Lue keskustelun säännöt.
Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Harvemmin olen kuullut näitä sanoja, enkä tiedä, ovatko murretta: namiskuukkeli ja vipstaaki. Mutta ovat molemmat hauskoja sanoja, ehkä joillekin arjen käyttösanoja.
Edellinen tarkoittaa Wikipedian mukaan "1. karkki, makeinen tai 2. nappula, painike tai 3. tekninen laite, vempain."
Jälkimmäinen tarkoittaa saman lähteen mukaan "vempain, koje, vehje, vekotin tai sellaisen osa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuuki ja nästyyki :)
Tai läninki. Näitä sanoja mummoni käytti :)
(suom: pöytäliina, nenäliina, mekko)
ja onnikka (linja-auto)
Tuuki- sanaa käyttivät 90-luvun alussa vielä yhden kylän nuorisokin, josta ällistyin sillä olin kuullut ne vain vanhojen ihmisten puheissa.
Itse hätkähdän joka kerran, kun jossain lehdessä tai mainoksessa puhutaan aikuisen naisen "mekosta". Mekko on pikkutyttöjen vaate. Leninki olisi ihan hyvä termi aikuisen vaatetta tarkoittamaan, vaikka se onkin lainasana. Monet muutkin kielemme sanat ovat lainaa jostakin. Tai sitten yksinkertaisesti "puku", mutta ei mekko, ei.
"Mekko" on alunperin miesten vaate.
Se on sarkakankaasta tehty rinnalta umpinainen pitkähihainen paita, jota käytetään tavallisen ( pellava- ) paidan päällä ja takin tai vaipan ( viitan ) alla. Se vastasi suunnilleen nykyajan miesten pikkutakkia.
Miesten mekko ylettyi meillä tavallisesti noin puolireiteen. Se on ikäänkuin paksuhkosta villakankaasta tehty huputon ja taskuton anorakki. Se oli tyypillinen rauta-ajan ja myöhemmänkin ajan vaate ja on teille kaikille tuttu kaiken maailman "viikinki"-elokuvista.
Nykyajan keskiaikaharrastajat käyttävät mekosta tavallisesti erheellistä nimitystä "tunika". Oikeasti tunica on ihan eri asia, eri ilmasto- ja kulttuuripiiristä!
Vierailija kirjoitti:
Miehusta
Miehusta on räätälin tai pukuompelijan ammattitermi. Vaatekappaleen rintamus.
Vierailija kirjoitti:
Ottomaani
Näitä meillä riittää nykyään!
Löydät niitä lähimmästä kepappilasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomia. Mitä lie tarkoittaa.
Torua
Suomia = lyödä, pieksää.
Soimata = torua, puhua pahaa jostakusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uisko = vene
Armeijalla on Uisko-nimisiä veneitä. Ei se mikään yleisvene ole.
Uisko on vanhan ajan soudettava ja purjehdittava laiva.
Rahti- tai sotalaiva tai sekä-että. Sama kuin "viikinkilaiva".
Tämän takia myös armeijalla on uiskoiksi sanottavia kuljetusaluksia - niillä kun on sama käyttötarkoitus kuin vanhan ajan uiskoillakin, nimittäin sotureiden kuljetus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äksierata
Äkseerata, äksera, exercise
= harjoitella.
Väärin, äkseeraus tarkoittaa sulkeisharjoittelua armeijassa.
Siis harjoittelua! MOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rutosti = paljon.
Erös opettaja ei 80-luvulla ymmärtänyt mitä tarkoitti "käydä kimppuun".
"Rutosti" = "nopeasti". Vrt. eestinkielen "ruttu".
Tästä "ruttotauti" = tauti, joka leviää nopeasti, paiserutto, lyh. puhek. "rutto".
1710-luvun ruttoepidemian joukkohaudan muistoksi Hellsingissä on edelleen Ruttopuisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kaplas ja ketara?
Ketarat ojolle eli makuulle
"Ketara" on pystypuu reen jalaksen ja kopan välillä.
Kun on "ketarat pystyssä" on reki ylösalaisin, se on ajettu nurin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppänä eli tuuletusikkuna. Sitä en oo kuullu vuosiin kenenkään muun käyttävän kun itseni.
Minä käytän eli meitä on ainakin kaksi käyttäjää. :D
Kolme!
Terveisiä Hämeestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äimä = paksu isosilmäinen neula. Olla äimänä = olla huuli pyöreänä
Mutta mikä on äimän käki?
"Äimä" on iso pyöreäkärkinen parsinneula. Voidaan tehdä luusta tai sarvesta, nykyään yleensä raudasta. Siinä on pyöreä kärki, jotta se menisi parsittaessa villalankojen lomitse, ei lävitse.
"Käki" on myös lovi, aukko.
"Äimän käki" on siis parsinneulan silmä.
Kun joku on "äimän käkenä", hän seisoo paikallaan suu hämmästyksestä auki!
Oulussa, muuten, on kaupunginosa nimeltään Äimärautio.
"Rautio" = "seppä" - tuolla on siis muinoin kaiketi pitänyt pajaansa parsinneuloihin erikoistunut seppä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suvi merkityksessä kesä on harvinaistunut
"Suvikeli" on myös talvinen "suojasää".
Ilma voi olla silloin huhtinen.
Vierailija kirjoitti:
Peijakas, peeveli, lempo = muunnos perkeleestä, lievennetty kirosana
"Peeveli" < "pyöveli" = oikeuslaitoksen virkamies, jonka virkavelvollisuuksiin kuului mm. kuoleman- ja ruumiinrangaistusten toimeenpano ( hirttämiset, raipparangaistukset, korvanleikkuut jne. ) yms. Epäsuosittu viranomainen, siis.
"Peijakas" = peijaisiin ( = hautajaispitoihin, muistotilaisuuteen, ruumiinvalvojaisiin ) liittyvä haamu, aave. Kuollut henkilö, joka ei haluaisi vielä lähteä kodistaan, vaan hänen sielunsa viivyttelee siellä vielä.
"Lempo" = Suomenuskon henkiolentoja, joita kiesulaiset koettavat mollata edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ulsteri = talvitakki
Ennen ostettiin kevätulsteri, eli vuoriton ohutvillainen takki. Miehillä oli berberi eli beesin värinen popliinitakki. Kalossit laitettiin loskakelillä parempien kenkien päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kalmo = kuollut, ruumis
Alunperin kielessämme oli vain yksi sana, "ruumis", tarkoittamaan sekä elävää että kuollutta ruumista.
Suomenuskon ( alkuperäisen uskontomme ) mukaan nimittäin ruumis heikkenee ja sairastuu, kun "löyly" ( = sielu ) hiipuu. Kun löyly loppuu kokonaan, niin ruumis kuolee. Tuolloin siinä voi olla jäljellä vielä "itse" ja "luonto". "Luonto" määrää, millaisia ihmisiä me olemme - ts. millainen "luonteemme" on. Perisielu "itse" ei häviä, vaan se siirtyy seuraavaan sukuun syntyneeseen lapseen. Tästä syystä annamme lapselle edelleen mielellämme kuolleen vaarin tai mummon tai ennen heitä eläneen suvun jäsenen nimen. Sanotaan, että ihminen elää niin kauan, kun joku hänet nimeltä muistaa. Perinteemme eroavat näin monien muiden kansojen ajattelusta ja tämä on heijastunut myös kieleemme.
Sota-aikana, 40-luvun alussa heräsi kysymys siitä, pitäisikö kielessämme olla eri sana tarkoittamaan elävää ja kuollutta ruumista ja niinpä aiheesta järjestettiin kysely. Sen tuloksena:
1. "Kalmo" on 40-luvulla luotu sanake ( = keksitty sana ), joka merkitsee kuollutta ruumista. Johdettu sanasta "kalma" = "kuolema". ( Vrt. kalmisto = nyk. "hautausmaa". Vanhoina aikoina ennen kristinuskon tuloa ei käytetty sanaa "hautausmaa", sillä tavallisimmin vainajat tuolloin poltettiin ).
2. "Keho" on samassa yhteydessä luotu sanake, joka merkitsee elävää ruumista. Se on johdettu eestinkielen samaa merkitsevästä sanasta "keha".
Mentiin apostolin kyydillä =kävellen Hotelli helpotukseen =vessaan.
Ökkötörö on mun suosikki. Tarkoittaa murjottavaa ihmistä. Karjalan murretta eli on varmaan laina jostain venäjän sanasta.
Kaatio on housujen lahjeosa, nivustaipeesta nilkkaan.