Rakastetaan nukkumista, miten jaksettaisiin vauvan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta jäi puuttumaan se oleellinen: millä tavalla oletatte lapsen parantavan elämäänne? Koska lastenhankinnan miinukset on hyvin tiedossa, mutta plussat ovat aika henkilökohtaisia.

Minulla lapsi parantaa elämää vähän samalla logiikalla kuin parisuhdekin. Se tuo elämääni lisää rakkautta ja välittämistä. Eihän siitä mitään konkreettista hyötyä ole sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä se varsinkaan ole välttämättömyys onnellisuutta ajatellen. 

Haluan olla parisuhteessa koska tykkään miehestäni ja haluan olla hänen kanssaan ja jakaa elämäni hänen kanssaan. Sen antia ei voi mitata millään konkreettisella arvolla, ja se vaatii toisinaan myös kompromisseja. Se tuo iloa elämääni, joskus se tuo myös surua. 

Kyllä minulle on ainakin ollut seurustelusuhteista hyvinkin konkreettista hyötyä. Puolisolta saa esimerkiksi seksiä, romantiikkaa, tukea vaikeilla hetkillä, arjen jakamista ja kumppanuutta yhteisten unelmien tavoitteluun. Tutkitustikin lapsettomat pariskunnat ovat yhteiskunnan hyvinvoivimpia ja onnellisimpia yksiköitä.

Jos ei osaa yhtään yksilöidä, millä tavalla lapsi parantaisi omaa elämää, ei lasta kannata hankkia. Sama kuin esimerkiksi hevosen hankkimisen kanssa.

Valtaosa vauvoista valvottaa vauvavuoden, huonolla tuurilla vielä taaperollakin on uniongelmia. Mutta nuo maalailut jostain 7 vuoden univelasta (yhden lapsen tapauksessa) ovat hyvin harvalle todellisuutta. Ehkä jonkun erityislapsen tapauksessa noin voi joskus olla. Esim. varhaiset herätykset isojen lapsien kanssa viikonloppuaamuisin ovat usein oma valinta. Ärsyttävää kuunnella joidenkin marttyyrimaista valitusta, miten 6 v. Nicojeminan ja 4 v. Janimimosan takia pitää lauantaiaamuisin herätä seitsemältä keittämään puuroa. Ei tarvitse. Vaikka tuon ikäiset heräisivät jo varhain, pystyvät he odottamaan kyllä aamiaista jonkin aikaa, ja lapsille voi varata myös helppoa omatoimista syötävää, jos he haluavat suuhunsa jotain heti herättyään. Tuon ikäiset pärjäävät hyvin keskenään pari-kolmekin tuntia leikkien, piirrellen ja piirrettyjä katsellen, kun tietävät, että vanhemmat voi herättää, jos tulee hätä. 80-90-luvulla tuollainen oli aivan normaalia, nykyajan "mennään lasten ehdoilla" on saavuttanut monissa perheissä aivan naurettavat mittasuhteet. Ja lapsentahtisuus-ideologian venytys vauvavuodesta kouluikäisiin lapsiin.

Monelle on vissiin perhepeti ollu se autuaaksi tekevä juttu, meille oli parasta lapsen siirtäminen omaan huoneeseen n. puolivuotiaana. Sitä ennenkin nukkui omassa pinniksessä eikä koskaan vieressä. Lapsi muuttui tosi herkkäuniseksi puolenvuoden jälkeen ja heräsi kaikkeen kuorsauksesta peiton kahisteluun ja kyljen kääntämiseen.

Siirrettiin lapsi omaan huoneeseen ja lopeteltiin yösyötöt, nyt lapsi on kaksi ja on nukkunut puolivuotiaasta saakka n. kellonympäri yöunia. (Poislukien tietty esim. hampaiden tulon aika.)

Varsinaiseen apn pohdintaan nukkumisen riittävyydestä, jos uni on kynnyskysymys lasten hankinnassa niin rohkaisisin miettimään vielä onko lasten saaminen itselle niin suuri vältämättömyys että on valmis luopumaan unesta vai onko elämä jo nyt täydellistä. Lapsia ei ole pakko tehdä.

Minulla nimenomaan vanhemmuus muutti luontaisen rytmin pitkällä aikavälillä - nyt seitsemän vuoden jälkeen en enää edes osaa nukkua pitkään vaikka se olisikin mahdollista. Tavallaan lohduttavaa, ihminen kait noin keskimäärin on sopeutuvainen. En silti kiellä, etteikö pitkien aamujen ja aamuläheisyyden katoaminen olisi vaikuttanut nimenomaan parisuhteeseen. Kaipaan niitä yhteisiä aamuja. Toisaalta nykyään päivässä ehtii muuten niin paljon enemmän, eli oli rytmin kääntymisestä hyötyäkin (varsinkin kun on taas työelämässä ja ruuhkavuosissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette siis aamu-unisia? Niin minäkin ja sen takia nousen vauvan kanssa aikaisintaan yhdeksältä. Kuka on määrännyt että nykypäivänä pitäisi kuudelta nousta? Toki on niitä aamuvirkkuja lapsiakin mutta ovatko perimältään vai opetettu? Itsekin olen kyllä puoli kuollut jos tarviaa yöllä herätä mutta onneksi meidän 3kk vauva nukkuu jo nyt 7h putkeen puolesta yöstä lähtien. Voithan ottaa päikkäreitä myös itse. Minä en malta tai anna itselleni lupaa ja siksi olenkin väsynyt.

Ensimmäinen lapsi?

Kuule, usko tai älä, siitä vauvasta kehittyy vielä yksilö jolla on oma temperamenttinsä, rytminsä ja luonteensa. Se että sinä olet aamu-uninen ja olet saanut nyt lapsen nukkumaan rytmiesi mukaan, ei toki tarkoita sitä että lapsikin olisi aamu-uninen ja nukkuisi esim. vuoden päästä yhdeksään. 

T. 1,5v:n äiti joka nousi tänä aamuna klo 04.45. Tuohon aikaan lapsi nukkui n. klo 11-12 asti yöunia.

Niin, tämä ei myöskään tarkoita että kaikki lapset heräävät ennen klo. 5. Usko tai älä, jotkut nukkuvat yli vuoden ikäisinäkin sinne 9-10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette siis aamu-unisia? Niin minäkin ja sen takia nousen vauvan kanssa aikaisintaan yhdeksältä. Kuka on määrännyt että nykypäivänä pitäisi kuudelta nousta? Toki on niitä aamuvirkkuja lapsiakin mutta ovatko perimältään vai opetettu? Itsekin olen kyllä puoli kuollut jos tarviaa yöllä herätä mutta onneksi meidän 3kk vauva nukkuu jo nyt 7h putkeen puolesta yöstä lähtien. Voithan ottaa päikkäreitä myös itse. Minä en malta tai anna itselleni lupaa ja siksi olenkin väsynyt.

Ensimmäinen lapsi?

Kuule, usko tai älä, siitä vauvasta kehittyy vielä yksilö jolla on oma temperamenttinsä, rytminsä ja luonteensa. Se että sinä olet aamu-uninen ja olet saanut nyt lapsen nukkumaan rytmiesi mukaan, ei toki tarkoita sitä että lapsikin olisi aamu-uninen ja nukkuisi esim. vuoden päästä yhdeksään. 

T. 1,5v:n äiti joka nousi tänä aamuna klo 04.45. Tuohon aikaan lapsi nukkui n. klo 11-12 asti yöunia.

Niin, tämä ei myöskään tarkoita että kaikki lapset heräävät ennen klo. 5. Usko tai älä, jotkut nukkuvat yli vuoden ikäisinäkin sinne 9-10.

Totta kai nukkuvat. Pointtini on, että 3 kuukauden ikäisestä ei todellakaan voi tietää suuntaan eikä toiseen miten herää. Lasta ei voi myöskään kouluttaa aamuvirkuksi tai iltavirkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette siis aamu-unisia? Niin minäkin ja sen takia nousen vauvan kanssa aikaisintaan yhdeksältä. Kuka on määrännyt että nykypäivänä pitäisi kuudelta nousta? Toki on niitä aamuvirkkuja lapsiakin mutta ovatko perimältään vai opetettu? Itsekin olen kyllä puoli kuollut jos tarviaa yöllä herätä mutta onneksi meidän 3kk vauva nukkuu jo nyt 7h putkeen puolesta yöstä lähtien. Voithan ottaa päikkäreitä myös itse. Minä en malta tai anna itselleni lupaa ja siksi olenkin väsynyt.

Ensimmäinen lapsi?

Kuule, usko tai älä, siitä vauvasta kehittyy vielä yksilö jolla on oma temperamenttinsä, rytminsä ja luonteensa. Se että sinä olet aamu-uninen ja olet saanut nyt lapsen nukkumaan rytmiesi mukaan, ei toki tarkoita sitä että lapsikin olisi aamu-uninen ja nukkuisi esim. vuoden päästä yhdeksään. 

T. 1,5v:n äiti joka nousi tänä aamuna klo 04.45. Tuohon aikaan lapsi nukkui n. klo 11-12 asti yöunia.

Niin, tämä ei myöskään tarkoita että kaikki lapset heräävät ennen klo. 5. Usko tai älä, jotkut nukkuvat yli vuoden ikäisinäkin sinne 9-10.

Itseasiassa neljäs lapsi on minulla tämä 3kk joka nukkuu hyvin. Ensimmäinen nukkui samalla tavalla ja keskimmäiset heräsivät klo 2 ja 6.00 syömään mutta jatkettiin unta kahdeksaan. Edelleen koko perhe iltavirkkuja ja aamu-unisia tosin yksi lapsi herää jopa kasilta. Että kyllä voi olla pitkään nukkuvia. Meillä vanhin 11v 😊

Todennäköisesti saisitte hyväunisen lapsen.

Me ollaan myös hyväunisia ja niinpä myös tyttäremme on ollut syntymästä saakka sellainen.

Valvottanut tän seitsemän vuoden aikana tasan viisi yötä, kun teki hampaita.

Yösyöttöjen vuoksi ei normaali äiti herää eikä mihinkään nouse, kun vauva nukkuu kainalossa ja tissin saa puoliunessa suuhun.

Vaikka vauva olisi tuntikausia tissillä, voi äiti vain nukkua.

Eri asia tietysti koliikkivauvat ja muut vaivaiset jotka huutavat, mutta ne on marginaalissa.

Vauva-ajastaKAAN ei kannata tehdä yhtään sen hankalampaa kuin on pakko.

Sun on haluttava sitä lasta enemmän kuin mitään muuta elämältäsi ja silti se on niin rankkaa, että ekat puoli vuotta katuu melkein päivittäin, miksi tähän ryhtyi. Itselläni oli univelasta psykoosi lähellä. (Luin omakannasta myöhemmin mitä neuvolalääkäri oli kirjoittanut joskus 3 kk kohdalla, " äiti apaattinen, ilmeetön, tuijottaa seinää ja itkee. Olen erittäin huolestunut....") mulle tuli katos kaksoset ja viimeiset raskauskuukaudet ja ekat noin 4 kk vauvojen kanssa en "nukkunut" kuin max tunnin pätkiä, en ihan aina edes niitä. Väsymys oli sitä luokkaa että kuulin harhoja, tasapainoaisti meni, en muistanut olinko syönyt / pessyt hampaat / jne jne, piti kirjoittaa kaikki vihkoon, mitä olin tehnyt minä päivänä ja monelta että yhtään tietäis. Lapset siinä sumussa tuli hoidettua kun terveitä ja elossa ovat, omaa elämää ei enää ole. Lainkaan. Jos en olisi saanut apuja, olisin kävellyt rekan alle, kävi monta kertaa mielessä. En vain jaksanut kävellä tielle asti. Olen siis kärsinyt univelasta ennen lapsiakin, joten Luulin tietäväni suurinpiirtein mitä olisi tulossa. Mutta Mikään ei voi valmistaa ihmistä siihen tappoväsymykseen kun et ole puoleen vuoteen saanut nukuttua yhtäkään yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hyvin siedätte univelkaa? Jos nukun kolmena yönä peräkkäin vain kuusi tuntia, olen käytännöllisesti katsoen työkyvytön ja mieleen alkaa hiipiä todella synkkiä ajatuksia.

Hahahaaa! Tämä voisi olla minun kirjoittamaa ennen lasta. En tiedä onko se hormonaalista tai jotain, mutta jostain se jaksaminen vaan tulee. Luulin myös, että tulisi olemaan vaikeaa sietää vauvan itkua, sillä ennen olisin sanonut, että se on hirveän ääni ikinä, mutta ihmeen rauhassa olen jaksanut vauvaa hyssytellä edes hermostumatta hänelle.

no onneksi sinulle. ei kaikille. en jaksanut. ja se oman vauvan itku On maailman kauhein ääni. hermostun joka kerta totaalisesti.

Vauva-aika on niin hirveää, että järki lähtee. Harkitkaa tarkkaan. Oma elämä mennyttä. Uni mennyttä. Parisuhde mennyttä. Seksi mennyttä. Mielenterveys mennyttä. Jatkanko?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti saisitte hyväunisen lapsen.

Me ollaan myös hyväunisia ja niinpä myös tyttäremme on ollut syntymästä saakka sellainen.

Valvottanut tän seitsemän vuoden aikana tasan viisi yötä, kun teki hampaita.

Yösyöttöjen vuoksi ei normaali äiti herää eikä mihinkään nouse, kun vauva nukkuu kainalossa ja tissin saa puoliunessa suuhun.

Vaikka vauva olisi tuntikausia tissillä, voi äiti vain nukkua.

Eri asia tietysti koliikkivauvat ja muut vaivaiset jotka huutavat, mutta ne on marginaalissa.

Vauva-ajastaKAAN ei kannata tehdä yhtään sen hankalampaa kuin on pakko.

Minä ainakin mielelläni heräsin ja nousin imettämään, oli ihana nukkua rauhallista syvää unta kun lapsi nukkui omassa sängyssä.

En viitsinyt tehdä elämästäni liian hankalaa pakottamalla lapsen nukkumaan vieressäni ja pakottamaan itseni torkkumaan lapsen vierellä.

T. Ihan normaali äiti ja normaali lapsi

Ap tässä, kiitos hyvistä kommenteista ja näkökulmista. Tuo otsikon muotoilu oli tavallaan huono, ehkä vielä vauva-aikaa enemmän mietityttää sen jälkeiset vuodet. Töissä ja muussa lähipiirissä näkee paljon pienten lasten väsyneitä vanhempia.

Munkin työ vaatii ns. "pirteyttä", esillä oloa ja esiintymistä, mutta joskus mietityttää miten oikeasti todella tarkkaa työotetta ja keskittymistä vaativien ammattien (tyyliin hammaslääkäri) tekijät, joilla on ehkä kotona taaperoikäisiä, jaksavat huonosti nukuttujen öiden jälkeen?

Ja totta tuo, minkä jonku sanoikin, ei asiat ainakaan helpotu, mitä vanhemmaksi tässä tullaan...

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli kolmekymppisellä on poikaystävä?

Mun 85-vuotiaalla tädillä on 84-vuotias poikaystävä. Ei kai se iästä ole kiinni.

Valvoin 4 vuotta ja vanhenin silmissä ja fyysisesti 10 vuotta. Tästä vuosi jo aikaa, en vieläkään ole toipunut.

Se kuuluu asiaan monesti pikkulasten kanssa, mutta ei se unettomuus ja unen katkonaisuus oikeasti ole mikään leikinasia. Pitkittyessään se sairastuttaa ihmisen.

Onneksi esikoinen peri unenlahjat ja nukkui täydet yöt jo 3kk. Yöunet 21-09. Alle 3kk söi vain kerran yössä.

Kuopus alkoi nukkua täydet yöt 7kk ja hän nukkui 22-08. Ihan pienenä söi 2krt yössä ja 3kk-7kk vain kerran yössä. Pääsimme siis helpolla mutta siltikin välillä väsytti.

N29v kirjoitti:

Valvoin 4 vuotta ja vanhenin silmissä ja fyysisesti 10 vuotta. Tästä vuosi jo aikaa, en vieläkään ole toipunut.

Se kuuluu asiaan monesti pikkulasten kanssa, mutta ei se unettomuus ja unen katkonaisuus oikeasti ole mikään leikinasia. Pitkittyessään se sairastuttaa ihmisen.

Ja tuokin, että valvominen voi olla yhtä raskasta niin 25-vuotiaalle kuin 35-vuotiaallekin... tavallaan lohdullista. T: vielä näin iäkkäämpänäkin ekasta vauvasta haaveileva

(Mutta voimia ja toipumista sinulle, tuon lainauksen kirjoittaja)

Meillä alkoi nukkua täydet yöt kahden kuukauden ikäisenä. Nykyisin kaksivuotiaana menee nukkumaan samalla kuin mekin ja herää asmulla 9-10:n aikoihin. Ei ole ollut mitään valvomisongelmia meillä.

Hanki lapsi jos olet valmis uhraamaan sille alttarille älysi ja muistisi. Yksi vuosi piinaavaa unettomuutta tuhosi nukkumiskyvyn ja sitä myötä työkyvyn. Siinä ei mitkään äitihormonit auttaneet. Melatoniinia sai lääkäristä - hyöty oli pyöreä nolla. Ja minut se unettomuus invalidisoi niin nopeasti, etten edes pystynyt hakemaan tiukemmin apua. Ei lähtisi uudestaan.

Tämä on masentava ketju.