahaa". Se yleensä riittää, mutta jos ei, niin jatkan "ei sulla olis laittaa mulle vähän, ees kymppi?"

Kokeilin tätä tänään. Toimi, paitsi että myyjäpoika ei mennyt kokonaan sanattomaksi. Sanoi, että ei hänellä ole laittaa näin opiskelijana.

Kokeilkaa! Jännä kuunnella reaktiota.