Tiedätkö ketään, joka EI olisi laihtunut lihavuusleikkauksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi leikkausta edeltävästi on näytettävä, että kykenee ruokavaliomuutoksiin. Jonkin tutkimuksen (jota minulla ei tässä nyt ole linkata) mukaan takaisin entisiin mittoihin lihominen on täsmälleen yhtä helppoa, olipa kyse hurjasta painonpudotuksesta pelkällä dieetillä tai vatsalaukun leikkauksen avustuksella. Tiedän yhden leikatun, ja nyt kymmenisen vuotta leikkauksen jälkeen hän on ainakin yhtä iso kuin ennen leikkausta.

Tehtiinkö siihen aikaan mitään lihavuusleikkauksia Suomessa? Ei ainakaan julkisella puolella.

Lihavuusleikatulle tulee dumping-oireita liian sokerisesta tai vaaleasta viljasta. Silloin huimaa, kylmä hiki valuu ja saa sydämen rytmihäiriöitä. Rasvainen aiheuttaa puolestaan rasvaripulia.

Alkoholi menee pikavauhtia ohutsuoleen ja leikattu humaltuu rajusti pienestäkin alkoholiannoksesta.

Aluksi näitä dumping oireita tulee, mutta ei ne vaivaa kun ensimmäisen vuoden aikana. Ja sen jälkeen niitä ei juuri huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi näitä dumping oireita tulee, mutta ei ne vaivaa kun ensimmäisen vuoden aikana. Ja sen jälkeen niitä ei juuri huomaa.

Ihmisiä joutuu ensiapuun sydänoireiden (rytmihäiriö jne) vuoksi myös ensimmäisen vuoden jälkeen. Mikä on sisältä poistettu niin se on poistettu eikä kasva takaisin. Oireita tulee jos tulee liian nopeasti nopeita hiilihydraatteja ohutsuoleen.

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

Kuinka monta kaloria leikattu syö tavallisesti päivässä? Entäs joka talvi tarttuvat oksennusripulit? Kuivuuko helposti sairaalakuntoon?

Mä en ymmärrä miksi kukaan menisi tuohon leikkaukseen. Varsinainen painon pudotus on helppoa, sen alhaalla pitäminen on sitten se vaikea asia. Ja tossa ei tule olemaan mitään eroa kumman tahansa vaihtoehdon te valitsette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

En ole oksentanut leikkauksen jälkeen lainkaan ja siitäkin on jo seitsemän vuotta. Ei edes oksennustaudissa tule oksennusta. Silloin käy kipeää mahaan ja saatan yökätä, mutta mitään ei nouse ylös. 

Jos olen seurueessa, joka tahtoo välttämättä syödä buffetissa, niin syön myös itse, mutta valikoiden. En tee siitä ongelmaa, koska tiedän, mitkä ruuat kannattaa aina jättää väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

En ole oksentanut leikkauksen jälkeen lainkaan ja siitäkin on jo seitsemän vuotta. Ei edes oksennustaudissa tule oksennusta. Silloin käy kipeää mahaan ja saatan yökätä, mutta mitään ei nouse ylös. 

Jos olen seurueessa, joka tahtoo välttämättä syödä buffetissa, niin syön myös itse, mutta valikoiden. En tee siitä ongelmaa, koska tiedän, mitkä ruuat kannattaa aina jättää väliin. 

Kerro meille muillekin ne ruoat! Itse näin kerran Tallinnassa kun tarjoilija keräsi tiskin takana lattialle pudonneet makkarat ja laittoi ne takaisin lämpimään huoltiksella. Silloin päätin etten syö siinä ketjussa ikinä mitään.

Mitä komplikaatioita sinulle tuli?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi kukaan menisi tuohon leikkaukseen. Varsinainen painon pudotus on helppoa, sen alhaalla pitäminen on sitten se vaikea asia. Ja tossa ei tule olemaan mitään eroa kumman tahansa vaihtoehdon te valitsette.

Minä taas ymmärrän jos sen painon pudottaminen ei onnistu millään muulla keinolla ja kroppa huutaa hallelujaa. Olen lukenut, että leikkauksella saadaan useampikin sairaus aisoihin ja ainakin lääkityksiä voidaan vähentää. Kaikki on silkkaa plussaa sekä potilaalle että muillekin veronmaksajille jos potilas käyttää Kela-korvattavia lääkkeitä.

Mistä tuo tieto että ruokamyrkytys on hengenvaarallinen, mikäli ei pysty oksentamaan? Kiinostaisi tietää, koska minä en tuollaista informaatiota ole ikinä mistään saanut/kuullut.

Itse olen huomannut esim. mahataudissa että tavara tulee sitten toisesta päästä senkin edestä.

Nimimerkillä v. 2012 leikattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

En ole oksentanut leikkauksen jälkeen lainkaan ja siitäkin on jo seitsemän vuotta. Ei edes oksennustaudissa tule oksennusta. Silloin käy kipeää mahaan ja saatan yökätä, mutta mitään ei nouse ylös. 

Jos olen seurueessa, joka tahtoo välttämättä syödä buffetissa, niin syön myös itse, mutta valikoiden. En tee siitä ongelmaa, koska tiedän, mitkä ruuat kannattaa aina jättää väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

En ole oksentanut leikkauksen jälkeen lainkaan ja siitäkin on jo seitsemän vuotta. Ei edes oksennustaudissa tule oksennusta. Silloin käy kipeää mahaan ja saatan yökätä, mutta mitään ei nouse ylös. 

Jos olen seurueessa, joka tahtoo välttämättä syödä buffetissa, niin syön myös itse, mutta valikoiden. En tee siitä ongelmaa, koska tiedän, mitkä ruuat kannattaa aina jättää väliin. 

Kerro meille muillekin ne ruoat! Itse näin kerran Tallinnassa kun tarjoilija keräsi tiskin takana lattialle pudonneet makkarat ja laittoi ne takaisin lämpimään huoltiksella. Silloin päätin etten syö siinä ketjussa ikinä mitään.

Mitä komplikaatioita sinulle tuli?

Luettelin jo tuossa aiemmin.. Raasteet ja idut ovat ehdoton ei, aina. Niihin en koske koskaan buffetissa, samoin niistä kootut salaatit. Jos näen, että tarjoilulusikassa on jotain muuta ruokaa, kuin siinä kupissa kuuluisi olla, jätän väliin. Broileri aina. Yleensä kuumennetut ja todellakin kuumat ruuat uskaltaa syödä, mutta jos tarjoilukipossa on rippeitä jäljellä niin en ota. Kananmunat ja maitopohjaiset ruuat hyvin harkiten. Karjalanpiirakoita ei koskaan. Majoneesi on ehdoton ei, aina.

Yksinkertaisia huomioita vain, ei sen kummempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi kukaan menisi tuohon leikkaukseen. Varsinainen painon pudotus on helppoa, sen alhaalla pitäminen on sitten se vaikea asia. Ja tossa ei tule olemaan mitään eroa kumman tahansa vaihtoehdon te valitsette.

Minä taas ymmärrän jos sen painon pudottaminen ei onnistu millään muulla keinolla ja kroppa huutaa hallelujaa. Olen lukenut, että leikkauksella saadaan useampikin sairaus aisoihin ja ainakin lääkityksiä voidaan vähentää. Kaikki on silkkaa plussaa sekä potilaalle että muillekin veronmaksajille jos potilas käyttää Kela-korvattavia lääkkeitä.

No, noi on noita seliseli-juttuja. Jos sä et pysty edes laihduttamaan, niin miten ihmeessä sä luulet pitäväsi painon alhaalla leikkauksen jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi leikkausta edeltävästi on näytettävä, että kykenee ruokavaliomuutoksiin. Jonkin tutkimuksen (jota minulla ei tässä nyt ole linkata) mukaan takaisin entisiin mittoihin lihominen on täsmälleen yhtä helppoa, olipa kyse hurjasta painonpudotuksesta pelkällä dieetillä tai vatsalaukun leikkauksen avustuksella. Tiedän yhden leikatun, ja nyt kymmenisen vuotta leikkauksen jälkeen hän on ainakin yhtä iso kuin ennen leikkausta.

Kyse ei ole pelkästään siitä. Rajusti laihduttaneilla (esim. Suurin pudottaja) voi olla jopa 40% pienempi aineenvaihdunta kuin samanpainoisilla, jotka eivät ole ikinä laihduttaneet. Se tarkoittaa käytännössä että heidän on joko kulutettava enemmän energiaa tai syötävä aina vähemmän kuin laihduttamaton. Ikävä kyllä monesti laihduttaessa lähtee vielä lihasta, joka kuluttaa 7% enemmän energiaa kuin läski. Eli keinolla tai toisella laihtunut ei kertakaikkiaan voi ikinä edes alkaa elämään ja syömään kuten samanpainoinen laihduttamaton vaan ottaa huomioon laskeneen perusaineenvaihduntansa.

Moni haksahtaa syömään saman verran kuin normaalipainoinen laihduttamaton mutta se on varma tie lihomiseen. Sen vuoksi dieetillä pitää olla aina. Mitä useamman kerran on laihduttanut, sitä matalampi on perusaineenvaihdunta.

Laihdutusleikkaus ei paranna korvien välissä olevaa ongelmaa. Monilla, jotka ahmivat kauheat määrät ruokaa ja herkkuja on jokin mielenterveyden ongelma, jota he lääkitsevät syömällä. Esimerkiksi ahdistuneisuus ja masennus voivat aiheuttaa pakonomaista tarvetta syödä.

Siksi kaikki eivät laihdu.

Laihdutusleikkauksen onnistumiseen vaikuttaa todella paljon elintapojen muuttaminen terveellisiksi. Jos psyyke ei ole kunnossa, muutoksia tuskin tulee tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi kukaan menisi tuohon leikkaukseen. Varsinainen painon pudotus on helppoa, sen alhaalla pitäminen on sitten se vaikea asia. Ja tossa ei tule olemaan mitään eroa kumman tahansa vaihtoehdon te valitsette.

Minä taas ymmärrän jos sen painon pudottaminen ei onnistu millään muulla keinolla ja kroppa huutaa hallelujaa. Olen lukenut, että leikkauksella saadaan useampikin sairaus aisoihin ja ainakin lääkityksiä voidaan vähentää. Kaikki on silkkaa plussaa sekä potilaalle että muillekin veronmaksajille jos potilas käyttää Kela-korvattavia lääkkeitä.

No, noi on noita seliseli-juttuja. Jos sä et pysty edes laihduttamaan, niin miten ihmeessä sä luulet pitäväsi painon alhaalla leikkauksen jälkeen? 

Kun siitä mahalaukusta otetaan suurin osa pois niin kuinka sinne tunkee kiinteää ruokaa? Lue hieman kuinka lihavuusleikattujen maha toimii kokonaisuutena. Leikkauksessahan napataan nälkääkin aiheuttava osa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain komplikaatioita tuon lihavuusleikkauksen jälkeen. En oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallinen tila. Joudun karttamaan tiettyjä ruokia ja nämä salaattibaarit ja buffetit pitää aina käsitellä harkiten. 

Lisukkeena minulla on nykyään hypoglykemia, mikä aiheuttaa sen, että ruuan jälkeen sokeriarvoni eivät nouse vaan syöksyvät alas. Senkin kanssa saa hiukan olla varovainen. 

Mutta kaikkiseltaan olen leikkaukseen tyytyväinen. Vaatiihan se, mutta paljon antaakin.

Etkö voi oksentaa? Sattuuko se mahaan? Mitä teet kun muut haluavat syödä jossain buffetissa?

En ole oksentanut leikkauksen jälkeen lainkaan ja siitäkin on jo seitsemän vuotta. Ei edes oksennustaudissa tule oksennusta. Silloin käy kipeää mahaan ja saatan yökätä, mutta mitään ei nouse ylös. 

Jos olen seurueessa, joka tahtoo välttämättä syödä buffetissa, niin syön myös itse, mutta valikoiden. En tee siitä ongelmaa, koska tiedän, mitkä ruuat kannattaa aina jättää väliin. 

Kerro meille muillekin ne ruoat! Itse näin kerran Tallinnassa kun tarjoilija keräsi tiskin takana lattialle pudonneet makkarat ja laittoi ne takaisin lämpimään huoltiksella. Silloin päätin etten syö siinä ketjussa ikinä mitään.

Mitä komplikaatioita sinulle tuli?

Luettelin jo tuossa aiemmin.. Raasteet ja idut ovat ehdoton ei, aina. Niihin en koske koskaan buffetissa, samoin niistä kootut salaatit. Jos näen, että tarjoilulusikassa on jotain muuta ruokaa, kuin siinä kupissa kuuluisi olla, jätän väliin. Broileri aina. Yleensä kuumennetut ja todellakin kuumat ruuat uskaltaa syödä, mutta jos tarjoilukipossa on rippeitä jäljellä niin en ota. Kananmunat ja maitopohjaiset ruuat hyvin harkiten. Karjalanpiirakoita ei koskaan. Majoneesi on ehdoton ei, aina.

Yksinkertaisia huomioita vain, ei sen kummempaa. 

Kiitos! Itujen pirullisuudesta olen lukenut ja en koske niihin missään muodossa. Majoneesiakin olen välttänyt koska nykyään ei tiedä onko se suomalaisista munista. Olen pari kertaa saanut vuorokauden kokonaisvaltaisen tyhjennyksen ilmeisesti buffetista ja infon jälkeen minäkin osaan olla varovaisempi. Muuten buffet on kätevä kun on monta syöjää.

Vierailija kirjoitti:

Laihdutusleikkaus ei paranna korvien välissä olevaa ongelmaa. Monilla, jotka ahmivat kauheat määrät ruokaa ja herkkuja on jokin mielenterveyden ongelma, jota he lääkitsevät syömällä. Esimerkiksi ahdistuneisuus ja masennus voivat aiheuttaa pakonomaista tarvetta syödä.

Siksi kaikki eivät laihdu.

Laihdutusleikkauksen onnistumiseen vaikuttaa todella paljon elintapojen muuttaminen terveellisiksi. Jos psyyke ei ole kunnossa, muutoksia tuskin tulee tehtyä.

Kaikki lihavat eivät ahmi ruokaa. Kaikki lihavat eivät ole tunnesyöjiä. Moni lihava on hyvinkin rationaalinen ihminen. Kaikki lihavat eivät ole ahdistuneita tai masentuneita. Kaikilla lihavilla ei ole mielenterveyden ongelmia. Uskallan jopa väittää, että lihavilla on yhtä vähän/paljon mielenterveyden ongelmia kuin normaalipainoisilla ihmisillä.

Masennus ja ahdistuneisuus olisivat helposti hoidettavissa jos niihin auttaisi ruoka. Yleensä masentuneet ja ahdistuneet ainakin harkitsevat mt-palveluiden hakemista? Jopa alkoholi poistaa paremmin huonon mielialan kuin karkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi kukaan menisi tuohon leikkaukseen. Varsinainen painon pudotus on helppoa, sen alhaalla pitäminen on sitten se vaikea asia. Ja tossa ei tule olemaan mitään eroa kumman tahansa vaihtoehdon te valitsette.

Minä taas ymmärrän jos sen painon pudottaminen ei onnistu millään muulla keinolla ja kroppa huutaa hallelujaa. Olen lukenut, että leikkauksella saadaan useampikin sairaus aisoihin ja ainakin lääkityksiä voidaan vähentää. Kaikki on silkkaa plussaa sekä potilaalle että muillekin veronmaksajille jos potilas käyttää Kela-korvattavia lääkkeitä.

No, noi on noita seliseli-juttuja. Jos sä et pysty edes laihduttamaan, niin miten ihmeessä sä luulet pitäväsi painon alhaalla leikkauksen jälkeen? 

Kun siitä mahalaukusta otetaan suurin osa pois niin kuinka sinne tunkee kiinteää ruokaa? Lue hieman kuinka lihavuusleikattujen maha toimii kokonaisuutena. Leikkauksessahan napataan nälkääkin aiheuttava osa pois.

Ihan samanlailla kun ennenkin. Sun vatsalaukku voi olla pienempi, mutta sulla on samat ruokailutavat. Ei vatsan täyttyminen ennenkään sun ahmimista ole hidastanut.