Rakastetaan nukkumista, miten jaksettaisiin vauvan kanssa?

Päiväunet vuoronperään vähän niinku kipinä armeijassa

Tulin katsoon olisko joku nukkumista rakastava hammaslääkäri (tai kuka tahansa taaperoikäisen vanhempi ! :) ) tullut tänne kirjoittamaan lisää...

Ap

Ehkä ne nukkuu jo...

Meillä on nyt 5 kk ikäinen vauva. Pelkäsin etukäteen aivan hirveästi vauvavuotta ja sitä kuuluisaa väsymystä. Rakastan nukkumista, ja tottakai yöheräilyt ja katkonaiset yöunet suorastaan vituttavat välillä. Ennen lasta nukuin aina 10 tunnin yöunet, ja pystyin helposti nukkumaan vaikka 14 tuntiakin. Kahdeksan tunnin yöunet eivät minulle riittäneet.

Nyt lapsi syö edelleen noin 4 kertaa yössä eli herää syömään 2,5-3 h välein. Tähän lisätään sitten vielä muut heräilyt, niin välillä tulee nukuttua tunnin pätkissä. Silti on mennyt ihmeen hyvin. En itsekään tiedä miten olen pärjännyt näin hyvin. Ehkä ne hormonit, sisäänrakennettu äitiys ja mies joka jakaa vastuun. Ehkä tätä väsymystä jaksaa, kun tietää että todennäköisesti yöunet alkavat helpottaa sitten jossain vaiheessa.

Pelosta huolimatta hankimme lapsen, sillä halusimme lapsen. Ei tullut mieleen jättää lasta hankkimatta vaan sen takia, että yöheräilyt pelottaa. Vauva on vauva niin lyhyen aikaa. Vaikka lapsi heräilisi sitten taaperona/myöhemmin, niin ei se silti herää enää siinä iässä syömään. Nälkäistä vauvaa on pakko ruokkia, mutta vanhemmalle lapselle voi käyttää erilaisia keinoja yöunien suhteen.

Tässä kuluneen 5 kk aikana on tullut pari sellaista kertaa, että väsymys vei hetkellisesti voiton ja olin parin viikon ajan todella masentunut univelan takia. Olin raivoissani ja mietin todella synkkiä juttuja. Olin tulla hulluksi, vaikka nuo kaudet eivät pitkään kestäneet. (Olen elämäni aikana kärsinyt pitkistä ja vakavista unettomuuskausista, joten kokemusta oli univelasta ja siitä sietämättömästä olosta jota univelka ja pakkovalvominen aiheuttaa. Se univelka oli kuitenkin erilaista, sillä silloin en saanut nukuttua vahvoista lääkkeistä huolimatta. Vauvan kanssa olin univelassa kun ei ollut mahdollisuutta nukkua.)

Ne lyhyet kaudet kuitenkin meni ohi sillä, että mies alkoi auttaa enemmän. Tein selväksi, että jos en nyt saa nukkua niin en tiedä mitä tapahtuu. Sain nukuttua kun mies hoiti vauvaa ja mieliala lähti heti nousuun. Kannattaa tehdä se lapsi miehen kanssa joka on tällaiseen valmis. Jotkut eivät ole. Näistä kannattaa etukäteen keskustella. Ottaa esille "mitä jos" -tilanteita. Niin ja meilläkin mies tykkää nukkua paljon ja on todella sikeä nukkuja. Ei esim. herää välttämättä vauvan itkuun. Niinpä minä herätessäni vauvan ääntelyihin tökin miehen hereille jos on hänen vuoronsa nousta ylös. Mies sitten nousee ja minä jatkan onnellisena unia. Pitää löytää ratkaisu joka tyydyttää molempia osapuolia. Me aina miehen kanssa sovimme etukäteen kuka nousee ylös kun vauva herää jne.

Kunnalta voi myös saada kotiapua/neuvolasta perhetyöntekijän, jos tilanne on aivan mahdoton. Eli tuleekin koliikkivauva, synnytyksen jälkeinen masennus tai ihan vaan ylitsepääsemätön univelka. hmiset eivät vaan usein kehtaa pyytää apua.

Kaksi aikuista pärjää kyllä yhden vauvan kanssa, ja heistä se kotona oleva voi nukkua vaikka kaikki päivät. Tää oli mun varasuunnitelma, sitä ei ole toistaiseksi tarvittu, vaikka yritän kyllä nukkua aina kun vauva nukkuu. Eli kymmeneltä nukkumaan. Hän herää 2-3 h välein (pari kuukautta vanha.) JA tosiaan, kun vauva nukkuu vieressä, tissi suuhun ja takaisin uneen. Päiväunien aikaan nukun itsekin, ellei sitten olla kärrykävelyllä. Huom vauvat nukkuvat lähes 20 tuntia vuorokaudessa, useimmat, jos ei ole kipuja ja hätiä. Etkä sentään joudu sinnittelemään töissä. Itse valitsen myös olla juomatta kahvia, siten en väkisin valvota itseäni vaan uni tulee nopeasti vaikka aamukymmeneltä uudestaan.

Me miehen kanssa rakastetaan nukkumista, ja meidän kaikki kolme lasta myös. Näköjään siis perinnöllistä. Yöheräilyitä on ollut vain poikkeustapauksissa. Toki myös kaukonäköisesti totutimme lapset yöllä nukutaan-meininkiin jo ihan pienestä. 

Mä olen aamu-uninen ja tarvitsen paljon unta (miel 9h/yö). Esikoinen valvoi 3-vuotiaaksi kaikki yöt ja osittain jopa 6-vuotiaaksi. Nukuimme miehen kanssa vuoroöin. Samaan aikaan töissä oli vaativia projekteja, joista osaa johdin (lapsi oli kotona 3-vuotiaaksi, mutta vuorottelimme miehen kanssa hoitovapaalla, joten molemmat kävivät töissä univajeisena). Ihan hyvin selvisin, vaikka en olisi ikinä uskonut, että pystyn sellaiseen. Mutta se univaje oli ehkä hirveintä, mitä olen kokenut. Jos lapsi on tällainen, niin ainoa järkevä tapa on jakaa herätykset vanhempien kesken eikä sääliä sitä työssäkävijää.

Toka lapsi alkoi nukkua täydet yöt 6-kuisena, toki joskus heräili satunnaisesti. Jaksoin aivan loistavasti hormonien voimalla herätä syöttämään ja kanniskelemaan tuon 6kk (mies hoiti esikoisen heräämisiä joten minä hoidin kaikki vauvan heräämiset). Jos lapsi on normaali nukkuja, niin hormonien avulla pärjää aamu-uninenkin äiti vauvavaiheen.

Nykyään meillä on koululainen ja leikki-ikäinen, ja koska mies on aamuvirkku, niin hän hoitaa lapsia viikinloppuaamut, ja minä saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Sorry, mutta olisi kamalaa, jos mieskin olisi aamuntorkku! Näin sujuu loistavasti. Mutta voitte ehkä jakaa aamuheräämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, kiitos hyvistä kommenteista ja näkökulmista. Tuo otsikon muotoilu oli tavallaan huono, ehkä vielä vauva-aikaa enemmän mietityttää sen jälkeiset vuodet. Töissä ja muussa lähipiirissä näkee paljon pienten lasten väsyneitä vanhempia.

Munkin työ vaatii ns. "pirteyttä", esillä oloa ja esiintymistä, mutta joskus mietityttää miten oikeasti todella tarkkaa työotetta ja keskittymistä vaativien ammattien (tyyliin hammaslääkäri) tekijät, joilla on ehkä kotona taaperoikäisiä, jaksavat huonosti nukuttujen öiden jälkeen?

Ja totta tuo, minkä jonku sanoikin, ei asiat ainakaan helpotu, mitä vanhemmaksi tässä tullaan...

Jos tuntuu, että sinulla pelottaa taaperoarjen ja työn yhdistäminen, niin kannattaa harkita sitäkin vaihtoehtoa että olisi kotona kunnes lapsi täyttää 2 (tai jopa 3). Se on aika paljon lapsen temperamentista, uniherkkyydestä ja luonteesta kiinni, kuinka paljon lapsi vielä taaperona valvottaa öisin. Leikki-ikäisistä suurin osa taitaa nukkua yönsä jo suhteellisen hyvin. 

Taaperoaika on oikeasti aika raskasta aikaa, vaikka myös todella palkitsevaa ja hauskaakin. Kaikki eroahdistukset, uusien taitojen oppimiset, imetyksen lopettelut niin halutessaan, uhmaiät yms. tulevat useimmilla taaperoilla uniin. Rehellisesti sanottuna, joskus enemmän on sairauksien ja vaiheiden aiheuttamia yövalvomisia kuin niitä normaaleja öitä. Sitten 2v:n jälkeen alkaa helpottaa useimmiten tai viimeistään 3-vuotiaana. 

Päivähoidon aloittaminenkin on sellainen prosessi, että usein taaperon kanssa kotielämä vaikeutuu. Lapsella ahdistaa olla erossa (tottuu se kyllä toki aikanaan jos on vain hyvä hoitaja johon kiintyä päivähoidossa, en sillä tarkoita) ja sairauksia tulee vähän väliä. 

Sanoisin kyllä, että jos jaksamisellesi yöunet ovat tärkeitä, niin ennen lapsen hankintaa kannattaa kunnolla selvittää talouspuoli, että voisiko sen taaperoajankin olla kotona.

Esikoinen oli vauvana(-kin) huono nukkumaan, korkeintaan 20min pätkiä ensimmäisen 3kk aikana. Sitten alkoivat yöunet venymään tunnin mittaisiin jaksoihin ja päiväunet puoleen tuntiin. Tarkemmin en muista, nyt kaksi vuotiaana herää pääsääntöisesti 4h välein öisin ja nukkuu yhdet tunnin päiväunet, jos nukkuu.

Kummasti sitä jaksoi ja selvisi tuosta vauva-ajasta, vaikkei vauvalle saanut edes tunniksi hoitajaa. Kait hormonit (imetin) pitivät huolen hereillä pysymisestä ja jaksamisesta. En edes muista, että olisin tuntenut itseni massiivisesta univajeesta huolimatta väsyneeksi :D.

Toinen lapsemme on tainnut periä isänsä unenlahjat. On synnäriltä lähtien nukkunut 2-4h unia, öisin posottaa 12-14h yhdellä tai kahdella syötöllä. Yösyötötkin käyvät helposti, kun nukumme vielä perhepedissä eikä itse tarvitse pomppia öisin ylös sängystä. Tällaisen vauvan jos saatte, niin ei unenpuutteesta luulisi kärsivän. En tosin tiedä miten tällä naperolla yöt muuttuvat kun liikkumaan oppii ja hampaita tulee.

*kateellinen tälle*

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme on tainnut periä isänsä unenlahjat. On synnäriltä lähtien nukkunut 2-4h unia, öisin posottaa 12-14h yhdellä tai kahdella syötöllä. Yösyötötkin käyvät helposti, kun nukumme vielä perhepedissä eikä itse tarvitse pomppia öisin ylös sängystä. Tällaisen vauvan jos saatte, niin ei unenpuutteesta luulisi kärsivän. En tosin tiedä miten tällä naperolla yöt muuttuvat kun liikkumaan oppii ja hampaita tulee.

Vauva kyllä nukkuu mutta itse en ole jostain syystä pystynyt nukkumaan raskausaikana enkä synnytyksen jälkeen. 😵

Imetyshormonit auttaa jaksamaan. Ja äidinvaisto. Kyllä sen vaan ihmeesti jaksaa, kun saa vauvan syliin ja biologia napsahtaa päälle hoivavietteineen. Kaipa se on myös aikuistumista kun alkaa ajatella ensin jonkun muun tarpeita kuin omiaan. Ja voit saada myös hyvin nukkuvat vauvat.

Vierailija kirjoitti:

Voit myös saada nukkumista rakastavan lapsen :-) Terveisin puolivuotiaan äiti, jonka vauva nukkuu 10-11 tunnin yöunet ja parit päiväunet.

Tämä. Se on tosiaan hirveän yksilöllistä, että miten kukin vauva/lapsi nukkuu. Meillä lapsen vauvavuoden ensimmäiset 6-7 kk olivat ne raskaimmat (eivätkä nekään ylivoimaiset), siitä eteenpäin rytmi helpotti huomattavasti. Pienen lapsen kanssa kannattaa itsekin nukkua silloin kun lapsikin nukkuu, mikäli suinkin pystyy. Myös vuorottelu vanhempien välillä auttaa, eli kun toinen hoitaa lasta niin toinen saa levätä. 

Nykyisin meillä 4-vuotiaan kanssa jo todella helppoa, esim. viikonloppuaamuisin lapsen herätessä hänelle voi sanoa, että käypäs aamupissalla ja sitten voit katsoa telkkarista lastenohjelmia, ja itse vanhempina torkkua vielä rauhassa omassa sängyssä :)

Vierailija kirjoitti:

Vauva kyllä nukkuu mutta itse en ole jostain syystä pystynyt nukkumaan raskausaikana enkä synnytyksen jälkeen. 😵

Tuokin on totta. Itselläni loppuraskaus teki olon hankalaksi ja unet hatariksi, ja sitten synnytyksen jälkeen tunteet/hormonit olivat niin pinnassa, että sitä heräsi itse pienimpäänkiin vauvan äännähdykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yli kolmekymppisellä on poikaystävä?

Eiku se on poikkis!

Meidän lasten kanssa jaksaisitte oikein hyvin. Yöllä herättiin 4h välein ekat 3kk, sitten loppui. Nyt vanhempi 4v ja nuorempi 2v ja edelleen 11h yöunta ja pienemmällä 3,5h päikkärit, isommalla 2h.

Vielä ei olla myöskään sairastettu koskaan, joten sellaine kaan ei ole sekoittanut unia.

Teidän täytyy toivoa että käy tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli vauvana(-kin) huono nukkumaan, korkeintaan 20min pätkiä ensimmäisen 3kk aikana. Sitten alkoivat yöunet venymään tunnin mittaisiin jaksoihin ja päiväunet puoleen tuntiin. Tarkemmin en muista, nyt kaksi vuotiaana herää pääsääntöisesti 4h välein öisin ja nukkuu yhdet tunnin päiväunet, jos nukkuu.

Kummasti sitä jaksoi ja selvisi tuosta vauva-ajasta, vaikkei vauvalle saanut edes tunniksi hoitajaa. Kait hormonit (imetin) pitivät huolen hereillä pysymisestä ja jaksamisesta. En edes muista, että olisin tuntenut itseni massiivisesta univajeesta huolimatta väsyneeksi :D.

Toinen lapsemme on tainnut periä isänsä unenlahjat. On synnäriltä lähtien nukkunut 2-4h unia, öisin posottaa 12-14h yhdellä tai kahdella syötöllä. Yösyötötkin käyvät helposti, kun nukumme vielä perhepedissä eikä itse tarvitse pomppia öisin ylös sängystä. Tällaisen vauvan jos saatte, niin ei unenpuutteesta luulisi kärsivän. En tosin tiedä miten tällä naperolla yöt muuttuvat kun liikkumaan oppii ja hampaita tulee.

Ei ne kaikilla ne hormonit auta.. tää on taas tätä äitimyyttiä. ei auttanut mua yhtään ja kaduin jatkuvasti koko lapsenhankintaa kun olin niiiiiin loppu että järki lähti ja toivoin kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli vauvana(-kin) huono nukkumaan, korkeintaan 20min pätkiä ensimmäisen 3kk aikana. Sitten alkoivat yöunet venymään tunnin mittaisiin jaksoihin ja päiväunet puoleen tuntiin. Tarkemmin en muista, nyt kaksi vuotiaana herää pääsääntöisesti 4h välein öisin ja nukkuu yhdet tunnin päiväunet, jos nukkuu.

Kummasti sitä jaksoi ja selvisi tuosta vauva-ajasta, vaikkei vauvalle saanut edes tunniksi hoitajaa. Kait hormonit (imetin) pitivät huolen hereillä pysymisestä ja jaksamisesta. En edes muista, että olisin tuntenut itseni massiivisesta univajeesta huolimatta väsyneeksi :D.

Toinen lapsemme on tainnut periä isänsä unenlahjat. On synnäriltä lähtien nukkunut 2-4h unia, öisin posottaa 12-14h yhdellä tai kahdella syötöllä. Yösyötötkin käyvät helposti, kun nukumme vielä perhepedissä eikä itse tarvitse pomppia öisin ylös sängystä. Tällaisen vauvan jos saatte, niin ei unenpuutteesta luulisi kärsivän. En tosin tiedä miten tällä naperolla yöt muuttuvat kun liikkumaan oppii ja hampaita tulee.

Ei ne kaikilla ne hormonit auta.. tää on taas tätä äitimyyttiä. ei auttanut mua yhtään ja kaduin jatkuvasti koko lapsenhankintaa kun olin niiiiiin loppu että järki lähti ja toivoin kuolemaa.

...jatkan vielä. Olin siis oikeasti niin väsynyt, että harkitsin yhdessä vaiheessa jo joko itsemurhaa tai jotain rikosta että pääsis vankilaan nukkumaan.

Minulle riittävä lepo on tärkeämpää kuin vanhemmuus, joten valinta oli aika helppo.

Univelka ei ole pakollinen seuralainen vauva-aikana. Perehtykää jo etukäteen, miten vauvan hyvää nukkumista voi tukea syntymästä lähtien. Tästä kirjasta voi aloittaa:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/8-keinoa-saada-vauva-nukkumaan-moni-va…